Tyhjää täynnä

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa. Viikko sitten kirjottelin postauksen, mutta se otti ja hävisi bittiavaruuteen. Ei turhan paljon ole aikaa istahtaa koneen ääreen tätä nykyä, joten kirjoitustahtikin on naurettavan laiska. Jostain syystä ei tietokoneen ääreen istahtaminen ole ensimmäisenä mielessä kun saa hetkeksi (iki)omaa aikaa.

Isimiehellä oli loma ja hyvään aikaan olikin. Viikko on nyt normaalia arkea takana ja ai että miten kaipaan sitä, että isikin olisi päivällä kotona!! Tytölle tulee ensi viikolla ikää neljä kuukautta ja onkin sen kunniaksi aloittanut nyt yöhulinat. Ja ei, meillä ei ennen hulinoitakaan nukuttu hyvin ja nyt sitten noustaan ½ tunnin - 1,5 tunnin välein. :( Ei varmaan tartte erikseen mainita, että äiti on vähän väsynyt?!

Väsyttää! Molempia!

Olisipa oma kehitys yhtä nopeaa mitä tuolla kasvavalla lapsella. Salilla pääsen käymään maks kerran viikossa, jos sitäkään. Mm. tänään oli valittava otanko (aamu)päiväunet vai lähdenkö tolkuttoman väsyneenä treenaamaan. No, ne unet vei voiton. Liikkuminen onkin lähinnä vaunulenkkeilyä n. 45 min kerrallaan. Sen ajan tyttö nukkuu ja malttaa rattaissa olla. Agilitytreenit vedetään nyt pikakelauksella: yksi suoritus ja sitten kotiin. Treeniaika on tolkuttoman huono, maanantain "yövuoro". Nyt jännitän miten käy treenaamisen kun on nuo hulinat päällä. 

Kerran viikossa käydään äiti-vauva jumpassa, mutta se nyt ei juurikaan kuntoa kohota. Hiki tulee ja on kiva olla poissa kotoa, mutta missään nimessa rankka se treeni ei ole. 

Todistetusti oon ees joskus salilla käyny

Isimiehen loman aikaan käytiin sentään Uun kanssa yhdessä agivalmennuksessa sekä kisoissa juoksemassa pari rataa. Oma kroppa on ihan hukassa, kun pitäisi liikkua vauhdikkaasti ja tehdä vauhdin- sekä rytmin muutoksia. Siinä jää ohjaaminen todella huonoksi kun kaikki kapasiteetti menee tossujen liikuttamiseen. Kroppa palautuu hiljallee, no worries.

Kisoissa juostiin parit nihkeät radat, toiselta radalta kuitenkin hienosti LUVA. Yksi vielä ja päästäis kisaamaan kolmosiin. :) Toivottavasti se viimeinen ei anna odotuttaa itseään reilua vuotta.

Loppusuora ja painavat tossut.

Pää lyö totaalisen tyhjää. Olen jo useaan kertaan tätä kirjoittaessa havahtunut siihen, että tuijotan vain ruutua pään ollessa typötyhjä. Sitä paitsi, oma-aika alkaa olla lopussa, ensimmäinen äänimerkki pikkupomolta saatu.

Energistä alkavaa viikkoa! :)

Odottavan aika on pitkä.

Alkaa tämä odottelu saavuttaa loppuhuipentumaansa. Töistä oon ollut melkein kuukauden poissa ja n. kolmen viikon kohdalla alkoi tuntua että kotimökin seinät kaatuu päälle. :D Aika hyvin hei! Alkais se "normaali" kesäloma olemaan taputeltu ja hei, miun ei tartte mennä töihin kuin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa! :D Ja silti valitan ;)

Mallia 37+2

Suurin syy seinien kaatumiseen lienee se, etten voi enää puuhastella kuten "normaalisti". Etureppu pitää huolen, ettei liikaa ohjelmaa voi päivään kehitellä. Jos rehkii liikaa, tulee palaute välittömästi. Tai viimeistään illalla ja yöllä kun yrität nukkua.

Onhan se outoa, kun suuri saavutus on saada koti imuroitua (n. kolmessa osassa, mutta sentään saman päivän aikana!), saada kesäkukat istutettua ruukkuihin/laatikoihin tai käydä kaupassa (Joensuun Prisma on ihan helkutin iso paikka!!). Neuvolapäiville on turha suunnitella muita menoja, kun tuo Sintti säkeentyy aina niistä käynneistä sen verran, että on mutsilla tukalat oltavat.

Isimies on sitten puuhastellut mutsinkin puolesta. Meidän piha on paremmassa kuosissa kuin aikaisempina vuosina, vierashuone on rempattu (tapetoitu, maalattu, uudelleen listoitettu). Isimies on auttanut kotihommissa, kun mutsi on hyytynyt ja muistanut myös toppuutella kun mutsi meinaa innostua puuhaamaan liikaa. <3 Täällä ois kaikki valmiina, Sintti sais nyt tulla maailmaan!

Uljas näyttää mallia miten nukkutaan
päikkärit just silloin kun väsyttää :D

Mutta on tässä lorvimisessa paljon hyviäkin juttuja. Saatan hypätä autoon ihan extempore ja suunnata Ystävän luo "päivähoitoon", saan nukkua päiväunet jos on tarvetta ja voin nauttia auringonpaisteesta omalla pihalla vailla minkäänlaisia aikatauluja. Oon saanu mahdollisuuden olla auttamassa pientä kaveriporukkaa valmistautumaan tulevan viikonlopun koiranäyttelyyn. Kiitos kaverit! :) Tää on nauttinut niistä treeneistä paljon! 

