Tyhjää täynnä

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa. Viikko sitten kirjottelin postauksen, mutta se otti ja hävisi bittiavaruuteen. Ei turhan paljon ole aikaa istahtaa koneen ääreen tätä nykyä, joten kirjoitustahtikin on naurettavan laiska. Jostain syystä ei tietokoneen ääreen istahtaminen ole ensimmäisenä mielessä kun saa hetkeksi (iki)omaa aikaa.

Isimiehellä oli loma ja hyvään aikaan olikin. Viikko on nyt normaalia arkea takana ja ai että miten kaipaan sitä, että isikin olisi päivällä kotona!! Tytölle tulee ensi viikolla ikää neljä kuukautta ja onkin sen kunniaksi aloittanut nyt yöhulinat. Ja ei, meillä ei ennen hulinoitakaan nukuttu hyvin ja nyt sitten noustaan ½ tunnin - 1,5 tunnin välein. :( Ei varmaan tartte erikseen mainita, että äiti on vähän väsynyt?!

Väsyttää! Molempia!

Olisipa oma kehitys yhtä nopeaa mitä tuolla kasvavalla lapsella. Salilla pääsen käymään maks kerran viikossa, jos sitäkään. Mm. tänään oli valittava otanko (aamu)päiväunet vai lähdenkö tolkuttoman väsyneenä treenaamaan. No, ne unet vei voiton. Liikkuminen onkin lähinnä vaunulenkkeilyä n. 45 min kerrallaan. Sen ajan tyttö nukkuu ja malttaa rattaissa olla. Agilitytreenit vedetään nyt pikakelauksella: yksi suoritus ja sitten kotiin. Treeniaika on tolkuttoman huono, maanantain "yövuoro". Nyt jännitän miten käy treenaamisen kun on nuo hulinat päällä. 

Kerran viikossa käydään äiti-vauva jumpassa, mutta se nyt ei juurikaan kuntoa kohota. Hiki tulee ja on kiva olla poissa kotoa, mutta missään nimessa rankka se treeni ei ole. 

Todistetusti oon ees joskus salilla käyny

Isimiehen loman aikaan käytiin sentään Uun kanssa yhdessä agivalmennuksessa sekä kisoissa juoksemassa pari rataa. Oma kroppa on ihan hukassa, kun pitäisi liikkua vauhdikkaasti ja tehdä vauhdin- sekä rytmin muutoksia. Siinä jää ohjaaminen todella huonoksi kun kaikki kapasiteetti menee tossujen liikuttamiseen. Kroppa palautuu hiljallee, no worries.

Kisoissa juostiin parit nihkeät radat, toiselta radalta kuitenkin hienosti LUVA. Yksi vielä ja päästäis kisaamaan kolmosiin. :) Toivottavasti se viimeinen ei anna odotuttaa itseään reilua vuotta.

Loppusuora ja painavat tossut.

Pää lyö totaalisen tyhjää. Olen jo useaan kertaan tätä kirjoittaessa havahtunut siihen, että tuijotan vain ruutua pään ollessa typötyhjä. Sitä paitsi, oma-aika alkaa olla lopussa, ensimmäinen äänimerkki pikkupomolta saatu.

Energistä alkavaa viikkoa! :)

Oppia taaperolta

Viimeksi lauantaina katselin rakkaan ystäväni taaperon liikkumista. Upeaa katsottavaa, kun toinen niin vaivattomasti menee syvälle kyykkyyn, nousee ylös ja jatkaa kävellen matkaa. Ja toistaa saman kuvion useita kertoja. Kyykkyasento on niin luonnollinen ja helppo. Ja tavaroita ei kumarruta nostamaan vaan mennään kyykyn kautta. Joka ikinen kerta jaksan ihastella sitä liikkumisen vaivattomuutta, kun katselen tuota vuoden ikäistä lasta. <3

Oma tytär ei vielä (onneksi) kyykkää MUTTA on kuitenkin mallia ikiliikkuja. Joka hetki hereillä ollessa joku raaja liikkuu. "Vauva-asennossa" ei viihdytä hetkeäkään vaan pystyyn pitää päästä. Ja omille jaloille seisomaan. Ja ryömimisen alkeet on aloitettu. Ja kummin luona tottakai :D Ja ikää ei oo ihan vielä edes kolmea kuukautta. ;) Tätä menoa meillä kävellään ennen vuoden ikää? Ja pääsen ihastelemaan oman lapsen kyykkäystaitoja.

Taaperon innoittamana innostuin tarkastelemaan omaa kyykkyasentoa. Ennen raskautta en päässyt syväkyykkyyn ilman että kippasin nurin maahan. Kiitos hormonien löysyttämien nivelten pääsen syvään kyykkyasentoon, joskaan se ei täydellinen missään nimessä ole eikä se onnistu tanko selässä. Heräsin miettimään, että josko käyttäisin hyödyksi nämä löysemmät nivelet ja alkaisin hiljalleen hio kyykkyasentoa paremmaksi ja paremmaksi. Tavoitteena mikäpäs muukaan kuin ass to the grass -kyykky tangon kera.

Voi nilkat kun ne pettää!

Tätä odottelin koko raskausajan. Että pääsen mahasta eroon ja hiomaan kyykkyä. Kuten aina, ei alku ole ikinä ruusuinen. Tällä hetkellä alaselkä kiukuttelee, mutta toivon saavani sen nopsaan kuntoon. Kyykyssä tunnen, että keskivartalon tuki on heikko, mutta parempaan päin menossa koko ajan. Mutta miten olen kyykkyä hionut?

     * Syväkyykyssä oleilu, mielellään ilman tukea

     * Maljakyykky

     * Etukyykky

     * Boxkyykky

     * Askelkyykky 

Noita olen harrastanut olemattomilla/minimini painoilla. Hiljalleen kokeillut miten asennot pysyy ja miltä tuntuu keskikropassa. Kyykyt vaatii pienet korokkeet kantapäiden alle, mutta oma tuntuma on se, että asennot on paremmat mitä ennen raskautta.

Raskausaikana tuli etsittyä tietoa kyykkäämisestä ja sen opettelusta. Parhaimmat ohjeet löysin  voimavalmentaja Heikki Marinilta. Tämä blogiteksti avasi silmiäni paljon. Nuo ohjeet valoi uskoa siihen, että kyllä miekin vielä joskus sinne kyykkyyn pääsen! 

Syviä kyykkyjä alkavaan viikkoon! <3

Project mutsi kuntoon

Katselin ristiäiskuvia ja iski aikamoinen kroppa-ahdistus. Muistan tämän samanlaisen tunteen, kun muutama vuosi sitten korjailin elämäntapoja ja aloitin uudelleen muokkaamaan kroppaa. Eipä tee mieli omia kuvia katsella ei...

 

Se pahanmielen aiheuttaja

Valokuvat ovat raadollisia. Vaikka se on vain pieni hetki ja epäsopiva kuvakulma, saa se mielen ahdistumaan. Itse kun ottaa selfieitä voi vääntää ja kääntää asennot suotuisimmiksi omien makkaroiden kannalta. Yllätyskuvat ja -kuvakulmat eivät kaunistele, päinvastoin.

Tämänhetkinen "kunto". 11 viikkoa synnytyksestä.

