O24.4

Otsikko on ICD-10:n koodi raskausdiabetekselle. Yleinen diagnoosi tänä päivänä. Huolestuttavaa? Kyllä! Itse jännitin tuloksia kovasti, mutta turhaan. Miulle ei annettu edellä mainittua diagnoosia. :)

Raskausdiabeteksella (radi) tarkoitetaan raskauden aikana ensimmäisen kerran todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Se ei sinänsä aiheuta oireita mutta riskitekijöitä on useampia: äidin ylipaino (BMI > 25) ennen raskautta, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, ikä yli 40 v, aiemmin syntynyt suuri lapsi (> 4 500 g) tai aiemmassa raskaudessa todettu raskausdiabetes. Raskauden aikana ilmaantuvia riskitekijöitä ovat sokerin esiintyminen aamuvirtsassa ja epäily suurikokoisesta sikiöstä. Voisipa tuohon vielä lisätä raskaudenaikaisen reilun painonnousun, sillä oman kokemuksen (blogien ja keskustelupalstojen seurailun myötä huomattu) mukaan myös se on syy ohjata sokerirasitukseen vaikka muita "oireita" ei olisi.

Raskausdiabetes on varsin helppo tutkia ja todeta. Eli sen paljon puhutun (ja pelotellun) sokerirasituksen teko ja tulosten mukaan sitten diagnoosi. Tutkimus on helppo, joskin tylsä. Toisilla siitä tulee paha olo ja se jos mikä tekee tutkimuksesta ikävän. Eikä neulakammokaan tietty asiaa helpota. :D Mutta yksinkertaisesti tutkimuksessa otetaan ns. nollanäyte ennen 75 g sokeliliuoksen juomista ja veri näytteet yksi ja kaksi tuntia litkun juomisesta. Ja tutkimustahan edeltää 12 tunnin paasto. 

Tutkittujen arvojen viiterajat on varsin tiukat. Tuntuvasti tiukemmat kuin muilla joille sama tutkimus tehdään. Ns. nollanäytteet tulee olla ≥ 5.3 mmol/l, yhden tunnin näyte ≥ 10.0 mmol/l ja kahden tunnin näyte ≥ 8.6 mmol/l. 

Jos noista arvoista YKSIKIN on yli viitearvon --> diagnoosi raskausdiabetes tehdään. 

Yleisin syy (yli 80 %:ssa tapauksista) on insuliiniresistenssi (insuliinin heikentynyt vaikutus) ja siihen nähden vajavainen insuliinin eritys. Raskausdiabetekseen sairastuvilla insuliiniherkkyys näyttää olevan heikentynyt jo ennen raskautta. Meistä jokainen voi parantaa omaa insuliiniherkkyyttä, olitpa raskaana tai et. 

Porkkanalaatikkoa, jauhelihaa ja kasviksia

• Lisää kuitua. Liukeneva kuitu tasoittaa verensokeria ja hidastaa vatsan tyhjenemistä pidentäen kylläisyyden tunnetta. Hyviä lähteitä on täysjyväviljat, kasvikset, siemenet, pähkinät, palkokasvit.
• Laadukas kalaöljy (EPA- ja DHA-rasvahapot). Raskaana olevat: huomioikaa että valmisteen tulee olla A-vitamiiniton!
• Hyvin imeytyvän D-vitamiinivalmisteen käyttö. Ja jos mahdollista kalsidiolitason mittauttaminen (verikoe).
• Laadukas monivitamiinivalmiste ja hyvin imeytyvä magnesiumvalmiste (ei oksidimuotoa!) päivittäiseen käyttöön. Ja taas raskaana oleva huomioi, ettei monivitamiinivalmiste sisällä A-vitamiinia. :)
• Aterioiden matala glykeeminen kuorma. Ajoita voimakkaimmin verensokeria nostava hiilihydraattiannos liikunnan jälkeiselle aterialle.
• Syö JOKAISELLA aterialla (myös välipaloilla) proteiinia. Pelkkä hedelmä ei ole laadukas välipala.
• Liiku säännöllisesti ja suosi painoharjoittelua. Muista myös arkiaktiivisuus.
  