Se mikä harmittaa yhä edelleen, on liikunnan puute. Olen haaveillut mm. lenkkeilystä mitä en normaalisti harrasta tai sen suuremmin nauti. :D Siis ihan oikeasta lenkkeilystä, ei mistään metsässä köpöttelystä koirien kanssa. Haaveilen myös mm. pyöräilystä. Kunnollista salitreeniä ei tartte varmaan ees mainita, sitä todellakin on ikävä! Varsinkin kyykkäämistä ja maastavetoa. Niin ja agilitytreenit. Jestas miten kaipaan sitä kilpaa koiran kanssa juoksemista! Meistä kummastakaan ei tunnu treenaaminen kivalta, kun ei voida juosta yhdessä. :(

En ole ikinä ollut tässä kunnossa missä nyt. Pienikin ponnistelu saa hengästymään, jopa liian pitkään puhuminen saa puuskuttamaan jos jostain oikein innostuu papattamaan. On muuten käynyt mielessä, että mahtaa niillä hoidettavilla hengitysvajauspotilailla olla oikeesti kamala olo kun henki ei kulje kunnolla!  

On muuten iso homma saada fyysinen kunto siihen mitä se oli vuosi sitten. Enkä tarkoita ulkonäöllisesti vaan sitä, että ei hengästy ihan pienestä, voimatasot on nousussa ja palautuminen nopeaa. Kaiholla oon selaillut Instagramista viime kesäisiä kuvia, dääm mutsi on ollut kuosissa! Ehkäpä vielä joskus... Täytyy lohduttautua sillä ajatuksella, että suunta on vain ylöspäin ja kehitys on nopeaa kun on oikein huonossa jamassa. :D 

Eli odottelu jatkukoon. Kovinkaan montaa viikkoa ei tarvitsisi enää odotella. :)  

Nyt nauttimaan kesästä ja auringosta. <3 

 

Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku. (Sokrates)

Blogi elänyt aikamoista hiljaisuutta viimeisen kuukauden ajan. Ensin ei ollut mitään kirjoitettavaa ja sitten on päässä myllertänyt jos jonkin moista ajatusta, joiden jäsentely ei vieläkään ole ihan kuosissaan. Ja vaikeaa on lähteä kirjoittamaan aiheesta, joka ei ole omassa päässä missään järjestyksessä.

Edellisen kerran kirjoittelin väsymyksestä, fitnessturhautumisesta, palautumattomuudesta ja kesäloman alkamisesta. Ei kovinkaan positiivisesti sävyttynyt teksti. Ja pahalta näyttää, ettei tämäkään ole juurikaan sen positiivisempi. 

Omahoitaja <3

Kauan odotettu kesäloma koitti viimeinkin elokuun puolessa välissä. Ja viimeisissä työ-öissä tuntui, että flunssa iskee ja niin se sitten töiden loputtua iski ihan oikeasti. Torstai-aamuna loppui työt ja torstai-iltana olin miltei 39 asteen kuumeessa. Great! Kuumeilua ei onneksi kestänyt päivää pidempään. Huono olo sen sijaan kesti pidempään. Ja kuten aina miun flunssa päättyy yskään. Eli hei hei yöunet, kun vaakatasossa olo sai aikaan jatkuvaa yskimistä. Ja jokainen tietää mitä olo on, kun vedät useamman päivän ihan vaan muutaman tunnin unilla. Ei kovinkaan hyvä olo.

Sohvalla maatessa oli aika miettiä fitnestä. Olen tämän n. vuoden aikana ollut useammin kipeänä kuin moneen edelliseen vuoteen! Ja aina kun jään lomalle. Joku voi pitää tuota ihan normaalina juttuna, se nyt vaan on niin. Itse edelleenkin olen asiasta erimieltä. Kaikki ei oo ihan jiirissä, jos kroppa ei siedä stressiä ja on heti kipeänä kun loma alkaa. On se hyvä ettei vuodessa niitä lomapäiviä kovinkaan paljoa ole. ;)

Sinisen tilalle harmaata.

Hieno juttu oli, että loman kunniaksi tuli myös kesän parhaimmat säät. Ja hyvät säät tiesivät sitä, että meidän mökki tulisi saamaan uuden maalipinnan. Niinpä sitä sitten siinä puolikuntoisena, todella huonosti nukkuneena pestiin talon seiniä maalipesulla ja viikonloppuna sudittiin uutta maalia pintaan. Miun vanhemmat olivat onneksi auttamassa, ja heidän apunsa oli korvaamaton. <3 Saatiin iso ja pitkään mieltä painanut urakka vihdoinkin tehtyä. Pitkiä päiviä tehtiin ja olo oli tosi naatti, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

 Toisella lomaviikolla pääsin hiljalleen treeneihin kiinni sairastelun jälkeen. Aikamoista hissuttelua oli ensimmäiset treenit, kun hengästyminen sai aikaan yskimistä. Voimatasot olivat painuneet todella mataliksi varsinkin jaloissa. Ensimmäisen treenin jälkeen jo säikähdin, että hitto miten voin olla näin huono! Hiljalleen on voimatasot kasvussa ja treeneihin on päässyt kunnolla kiinni. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa...

