Ongelma nimeltä iho

Nuorena tyttönä kärsin hankalasta aknesta. Varsinkin yläselkä oli kipeä isoista ja syvistä finneistä ja en edesä kesäkuumalla kuvitellutkaan kulkevani ulkona selkä paljaana. Tuli kokeiltua vaikka mitä puhdistusaineita, rasvoja, paikallishoitoaineita sekä useampi tetrasykliinikuuri. Antibiootista oli apu hetkellinen, mutta eihän pitkät antibioottikuurit koskaan tee hyvää elimistölle! Sivuoireita tuli, hankala närästys niistä merkittävämpänä.

Lopulta kävin ihotautilääkärin pakeilla ja isotretioniini resepti kädessä kävelin kotiin. Siihen vielä kylkeen antibioottikuuri (onneksi lyhyt sellainen). Tuolloin olo oli toiveikas. Olihan lääkäri luvannut että nyt lähtee akne!

Nopeasti kuuri rupesi tepsimään. Antibiootti rauhoitti tulehdusta ja isotretioniini pääsi myös tekemään "taikojaan". Tämän a-vitamiinijohdannaisen sivuoireetkin tulivat essin hyvin pian! Ensimmäisenä tuli suupielien halkeilu. Voi jee miten kipeä suu oli! :( Maksakokeissa kävin pari kertaa ja onneksi maksa-arvot eivät lähteneet nousuun! Pian tuli myös ihon kuivuminen. Ja muiden limakalvojen. Tuolloin olin onnellinen, että finnit hävisivät ja iho oli parhaimmassa kunnossa mitä vuosiin ja baariin kehtasi mennä toppi päällä. ;) 

Kuuri loppui aikanaan. Tänä päivänähän koko kuuria ei edes saa kerralla, vaan lääkärin pakeilla täytyy useamman käydä kontrolleissa. Myöskään raskaaksi tuleminen on ehdottomasti kielletty sikiöepämuodostumien vuoksi. Aikamoinen myrkky siis! Tuolloin ei kiinnostanut millaista myrkkyä kurkusta alas laitoin, pääasia että iho parantuisi.

Siinä se on, "myrkyn" kemiallinen kaava. Kuva wikipediasta kopsattu.

Vuosia menikin ilman iho-ongelmia. Mitä nyt ihon ja limakalvojen kuivuus jäi riesaksi. Yhä tänä päivänä ja erityisesti talvella tuo kuivuus on ongelma. Rasvaa kuluu ja silmätippoja! Varsinkin talvella. Nyt tilanne on vähän parempi, kun muutettiin kerrostalosta pois. Sisäilma ei ole läheskään niin kuivaa. :)

Hiljalleen ne finnitkin löysivät taas tiensä kasvoilleni. Hormooni vaikuttaa tottakai ja varsinkin leuka on hormoonifinnien parasta asuinaluetta. Hiljalleen finnejä on tullut myös muualle kasvoihin sekä kaulalle. Meikki peittää tarvittaessa ja huolellinen puhdistaminen sekä "finnirauta" (komedorauta) ovat auttaneet kotihoitona ihon kohtalaisena pitämiseen. 

Kosmetologi on viimeksi keväällä sanonut miun ihon oleevan hyvässä kunnossa ja suurempia epäpuhtauksia ei ollut. Ihmeellistä! En voinut usko korviani, sillä ihoni ei todellakaan ole kauniin kuulas ja tasainen. Ja kaikki epätasaisuudet eivät ole arpia. Olenko kuitenkin tässäkin asiassa liian kriittinen?

Iho talvella

Kuvissa käytän AINA filttereitä, joilla saan ihon mahdollisimman tasaisen väriseksi ja näköiseksi. Mutta onko iho oikeasti niin pahan näköinen mitä itse kuvittelen??

Tämä kesä on ollut aikamoista taistelua ihon kanssa. Helteet varsinkin ja siitä johtuva jatkuva hikoilu ovat saaneet naamani kukkimaan kuin ruusutarhan!!! Liian usein pestessä iho kuivuu ja rasva tukkii ihohuokosia jatkuvasti hikoillessa. Päätin kuitenkin, että vältän apteekin "finnimyrkkyjä", en halua ns. polttaa iho finnin päältä taikka ympäriltä. Kasvovesi ja vahva aurinkosuoja ovat ystäviäni! Uutena tuotteen kokeilussa seerumi ihon epäpuhtauksia vastaan. Onni on oma luottokosmetologi, joka auttaa ja neuvoo kun apua tarvitaan. :) Toivottavasti näillä hellemmillä hoitomuodoilla saan ihon taas paremmaksi! Enää en todellakaan halua mitään antibioottikuureja elimistöäni sotkemaan!