Ei ole kovinkaan vaikeita asioita toteuttaa. Ravintolisissä on hyvä muistaa, että se lähimarketin halvin valmiste ei ole se paras. Ja D-vitamiinivalmisteista kannattaa unohtaa ne kivat mansikanmakuiset puruvalmisteet. 

Lämminsavulohta, riisipiirakoita, pari siivua
vähärasvaista juustoa ja kasviksia.

Googlettelin raskausdiabeteksen ruokavaliosuositusta. Järkytyin! Ja jopa ärsyynnyin. En ole muutenkaan valtakunnallisten ravitsemussuositusten kannattaja, vaikka toki niissä on paljon hyvääkin.  Mutta jos keskitytään nyt pelkästään raskausdiabeteksen suosituksiin.

• Päivittäiset kalorit: 1600-1800 kcal
• Kukaan ei missään vaiheessa ota selvää mikä on henkilön todellinen kaloritarve saatikka miten hän on aiemmin syönyt. Omalla kohdalla nuo kalorimäärät on aivan liian pienet, että voisin hyvin ja aineenvaihdunta pysyisi kunnolla käynnissä. Ei enää säästöliekkiä kiitos!

• Säännöllinen ateriarytmi: aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala ja tarvittaessa liikunnan ja ruokatottumusten mukaan 1–2 välipalaa.
• Kannatan ja suosittelen noudattamaan!

• Hiilihydraattien suositeltava saanti on 40–50 E% (E% = prosenttiosuus vuorokauden kokonaisenergiansaannista) ja vähintään 150 g/vrk, ja sokerien osuuden tästä tulisi olla korkeintaan 10 E%. Kuitua tulisi saada vuorokaudessa 32–36 g. Hiilihydraattilähteet pyritään jakamaan tasaisesti usealle aterialle. Lisämakeutukseen voidaan tarvittaessa käyttää keinotekoisia makeutusaineita. Näistä raskauden kannalta suositeltavimpia ovat aspartaami, asesulfaami, sukraloosi, stevioliglykosidit ja ksylitoli.
•  Itse nostaisin kuidun määrää. Jo suolistonkin hyvinvointia ajatellen. Valitettavasti ravitsemussuosituksessa hiilihydraattien lähteinä on yleensä leipä ja peruna. Vähentäisin sitä leipää ja perunaa ja käyttäisin muita hiilarilähteitä esim. riisi, bataatti, täysjyväpasta ja kasviksia. Kasviksista, marjoista ja hedelmistä saa paljon muutakin hyvää kuin hiilihydraatteja. Lisäksi ne tasapainottavat elimistön happoemästasapaino emäksisempään suuntaan, kun esim. viljat happamoittavat.
• Eikö noista keinomakeutusaineista ole jo ollut puhetta riittävästi. Jos niitä ei suositella lapsille, miksi olisi suotavaa että aikuiset käyttää niitä? Lisäksi niillä on todettu olevan sokerihimoa lisäävä vaikutus. Tarvitseeko perustella enempää?

•  Rasvoissa kannattaa suosia 60–70-prosenttista (rasvan osuus margariinista) kasvimargariinia leivillä ja öljypohjaista salaatinkastiketta, käyttämällä ruoanvalmistukseen kasviöljyä ja nauttimalla rasvaista kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa ja pienin määrin manteleita, pähkinöitä tai siemeniä.
•  Leivän määrä on suosituksissa niin iso, että juu rasvojen tarve täyttyy kyllä kun leipiä voitelee. Ruoanlaitossa kannattaa käyttää oliiviöljyä, kotimaista rypsiöljyä (huom! ei rapsiöljyä). Pähkinöistä ja siemenistä saa hyvien rasvojen lisäksi myös proteiinia. Maapähkinät kannattaa vaihtaa esim. cashew- tai makadamiapähkinöihin.
• Kalan rasvoilla on suotuisa vaikutus insuliiniherkkyyden parantamisessa. Kalan rasvat myös hillitsevät elimistön tulehdustilaa.