Jaksan tehdä hyviä treenejä, joissa treenipainot ja toistomäärät ovat nousussa, mutta treenien jälkeen olo on todella naatti ja palautuminen nihkeää. Kroppa tulee treeneistä tosi kipeäksi. Valmentajan mukaan on vielä ok, että kroppa on väsynyt sairastelun jäljiltä. Kehoa pitää kuunnella ja jos on tosi väsy, on treeni skipattava/siirrettävä seuraavaan päivään. Oma pää taistelee ajatuksen kanssa, että voinko vielä syyttää flunssaa vai onko jotain muuta mitä pitäisi korjata? 

Olen tällä hetkellä hyvin tyytymätön kroppaan myös ulkonäöllisesti. Se on nesteinen ja turvonnut ja tuntuu että kaikki se massa pakkautuu nimenomaan vararenkaaksi keskivartaloon. Maha on oikutellut, vaikka ruokailut on edelleen sitä samaa mitä aina ennenkin ja yksittäisiä ruoka-aineita en edelleenkään ole keksinyt mikä ongelmia aiheuttaisi. Lisäravinteita ei ole käytössä paljoa, ja ne vähätkin on valittu niin että ne ovat mahdollisimman mahaystävällisiä. Viime viikolla uutena oireena oli närästys, mistä olen kärsinyt viimeksi reilu 10 vuotta sitten pitkän antibioottikuurin yhteydessä! Onneksi närästys meni parissa päivässä ohi, mutta kylläpä sekin laittoi miettimään onko tässä taas mitään järkeä. Ja turha sanoa, että älä stressaa. Kenen stressit on ennenkään käskystä hävinneet? Asiat täytyy saada jäsenneltyä järjestykseen eikä vaan sanoa, että lopeta se stressaaminen. 

Haluan päästä jyvälle kuinka tämä kroppa toimii. Tahdon etsiä ne juuri Minulle sopivat tavat ja tottumukset. Ja ei, punttitreenejä ei vähennä sillä se on liikuntaa mistä nautin todella paljon. Vaikka mennessä turhauttaa ja ärsyttää, saa raudan liikuttelu pään nollautumaan ja kotiin lähtiessä on paljon paljon parempi fiilis. 

Tällä nimenomaisella hetkellä fitness kilpaurheiluna tuntuu kovin kaukaiselta. En voi kuvitella itseäni dietille, kun kroppa ei toimi optimaalisesti offillakaan. Sitä paitsi en ole kehitykseen niin tyytyväinen, että lähtisin sitä tuomaristolle tässä vaiheessa esittelemään. Näkemys on vahvistunut entisestään, että kropan pitää toimia hyvin ja olla ehdottoman TERVE ennen dietille ryhtymistä. Ja dietillä tarkoitan nimenomaan KISAdiettiä ei mitään laihdutuskuuria. Tällä hetkellä ei olisi myöskään korvienväli 110% mukana kisatouhussa. 

Olen nyt tyytyväinen, että miulla on eväät treenata niin että kehitystä tulee. Lihas ei kasva ilman rasitusta. Tärkeänä osana tulee myös se ravinto, minkä kanssa kamppailen siis yhä ja edelleen. Siihen tahdon löytää oikeat asiat niin, että kehitys on parasta mahdollista. Terveys ennen kaikkea kuten aina. :)

Tämä loma on mennyt varsinaisen itsetutkiskelun merkeissä. Sokrates on oikeassa, on tunnettava itsensä. Paljon on vielä asioita, joita täytyy oman pään kanssa neuvotella, mutta neuvottelut etenee. :) 

Blogihiljaisuus on nyt rikottu. Työt jatkuu loman jälkeen keskiviikkona. Uudella innolla kohti syksyä! 

Ihanaa uutta viikkoa <3

Tunnollinen työntekijä...

... sairastaa lomalla.

Pitkään onnistuin välttämään taudin. Mutta kuinkas ollakkaan, heti lomalle jäätyä se sitten iski. :( 

Sunnuntaina starttailin uuden treeniviikon, ja treeni kulki ihan kivasti huolimatta yövuoroväsymyksestä. Maanantaiaamuna herätessä olo oli hieman outo, yskitti mutta mitään muita flunssan oireita ei ollut. Keuhkokapasiteetti ei ollut ihan kunnolla käytössä ja hengästyessä varsinkin yskittämään kävi. Jalkatreenin kävin puskemassa siitä huolimatta ja painoja sai lisäillä mm. hackiin, reiden koukistuksiin ja suorinjaloin maveen.