Ihon kunto vaikuttaa hyvin paljon miun itsetuntoon. Olo on todella epävarma, kun tiedän ihon olevan huonona. Ruokavaliolla voi myös auttaa ihon kuntoa. Tärkeimpänä riittävä veden juominen, jota opettelen yhä edelleen. Lisäksi olen vähentänyt maitotuotteitaa yhteen rahkapurkilliseen ja kahvimaitoon päivässä. Vielä vähän aikaa sitten saattoi esim. rahkaa kulua kahdesta kolmeen purkkia päivässä. Sokeri ja "huonot" rasvat eivät myöskään tee hyvää. Ja sitä sokerihimoa vastaan kamppailen ja valitettavan huonolla menestyksellä. :( Taistelu jatkuu ja en aio lannistua. :) 

Meikkiä en ole kasvoihin loman aikana laittanut kuin ehkä pari kertaa. Muutoinkaan en paljoa meikkaa.

Onko muilla minkälaisia kokemuksia aknen hoidosta? :) Ja nyt nimenomaan toivon niitä lääkkeettömiä hoitomuotoja. :)

Elämä on elämistä varten!

Ja sitä elämää voi elää monella eri tavalla, mutta nyt puhun miun valinnoista. :) Viimeksi tänä aamuna kipitellessä aamulenkillä mietin, että ei yhtään huono valinta! Ei vielä polttavan kuumaa mutta lämmintä ja kesän tuoksu sieraimissa kipittelin maalaismaisemassa ja mietin tätä fitnesshommaa...

Tähän hommaan hurahtaa täysillä. Olen asiasta joskus aikoja sitten jutellut työkaverin kanssa ja molemmat tultiin siihen tulokseen, että tää vie mennessään. Joko tai, täysillä tai ei ollenkaan. Missä kultainen keskitie? Tuosta keskitiestä on ollutkin jo tän projektin alussa paljon marmatusta... Se on jalostunut fitnesshöperyydeksi höystettynä tietyillä mukavuuksilla. :D Joku sanois, että ei käy, mie sanon että kyllä käy.

Nimittäin ne ruokailut. Se ikuinen kompastuskivi tässä meikäläisen elämässä. Jotain on kuitenkin muuttunut entiseen verrattuna. Aamupalasta en tingi! Se menee tarkasta vaa'an kautta, paitsi silloin kun ei olla kotona. Myöskään lounaasta en tingi. Se voi vähän venähtää liian pitkälle iltapäivään, mutta se syödään ja käytetään järkeä valinnoissa. Ei sitä lihapiirakkaa tai pelkkää marketin kolmioleipää. Ylipäätään päivän ruoat ovat pääsääntöisesti järkeviä, mutta ne eivät kulje vaa'an kautta. Päivään on kuitenkin päässyt lipsahtamaan liikaa herkkuja mm. jätskiä ja karkkia. Tai rahkaa hillolla! Ihan parasta herkkua! Soo soo!

Proteiinipuuroa metsämansikoilla ja mehukeitolla :P
Löytyi hyvä käyttökohde Fastin pudding jauheelle :)

Kun olen lomalla ja varsinkin, jos J on vapaalla samaan aikaan en tahdo niuhottaa ruoasta. Kyllä, viime viikolla käytiin nauttimassa kesästä Joensuun Kesäladossa ja nautiskeltiin oikein makoisat pitsat sekä lonkeroa/olutta. Ja käytiinpä vielä jälkkäriksi kahvilassa pienellä leivosherkuttelulla. Enkä potenu hetkeäkään huonoa omaa tuntoa! :D 

Kesäladon pitsaa! Suosittelen!

Edelleenkin uskon vakaasti siihen, että jos perusasiat on kunnossa ei pienet lipsumiset haittaa. Myönnän, että omat lipsumiset eivät ole enää pieniä vaan niihin on taas kerran puututtava. Joku viisas on joskus väläyttänyt 80-20 jakauman: 80% ajasta syödään ja eletään terveellisesti ns. dietin mukaan ja 20% on sitten varattu niille herkuille ja lipsumisille. 

En valita. Treenit kulkee superhyvin! Ja olen nyt innostunut hieman noista aamulenkeistäkin. :) Iltaisin on käyty pyöräilemässä 8-14 kilometriä rauhallisesti maisemia katsellen, mutta koko ajan liikkeessä pysyen. Sehän on huimaakin huimempi parannut vaikka viime kesään, jolloin tuli lenkkeiltyä käytännössä vain sohvan ja jääkaapin väliä satunnaisia hölkkälenkkihairahduksia lukuunottamatta. :) 

Koska lomakin loppuu ja normaali arki palaa tulee treeneihin ja ennen kaikkea syömisiin muutos. Jatkan kiristelyä siitä mihin homma Juhannuksena jäi. Tavoitteena uuden mallinen kroppa ja lisää muskelia! 10 viikon kiristely ja katsotaan, miltä mimmi näyttää silloin. :) Motivaatiosta ei ole pulaa, kun seurailee innolla syksyn kisoihin valmistautuvien urakointia. :)

 Nautitaan vielä helteistä ja kesästä. <3 Kesä on vain kerran vuodessa!