• Kovan eläinrasvan (tyydyttyneet rasvahapot) saanti vähennetään mahdollisimman pieneksi valitsemalla vähärasvaisia tuotteita, esimerkiksi rasvattomia nestemäisiä maitovalmisteita, rasvapitoisuudeltaan alle 17-prosenttisia juustoja, alle 4-prosenttisia leikkeleitä ja alle 7–prosenttisia lihoja tai ruokia.
• Rasvattomat ja vähärasvaiset maitotuotteet lisäävät insuliinineritystä ja sisältävät lisäksi piilosokeria usein tai ison määrän keinotekoisia makeutusaineita. Ja proteiinin määrä ei niissä kummoinen ole. Tavoitteenahan on edelleenkin verensokerin tasapainottaminen ja insuliinin toiminnan palauttaminen normaaliksi.

• Proteiineissa suosituksen voi saavuttaa suosimalla kalaa, kanaa, vähärasvaista lihaa, palkokasveja ja vähärasvaisia maitotuotteita.
• Maitorahka ja raejuusto on proteiinipitoisuudeltaan jees. Mutta kohtuus niiden käytössä. Maitotuotteet voivat lisätä elimistön tulehdustilaa.
  Palkokasveista iso plussa suosituksiin, kunhan maha kestää niitä. :) Oma mahani ei ainakaan siedä niitä usein käytettynä. 

 Puhdasta ruokaa saa noihin kalorisuosituksiin syödä reilusti. Pari asiaa kun pitää mielessä aterioita koostaessa pääsee todella pitkälle:

• Jokaisella aterialla proteiinia!
• Jokaisella aterialla kasviksia, hedelmiä tai marjoja!
• Juo riittävästi puhdasta vettä päivittäin. Vähintään 2 litraa. Jos urheilet ja hikoilet, juo enemmän.

Liikunta on tärkeää meille kaikille. Raskaus ei ole yleensä este liikkumiselle. Lähinnä supistukset ovat asia, joka vaikuttaa liikkumiseen. Omaa kehoa pitää kuunnella tarkkaan. Toisilla voi esim. töissä käyminen, kotiaskareet tai reipas kävely aiheuttaa supistuksia mutta esim. kuntosalilla voi treenata ilman supistuksia. Jos ei ole koskaan käynyt kuntosalilla kannattaa pyytää apua ensimmäisille kerroille. Ja varsinkin mainita kaipaavansa raskausajan saliohjelmaa. Kovan treenin saa tehtyä pienillä painoilla, kun tekniikat on hallussa ja hermosto toimii kuten pitääkin. Liikunnan avulla pystyy myös helpottamaan esim. alaselän ja niska-hartiaseudun kipuja. Omalla kohdalla huomaan selvästi, että hartiat on ihan lukossa jos ei pääse moneen päivään salille treenaamaan. Ja hei, liikunnalla on vaikutusta myös sokeriaineenvaihduntaan ja radin ehkäisyyn. Varsinkin sillä painoharjoittelulla. :) Autan mielellään asian kanssa kamppailevia ja voin jeesiä vaikka ihan kädestä pitäen salilla liikkeiden opettelua. :) 

Hyvä treeni = hyvä mieli
Hyvä ruoka = parempi mieli

Syökää monipuolisesti (ja proteiinipitoisesti) ja liikkukaa minkä pystytte! :)  Ja tämä kehoitus koskee ihan kaikkia, ei vain raskaana olevia. :)

Selvästi hyvä päivä

Mikä siinä onkin, että tällä hetkellä osaa arvostaa terveyttä ja hyvän fiiliksen päiviä enemmän kuin ennen? Ehkä se ensimmäisen kolmen kuukauden huono olo antoi vähän perspektiiviä asioihin? Tai sit hormoonit on laittanu pään pehmeäksi? :D

Eilisillan treenikaveri <3

Oli miten oli, tänään on hyvä päivä. Sai nukkua pitkään, syödä kiireettömän aamupalan ja käydä treenaamassa salilla kaikessa rauhassa. Mieli on tosi hyvä eilisillan agilitytreeneistä ja juokseminen koiran kanssa tuntuu edelleen hyvälle. :) 

Slow Morning <3

Yksi suuri hyvän fiiliksen aiheuttaja on työvuorot. Eilen aamu, tänään yö ja sitten taas pari vapaata. Voi jee, kun vois tämmöisellä rytmillä töitä tehdä! Mutta ei... Sehän olisi liian mukavaa ja helppoa. Mukavuus loppuu lyhyeen ja viikonloppuna alkaa kuuden työpäivän putki. Aaaargh. 