Illan agilitytreenit meni puoliteholla. Kotiin päästyä koski lihaksiin ja niveliin. :( 

Tiistaina yskä jatkui edelleen, ja keukot eivät tuntuneet ihan omilta. Laittelinkin valmentajalle viestiä, että pitikin mennä kehumaan että viime viikko oli hyvä! Heti kostautui ja joku mysteeritauti iski. Tiistai oli jo etukäteen suunniteltu treenittömäksi, sillä sille päivälle oli varattuna ensikokeilu ihokarvojen sokerointiin Kauneushuone Saaraan. :) 

Tiistaina käytiin myös ihastelemassa revontulia. Kyllä ne vaan mykistää. <3 

Suosikkikuva <3

Keskiviikkona olo oli kipeä. Ei tarvinnut kävellä kuin talon päästä päähän niin tuntui että kuiva yskä riipii keuhkot paikoiltaan. =/ Olin suunnitellut tekeväni salilla selkätreenin, mutta jos kävely jo sai keuhkot huutamaan hoosiannaa, niin mitähän ois treeni tehnyt? Keskiviikkona etureidet ja lonkankoukistajat käsiteltiin LPG:llä. Vasen kinttu kipeämpi, mutta 20 minuutin käsittely teki nannaa. Illalla oli venyvyys huomattavasti parempaa! :) 

Keskiviikkona starttailtiin myös vessan remonttia. Revittiin boordi, pakkeloitiin seiniä, hiottiin seiniä ja suojailtiin suojattavat kalusteet + katon raja + lattianraja. Niin ja vielä mie illalla trimmailin yhden koiran näyttelykuntoon. :) 

Lastenhuone? Eehei vaan meidän vessa!
Nyt tuo boordi on historiaa! :)

Torstai-aamuna heräsin siihen, että tuntuu kuin kuumetta olisi. Mittari kainaloon ja odottamaan. Olin varma että lämpö olisi kiivennyt yli 38 asteen, mutta väärässä olin. Mittarin mukaan kuumetta ei ollut. Ja mittari oli toimiva, testasin sen varmuuden vuoksi. Päivä meni hissutellessa ja pohtiessa onko kuumetta vai ei. Välillä kylmä ja sitten kuuma. Iho hellanä ja niveliin sattui. Kuumemittari vain sitkeästi väitti, että mimmissä ei kuumetta ole. 

Vessan remppaa jatkettiin, ja J ne suurimmat hommat teki. Seinät sai pari kerrosta maalia ja yleisilme raikastui huomattavasti! :) Kunhan  koko homma on valmis, taidan hairahtaa sen verran tässä fitness-blogissa muille urille ja tehdä pienen remontti-/sisustuspostauksen. :D

Iltaa kohden olo onneksi koheni, päiväunet ja hissuttelu kotona taisiva tehdä tehtävänsä.

Tänään olo on jo paljon parempi! :) Energiaa alkaa olla vaikka millä mitalla, mutta yskä on ja pysyy. :( Vähänkään rivakammin liikkuessa alkaa yskittää. Vielä tänään ei taida olla treenin aika, joten olen sitäkin innokkaammin siivonnut ja hieman hairahtanut muutoinkin kodin sisustushommiin. Selvästi kevät tekee taas tehtävänsä! Pää täynnä ideoita, vielä kun ne saisi toteutettuakin. ;)

Huomenna suuntana Kuopio ja kahden radan verran agilitya kisattavana. Täytyy varmaan kipaista apteekkin hakemaan kunnon yskänlääkkeet, että ei tarvitse ratojen jälkeen keuhkoista luopua. ;) 
Ja samalla reissulla olisi tarkoitus kipaista Ikeassa hakemassa tarvittavia sisustusjuttuja. :)

Maanantaiksi olisi suunniteltu treenit valmentajan kanssa. Tarkoitus oli treenata jalkoja. Saas nähdä joutuuko suunnitelmia hieman muuttamaan? Joka tapauksessa joku treeni vedetään! :)

Loman tarpeessa

Kun valmistuin koulusta ja painelin suoraan töihin muistan kehuneeni, että ei tässä mitään lomaa tarvita. :D Se oli jotenkin niin luonnollista painaa vaan hommia viikosta ja kuukaudesta toiseen ilman lomaa. Yksittäisiä vapaapäiviä kyllä, mutta esim. viikon lomaa ei ollut miesmuistiin. Ensimmäinen loma taisi olla juurikin viikon mittainen ja voi jee miten oudolta se tuntui! Työelämään siirryttyä meni jonkin aikaa sopeutuessa siihen, että töiden jälkeen ei tarvinnut koulujuttuja tehdä. Kas kummaa tuo "ylimääräinen" vapaa-aika täyttyi mm. koiraharrastuksilla yms. ja pian sitä huomasi olevansa yhtä kiireinen kuin kouluaikaankin. :D Sillä erotuksella ettei tarvinnut kahta työtä tehdä (koulu + palkallinen työ) vaan vapaa-aika kului harrastusten parissa. 

Muistan olleeni loppuunpalamisen partaalla koulun ja töiden aloituksen aikaan. N. puoli vuotta siinä meni, kunnes itsekkin tajusin miten väsynyt olin. Asian tiedostaminen auttoi ja hommia jaksoi tehdä mitä parhaimmassa työporukassa. Rutiinit alkoivat olla tuttuja ja työnteko ei ollut enää pelkkää uusien asioiden oppimista. Niin, miun työpaikka ei todellakaan ole helppo paikka olla nuorena hoitajana. 

 Eka loma tosiaan oli hieno kokemus. Tuntui, että viikkokin riitti mainiosti palautumaan työpaineista. Nyt voin sanoa, että viikko ei riitä mihinkään. :D Kun ensimmäisen kerran oli kaikki kokonaiset 28 lomapäivää suunniteltavana koko vuodelle, tuntui että näitä lomapäiviähän on ihan hirveesti! :D Nyt on sekin muuttunut ;) Ne on edelleen ne samat 28 päivää, mutta tuntuu ettei ne riitä mihinkään. Laiska ja mukavuudenhaluinenko?