Huh hellettä!

Paahtavan kuuma aurinko, hiki, pienestä tuulenvireestä nauttiminen ja lämmin järvivesi. Kesä on ihanaa aikaa! :) Helteet eivät myöskään ole syöneet treeni-intoa, päin vastoin. :D

Koiranäyttelyissä juokseminen käy kuntoilusta, kun helteessä laittaa tossua toisen eteen monen kierroksen verran. :D 

Kesä, koiranäyttelyt ja paras ystävä <3

Salilla ei tartte lämpöjä ottaa crossarilla tai muulla aerobisella laitteella. Lihakset ovat lämpimät miltei  heti (aina täytyy tehdä keppijumppaa ja kevyillä painoilla pumppailua!) ja sarjojen tai liikkeiden välissä ei lihakset pääse jäähtymään. :) Hiki virtaa ja tekemisen meininki on heti alusta saakka.

 

Aamulenkki kasrvakavereiden kanssa

Lämmin! <3

Viime viikko oli kevyttä, mitä nyt sunnuntaina innostuin vähän pakaraa kurittamaan. :D Askelkyykyt pumppaamalla yksi jalka kerrallaan sai aikaan poltetta ja treenin loppusilauksena yhden jalan (vaaka)prässiä. Tuloksena jumiutuneet pakarat! Jes! Tätä oon kaivannut!

Haa, kävin järkyttämässä kanssatreenaajia pukeutumalla hotpantseihin treenin ajaksi! :D

Tänään starttailin taas kovia treenejä. Selkätreenihän se on paras tapa aloittaa uusi viikko. :) Muscle Challenge ohjelmalla mennään, ainakin toistaiseksi. Jotain uutta kuitenkin kaipailisin... Liike järjestys oli eri kanssatreenaajista johtuen ja maastavedot jätin suosiolla tekemättä. Kylläpä oli kivaa tehdä taas isommilla raudoilla ja sarjat kunnolla loppuun asti! <3

Uusi latausjuomajauhe

Kasva selkä KASVA!!!!

Niin tosiaan oon taas miettynyt tuota treeniohjelmaa. Tällä hetkellä kaipailisin volyymiviikkojen ja voimaviikkojen vaihtelua. Tuntuu jotenkin tylsältä paahtaa ohjelmaa viikko tolkulla ilman suurempia vaihteluita. Kevyt viikko taas muistutti, miten onneton olen tekemään pidempiä sarjoja. Olen miltei koko treeniajan paahtanut max. 12 toiston sarjoja. Jaloille olen tehnyt varsinkin alkuvaiheessa pidempää sarjaa. Varsinkin olkapäät, rinta ja kädet hyytyvät todella nopeasti toistomäärien noustessa. Siitäpä se ajatus volyymiviikkoihin sitten syntyikin. :)

Koen myös, että jos yksin suunnittelen ohjelmia, saatan lipsua niistä herkemmin. Jos teen jonkun muun suunnitelman mukaan ja vielä parempaa jos olen maksanut siitä, teen just niinkuin paperissa lukee (mitä nyt liikkeitä saatan vaihtaa itselle paremmin sopivaksi kuten tuo maastaveto hyvänä esimerkkinä). Kyllä, miulta puuttuu pitkäjänteisyys! Ja se on tässä lajissa huono juttu se.

Postaus, jossa paljastin kisahaaveeni, pohdin myös valmentajan valintaa. Eri vaihtoehdot ovatkin pyörineet mielessä paljon. Kenen treenifilosofia olisi lähellä omaani? Mistä ihmeestä tiedän kuka olisi paras mahdollinen valmentaja juuri minulle? Kuinka te olette päätyneet valitsemaan sen valmentajan, joka teillä on? Olisi kiva kuulla kokemuksia. :) Oletteko ottaneet valmentajan missä vaiheessa ennen kisasuunnitelmia? Vai oletteko valmennuksessa "muuten vaan" ilman kisasuunnitelmia? :) 

Päässä pyörii miljoona ajatusta ja en vain osaa jäsennellä niitä tekstiksi. Nyt aion nauttia kesästä, treeni-innosta ja lomasta. <3 Miulla on aikaa pohtia tulevaisuuden treenikuvioita. Mikä kiire valmiissa maailmassa. :) Ja voihan se olla, ettei miusta koskaan ole sinne lavalle nousemaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että yrittänyttä ei laiteta. :)

Kesä + loma

= kesäloma! Jippii! 