 Synnytyksestä on nyt 11 viikkoa aikaa. Missään vaiheessa en ajatellut, että tsädääm, muutama viikko ja kroppa on entisellään. Paino lähtikin putoamaan kivasti, pääsin jo hyvin lähelle raskautta edeltäneeseen painoon, kehonkoostumuksen ollessa toki täysin eri. Lopetin (lue: unohdin) vaa'alla käynnin ja viime viikolla astahdin vaa'alle, kun olin tosiaan mieleni pahoittanut niistä ristiäiskuvista. Ja se pirun paino oli lähtenyt kipuamaan ylöspäin! 

Pysähdyin miettimään tämänhetkisiä elintapoja. Unta on aivan liian vähän ja se on katkonaista (+ nukahtamisongelmat ovat täällä taas), liikuntaa liian vähän ja ruokailut liian vähäenergistä ja hiilaripainotteista. Onni olisi omistaa kroppa, joka kutistuu kun kalorimäärä on matala. Olen siis siinä samassa ongelmatilassa, mikä oli ennen raskautta ja raskauden aikana. Aineenvaihdunta on jumissa ja siksi ne makkarat on ja pysyy tiukasti.

 Jossittelu ei auta, eikä myöskään itku markkinoilla. Jotain on tehtävä ja se olen vain ja ainoastaan MINÄ joka asiaan pystyy vaikuttamaan. Aiempaan painonpudotukseen verrattuna on tällä kertaa huomioitava yksi asia: imettäminen. Eli miinuskalorit on nou nou, hiilarittomuus on nou nou. Varsinainen laihduttaminen on ehdottomasti nou nou! 

Kävin lauantaina istuskelemassa salilla ;) Hiki tuli ;)

Yes yes on siis aineenvaihdunnan kuntoon laittaminen. Unen määrään on huono tällä hetkellä vaikuttaa ja niiden kuuluisien päiväunienkin ottaminen on usein mahdoton tehtävä. Magnesiumia käytän jo säännöllisesti. Toivoa vain sopii, että tyttö rupeis nukkumaan vähän pidempiä unipätkiä öisin tämänhetkisten 1,5-2 tunnin pätkien sijaan. Ja meidän yöt on jo nyt PALJON parempia mitä vielä pari viikkoa sitten! En siis valita.

Ruokailut on sitten se suurin kompastuskivi. Miten saada riittävästi kaloreita ja proteiineja helposti ja sellaisista lähteistä, että ne ei käy tytön mahaa kipristämään? Ja eväät ei sais vaatia kummoista laittoa, sillä tyttö sylissä kokkaaminen on aikasta vaikeeta. Täytyy suunnitella ja pohtia. :) Ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan. :)

Univaje ja aineenvaihdunnan jumahtaminen ovat pienoinen haaste liikuntapuolta ajatellessa. Pitkäkestoista aerobista ei suositella, tosin ei me siihen olla kovinkaan kykeneviä (tyttö ei viihty vaunuissa), mutta mutsin ja aksakoiran kuntoa pitäisi saada kohotettua, että päästään kisaamaan. Kerta viikossa agilitytreenit ei kuntoa nosta mihinkään. Voimaharjoittelukaan ei ihan vielä ole täysin mutkatonta, sillä keskivartaloa vaatii vielä vahvistamista raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Ja salikertoja en saa viikkoon kovinkaan montaa, ainakaan säännöllisesti. Ehkäpä kahvakuulan heiluttelu kotona voisi olla ratkaisu? Jos vaan saan tytön viihtymään treenin ajan. Ja ollaanhan me menossa äiti-vauva jumppaan! :) Jos vaan riittävästi äiti-ihmisiä ilmoittautuu. 

Mainontaa!!! Tulkaa nyt äiti-ihmiset jumppaamaan! :)

On taas Satu kaikkimullehetiNYT vauhdissa. :D Pohdinnasta on siirryttävä tekoihin, joten suunnitteluhommiin siis!
Nyt onkin aikaa hieman surffailla internetin ihmeellisessä maailmassa, kun tyttö harvinaislaatuisesti nukkuu päiväunia omassa sängyssään. :)

Honey, I´m home!

Viime sunnuntaina se tapahtui. Nimittäin tämän mutsin eka salitreeni synnytyksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan salitaukoa kertyi about neljä kuukautta, sillä en ollut loppuraskaudesta kykenevä enää salitreeneihin. Toisaalta, minuu ei mikään mummojumppa kiinnosta, joten sekin söi intoa unettomuuden ohella.

Todistusaineistoa :D

Sunnuntaina hipsin salille hieman epävarmoin fiiliksin. En ollut suunnitellut treeniä juuri lainkaan. Olin vain päättänyt, että kroppaa kuulostellen kokeilen mahdollisimman monipuolisia liikkeitä. Jos vähänkään tuntuu epävarmalle, erityisesti keskivartalon seudussa, jätän suosiolla sen liikkeen tekemättä. 

Treeni koostui seuraavista liikkeistä:

* Lämmittely crossarilla

1A Maljakyykky 5kg paino sylissä 3x12

1B Kulmasoutu käsipainolla 3x12

2A Suorijaloin maastaveto käsipainoilla 3x12

2B Vinopenkkipunnerrus neutraalilla otteella 3x12

2C Vipunostot sivulle levypainolla 3x15

2D Vipunostot taakse levypainoilla 3x15

3A Pakarapotkut taljassa 3x15

3B Pull over taljassa 3x15

4 Selän ojennukset 3x10

5 Jalkojen lasku (jalat 90 asteen kulmassa) 3x12

Tarkoituksella jätin hauikset ja ojentajat pois. Keskityin jalkoihin (pakaraan) ja pahimpien yläkropan jumikohtien verryttämiseen. 

Mielestäni onnistuin enemmän kuin hyvin. Hikoilin kuin pieni possu ja nautin joka ikisestä hetkestä. <3 Huono viikko sai hyvän päätöksen ja tämän äiti-ihmisen pää sai tarvitsemaansa tuuletusta. Mikään kävelylenkki ei saa samaa fiilistä ja hyvänolon tunnetta aikaiseksi. Vaikka treeni olikin aikamoista satujumppaa, oli se just sitä mitä olen kaivannut. :) 

On saavutus, jos tällä hetkellä pääsen käymään salilla kerran viikossa. Sellainen treenitahti on enemmänkin pään treenaamista ja jumien pehmittelyä. Ihan sama, jos vain tuon hyvänolontunteen saan siivittämään arkipäiviäni, riittää tuo yksikin punttien heiluttelukerta. :)

Mites lukijoilla on treenit sujuneet? :)

Treenilupa

Treenilupa tuli tänään. Tosin "hieman" kyseenalaistan tuota luvan antajaa ihan rehellisesti sanottuna. Tänään siis oli jälkitarkastus. Odotukset eivät olleet mitenkään korkealla, sillä olin ko. lääkärin tavannut pari kertaa jo raskausaikana ja en ollut kovinkaan vakuuttunut hänen ammattitaidostaan. Kaikki on kunnossa ja synnytyksestä palautuminen hienosti käynnissä. Lähtöä tehdessä se lupa sitten tuli: saat treenata vatsalihaksia jos haluat. 

Ai että haluanko?! Todellakin! Asiassa on nyt vaan pieni mutta. Lääkärihan ei hipaissutkaan mun mahaa selvittääkseen miten vatsalihakset ovat palautuneet. Eli millainen erkauma vatsalihaksissa on. Olisi suorastaan typeryyttä alkaa hänen luvallaan treenaamaan vatsalihaksia ja salilla kyykkyjä ja vetoja ihan niinkuin ennenkin. Saisin vain lisää ongelmia ja ikuisesti pullottavan pömppövatsan. 

Kotosalla on helppo tsekata erkauman tilanne ihan itse. 