Kolmen viikon kesäloma on oikeastaa ainoa loma, jolloin palautuu ja oikeasti irtautuu töistä. Viime kesä oli ensimmäinen kesä, jolloin ei loman ajaksi ollut mitään isompia suunnitelmia, vaan sai ihan oikeasti keskittyä lomailemaan. 

Ei sillä, vaikka viikon loma on naurettavan lyhyt odottaas itä aina yhtä innokkaasti. Vielä kaksi yövuoroa ja sitten koittaa tuo odotettu viikon mittainen vapaus. Kuinka ollakkaan, olen ihan kiitettävästi puuhaa onnistunut suunnittelemaan tuolle vapaalle viikolle. Ei varmasti yllätä ketään, ketkä miut tuntee? 

Se kuitenkin on ihan parhautta, että ensi viikolla on aikaa treeneille. Tai lähinnä ei tartte ennakkoon kalenteriin suunnitella treenipäiviä eikä tarvitse ainakaan illalla salille mennä. Lisäksi on aikaa myös paremmin lihashuollolle. Selkä kaipailisi hierontaa, ei ole tuo oikea puoli vielä(kään) kunnolla auki jumeista. Lisäksi jalat tarvitsevat myös huolenpitoa.

Jalkatreenit menivät nimittäis uusiksi. Nyt treenataan takaosastoa kaksi kertaa viikossa ja molempiin treeneihin kuuluu PALJON koukistuksia, sillä niillä saa todella makean tuntuman rasittamatta alaselkää. :) Maanantaina tuli testattua uusi jalkatreeni ja huhheijaa kun meni kintut kipeeksi!  Luulis kannikan lähtevän näillä ohjeilla kasvuun! :)

Huomenna viikon viimeinen treeni, yövuorot sisulla ja sunnuntai  aamuna koittaa vapaus! :)
Ihanaa pian alkavaa viikonloppua ja muistakaa:

Kun Joulu oli

En voi sanoa olevani jouluihminen. En pidä siitä turhasta hössöttämisesti ja ostohysteriasta. Ruoasta tykkään ja mielellään syön. Se on ehkä parasta joulussa. :D Kun lähipiirissä ei ole pieniä lapsia, ei tarvitse edes lahjojen kanssa hössöttää ja panikoida. Jotain hyödyllistä on kivaa antaa lahjaksi, mutta tärkeintä kuitenkin rauhoittuminen arjen kiireestä ja SYÖMINEN.

Joulukinkku uunissa ja toinen kinkku töihin lähdössä.

Valmentaja antoi jouluaatoksi vapaasyöntipäivän. Ja tää tyttöhän söi! En edes muista, milloin olisi tullut syömisen suhteen raja vastaan. Ei vaan yksinkertaisesti enempää ruokaa uponnut. Äiti tekee liian hyvää ruokaa. <3 Parasta se, että tiedän äitin ruokien olevan todella rasvattomia ja valkea vilja/riisi on korvattu aina täysjyvä versiolla. Hyvällä omalla tunnolla sai evästä laittaa ääntä kohden. Illalla nukkumaan mennessä maha muistutti raskausvatsaa. Yöh. Nukuin kuitenkin yön paremmin kuin aikoihin! En herännyt yöllä kertaakaan. Se on hyvä se.

Autolle vyörymässä ruokapatojen ääreltä.

Ylisoutajan silta ja Joensuun upeasti valaistu kirkko.

Olin vissiin ollut kilttikin vuoden aikana? Sain nimittäin aivan ihanan hupparin, Twister pelin, hierontalahjakortin (niin tarpeeseen!!!!) sekä ensi kesäksi liput operettiin Olavinlinnaan. :)
 
Joulua edeltävät päivät, jouluaaton sekä joulupäivän olin töissä. Joulu tuli kuin varkain, ja eipähän kotona tarvinnut joulua sen enempää tehdä. Maanantaina piti käydä kaupassa monen päivän ostokset tekemässä. Töissä ei fyysistä kiirettä ollut, mutta kyllähän ne kurjat tapaukset mielessä on, kun perhejuhlaa vietetään. :( Väsymys "varjosti" jouluun valmistautumista ja joulun viettoa. Onneks nyt on vapaata miltei kokonainen viikko. Ehtii hyvin ladata akkuja, ja treenata.

Salille MARS!

Tämä treeniviikko pakkauitui nyt loppuviikkoon. Olisin kovin halunnut käydä aattona treenaamassa, mutta en kerennyt. Tai olisin kerennyt, mutta en sentään käy salilla ennen klo. 7 aamuvuoroa. Varsinkin, kun edellisenä iltana nukkumaan meno venähti liian pitkäksi. Ai miten niin oon tarkka yöunista? 

Joulupäivänä menin vasta illaksi töihin, joten kerkesin käydä salilla hyvin ennen töitä. Olkapäitä, rintaa ja ojentajia ja siitä sitten kädet täristen töihin. Onneksi oli mitä mahtavin porukka töissä ja nauraa sai. KIITOS! Harvoin on töissä oikeasti noin mukavaa. :)

Megahiilarin deltsijumppaa.