Perjantaina starttasin heti aamusta kohti Kotkaa ja siitä jatkettiin matkaa Latviaan. Edessä kaksi koiranäyttelypäivää mitä parhaimmassa seurassa! Aivan mielettömän hauska miniloma! Unohdin kaikki fitnessjutut loman ajaksi ja nautin hyvästä ruoasta ja juomasta. Huolehdin kuitenkin, että aamupalalla tuli syötyä proteiinia (kinkkua ja kuivalihaa) ja että juomista oli tarpeeksi. Mukana oli myös proteiinipatukoita hätävaraksi, sillä koskaan ei voi tietää mitä ruokaa näyttelypaikalta saa. 

Lauantaina koirien tulokset oli upeat! Ja pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa ikinä parikilpailuun! Sunnuntain tulokset oli laimeammat, mutta ei haitannut. Päästiin jatkamaan matkaa kohti Pärnuta hyvissä ajoin ja koirat pääsivät meren rannalle juoksemaan ja kunnolla oikomaan kinttujaan. <3

Perjantai aamuna oli KYLMÄ!

Lauantain saldo :) Parikilpailun ja kasvattajaryhmän palkinnot puuttuu :D

BEST IN SHOW 4 -pari

Pariskunta Uljas & Chili <3

Onnelliset koirat rannalla :)

Kotiin palasin eilen. Maanantaina ajoin mökille ja eilen sitten Joensuuhun. Energyn kulmilla mielessä kävi, josko suuntaisi heti treenaamaan kevyesti, mutta maltoin kuitenkin mielen. ;) Illalla käytiin tunnin kävelylenkillä vähän laittamassa kroppaan kertynyttä nestelastia liikkeelle.

Täksi aamuksi oli sovittu ratsastusreissu. Ja niinpä istuin satulassa jo hyvissä ajoin aamulla ja nautin tunteesta, kun selkään ei koskenut! Iskias vaiva äityi reissussa todella pahaksi. =/ Vanhana esteratsastajana piti kokeilla pienen pientä estettä :D Ensin ravissa ja lopulta jopa laukassa. Sen voin sanoa, että koulusatulalla hyppääminen on aikamoista puuhaa. :D Hieno hevonen <3

Tallilta kotiutumisen jälkeen vaihdoin nopsasti vaatteet, väsäsin palautusjuoman ja intoa puhkuen suunnistin salille. Tämän viikkoa treenaan kevyesti ja ensi viikolla palaan tuttuun muscle challenge ohjelmaan. Tänään pumppailin selkää, olkapäitä, hauista sekä kevyitä kyykkyjä smithissä. Selkää treenatessa keskityi erityisesti symmetriaan ja kunnolliseen venytykseen ja supistukseen. Varsinkin vasen lapa meinaa elää omaa elämäänsä, kun on niin jumissa. Kyykkyä tein jalat kapealla ja edessä, syvälle kyykäten ja sykettä nostaen. Sumomavella hain liikkuvuutta toivottaman jumissa oleviin kinttuihin ja säästelin selkää.

Liikkuminen ja hikoilu tuntui aivan taivaallisen hyvältä. :D Reissussa oli kivaa käydä ja unohtaa normiarki ja kisa-ajatukset. Sain edellisen postauksen tiimoilta huisin paljon tsemppiviestejä ja kannustuksia jatkaa eteenpäin kisat mielessä! KIITOS! :) Tulipa hyvä mieli! :)

Tämä oli tälläinen pikapostaus. Nyt ei pysty keskittymään syvällisempään kirjoitteluun. :D

Kisakipinä

Nettivalmennusten selailu herätteli uinuvaa kisaminää. En oikein tiedä miten tähän fiilikseen suhtautua? Tämä samainen fitnesskilpailukipinä on ollut aikaisemminkin. Silloin väsyin kaikkeen treenaamiseen, kun kaikki focus oli koulusta valmistumisessa ja uudessa "unelma"työpaikassa.

Muistan hyvin kun tämän "projektin" alussa alkuvuodesta kirjoitin tänne blogiinkin, että kunhan vaan kuntoilumielessä treenaan. Nyt voisin kutsua treenaamista monta kertaa viikossa elämäntavaksi. Viisi ja joskus jopa kuusikin salitreeniä viikossa limittyy ja lomittuu helposti töiden ja muiden harrastusten (ratsastus ja koirat) lomaan. Ja päähän se meinaa levitä, jos liikkumattomia päiviä tulee.