1. Käy selinmakuulle jalat koukussa
2. Laita toisen käden etu- ja keskisormet rinnakkain navan yläpuolelle keskelle vatsaa suoran vatsalihaksen väliseen rakoon (linea alba)
3. Nosta leuka kiinni rintaan, niin että lapaluut eivät irtoa lattiasta. Pyri siis aktivoimaan vain uloimmat vatsalihakset. 
4. Tunnustele vatsalihasten välissä olevan raon leveyttä navan ylä- ja alapuolelta
5. Mikäli rako on suurempi kuin yksi-kaksi sormen leveyttä, vatsalihakset eivät ole vielä palautuneet synnytyksestä. Tällöin on syytä jatkaa syvien lihasten harjoituksilla. Vatsarutistuksilla tms. pinnallisten lihasten treenillä vain pahentaa tilannetta. Jos rako on maksimissaan kahden sormen levyinen, voi aloittaa hiljalleen myös pinnallisia lihaksia kuormittavat tai venyttävät harjoitukset. 

Mun oma näkymys omien vatsalihasten erkaumasta on se, että erkaumaa on jäljellä vielä sen verran, että "normaaliin" vatsalihastreeniin ei oo viel aihetta. Syvien lihasten aktivoinnin aloitin jo sairaalassa ja päivittäin olen niitä tehnyt kotona. Jos on ollut aikaa (ts. tyttö nukkuu eikä ole kodinhoidollisia hommia) olen tehnyt vähän aktiivisemmin lantionpohjan lihasten ja syvien vatsojen treeniä.
Esim. täältä löytyy oikein hyvät liikkeet mikäli haluaa erkaantumasta päästä hillitysti ja hallitusti eroon. :)

Jos erkauma on kovinkin iso tai olet itse epävarma kannattaa hakeutua osaavan fysioterapeutin juttusille.

Tämän viikon maanantaina pääsin agilitytreeneihin Uljaksen kanssa lähes kahden kuukauden tauon jälkeen. Ai jee miten hyvältä tuntui ottaa juoksuaskelia, hengästyä ja hikoilla liikunnasta johtuen! <3 Huomasi juostessa, miten keskivartalon tuki oli hieman hukassa. Ei askellus tuntunut "normaalilta", mutta ihan kivasti nuo tossut toisensa eteen kulki. :) Raskausaikana jäi talkoopisteet hankkimatta, joten vapaavuoroille ei ole asiaa treenaamaan. :( Kyllä ärsyttää ja suututtaa. Meidän ois kuitenkin tarkoitus vielä tän vuoden puolella kisata. Kunnon kohotusta tarttee kartturi sekä koira. Ja koiran vireen kanssa saa taas tehdä töitä, että saa vauhdin kohdalleen. Työnsarkaa siis on.

Kunhan viikonloppukiireet (mummolareissu sekä ristiäiset) helpottaa, voisi kokeilla salilla käyntiä tytön jäädessä isimiehen hoitoon. Mun selkä, lähinnä lapojen väli ja alaosa, on niin tukossa loppuraskaudesta, synnytyksestä sekä tytön kantamisesta sylissä että jotain pitäis päästä tekemään. Ja viimeistään isimiehen lomalla täytyy päästä käymään hierojalla. On muuten aika häijy tunne, kun keskellä yötä yrität nukuttaa tyttöä kun tuntuu että selkä katkeaa, kädet puutuu ja parhaimmillaan vielä huimaakin ihan vaan jumeista johtuen. =/ 
Tavoitteena siellä keskivartalon tuen vahvistaminen ja hiljalleen sitten kyykkyjen ja maastavetojen aloittaminen. Can´t wait!

Lomalla

Tää viikko on talvilomaviikko. Joka valitettavasti alkaa jo uhkaavasti lähestyä loppuaan. Onneksi töihin tarvitsee kampeutua vasta keskiviikkona. :) Kyllä vaan loma oli paljon odotettu ja tuli enemmän kuin tarpeeseen.  Ja hei, töitä on jälkellä enää vain muutamia hassuja viikkoja ennen vähän pidempää (ja täysin erilaista) lomaa!

Mieki siusta Uljas <3

Miulla oli hieno visio, että lomalla on aikaa treenata ja saa rytmitettyä viikkoon neljä treeniä helposti ja lepopäiviäkin kertyy hyvin. Noh, ihan ei suunnitelmat ole toteutuneet. Alkuviikon ongelmana oli taas kerran uni. Illalla nukahdin, mutta unet loppuivat keskenkaiken ja päivällä iski armoton väsymys. Ja fakta on se, että jos kroppa tuntuu yhtään väsyneeltä on parempi jäädä lepäämään kuin hampaat irvessä mennä treenaamaan.

Miun pitäis vissiin alkaa hiljalleen uskomaan, monena päivänä peräkkäin ei vaan voi touhuta niin paljoa kuin ennen. Viime viikonloppu loistavana esimerkkinä: lauantaina agilityvalmennus ja sen jälkeen "loppuverryttelynä" lenkki jäällä, sunnuntaina lenkki koirien kera auringosta nauttien ja maanantaina salitreeni + agilitytreenit illalla. :D Ihmekkös tuo, että unet olivat kadoksissa ja kroppa tuntui jyrätyltä. Kuitenkin haluan tässä kohtaa lainata rakkaan Ystävän sanoja: pään tuulettaminen on tärkeää, en mie vaan voi kertalaakista pysähtyä aloilleen. Kärsitään sitten jälkeenpäin väsyneestä kropasta, mutta kunhan korvienväli saa tuulettua. <3 Kiitos Katja <3 Sie niin tunnet miut <3

Lepo teki hyvää, unet korjautui. Eilinen meni vielä poissa salilta ja akkuja lataillen. Ja shoppailuhan on hyvää mielenterapiaa eikös? :D Ja sitten kun vielä bongaat vauvanvaatealennuksen facesta, niin onhan se pakko lähteä. ;) 

Ällösöpön pieniä vaatekappaleita

Tänään sitten paluu salille ja ah miten hyvälle tuntui vetäistä kunnon jalkatreeni! Oli oikea veto vaihtaa yksijakoinen ohjelma kaksijakoiseksi ylä- ja alakroppa jaettuna eri päiville. Liikkeet mahdollsimman kokonaisvaltaisia ja koko kroppaa kuormittavia. Painot on ihan lelupainoja, mutta tavoitteena hyvä tuntuma. Ja hei, jotain pientä pumppiakin on havaittavissa! Ja hiki on aivan jäätävä! Eli kroppa toimii. Ei puhuta tässä kohtaa siitä, että hengästyn paljon paljon herkemmin mitä ennen ja palautuminen ottaa pidemmän ajan kuin ennen... 

 

 

 

 

 

Lomaillessa on ollut aikaa panostaa myös himppasen enemmän syömisiin. Ja joo, on tullut herkuteltua ja käytyä ulkona syömässä. :) Enkä ota stressiä. :)  

Uutena aamupuurosuosikkina on Fazerin Alku puuroista ruis & auringonkukkapuuro : kuituja ja hyviä rasvoja maukkautta unohtamatta. Suosittelen! 

Uusin kiireettömien aamujen herkku on banaaniletut. Tämä ohje bongattu Optimal Performancen facesivuilta (vai olikohan Instasta), ja suosittelen lämpimästi!  Toimi näin:

• Yksi keskikokoinen banaani
• Pari kananmunaa
• Ruokalusikallinen esim. pellavansiemenrouhetta tai kookosjauhoa. Uskoisin, että myös kaurahiutaleet toimisi hyvin.
• Hieman kanelia

Muussaa banaani, lisää joukkoon loput aineet ja sekoita. Paista pannulla kookosöljyssä miedolla lämmöllä. 