Pää oli kovilla, kun puolet viikosta meni ilman liikuntaa! Ja mikä nestepöhö on kertynyt! Se ei tokikaan ole pelkästään liikkumattomuuden vikaa, mutta ällöttää silti. Olin jo niin tykästynyt kohtalaisen timmiin keskikroppaan ja nyt siinä on höllyvä vararengas. Miksi ihmeessä kaikki neste ja läski kertyy aina tuohon navan ympärille?!?! Toisilla takalistoon ja miulla mahaan. Hyväksyttävä se kait on. Pienestä väsymyksestä huolimatta oikein hyviä treenejä on tullut tehtyä. Etureisien treenaaminen varsinkin oli kinkun sulattelua parhaimmillaan! :) Huh sitä tuskaa ja pumppia! Eikä tän päivän selkätreeni jäänyt yhtään huonommaksi. :)

Aamumaha aamupuuron jälkeen.

Selkää alataljasarjojen välissä.

Rutiinien rakastaja

Kesäloma loppuu. Harmittaahan se, mutta toisaalta on kivaa saada tutut rutiinit takaisin arkea rytmittämään. Tykkään siitä, että arkea rytmittää työt ja harrastukset. On agilitytreenit x1-2 ja salitreenit x4. Nyt olisi vielä tarkoitus yhtälöön lisätä kaksi aamulenkkiä ja yksi plyometrinen harjoitus! Taitaa miltei kaikki fitnessintoilijat olla myös rutiinien rakastajia (tai orjia). :D

Lenkkimaisemissa ei oo valittamista :)

Rutiineista poiketen kävin Oopperajuhlilla Savonlinnassa torstaina ja pitkästä aikaa kuvassa oleva mekko istui miun päälle! :) En näyttäny makkaralta :D Vai näytinkö?

Niin tosiaan. Eilen starttailin uutta ruokavaliota läskin tiristely tavoitteena. Syödä saa reilusti! Ja tälläinen sokerihiiri tykkää, kun ruokavalioon kuuluu PALJON marjoja ja hedelmiä. Nams! On myös ohjeet, jos on päivä että haluaa elää maidottomasti. :) Iho ainakin on nyt rauhallisempi, kun päivässä on vain yksi rahka-annos. Hiilareita on mukavasti, joten energian ei pitäisi loppua!

Treenit eivät vielä muutu miksikään eli nelijakoisella ohjelmalla mennään. Joka toinen viikko pidempää sarjaa (volyymi) ja joka toinen viikko voemoo. :) Kaksijakoisestakin ohjelmasta on ollut puhetta. Mitä mieltä olette kaksijakoisesta ohjelmasta? Itseäni lähinnä mietityttää voinko kehittyä sen avulla? Jalat kyllä, mutta entäs muu kroppa?? Tämä viikko menee ainakin ilman jalkatreeniä. Selkä kipuilee edelleen ja pahinta on ollut jalkatreenipäivän iltana sekä seuraavana aamuna. Tästä syystä plyotreenitkään ei starttaile ihan vielä.

Mahaa pienemmäks ja pebaa isommaks! :D

Viikonloppuna oltiin (taas) koiranäyttelyssä. Perjantaina tuli enemmänkin menestystä, tai ainakin omalla mittapuulla tulos oli äärettömän hieno! :) Eikä sunnuntainakaan huonosti mennyt. Helteestä huolimatta jaksettiin koira, mie ja kepo hyvin. :D Alkavan dietin kunniaksi tuli vähän mättösafkaa syötyä sunnuntaina, mutta hyvällä omalla tunnolla. Oli nimittäin ihan älytön suolanhimo helteessä olon jälkeen!

Nyt nautitaan vielä viimeisistä vapaapäivistä. Torstaina pitäisi olla työpaikalla tarkkana kuin porkkana klo. 07! Mitenköhän vieraantunut oon työnteosta? :D Ihanaa, kun on saanut nauttia neljän viikon lomasta! 

Elämä on elämistä varten!

Ja sitä elämää voi elää monella eri tavalla, mutta nyt puhun miun valinnoista. :) Viimeksi tänä aamuna kipitellessä aamulenkillä mietin, että ei yhtään huono valinta! Ei vielä polttavan kuumaa mutta lämmintä ja kesän tuoksu sieraimissa kipittelin maalaismaisemassa ja mietin tätä fitnesshommaa...

Tähän hommaan hurahtaa täysillä. Olen asiasta joskus aikoja sitten jutellut työkaverin kanssa ja molemmat tultiin siihen tulokseen, että tää vie mennessään. Joko tai, täysillä tai ei ollenkaan. Missä kultainen keskitie? Tuosta keskitiestä on ollutkin jo tän projektin alussa paljon marmatusta... Se on jalostunut fitnesshöperyydeksi höystettynä tietyillä mukavuuksilla. :D Joku sanois, että ei käy, mie sanon että kyllä käy.

Nimittäin ne ruokailut. Se ikuinen kompastuskivi tässä meikäläisen elämässä. Jotain on kuitenkin muuttunut entiseen verrattuna. Aamupalasta en tingi! Se menee tarkasta vaa'an kautta, paitsi silloin kun ei olla kotona. Myöskään lounaasta en tingi. Se voi vähän venähtää liian pitkälle iltapäivään, mutta se syödään ja käytetään järkeä valinnoissa. Ei sitä lihapiirakkaa tai pelkkää marketin kolmioleipää. Ylipäätään päivän ruoat ovat pääsääntöisesti järkeviä, mutta ne eivät kulje vaa'an kautta. Päivään on kuitenkin päässyt lipsahtamaan liikaa herkkuja mm. jätskiä ja karkkia. Tai rahkaa hillolla! Ihan parasta herkkua! Soo soo!