JOS kisaisin, olisi lajina body fitness. Koen sen kaikista fitnesslajeista omimmaksi ja kroppani siihen parhaiten soveltuvaksi. Hartialinja on luonnostaan olemassa (eli leveä) ja X-malli on hahmotettavissa. Paljonpaljonpaljon ja vielä kerran paljon on tottakai työtä tehtävänä, mutta se perusrakenne olisi kohtalainen. 

Se mikä on pahiten retuperällä on ruokailut. Ikuinen karkkihiiri ja tiukka ruokavalio on päänupille kova yhtälö. Ja tuki kotona. Ruokailuihin sitä ei ole. En sano, että toisenkin puolen täytyisi olla dietillä tms. samaan aikaan, mutta joku roti saisi evästyksissä toisellakin osapuolella olla. Tiedätte varmaan tunteen, kun väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen tulet kotiin ja ensimmäisenä silmiin osuu karkkipussi. Ei varmaan tartte miettiä tuleeko mässyä omaan suuhun mätettyä? Ja sokeri on miulle oikeeta huumetta. Joku vois vaikka syömishäiriöksi sitä nimittää, kun vaan tekee mieli mässyä sitä vaan mättää suuhunsa isot määrät eikä edes tule paha olo! Morkkis on jälkeen päin, mutta nopeasti se (onneksi) unohtuu.

Eniten pohdin sitä, onko miulla oikeasti päättäväisyyttä niin paljon, että olisin valmis kisavalmisteluihin. Ainakin pari vuotta tulisi treenata kovaa ja kasvatella piffiä. Sitten olisi realistista ruveta miettimään kilpailuaikaa. Treenatakko vielä lisää vai aloittaa dietti päivänä X. Ja mie en todellakaan halua mennä lavalle tuntien olevani liian huono ja keskeneräinen. Täydellisyyden tavoittelija hakee parasta mahdollista kuntoa. :D Pettäisikö pää jossain vaiheessa katsellessa muiden kuntoa ja valmistautumista? Mistä löytää voima ja keinot pitää oma pää kasassa?

Dietti ois tarpeen!

Valmennus. Omat keinot ei riitä. Mistä löytää itselle paras mahdollinen valmentaja? Oma ajatus on, että valmentajan on oltava pitkän linjan ammattilainen. Kaikkien filosofiat eivät omiani kohtaa, mutta mistä tiedän kuka olisi se paras? Ja valmennus maksaa. Ihan niinkuin muutenkin koko kisatouhu. Ei oo ilimasta ei!

 Nälkä on näköjään kasvanut syödessä. Asiaa ei auta yhtään syksyn kisoihin valmistautuvien mimmien seuraaminen sosiaalisessa mediassa. :) Kaikki rispektit heille! :) Upeaa työtä! :) Varsinkin ensikertalaisten matkaa on hienoa seurata kohti lavoja. :) Treenit, ruokailut ja poseeraukset! Vau! Ja samalla koko ajan omassa päässä ajatus siitä, että voisiko miusta olla samaan? :) 

Isoja ajatuksia. Onneksi ne ajatukset ovat siivittäneet treenaamaan salilla kovaa. Tän viikon piti olla kevyt, mutta toisin kävi! :D En vaan malttanut kevennellä. Ensi viikolla sitten. On viikonlopun koiranäyttelyreissu Latviaan, ja palaan vasta maanantaina. Taidan silloin ajaa körötellä mökille ja nautiskella siellä edes yhden päivän ajan. :)

 

 

Psssst! Minuu voit seurata instgramissa @projectsatu sekä facebookissa 

 

Kokovartalojumi

Alkaa kovat treenit tuntua kropassa. Kuin tilauksesta oli muscle challengessa "käskynä" panostaa lihashuoltoon. :D Hierojalle tai fyssarille en ole aikaa varannut, tää viikko on ollut ihan täynnä puuhaa ensi viikosta puhumattakaan. Olen kuitenkin panostanut nyt enemmän venyttelyyn ja putkirullailuun. Treenit jatkuvat siinä rinnalla kovana, mutta lisukkeena on venyttelyä ja rullailua.

Takareidet aivan tolkuttoman kireällä! :(

Ah tuo reisien ulkosyrjien rullailu tekee nannaa! :P

 

Selkä vihoittelee nyt toista viikkoa. Olen paikallistanut sen lihasperäiseksi, sillä selkälihaksista aivan pakaran kiinnityksen luona on muljuava kohta. Liike tekee hyvää ja liikkuessa olen käytännössä kivuton. Varsinkin hevosen selässä istuminen oli taivaallista. Sanoinkin kaverille, että on ihana tunne olla hetki niin, ettei koske. <3 Jos tuo selkä ei tuosta ala tokenemaan parempaan suuntaan, on pakko varata aika ammattiauttajalle.