On myönnettävä, että kroppa ei ole entisensä. Nuo työputket käy ihan oikeesti voimille. Oon tosi paljon miettinyt sitä, että onko väsymys todellista vai olenko vain laiska. Mutta olen kallistunut siihen uskoon, että kyllä väsymys on todellista. Jalat turpoaa ja painaa tonnin, mahassa tuntuu epänormaalilta (ei kuitenkaan supistele) ja huimausta on enemmän. Ja todella herkästi rasittuminen näkyy yöunissa! Vaikka miten väsyttää ja uni tulee nopeasti loppuu ne sitten ennen aikojaan ja olo on heti aamusta alkaen väsynyt. Onneksi kyse on ollut toistaiseksi vain yksittäisistä öistä ja toivottavasti ne ei lisäänny. 

Tuohon komboon on huono lähteä lisäämään treeniä. Siksipä salitreenit sijoitan joko yövuoron aloitus päivään tai vapaapäivään. Lenkillä käyn kroppaa kuulostellen; jos on paukkuja työpäivän jälkeen voin käydä tunnin köpöttelyn tekemässä raittiissa ilmassa. Myös agilitytreenien kanssa on joutunut himmaamaan siten, että jos kroppa on oikeesti ihan tiltissa ja seuraavana aamuna pitäisi töissä olla reippaana, joudun skippaamaan treenit. =/ Oma hyvinvointi menee nyt treenaamisen edelle. 

Tänään treenatessa mietin, kuinka onnekas olen ollutkaan. Kroppa jarruttelee treenaamista (jos verrataan siihen miten treenasin ennen raskautta), mutta pystyn silti tekemään niitä treenejä mistä todella tykkään. Muokaten joo, mutta mikä ilo oli tehdä esim. hackia huolellisella kontrollilla ja reidet ja pakarat oli tulessa! Kyllä, kaipaan kovia jalkatreenejä, mutta varsin mukavaa poltetta saa tällä nykyisellä "satujumpallakin" aikaiseksi. Mottona kontrolli. Kaikissa liikkeissä. Hermosto kiittää ja jos voin noilla ehkäistä loppuraskauden vaivoja on se vaivan väärti. 

#mutsitreenaa
Koko kropan treeni ja lisäksi venyttelyt!

 Ensi torstaina on jännä aamu. Olen menossa sokerirasituskokeeseen. Suoraan sanottuna jännitän tuloksia! Olen syönyt puhdasta perusruokaa, joskin hiilareiden määrä on ollut melkoisen reilu. Ja kyllä, makeaa olen syönyt aivan liikaa. Hyi minua! Rad-diagnoosi (raskausajan diabetes) napsahtaa heti, jos yksikin kolmesta arvosta on viiterajan "väärällä" puolella. Ja se tietää sitten diettiohjeita ja kotiseurantaa raskauden loppuun saakka. 

Mitään riskiä ei periaatteessa pitäisi olla. Diabetesta ei löydy lähisuvusta, paino ei ole noussut hullulla tahdilla, syön monipuolisesti ja terveellisesti (joskin ehkä liikaa hiilareita) ja liikun säännöllisesti. Olo on kaikinpuolin hyvä ja terve. Ja silti "pelkään" (tai paremminkin jännitän) tuloksia. Maailmahan ei tuohon diagnoosiin kaadu, mutta koen olevani jotenkin pettynyt kroppaani jos diagnoosi napsahtaa. Tai ainakin syytän siitä voimakkaasti itseäni ja typeriä ruokavalintoja. 

Tästä postauksesta tuli nyt aika sekava fiilisten "oksennus". :D Lähden nyt nauttimaan auringonpaisteesta koiruuksien kanssa ja nautin myös huomenna aamulla alkavista vapaapäivistä. :) 

Ihanaa tätä viikkoa! <3

Kieltoja, rajoituksia ja mittauksia

Raskaus on jännä juttu. Periaatteessa ollaan terveitä mutta joskus tuntuu että ei kuitenkaan olla. On kieltoja ja rajoituksia, säännöllisiä kontrollikäyntejä ja mittauksia labrassa ja neuvolassa. On lääkärin tapaamista, tosin tässä on todella suuret vaihtelut paikkakuntien välillä.