Proteiinipuuroa metsämansikoilla ja mehukeitolla :P
Löytyi hyvä käyttökohde Fastin pudding jauheelle :)

Kun olen lomalla ja varsinkin, jos J on vapaalla samaan aikaan en tahdo niuhottaa ruoasta. Kyllä, viime viikolla käytiin nauttimassa kesästä Joensuun Kesäladossa ja nautiskeltiin oikein makoisat pitsat sekä lonkeroa/olutta. Ja käytiinpä vielä jälkkäriksi kahvilassa pienellä leivosherkuttelulla. Enkä potenu hetkeäkään huonoa omaa tuntoa! :D 

Kesäladon pitsaa! Suosittelen!

Edelleenkin uskon vakaasti siihen, että jos perusasiat on kunnossa ei pienet lipsumiset haittaa. Myönnän, että omat lipsumiset eivät ole enää pieniä vaan niihin on taas kerran puututtava. Joku viisas on joskus väläyttänyt 80-20 jakauman: 80% ajasta syödään ja eletään terveellisesti ns. dietin mukaan ja 20% on sitten varattu niille herkuille ja lipsumisille. 

En valita. Treenit kulkee superhyvin! Ja olen nyt innostunut hieman noista aamulenkeistäkin. :) Iltaisin on käyty pyöräilemässä 8-14 kilometriä rauhallisesti maisemia katsellen, mutta koko ajan liikkeessä pysyen. Sehän on huimaakin huimempi parannut vaikka viime kesään, jolloin tuli lenkkeiltyä käytännössä vain sohvan ja jääkaapin väliä satunnaisia hölkkälenkkihairahduksia lukuunottamatta. :) 

Koska lomakin loppuu ja normaali arki palaa tulee treeneihin ja ennen kaikkea syömisiin muutos. Jatkan kiristelyä siitä mihin homma Juhannuksena jäi. Tavoitteena uuden mallinen kroppa ja lisää muskelia! 10 viikon kiristely ja katsotaan, miltä mimmi näyttää silloin. :) Motivaatiosta ei ole pulaa, kun seurailee innolla syksyn kisoihin valmistautuvien urakointia. :)

 Nautitaan vielä helteistä ja kesästä. <3 Kesä on vain kerran vuodessa!

Huh hellettä!

Paahtavan kuuma aurinko, hiki, pienestä tuulenvireestä nauttiminen ja lämmin järvivesi. Kesä on ihanaa aikaa! :) Helteet eivät myöskään ole syöneet treeni-intoa, päin vastoin. :D

Koiranäyttelyissä juokseminen käy kuntoilusta, kun helteessä laittaa tossua toisen eteen monen kierroksen verran. :D 

Kesä, koiranäyttelyt ja paras ystävä <3

Salilla ei tartte lämpöjä ottaa crossarilla tai muulla aerobisella laitteella. Lihakset ovat lämpimät miltei  heti (aina täytyy tehdä keppijumppaa ja kevyillä painoilla pumppailua!) ja sarjojen tai liikkeiden välissä ei lihakset pääse jäähtymään. :) Hiki virtaa ja tekemisen meininki on heti alusta saakka.

 

Aamulenkki kasrvakavereiden kanssa

Lämmin! <3

Viime viikko oli kevyttä, mitä nyt sunnuntaina innostuin vähän pakaraa kurittamaan. :D Askelkyykyt pumppaamalla yksi jalka kerrallaan sai aikaan poltetta ja treenin loppusilauksena yhden jalan (vaaka)prässiä. Tuloksena jumiutuneet pakarat! Jes! Tätä oon kaivannut!

Haa, kävin järkyttämässä kanssatreenaajia pukeutumalla hotpantseihin treenin ajaksi! :D

Tänään starttailin taas kovia treenejä. Selkätreenihän se on paras tapa aloittaa uusi viikko. :) Muscle Challenge ohjelmalla mennään, ainakin toistaiseksi. Jotain uutta kuitenkin kaipailisin... Liike järjestys oli eri kanssatreenaajista johtuen ja maastavedot jätin suosiolla tekemättä. Kylläpä oli kivaa tehdä taas isommilla raudoilla ja sarjat kunnolla loppuun asti! <3

Uusi latausjuomajauhe

Kasva selkä KASVA!!!!