Vaikka selkä on ollut kipeä ja hieman rajoittanut joitakin liikkeitä, olen pystynyt tekemään treenit kovaa, mutta hieman mukailtuna. :) Raskaat soudut ja vedot on saanu jäädä tältä viikolta pois. Liekkö tuo selkä nyt osasyynä siihen, että olo on todella toispuoleinen. =/ Jumit on myös toispuoleisia ja oon notkea kuin näkkileipä! Aaaargh! Miks pitää olla niin tyhmä ettei malta huolehtia itsestään?

Hymy ei hyydy, vaikka selkä vähän jumittaakin :)

Ensi viikolla pitäisi kotiutua uusi foamroller ja pääsen kätsästi rullailemaan myös kotosalla. Jospa saisin uudella rullalla paremman tuntuman myös lapohin rullaillessa. :) 

Vielä kolme yövuoroa ja kaksi pitkää päivävuoroa ja sitten alkaa LOMA! Loma startataan Latvian reissulla, joten ensi viikko on aikamoista hullunmyllyä! Tiistaille on sovittu kimppatreenit työporukan kanssa, joten nyt mietinkin mitä tekisin muiden treenien kanssa ensi viikolla. Olisi muscle challengen viiminen viikko, mutta siirtäisinkö niiden ohjeiden noudattamisen viikolla eteenpäin? Tuo kimppatreeni, kun hieman "sotkee" normaalia treenikiertoa. Viittä treeniä en mitenkään pysty ensi viikolla tekemään. Jospa keventelisi ensi viikon, ja sitten taas reissun jälkeen täräyttäisi loman kunniaksi kovat treenit uudella innolla käytiin? :)

 Tän viikon jumpat on jumpattu ja nyt kutsuu yövuorot. 

Hyviä lihashuoltovinkkejä otetaan vastaan! :)

Eroon silmälaseista

Toivottu postaus, ja eiköhän se ole aika julkaista kun takana on kuukausi rillitöntä elämää. :) Arki on oikeesti paljon helpompaa ilman rillejä!

Ajatus silmien laserleikkauksesta muhi päässä monen monta vuotta. Olen perusluonteelta ujo ja arka varsinkin uusia asioita kohtaan. Varsinkin, jos pitää soittaa jonnekkin ja varata aika, on ihan kamalaa. :D Todella tyhmää eikö vaan? Rahat oli kerätty jo aikoja sitten. Aina vaan keksin tekosyitä välttää ajan varaus. Milloin syynä oli talvi ja pakkanen - silmät on silloin niin kuivat että ei missään nimessä kuivuutta lisäävää leikkausta!!, kevät ja siitepöly - no eihän nyt keväällä pahimpaan siitepölyaikaan voi mitään toimenpidettä tehdä!, kesä -ihan varmasti infektioriski! :D Selityksiähän löytyi.

Vuosiin en ole käyttänyt piilareita kuin juhlissa. Nyt niitäkin olisi pitänyt tilata lisää ja silmälasitkin olivat hajoamispisteessä. Olisi siis joka tapauksessa mentävä silmälasiliikkeeseen ja näöntarkastukseen optikolle. Niimpä marssin kevättalvella Joensuun Silmäasemalla kyselemään aikaa ilmaiseen leikkausarvioon. Ajan sain n. kuukauden päähän ja olin innoissani!

Ensimmäinen käynti oli superpikainen. Käytännössä vain pintapuolinen tsekkaus ja ajan varaaminen maksulliseen silmälääkärikäyntiin, jossa sitten silmät tutkittiin perinpohjin. Tämäkin aika meni n. kuukauden päähän ensimmäisestä.

Maksullinen silmälääkärikäynti oli kattava. Silmät tutkittiin joka suunnasta, leikkaus käytiin kohta kohdalta läpi ja kysymyksiä sai esittää. Mielessä pyöri vain kaksi kysymystä: saako ripsipidennykset olla ja milloin leikataan? :D Silmät oli terveet, ripset sai olla ja leikkausajan olisi saanut jo kahden viikon päähän. Päätin kuitenkin, että helpointa että leikkaus tehdään kesälomaviikolla, eli reilun kuukauden päästä lääkärin tutkimuksesta. Päivämäärä lyötiin lukkoon ja lähdin silmiä siristellen pois. Mustuaiset oli siis laajennettu silmätipoilla tutkimuksia varten ja vaikka ulkona oli pilvistä, kuljin kaupungin läpi silmät puoliksi kiinni kun on niin pirun kirkasta. :D Näytin ihan narkkarilta. :D

Edellisestä optikkokäynnistä oli aikaa useampi vuosi ja käytännössä miun näkö oli pysynyt muuttumattomana. Aina parempi lopputuloksen kannalta. Myöskin todella huono näkö on hyvä edellytys leikkauksen onnistumiselle.