Itte en saa lettua käännettyä kovinkaan nätisti, mutta makuhan se tärkeintä on. :D Lisukkeeksi marjoja, rahkaa, jogurttia tai ihan mistä nyt kukakin tykkää. 

 Ruoasta puheenollen, se alkais olla lounasaika. :) Tää lähtee nyt syömään ja sitten pitäis varmaan imuria hieman ulkoiluttaa. 

Aurinkoista torstaita!

 

Selvästi hyvä päivä

Mikä siinä onkin, että tällä hetkellä osaa arvostaa terveyttä ja hyvän fiiliksen päiviä enemmän kuin ennen? Ehkä se ensimmäisen kolmen kuukauden huono olo antoi vähän perspektiiviä asioihin? Tai sit hormoonit on laittanu pään pehmeäksi? :D

Eilisillan treenikaveri <3

Oli miten oli, tänään on hyvä päivä. Sai nukkua pitkään, syödä kiireettömän aamupalan ja käydä treenaamassa salilla kaikessa rauhassa. Mieli on tosi hyvä eilisillan agilitytreeneistä ja juokseminen koiran kanssa tuntuu edelleen hyvälle. :) 

Slow Morning <3

Yksi suuri hyvän fiiliksen aiheuttaja on työvuorot. Eilen aamu, tänään yö ja sitten taas pari vapaata. Voi jee, kun vois tämmöisellä rytmillä töitä tehdä! Mutta ei... Sehän olisi liian mukavaa ja helppoa. Mukavuus loppuu lyhyeen ja viikonloppuna alkaa kuuden työpäivän putki. Aaaargh. 

On myönnettävä, että kroppa ei ole entisensä. Nuo työputket käy ihan oikeesti voimille. Oon tosi paljon miettinyt sitä, että onko väsymys todellista vai olenko vain laiska. Mutta olen kallistunut siihen uskoon, että kyllä väsymys on todellista. Jalat turpoaa ja painaa tonnin, mahassa tuntuu epänormaalilta (ei kuitenkaan supistele) ja huimausta on enemmän. Ja todella herkästi rasittuminen näkyy yöunissa! Vaikka miten väsyttää ja uni tulee nopeasti loppuu ne sitten ennen aikojaan ja olo on heti aamusta alkaen väsynyt. Onneksi kyse on ollut toistaiseksi vain yksittäisistä öistä ja toivottavasti ne ei lisäänny. 

Tuohon komboon on huono lähteä lisäämään treeniä. Siksipä salitreenit sijoitan joko yövuoron aloitus päivään tai vapaapäivään. Lenkillä käyn kroppaa kuulostellen; jos on paukkuja työpäivän jälkeen voin käydä tunnin köpöttelyn tekemässä raittiissa ilmassa. Myös agilitytreenien kanssa on joutunut himmaamaan siten, että jos kroppa on oikeesti ihan tiltissa ja seuraavana aamuna pitäisi töissä olla reippaana, joudun skippaamaan treenit. =/ Oma hyvinvointi menee nyt treenaamisen edelle. 

Tänään treenatessa mietin, kuinka onnekas olen ollutkaan. Kroppa jarruttelee treenaamista (jos verrataan siihen miten treenasin ennen raskautta), mutta pystyn silti tekemään niitä treenejä mistä todella tykkään. Muokaten joo, mutta mikä ilo oli tehdä esim. hackia huolellisella kontrollilla ja reidet ja pakarat oli tulessa! Kyllä, kaipaan kovia jalkatreenejä, mutta varsin mukavaa poltetta saa tällä nykyisellä "satujumpallakin" aikaiseksi. Mottona kontrolli. Kaikissa liikkeissä. Hermosto kiittää ja jos voin noilla ehkäistä loppuraskauden vaivoja on se vaivan väärti. 

#mutsitreenaa
Koko kropan treeni ja lisäksi venyttelyt!

 Ensi torstaina on jännä aamu. Olen menossa sokerirasituskokeeseen. Suoraan sanottuna jännitän tuloksia! Olen syönyt puhdasta perusruokaa, joskin hiilareiden määrä on ollut melkoisen reilu. Ja kyllä, makeaa olen syönyt aivan liikaa. Hyi minua! Rad-diagnoosi (raskausajan diabetes) napsahtaa heti, jos yksikin kolmesta arvosta on viiterajan "väärällä" puolella. Ja se tietää sitten diettiohjeita ja kotiseurantaa raskauden loppuun saakka. 

Mitään riskiä ei periaatteessa pitäisi olla. Diabetesta ei löydy lähisuvusta, paino ei ole noussut hullulla tahdilla, syön monipuolisesti ja terveellisesti (joskin ehkä liikaa hiilareita) ja liikun säännöllisesti. Olo on kaikinpuolin hyvä ja terve. Ja silti "pelkään" (tai paremminkin jännitän) tuloksia. Maailmahan ei tuohon diagnoosiin kaadu, mutta koen olevani jotenkin pettynyt kroppaani jos diagnoosi napsahtaa. Tai ainakin syytän siitä voimakkaasti itseäni ja typeriä ruokavalintoja. 

Tästä postauksesta tuli nyt aika sekava fiilisten "oksennus". :D Lähden nyt nauttimaan auringonpaisteesta koiruuksien kanssa ja nautin myös huomenna aamulla alkavista vapaapäivistä. :) 

Ihanaa tätä viikkoa! <3

Kieltoja, rajoituksia ja mittauksia

Raskaus on jännä juttu. Periaatteessa ollaan terveitä mutta joskus tuntuu että ei kuitenkaan olla. On kieltoja ja rajoituksia, säännöllisiä kontrollikäyntejä ja mittauksia labrassa ja neuvolassa. On lääkärin tapaamista, tosin tässä on todella suuret vaihtelut paikkakuntien välillä.

Joskus väkisinkin pysähtyy miettimään, että kuinka ihmeessä sitä on saatu terveitä lapsia tähän maailmaan ennen vanhaan? Ei sillä, tietyt perusseurannat on todella hyvä juttu! Ja elintason nousun myötä on tietyt sairaudet nostaneet päätään esim. diabetes ja hypotyreoosi, joten on ihan jees että mutseja seurataan. Kenellekkään ei hillitön painonnousu raskauden perusteella ole hyväksi.

Näin perusterveenä ja elinvoimasena nuorena (tai enhän mie nyt ensiodottajaksi enää nuori ole) ihmisenä on ollut jopa hieman huvittavaa selailla niitä kaikkia paperinivaskoita, joita neuvolasta olen kotiin kantanut. Tunnetusti olen se vastarannan kiiski, joka vastustaa kieltoja ja rajoituksia ja ei todellakaan mene lääkäriin tms. jos olo ei sellaista vaadi. No, nyt on ollu tän mutsin nöyrtymisen paikka.

Ruokarajoitukset ovat aikamoiset. Omasta neuvolasta sain heti ensimmäisellä käynnillä kaksi A4 paperia liittyen pelkkään ruokaan. On lueteltu eri ruoka-aineita, rajoituksia niiden käyttöön ja (tää on hyvä juttu) perustelut rajoituksiin. Eniten ärsyttää perusteluissa sana "SAATTAA" ilman muuta perustelua. On tosi luotettavaa. Millä perusteella on sitten keksitty, että joku SAATTAA olla haitallista? 