Joskus väkisinkin pysähtyy miettimään, että kuinka ihmeessä sitä on saatu terveitä lapsia tähän maailmaan ennen vanhaan? Ei sillä, tietyt perusseurannat on todella hyvä juttu! Ja elintason nousun myötä on tietyt sairaudet nostaneet päätään esim. diabetes ja hypotyreoosi, joten on ihan jees että mutseja seurataan. Kenellekkään ei hillitön painonnousu raskauden perusteella ole hyväksi.

Näin perusterveenä ja elinvoimasena nuorena (tai enhän mie nyt ensiodottajaksi enää nuori ole) ihmisenä on ollut jopa hieman huvittavaa selailla niitä kaikkia paperinivaskoita, joita neuvolasta olen kotiin kantanut. Tunnetusti olen se vastarannan kiiski, joka vastustaa kieltoja ja rajoituksia ja ei todellakaan mene lääkäriin tms. jos olo ei sellaista vaadi. No, nyt on ollu tän mutsin nöyrtymisen paikka.

Ruokarajoitukset ovat aikamoiset. Omasta neuvolasta sain heti ensimmäisellä käynnillä kaksi A4 paperia liittyen pelkkään ruokaan. On lueteltu eri ruoka-aineita, rajoituksia niiden käyttöön ja (tää on hyvä juttu) perustelut rajoituksiin. Eniten ärsyttää perusteluissa sana "SAATTAA" ilman muuta perustelua. On tosi luotettavaa. Millä perusteella on sitten keksitty, että joku SAATTAA olla haitallista? 

Kolme haittaa nousee ylitse muiden: listeria, turvotusten lisääntyminen, verenpaineen nousu. Hieman kärjistäen sanottuna kaikki mitä syöt voi lisätä turvotuksia ja nostaa verenpainetta. :D Myös listerian vaara vaanii kaikkialla. 

Lounaaksi tänään: frittimuikkusalaattia. Terveellistä ja Kotimaista.

Juhuu, terve järki haloo!?! Eri keskustelupalstoja lueskellessa on tuntunu, että nuo ruokarajoitukset aiheuttaa tuleville äideille hirveesti stressiä. Ja stressikään ei ole hyväksi. Jos sitä vaan pysähtyis pohtimaan ruoan puhtautta ja monipuolisuutta ei tartteis stressata kaikesta. Lihat kypsäksi ja ulkomaalaiset kasvikset ja marjat kypsennettynä. Säästyttäis monilta ahdistuksilta ja peloilta. 

Voin sanoa suoraan, että en todellakaan ole miettinyt onko sämpylässä ollut pellavansiemeniä vai ei. Suosin myös kotimaisia tuotteita, ja niiden hygienian tasoon olen luottanut tähän saakka ja luotan tästä eteenpäinkin. 

Liikuntaan on myös olemassa omat suositukset. Ne on jopa fiksut ja mikä parasta, siellä mainitaan lihaskuntoharjoittelu! Iso plussa! Vielä kun saisi niin ei raskaana olevat ja etenkin raskaana olevat ottamaan apuja vastaan kuntosalitreenin aloituksessa. Viimeksi tänään katselin oman treenin lomassa, kun kaverukset olivat tulleet salille ja toinen (se kauemmin käynyt) opasti toista. Liikeradat olivat aivan kamalia eikä kohdelihas tehnyt todellakaan työtä vaan joku toinen lihas. Hyvähän se, että ihmiset liikkuu mutta se liikkumisen ilo loppuu nopeasti kun tehdään väärin ja siitä aiheutuu turhia kipu- ja jännitystiloja. 

Mutsi kävi kyykkäämässä!