Nykytekniikka on hienoa ja melkein kuka vaan voi päästä rilleistä eroon. Tekniikoita on useita ja oma operaatio tehtiin Femtolasik tekniikalla.

"Silmien laserleikkaus Femtolasik-tekniikalla korjaa taittovirheitä yhtä terävästi kuin silmälasit tai piilolinssit. Usein jopa paljon terävämmin, koska häiritseviä kehyksiä ei ole tai kuivuva piilolinssi ei haittaa näköäsi. Leikkauksella pääset eroon silmälaseista ja piilolinsseistä koko loppuelämäksi.

Toimenpiteessä käytettävät maailman huippukärkeä edustavat femtosekunti laserlaitteet tekevät sarveiskalvoläpän kivuttomasti ja tarkasti miljoonien laserimpulssien avulla. Nopea excimer-laserlaite suorittaa varsinainen taittovirheen korjauksen tehdyn läpän alle. Yhden diopterin taittovirheen korjaamiseen kuluu aikaa vain 1,4 sekuntia. Lyhyt hoitoaika yhdessä erittäin nopeasti silmän liikkeitä seuraavan mekanismin kanssa varmistavat sen, että hoidon lopputulokset ovat hyviä ja silmäleikkaus sujuu potilaan kannalta helposti ja turvallisesti." (lainattu Silmäaseman nettisivuilta)

Täältä voi käydä lukemassa tarkemmin hoidon kulusta sekä tsekata videon :) Leikkaus näyttää videolla paljon inhottavammalta mitä todellisuudessa oli :D Mutta palataampa seuraavaksi niihin leikkauspäivän fiiliksiin ja tapahtumiin. :)

Tottakai leikkauspäivän aamuna jännitti. Kaverit ja kotiväki tsemppasi hienosti ja oikeastaan se jännitys tuli vasta kävellessä Silmäasemalle. Eniten jännitin kipua / epämiellyttäviä tunteita. Toinen mikä jännitti, oli se onko silmät toimepiteen jälkeen kipeät ja miten kuivat. Missään vaiheessa en jännittänyt sitä onnistuuko leikkaus. Luotto leikkaavaan lääkäriin oli 100%. :)

VIIMEINEN kuva rillien kanssa

Aika oli varattu klo. 09. Ensimmäisenä nopea silmien tarkastus leikkaavan lääkärin toimesta. About 10 yli olin jo "leikkauspöydällä" ja silmiin oli laitettu puuduttavia tippoja, antibioottitippoja ja kipulääketippoja. Osa tipoista vähän kirveli, mutta silmien kiinnipitäminen helpotti. Luomenlevittimen asettaminen oli kivutonta, eikä ne tuntuneet silmässä miltään. Pari kertaa lisäiltiin puuduttavia tippoja, vaikka mitään tuntemuksia ei ollut. :) Läpän teko oli ensimmäinen operaatio (kuten videolla kerrottiin) ja etukäteen tiesin sen olevan leikkauksen ikävin osuus. Se oli hieman epämiellyttävä, napakka paineentunne silmässä, mutta kivuksi en sitä sanoisi. Ikävimmäksi kokemukseksi sanoisin todella kirkkaiden valojen katsomisen. :D Leikkaavalääkäri ja hoitajat olivat oikein mukavia, kertoivat koko ajan mitä tekevät ja kyselivät vointia. :) Oli turvallinen ja luottavainen olo.

Kun operaatio oli valmis asetettiin silmiin piilolinssit suojaamaan läppää ja edesauttamaan läpän umpeutumista. Vähän niinkuin laastarina haavalla. Kaiken kaikkiaan olin "leikkaussalissa" 15 minuuttia, jonka jälkeen pääsin nautiskelemaan kahvia ja mehua hämärään huoneeseen. Hoitaja kävi jatkohoito-ohjeet miun kanssa läpi tarkkaan ja kehoitti tiputtelemaan kostuttavia silmätippoja odotteluaikana moneen kertaan. Hämärässä huoneessa vietin aikaa n. tunnin ja seuraksi sain piakkoin toisen laserleikatun. :) Aika meni rattoisasti jutellessa niitä näitä. :)