Kolme haittaa nousee ylitse muiden: listeria, turvotusten lisääntyminen, verenpaineen nousu. Hieman kärjistäen sanottuna kaikki mitä syöt voi lisätä turvotuksia ja nostaa verenpainetta. :D Myös listerian vaara vaanii kaikkialla. 

Lounaaksi tänään: frittimuikkusalaattia. Terveellistä ja Kotimaista.

Juhuu, terve järki haloo!?! Eri keskustelupalstoja lueskellessa on tuntunu, että nuo ruokarajoitukset aiheuttaa tuleville äideille hirveesti stressiä. Ja stressikään ei ole hyväksi. Jos sitä vaan pysähtyis pohtimaan ruoan puhtautta ja monipuolisuutta ei tartteis stressata kaikesta. Lihat kypsäksi ja ulkomaalaiset kasvikset ja marjat kypsennettynä. Säästyttäis monilta ahdistuksilta ja peloilta. 

Voin sanoa suoraan, että en todellakaan ole miettinyt onko sämpylässä ollut pellavansiemeniä vai ei. Suosin myös kotimaisia tuotteita, ja niiden hygienian tasoon olen luottanut tähän saakka ja luotan tästä eteenpäinkin. 

Liikuntaan on myös olemassa omat suositukset. Ne on jopa fiksut ja mikä parasta, siellä mainitaan lihaskuntoharjoittelu! Iso plussa! Vielä kun saisi niin ei raskaana olevat ja etenkin raskaana olevat ottamaan apuja vastaan kuntosalitreenin aloituksessa. Viimeksi tänään katselin oman treenin lomassa, kun kaverukset olivat tulleet salille ja toinen (se kauemmin käynyt) opasti toista. Liikeradat olivat aivan kamalia eikä kohdelihas tehnyt todellakaan työtä vaan joku toinen lihas. Hyvähän se, että ihmiset liikkuu mutta se liikkumisen ilo loppuu nopeasti kun tehdään väärin ja siitä aiheutuu turhia kipu- ja jännitystiloja. 

Mutsi kävi kyykkäämässä!

Omaa kehoa on liikkuessa kuunneltava entistä tarkemmin. Monet treenikerrat olen kiittänyt sitä, mitä fitnessajat opetti! Joonas teki ison työn hioessa liikeratoja ja sitä myöden hermoston toimintaa oikeaan suuntaan. Nyt on ollut oikeasti helppoa löytää hyvät liikkeet jotka tuntuu siellä missä pitää ilman turhaa painetta vatsaan tai selkään. Ja mikä ehkä se kaikkein paras juttu: miun selkä ei oo ollu kipeä! :)

Odotan jo synnytyksen jälkeistä aikaa ja kropan palauttelua ja paluuta liikunnan maailmaan. En voi yhtään tiedää missä kunnossä tää ruho on kesällä, mutta toivon pääseväni aloittamaan varovaisesti vaunulenkkeilyn mahdollisimman pian ja hiljalleen myös menemään kuntosalille. Ohjeissa sanotaankin, että "aloita liikkuminen niin pian kuin tunnet siihen pystyväsi". En halua unohtua vain kotiin neljän seinän sisälle vaan haluan hakea energiaa ja jaksamista liikunnasta mahdollisimman pian.

Vaikka tämä kropan muuttuminen on aiheuttanut paljon sopeutumisvaikeuksia odotan kuitenkin innolla mihin mittoihin tää kroppa venyykään. Ja palautumisesta puhumattakaan. Sanotaan, että hyvä kunto ennen raskautta ja kunnosta huolehtiminen raskausaikaan parantaa ja nopeuttaa myös synnytyksestä ja raskaudesta toipumista ja palautumista. Toivottavasti näin käy! :) Aika näyttää ja stressiä en ota. :) Mielenkiintoisia aikoja :)

No ne neuvolakäynnit. Niissä vaikuttais olevan todella paljon paikkakuntakohtaisia eroja. Toiset rajaa neuvolassa usein jo heti alusta saakka ja itse on saanut tähän saakka miltei itse sanella kuinka usein käyn. Koska kaikki on mennyt hyvin, ei ole myöskään liian usein neuvolassa käydä kertomassa että kaikki on hyvin. Oma terkkarini on ihana :) Ei hössötä turhia ja hänelle voi puhua kaikesta. Käynnit ovat olleet lyhyitä, mutta kaikki asiat on tullut hoidettua. Ainoa mitä kritisoin on tuo painon mittaaminen. Neuvolan mittaukset ei vaan oo mitenkään vertailukelpoisia. Parempi olisi jos mittaisi painon kotona säännöllisesti esim. viikottain (aina samaan aikaan) ja ne tulokset kertoisi rehellisesti neuvolassa. 

Kolmesta neuvolakäynnistä yhden käynnin väittäisin olleen ns. turha. Silloin vain kysyttiin kuulumiset ja tehtiin pakolliset mittaukset. Sen ois voinu jopa skipata. Positiivisinta sillä käynnillä oli hempparin nousu. :D 

Tietyt asiat käydään valtakunnallisesti läpi kaikkien odottajien kanssa. On voimavarakyselyä, ne tietyt perusmittaukset (verenpaine, hb, vauvan syke, virtsan valkuainen), ja ainakin täällä päin ohjataan herkästi esim. fyssarille jos vaivoja on johon voi apua saada. Toivottavasti näin on myös muilla paikkakunnilla. :) 

Lääkärikäynneissä onkin sitten vaihtelua PALJON. Itse tapaan lääkärin ekan kerran ensi kuussa ja toisilla paikkakunnilla lääkäri nähdään jopa kolme kertaa raskauden aikana. Ja useammin mikäli tarvetta on. Myös käyntien laaduissa on ollut paljon eroja. Osa on kokenut hyödyllisenä ja osa täysin turhana kun ei ole lääkäriä tuntunut käynti kiinnostavan. On vaan pakolliset hommat tehnyt ja jättänyt kuuntelmatta sitten asiakastaan. Tämä ärsyttää!!!! 

 Koen olevani todella rento odottaja. En huolestu pienestä ja koen voivani nyt hyvin. Joskaan en todellakaan koe olevani elämäni kunnossa. :D Jollain tasolla sopeudun ajatukseen, että en vaan enää jaksa ja pysty tekemään asioita kuten ennen. Esim. työpäivät tuntuu raskaammilta ja turha haaveilla esim. treenistä aamu- tai iltavuoropäivänä. Tai sit pitäis ennen iltavuoroa osata treenata todella kevyesti. :D Ja sitä en osaa vielä :D 

Olen sopeutunut siihen, että salilla en voi treenata kuten ennen, en liikkeiden enkä intensiteetin osalta. On tyydyttävä vähempään, mutta tärkeintä on että pääsen säännöllisesti liikkumaan. Korvien väli kiittää. 

Koirakaverit ei vaadi hirveesti aktiviteettejä kun mutsi ei jaksa :D Mutta ihan lähellä pitää olla :)

Rennosti jännitän sitä miten pitkään jaksan touhuta tällä tavalla. En pysty tietämään miten pitkään voin/jaksan käydä töissä. Tai missä vaiheessa alkaa raskausvaivoja ilmaantumaan niin että ne asettaa rajoituksia. Toivottavasti mahdollisimman myöhään!