Niin tosiaan oon taas miettynyt tuota treeniohjelmaa. Tällä hetkellä kaipailisin volyymiviikkojen ja voimaviikkojen vaihtelua. Tuntuu jotenkin tylsältä paahtaa ohjelmaa viikko tolkulla ilman suurempia vaihteluita. Kevyt viikko taas muistutti, miten onneton olen tekemään pidempiä sarjoja. Olen miltei koko treeniajan paahtanut max. 12 toiston sarjoja. Jaloille olen tehnyt varsinkin alkuvaiheessa pidempää sarjaa. Varsinkin olkapäät, rinta ja kädet hyytyvät todella nopeasti toistomäärien noustessa. Siitäpä se ajatus volyymiviikkoihin sitten syntyikin. :)

Koen myös, että jos yksin suunnittelen ohjelmia, saatan lipsua niistä herkemmin. Jos teen jonkun muun suunnitelman mukaan ja vielä parempaa jos olen maksanut siitä, teen just niinkuin paperissa lukee (mitä nyt liikkeitä saatan vaihtaa itselle paremmin sopivaksi kuten tuo maastaveto hyvänä esimerkkinä). Kyllä, miulta puuttuu pitkäjänteisyys! Ja se on tässä lajissa huono juttu se.

Postaus, jossa paljastin kisahaaveeni, pohdin myös valmentajan valintaa. Eri vaihtoehdot ovatkin pyörineet mielessä paljon. Kenen treenifilosofia olisi lähellä omaani? Mistä ihmeestä tiedän kuka olisi paras mahdollinen valmentaja juuri minulle? Kuinka te olette päätyneet valitsemaan sen valmentajan, joka teillä on? Olisi kiva kuulla kokemuksia. :) Oletteko ottaneet valmentajan missä vaiheessa ennen kisasuunnitelmia? Vai oletteko valmennuksessa "muuten vaan" ilman kisasuunnitelmia? :) 

Päässä pyörii miljoona ajatusta ja en vain osaa jäsennellä niitä tekstiksi. Nyt aion nauttia kesästä, treeni-innosta ja lomasta. <3 Miulla on aikaa pohtia tulevaisuuden treenikuvioita. Mikä kiire valmiissa maailmassa. :) Ja voihan se olla, ettei miusta koskaan ole sinne lavalle nousemaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että yrittänyttä ei laiteta. :)

Kesä + loma

= kesäloma! Jippii! 

Perjantaina starttasin heti aamusta kohti Kotkaa ja siitä jatkettiin matkaa Latviaan. Edessä kaksi koiranäyttelypäivää mitä parhaimmassa seurassa! Aivan mielettömän hauska miniloma! Unohdin kaikki fitnessjutut loman ajaksi ja nautin hyvästä ruoasta ja juomasta. Huolehdin kuitenkin, että aamupalalla tuli syötyä proteiinia (kinkkua ja kuivalihaa) ja että juomista oli tarpeeksi. Mukana oli myös proteiinipatukoita hätävaraksi, sillä koskaan ei voi tietää mitä ruokaa näyttelypaikalta saa. 

Lauantaina koirien tulokset oli upeat! Ja pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa ikinä parikilpailuun! Sunnuntain tulokset oli laimeammat, mutta ei haitannut. Päästiin jatkamaan matkaa kohti Pärnuta hyvissä ajoin ja koirat pääsivät meren rannalle juoksemaan ja kunnolla oikomaan kinttujaan. <3

Perjantai aamuna oli KYLMÄ!

Lauantain saldo :) Parikilpailun ja kasvattajaryhmän palkinnot puuttuu :D

BEST IN SHOW 4 -pari

Pariskunta Uljas & Chili <3

Onnelliset koirat rannalla :)

Kotiin palasin eilen. Maanantaina ajoin mökille ja eilen sitten Joensuuhun. Energyn kulmilla mielessä kävi, josko suuntaisi heti treenaamaan kevyesti, mutta maltoin kuitenkin mielen. ;) Illalla käytiin tunnin kävelylenkillä vähän laittamassa kroppaan kertynyttä nestelastia liikkeelle.

Täksi aamuksi oli sovittu ratsastusreissu. Ja niinpä istuin satulassa jo hyvissä ajoin aamulla ja nautin tunteesta, kun selkään ei koskenut! Iskias vaiva äityi reissussa todella pahaksi. =/ Vanhana esteratsastajana piti kokeilla pienen pientä estettä :D Ensin ravissa ja lopulta jopa laukassa. Sen voin sanoa, että koulusatulalla hyppääminen on aikamoista puuhaa. :D Hieno hevonen <3

Tallilta kotiutumisen jälkeen vaihdoin nopsasti vaatteet, väsäsin palautusjuoman ja intoa puhkuen suunnistin salille. Tämän viikkoa treenaan kevyesti ja ensi viikolla palaan tuttuun muscle challenge ohjelmaan. Tänään pumppailin selkää, olkapäitä, hauista sekä kevyitä kyykkyjä smithissä. Selkää treenatessa keskityi erityisesti symmetriaan ja kunnolliseen venytykseen ja supistukseen. Varsinkin vasen lapa meinaa elää omaa elämäänsä, kun on niin jumissa. Kyykkyä tein jalat kapealla ja edessä, syvälle kyykäten ja sykettä nostaen. Sumomavella hain liikkuvuutta toivottaman jumissa oleviin kinttuihin ja säästelin selkää.

Liikkuminen ja hikoilu tuntui aivan taivaallisen hyvältä. :D Reissussa oli kivaa käydä ja unohtaa normiarki ja kisa-ajatukset. Sain edellisen postauksen tiimoilta huisin paljon tsemppiviestejä ja kannustuksia jatkaa eteenpäin kisat mielessä! KIITOS! :) Tulipa hyvä mieli! :)

Tämä oli tälläinen pikapostaus. Nyt ei pysty keskittymään syvällisempään kirjoitteluun. :D