Heti leikkauksen jälkeen. ENSIMMÄINEN kuva ilman rillejä :D

Tunnin kuluttua lääkäri tsekkasi vielä silmät ja poisti piilolinssit. Näkö oli sumea, mutta parempi kuin aiemmin ilman laseja. Tämä onkin normaalia ja pikkuhiljaa näkö kirkastui. Pääsin lähtemään pois klo. 11 ja äiti oli minuu hakemassa, sillä autolla en saanut itse ajaa (enkä olisi kyllä pystynytkään). Aurinkolasit oli kullan arvoiset, vaikka pilvinen päivä olikin! :D 

Ensimmäiset tunnit silmät olivat valonarat ja sisälläkin pidin aurinkolaseja ja enimmäkseen makoilin sohvalla silmät kiinni. N. puolen tunnin - tunnin välein tiputtelin kostuttavia silmätippoja ja hiljalleen arkuus väheni ja näkö kirkastui. Huisin hieno tunne, kun näki tarkasti ilman silmälaseja!! :D Iltapäivällä äiti vei miut kotiin ja kaupassakin käytiin ja ei tehnyt edes pahaa. Ihastelin vain, kun näin niin hyvin :D 

Toinen jännityksen hetki oli ensimmäinen aamu. Minuu oli peloteltu, että aamuisin saattaa silmät olla todella kipeät ja kostutustippoja täytyy laittaa todella usein. Silmät eivät olleet kipeät eikä erityisen kuivan tuntuiset. Tunnollisesti tiputtelin kostutustippoja sekä antibioottitippoja ja nautin kirkkaasta näöstä. :) Silmälaseja tuli etsittyä ja kohennettua nenällä monta kertaa ;) 

Treenaamaan menin kevyesti jo seuraavana päivänä. Tuolloin oli myös ne kunnon helteet, joten hikoilulta ei voinut välttyä. Pidin huolen, että silmiin ei hikeä mennyt. Suoraan sanottuna olisin tullut hulluksi, jos en olisi viikkoon päässyt liikkumaan. Ja kevyt satujumppailu teki todella hyvää. Tulokset sen viikon jälkeen ovat olleet nousujohteiset. :)

Ei ois tullut elosta mitään ilman aurinkolaseja :D

Operaatio oli torstaina ja tiistaina menin töihin. Tein pitkän päivän (12h) ja säännöllisesti kävin tiputtelemassa silmätippoja. Silmät olivat kotiin päästyä todella väsyneen tuntuiset! Ja tietokoneella oleminen ei tuntunut hyvältä vaan rasitti silmiä liikaa. 

Myöskin ensimmäiset yövuorot olivat silmille raskaat. Pimeässä kirkkaan tietokoneen näytön katselu ei tuntunut kivalta. Onneksi kostuttavat silmätipat auttoivat, eikä töissä ollut kiirettä. :)

Hyvin nopeasti silmät tottuivat ja katse tarkkeni entisestään. Aluksi oli katseen tarkentaminen hidasta, silmän lihaksisto ei ollut vielä tottunut siihen ettei enää taittovirheitä ollut. Hyvin nopeasti pystyin myös vähentämään kostutustippojen käyttöä. Säännöllisesti käytän niitä toki edelleen, mutta en enää montaa kertaa päivässä. :) 

Ripsien kanssa toimin niin, että leikkausviikon alussa oli huolto. Kohtalaisen hyvin ne pysyi! Nyt on huoltoväli venynyt liian pitkäksi ihan muista syistä. Inhottavaa kuitenkin oli, että runsas määrä kostutustippoja sai ripset klimppaantumaat yhteen ja niiden harjaaminen oli käytännössä mahdotonta. =/ Pariin päivään silmiä ei saanut edes vedellä kostuttaa, joten ripset oli todella kamalat kun tippajäämiä ei saanut pestyä pois. Kun viimein sai silmät kastella vedellä pehmeni myös tippajäämät ripsista ja niitä sai ällöttävänä klimppinä nyppiä irti. Ja jos kuivana yritit tippakökköjä nyppiä, lähti mukana myös ripset. Helpommalla olisi ehkä päässyt, jos olisi mennyt operaatioon ilman ripsiä ja käynyt uudet teetättämässä, kun tippojen tarve on vähentynyt. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, miksi en mennyt toimenpiteeseen aiemmin. Rakastan rillitöntä elämää! Elo ja olo on PALJON helpompaa ilman kakkuloita! :) Suosittelen! Joensuun Silmäasemalla ainakin oli loistava palvelu ja todella mukava ja ammattitaitoinen henkilökunta. :)  

Oma "uusi" identiteetti on vaatinut totuttelua. Tällä hetkellä kuvat joissa vielä rillit on, näyttää hassuilta. :D Nopeasti sitä sopeutui uuteen lookkiin, tosin yhä edelleen saatan etsiä silmälaseja esim. suihkun jälkeen ihan vain todetakseni, että en enää moisia tarvitse. :)