Nyt nautin tästä hyvästä olosta :) Tänään on jo käyty koko kroppa treenaamassa salilla läpi ja yöksi sitten töihin. Edessä vapaaviikonloppu ja lauantaina lähdetään maalle appiukon ja anopin syntymäpäivien viettoon :)

Salaisuus paljastuu

On aika paljastaa salaisuus. Suuri ja (meidän) maailmaa mullistava salaisuus. Nimittäin, meidän lauma tulee kasvamaan tulevana kesänä. Ja lauma ei kasva nelijalkaisella hännänheiluttajalla vaan meille on tulossa ihmislapsi. :)

Kuvilla voi huijata ;)

Kerron asiasta vasta nyt, koska salassa pitäminen alkaa olla aika vaikeaa. Kuvat olisivat blogissakin paljastaneet enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa ennemmin tai myöhemmin. Eli varsin tukevasti voidaan. :D Keskikehonrakennus on erinomaisella mallilla.

Vaikeaa tuota on enää peitellä :D Puolivälipötsi eli rv 20+4 :)

Osa on ehkä voinut arvailla moista mullistusta. Osa on ajatellut, että koin fitnessväsymyksen ja kyllästyin koko touhuun. Ylikuntoa on myös paljon arvuuteltu ja siitä johtuvaa kyllästymistä. Ja mistäpä minä tiedän mitä sitä kukakin on ajatellut. Tuollaisia arvuutuksia olen saanut kuulla. 

Tarkoituksella en ole halunnut paljastaa suurta salaisuutta. Olen halunnut sopeutua ajatukseen tulevasta muutoksesta kaikessa rauhassa. Alku ei missään nimessä ollut helppo pahoinvointeineen ja uniongelmineen. Niin, en puhu siitä alkuraskauden väsymyksestä vaan unettomuudesta. Pahoinvoinnista johtuvien huonojen syömisten lisäksi on vaikeaa yrittää räpistellä päivästä toiseen vain 2-4 tunnin yöunilla. 

Ei siis ehkä ihme, että treenaaminen on jäänyt. Jouduin nöyrtymään siihen, että on suuri ponnistus käydä kerran viikossa ruokaostoksilla Prismassa. Kävelylenkit oli yhtä köpöttelyä, lyhytkin matka vei paljon aikaa. Kodin imuroiminen vei aikaa enemmän, koska jouduin pitämään useita lepotaukoja, koska en vain jaksanut tehdä imurointia alusta loppuun kerralla. Aikamoinen pudotus neljän intensiivisen salitreenin + agilitytreenien viikkotahdista. 

Pahoinvointi onneksi loppui, mutta uniongelmat jatkui hieman pidempään. Onneksi viikon syysloma teki hyvää ja unetkin korjautui. Muuten olisi pitänyt nöyrästi lähteä pyytämään sairauslomaa. Hiljalleen on energiatasot nousseet, joskaan ei sille tasolle mitä ne parhaimmillaan ovat olleet. Joku on joskus sanonut olevansa keskiraskauden aikaan elämänsä kunnossa, itse en näin koe. Mutta olen tyytyväinen, että energiaa on alkua enemmän ja hiljalleen olen päässyt myös paremmin liikkumaan.

 Nyt on puoliväli jo ylitetty. Ruokailut on "normalisoituneet" eli ei ole enää ällötyksiä ja kovin kummoisia ruokahimojakaan ei (onneksi) ole ollut. Suurimmat himot kohdistuu pakastemarjoihin ja hedelmiin, joten ne ei ole huonoja himoja lainkaan. Huolissaan olisin, jos himoitsisin mäkkisafkaa yms. muuta ei terveellistä. 

Treenit on kaukana siitä mitä ne ajatuksissa raskausajan treenaamisesta oli. 

Omissa mielikuvissa olin säännöllisesti treenaava ja terveellisesti syövä äiti-ihmisenalku, jota ei pahoinvoinnit vaivaa. Toisin kävi, mutta onneksi se vaihe on ohitettu. Korvienväli on yllättävän hyvin sopeutunut muuttuvaan vartaloon eikä painokaan ole ihan tolkutonta nousua tehnyt ... vielä. :) Realistinen tavoite tällä hetkellä olisi saada kaksi salitreeniä viikkoon ja molemmilla kerroilla treenata koko kroppa läpi. Yhdestä kahteen liikettä per lihasryhmä, sarjoja kaksi ja toistoja 12-15. Jokaisella kerralla joutuu kuulostelemaan vieläkö pystyy joitakin liikkeitä tekemään, mutta onneksi liikepankki on päässä sen verran laaja ja sali monipuolinen, joten eiköhän sopivat liikkeet löydy helposti. :)

Kroppa on yllättänyt toiminnallaan niin hyvässä kuin pahassa. Sopeutumisvaikeuksia aiheutti pahaolo, unettomuus ja fyysisen kunnon nopea rappeutuminen. Treeneihin palattua on kuitenkin hermosto ollut hyvin toiminnassa ja fyysisiä vaivoja ei ole vatsan kasvu (vielä) aiheuttanut.

Syksy oli kropalle kaiken kaikkiaan hyvin rankkaa aikaa. Kesäloman kunniaksi saatu ärhäkkä flunssa kuumeella höystettynä vaati pitkän ajan toipua, hermosto kenkkuili eikä meinannut palautua ja voimatasot lähti uuteen nousuun todella hitaasti. Paino ei käyttäytynyt kuten olisi olettanut ja olo ei ollut paras mahdollinen. Hiljalleen ne treenit kuitenkin alkoi taas maistua ja Jyväskylän karsintojen myötä motivaatio treenaamiseen oli hyvä. Kunnes tuli pian Jyväskylän reissun jälkeen tehtyä plussatesti, joka mullisti kaiken. Ja pian tuon plussan jälkeen alkoi pahoinvointi ja sitähän sitten kesti piiiiiitkäääään. 

"Onnekseni" tuon testin aikoihin tuli myös valmennusta vuosi täyteen, ja sitä sopimusta ei luonnollisestikkaan jatkettu. Valmentaja olisi ainakin vaihtunut, eli sopimusta en olisi välttämättä jatkanut kuitenkaan. Jatkoajatuksia oli jo päässä kehittynyt, mutta niistä pohdinnoista en sen enempää täällä avaudu.

Raskausvauvahömppäblogia tästä ei tule. Toki aihe tulee kulkemaan tiiviisti mukana, koska se vaikuttaa liikkumiseen ja elämään muutenkin niin paljon. :) Tarkoitus olisi pitää tämä blogi edelleen terveyteen, hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvänä avautumispaikkana. 

Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku. (Sokrates)

Blogi elänyt aikamoista hiljaisuutta viimeisen kuukauden ajan. Ensin ei ollut mitään kirjoitettavaa ja sitten on päässä myllertänyt jos jonkin moista ajatusta, joiden jäsentely ei vieläkään ole ihan kuosissaan. Ja vaikeaa on lähteä kirjoittamaan aiheesta, joka ei ole omassa päässä missään järjestyksessä.

Edellisen kerran kirjoittelin väsymyksestä, fitnessturhautumisesta, palautumattomuudesta ja kesäloman alkamisesta. Ei kovinkaan positiivisesti sävyttynyt teksti. Ja pahalta näyttää, ettei tämäkään ole juurikaan sen positiivisempi. 

Omahoitaja <3

Kauan odotettu kesäloma koitti viimeinkin elokuun puolessa välissä. Ja viimeisissä työ-öissä tuntui, että flunssa iskee ja niin se sitten töiden loputtua iski ihan oikeasti. Torstai-aamuna loppui työt ja torstai-iltana olin miltei 39 asteen kuumeessa. Great! Kuumeilua ei onneksi kestänyt päivää pidempään. Huono olo sen sijaan kesti pidempään. Ja kuten aina miun flunssa päättyy yskään. Eli hei hei yöunet, kun vaakatasossa olo sai aikaan jatkuvaa yskimistä. Ja jokainen tietää mitä olo on, kun vedät useamman päivän ihan vaan muutaman tunnin unilla. Ei kovinkaan hyvä olo.

Sohvalla maatessa oli aika miettiä fitnestä. Olen tämän n. vuoden aikana ollut useammin kipeänä kuin moneen edelliseen vuoteen! Ja aina kun jään lomalle. Joku voi pitää tuota ihan normaalina juttuna, se nyt vaan on niin. Itse edelleenkin olen asiasta erimieltä. Kaikki ei oo ihan jiirissä, jos kroppa ei siedä stressiä ja on heti kipeänä kun loma alkaa. On se hyvä ettei vuodessa niitä lomapäiviä kovinkaan paljoa ole. ;)

Sinisen tilalle harmaata.

Hieno juttu oli, että loman kunniaksi tuli myös kesän parhaimmat säät. Ja hyvät säät tiesivät sitä, että meidän mökki tulisi saamaan uuden maalipinnan. Niinpä sitä sitten siinä puolikuntoisena, todella huonosti nukkuneena pestiin talon seiniä maalipesulla ja viikonloppuna sudittiin uutta maalia pintaan. Miun vanhemmat olivat onneksi auttamassa, ja heidän apunsa oli korvaamaton. <3 Saatiin iso ja pitkään mieltä painanut urakka vihdoinkin tehtyä. Pitkiä päiviä tehtiin ja olo oli tosi naatti, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

 Toisella lomaviikolla pääsin hiljalleen treeneihin kiinni sairastelun jälkeen. Aikamoista hissuttelua oli ensimmäiset treenit, kun hengästyminen sai aikaan yskimistä. Voimatasot olivat painuneet todella mataliksi varsinkin jaloissa. Ensimmäisen treenin jälkeen jo säikähdin, että hitto miten voin olla näin huono! Hiljalleen on voimatasot kasvussa ja treeneihin on päässyt kunnolla kiinni. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa...

Jaksan tehdä hyviä treenejä, joissa treenipainot ja toistomäärät ovat nousussa, mutta treenien jälkeen olo on todella naatti ja palautuminen nihkeää. Kroppa tulee treeneistä tosi kipeäksi. Valmentajan mukaan on vielä ok, että kroppa on väsynyt sairastelun jäljiltä. Kehoa pitää kuunnella ja jos on tosi väsy, on treeni skipattava/siirrettävä seuraavaan päivään. Oma pää taistelee ajatuksen kanssa, että voinko vielä syyttää flunssaa vai onko jotain muuta mitä pitäisi korjata? 

Olen tällä hetkellä hyvin tyytymätön kroppaan myös ulkonäöllisesti. Se on nesteinen ja turvonnut ja tuntuu että kaikki se massa pakkautuu nimenomaan vararenkaaksi keskivartaloon. Maha on oikutellut, vaikka ruokailut on edelleen sitä samaa mitä aina ennenkin ja yksittäisiä ruoka-aineita en edelleenkään ole keksinyt mikä ongelmia aiheuttaisi. Lisäravinteita ei ole käytössä paljoa, ja ne vähätkin on valittu niin että ne ovat mahdollisimman mahaystävällisiä. Viime viikolla uutena oireena oli närästys, mistä olen kärsinyt viimeksi reilu 10 vuotta sitten pitkän antibioottikuurin yhteydessä! Onneksi närästys meni parissa päivässä ohi, mutta kylläpä sekin laittoi miettimään onko tässä taas mitään järkeä. Ja turha sanoa, että älä stressaa. Kenen stressit on ennenkään käskystä hävinneet? Asiat täytyy saada jäsenneltyä järjestykseen eikä vaan sanoa, että lopeta se stressaaminen. 

Haluan päästä jyvälle kuinka tämä kroppa toimii. Tahdon etsiä ne juuri Minulle sopivat tavat ja tottumukset. Ja ei, punttitreenejä ei vähennä sillä se on liikuntaa mistä nautin todella paljon. Vaikka mennessä turhauttaa ja ärsyttää, saa raudan liikuttelu pään nollautumaan ja kotiin lähtiessä on paljon paljon parempi fiilis. 

Tällä nimenomaisella hetkellä fitness kilpaurheiluna tuntuu kovin kaukaiselta. En voi kuvitella itseäni dietille, kun kroppa ei toimi optimaalisesti offillakaan. Sitä paitsi en ole kehitykseen niin tyytyväinen, että lähtisin sitä tuomaristolle tässä vaiheessa esittelemään. Näkemys on vahvistunut entisestään, että kropan pitää toimia hyvin ja olla ehdottoman TERVE ennen dietille ryhtymistä. Ja dietillä tarkoitan nimenomaan KISAdiettiä ei mitään laihdutuskuuria. Tällä hetkellä ei olisi myöskään korvienväli 110% mukana kisatouhussa. 

Olen nyt tyytyväinen, että miulla on eväät treenata niin että kehitystä tulee. Lihas ei kasva ilman rasitusta. Tärkeänä osana tulee myös se ravinto, minkä kanssa kamppailen siis yhä ja edelleen. Siihen tahdon löytää oikeat asiat niin, että kehitys on parasta mahdollista. Terveys ennen kaikkea kuten aina. :)

Tämä loma on mennyt varsinaisen itsetutkiskelun merkeissä. Sokrates on oikeassa, on tunnettava itsensä. Paljon on vielä asioita, joita täytyy oman pään kanssa neuvotella, mutta neuvottelut etenee. :) 

Blogihiljaisuus on nyt rikottu. Työt jatkuu loman jälkeen keskiviikkona. Uudella innolla kohti syksyä! 

Ihanaa uutta viikkoa <3

Kun nuppi alkaa pettää

Ei hymyilytä ei.

Mahtava Sonata Arctica!

Tää viikko on ollu vaikea. Ihan rehellisesti sanottuna koko fitnesshomma on alkanut ottaa kupoliin niin hemmetisti ettei tosikaan. Huomaan miettiväni, että onko tässä ruoan kanssa naimisissa olemisessa mitään kivaa tai onko kivaa treenata väsymyksen ollessa se vahvin tunne. Tää hetki on just se mihin tarvittais sitä oikeeta tsemppiä niin itseltä kuin lähipiiriltä. 

Viikonloppuna teki hyvää olla mökillä ja sunnuntai iltana kokemassa Sonata Arctican upea keikka Olavinlinnassa. Maanantaina oli vielä töistä vapaata ja oltiin kotona vasta illalla, kun kotimatkalla käytiin tervehtimässä parhaan ystäväni vastasyntynyttä vauvaa. <3

Treenasin myös mökillä kahvakuulalla ja loikkatreeniä tekemällä ja sainkin vallan mainion treenin aikaiseksi. Jalat hapotti siihen malliin kuin olisin vetänyt kovan jalkatreenin salilla. :D Ruokailuissa oli löysyyttä ja vaaka ei todellakaan ollut mukana. Äiskä on kyllä onneksi aina tehnyt puhdasta ja terveellistä ruokaa. Siitä iso plussa. :) 

Ilmeisesti kuitenkin nyt alkaa oikeasti väsymys painamaan. Kahdessa vapaapäivässä en vaan kerkeä palautumaan ja olo on kuin jyrätty koko ajan. Kaiken kruunasi nyt kaksi 12 tunnin työvuoroa ja työputki jatkuu kahdessa 12 tunnin yövuorolla. Kesälomaan on aikaa kaksi viikkoa ja pari työputkea pitäisi vielä jaksaa painaa. Jos olo on nyt tälläinen edellisten vapaapäivien jälkeen ei ensi viikko tule olemaan yhtään parempi. :( Ahdistaa aivan älyttömästi jo valmiiksi. Siihen päälle viikon kuluttua oleva koiranäyttelyviikonloppu, jossa olen talkoilemassa. On mahtavaa nähdä kavereita, mutta juuri tällä nimenomaisella hetkellä arvostaisin kotona oloa ihan kaikessa rauhassa ilman ylimääräistä hälinää.

Siispä luulen tämän väsymyksen ja stressin olevan syynä nupin temppuiluun. Puhtaasti ja kontrolloidusti syöminen ja kovaa treenaaminen ei kiinnosta tippaakaan. Samaa koskee tosin myös agilitytreenejä. Ei vaan nappaa. Edes painon putoaminen ja kropan tiivistyminen ei juuri nyt jaksa motivoida. Viimeksi tänään jalkatreeniä tehdessä olo oli aivan kamala: hikoilin normaalia enemmän, sykkeet huiteli korkealla koko ajan, sarjojen välissä piti hengitellä normaalia syvempään ja miettiä milloin uskaltaa nousta seisomaan ettei ala pyörryttää ja kaiken lisäksi treenipainot jäivät pienemmiksi mitä yleensä. Ei paljoa naurattanut.

Onneksi nukkuminen ei ole ongelma ja saan nukuttua hyviä unia. Siitä huolimatta tuntuu ettei se uni vaan riitä. Ehkä en sittenkään nuku niin hyvin kuin luulen nukkuvani?

Uskoisin tämän olevan ohimenevää ja pienen levon jälkeen homma luistaa taas niinkuin pitääkin. Tekee hyvää käydä "oksentamassa" näitä huonoja fiiliksiä jonnekkin, ja tää blogihan on just sopiva paikka sellaiseen. :D Kyllä se taas tästä helpottaa...

Mitä tapahtui laihiksella

Pari viikkoa sitten valmentajan kanssa yhteisestä sopimuksesta aloitettiin pieni "dietti". Sen piti olla pituudeltaan viikko, max. kaksi mutta venytettiin se kolmeen. Toisen viikon halusin itse, kolmas tuli ohjeena valkulta, kun paino ei käyttäytynyt niinkuin olisi pitänyt.

Painotavoitteeksi muodostui 75 kiloa. Ekalla viikolla paino tippuikin mukavasti, mutta toisella viikolla se jämähti sitkeästi 76 kilon tuntumaan. Koskaan aiemmin ei paino ole noin sitkeästi pysynyt yhdessä ja samassa lukemassa mitä se toisella viikolla teki. Epäilin jo, että vaaka on rikki, mutta ei se pirulainen ollut. Liikuntaa tulee salitreenien ja aerobisten muodossa ja ruokaa on kulutukseen nähden selkeästi vähemmän. Siltikkään paino ei tipu. 

Lähtötilanne 77,1kg, eka viikon tulos 76,2kg ja toisen viikon tulos 76,2 kg

Tämä kolmaskaan viikko ei ole ollut mitenkään nopean pudotuksen viikko, mutta ainakin paino on ottanut loivan laskusuunnan. Toivottavasti laskusuunta jatkuu viikonlopun yli ja saan kirjoitella sunnuntaina valmentajalle hieman iloisemmin sävyttyneen raportin mitä viime sunnuntaina. 

Oma epäilykseni painon junnaamiselle on se, että edellisestä kevyestä viikosta on jo aikaa. Miule on luvattu kevyt viikko treeneistä, kunhan paino on saatu tavoitelukemiin. 

Edellinen "diettiviikko" meni huomattavan paljon paremmin mitä tämä. Silloin kalorit oli suunnilleen samoissa lukemissa, mutta liikuntaa vähemmän. 

Nälkä ja väsymys ovat olleet kavereina. Eka viikon treenit kulkivat kuin unelma ja töistä oli silloin vapaata. Treenit oli äärimnmäisen helppoa suunnitella töiden oheen. Sai elellä kunnon bodylaiffia. :) Toinen viikko oli normi työviikko ja sehän tuntui. Tää viikko töiden suhteen iisimpi, mutta väsymys ja nälkä sen kuin voimistuu. Ja se nälkä ei oo ollu mitään "tekis vaan mieli syödä jotain" vaan oikeesti maha on tuntunut TYHJÄLTÄ ja olo on ollut etova enne seuraavaa ateriaa. Ei oo muuten kauheen kivaa olla töissä, kun olo on huono. =/ Aamut on jees, iltapäivät ehdottomasti pahimmat.

Toi ällöttävä olo on saanut kummasti miettimään mahdollista tulevaa kisadiettiä. Riittääkö voimat vetää se läpi nykyisellä arjella? Haluanko oikeasti sinne lavalle niin paljon, että olisin valmis "kärsimään" sen eteen. Jos kerta muutaman viikon dietillä olo on noin kelju? Vai onko tää vaan nyt pelkkää väsymystä, ja olo ois parempi pienen treenikeventelyn jälkeen?

Salilla treenit ovat kulkeneet nousujohteisesti. Jokaisessa treenissä on edes yhteen liikkeeseen saanut ladata vähän lisää painoja tai on saanut puserrettua yhden tai kaksi toistoa edelliskertaa enemmän. Aerobiset on ollut mukava lisä, ja kiitettävä endorfiiniryöppy on kunnon intervallitreenin jälkeen. Omaan elämänrytmiin sopisi kuitenkin paremmin intervallien ja tasasykkeisten tekeminen muuhun aikaan kuin punttitreenin päätteeksi. Tai no ne intervallit viel menee, mutta tasasykkeiset tekisin mielummin ulkona koiran/koirien hihna/t kädessä. 

Kaikesta valittamisesta ja painon junnaamisesta huolimatta, en oo kärvistelly turhaan. Lihaserottuvuus varsinkin yläkropassa on mielestäni parantunut ja vyötärönseutu ei hölly ja lölly niin paljoa, kuin aiemmin. Mieheltäkin on taas tullut palautettua mahan "pienuudesta" :D 

Kovasti kuitenkin suunnitellen jo Biancaneven Esbeltin hankkimista, josko sillä saisi jotain tulosta tuohon keskikroppaan. 

On muuten ahdistavaa, kun kaikki pehmeys pakkautuu aina siihen. :( Korvien väli on tiukilla tuon asian kanssa, kun ´hetkittäin  tuntuu, että näkyvää tulosta tulee mutta seuraavassa hetkessä tuntuu että samat löllöt ne mukana vaan kulkeutuu.

Suolisto on tykännyt kevennetystä hiilarimäärästä, eikä siis ole oireillut nyt niin pahasti. Makaronin olen vaihtanut kyllä kokonaan gluteiinittomaan versioon ja siitä ei maha suutu. Bataattia ja riisiä voi myös syödä ilman oireilua. :) Ja onhan ne bataattiranet herkkua! NAM! :P

Nyt pitäisi kömpiä peiton alle, vaikka kuistilla istuminen ja sateen ropinan kuuntelu ois mieluisampaa. Edess yksi ainoa yövuoro ja sitten pari päivää vapaata ennen tiukkaa työputkea. Huomenna auton keula suunnataan kohti Savonlinnaa ja sunnuntaina mennään kuuntelemaan Sonata Arcticaa Olavinlinnaan. :)

Mukavaa viikonloppua! :)