Omaa kehoa on liikkuessa kuunneltava entistä tarkemmin. Monet treenikerrat olen kiittänyt sitä, mitä fitnessajat opetti! Joonas teki ison työn hioessa liikeratoja ja sitä myöden hermoston toimintaa oikeaan suuntaan. Nyt on ollut oikeasti helppoa löytää hyvät liikkeet jotka tuntuu siellä missä pitää ilman turhaa painetta vatsaan tai selkään. Ja mikä ehkä se kaikkein paras juttu: miun selkä ei oo ollu kipeä! :)

Odotan jo synnytyksen jälkeistä aikaa ja kropan palauttelua ja paluuta liikunnan maailmaan. En voi yhtään tiedää missä kunnossä tää ruho on kesällä, mutta toivon pääseväni aloittamaan varovaisesti vaunulenkkeilyn mahdollisimman pian ja hiljalleen myös menemään kuntosalille. Ohjeissa sanotaankin, että "aloita liikkuminen niin pian kuin tunnet siihen pystyväsi". En halua unohtua vain kotiin neljän seinän sisälle vaan haluan hakea energiaa ja jaksamista liikunnasta mahdollisimman pian.

Vaikka tämä kropan muuttuminen on aiheuttanut paljon sopeutumisvaikeuksia odotan kuitenkin innolla mihin mittoihin tää kroppa venyykään. Ja palautumisesta puhumattakaan. Sanotaan, että hyvä kunto ennen raskautta ja kunnosta huolehtiminen raskausaikaan parantaa ja nopeuttaa myös synnytyksestä ja raskaudesta toipumista ja palautumista. Toivottavasti näin käy! :) Aika näyttää ja stressiä en ota. :) Mielenkiintoisia aikoja :)

No ne neuvolakäynnit. Niissä vaikuttais olevan todella paljon paikkakuntakohtaisia eroja. Toiset rajaa neuvolassa usein jo heti alusta saakka ja itse on saanut tähän saakka miltei itse sanella kuinka usein käyn. Koska kaikki on mennyt hyvin, ei ole myöskään liian usein neuvolassa käydä kertomassa että kaikki on hyvin. Oma terkkarini on ihana :) Ei hössötä turhia ja hänelle voi puhua kaikesta. Käynnit ovat olleet lyhyitä, mutta kaikki asiat on tullut hoidettua. Ainoa mitä kritisoin on tuo painon mittaaminen. Neuvolan mittaukset ei vaan oo mitenkään vertailukelpoisia. Parempi olisi jos mittaisi painon kotona säännöllisesti esim. viikottain (aina samaan aikaan) ja ne tulokset kertoisi rehellisesti neuvolassa. 

Kolmesta neuvolakäynnistä yhden käynnin väittäisin olleen ns. turha. Silloin vain kysyttiin kuulumiset ja tehtiin pakolliset mittaukset. Sen ois voinu jopa skipata. Positiivisinta sillä käynnillä oli hempparin nousu. :D 

Tietyt asiat käydään valtakunnallisesti läpi kaikkien odottajien kanssa. On voimavarakyselyä, ne tietyt perusmittaukset (verenpaine, hb, vauvan syke, virtsan valkuainen), ja ainakin täällä päin ohjataan herkästi esim. fyssarille jos vaivoja on johon voi apua saada. Toivottavasti näin on myös muilla paikkakunnilla. :) 

Lääkärikäynneissä onkin sitten vaihtelua PALJON. Itse tapaan lääkärin ekan kerran ensi kuussa ja toisilla paikkakunnilla lääkäri nähdään jopa kolme kertaa raskauden aikana. Ja useammin mikäli tarvetta on. Myös käyntien laaduissa on ollut paljon eroja. Osa on kokenut hyödyllisenä ja osa täysin turhana kun ei ole lääkäriä tuntunut käynti kiinnostavan. On vaan pakolliset hommat tehnyt ja jättänyt kuuntelmatta sitten asiakastaan. Tämä ärsyttää!!!! 

 Koen olevani todella rento odottaja. En huolestu pienestä ja koen voivani nyt hyvin. Joskaan en todellakaan koe olevani elämäni kunnossa. :D Jollain tasolla sopeudun ajatukseen, että en vaan enää jaksa ja pysty tekemään asioita kuten ennen. Esim. työpäivät tuntuu raskaammilta ja turha haaveilla esim. treenistä aamu- tai iltavuoropäivänä. Tai sit pitäis ennen iltavuoroa osata treenata todella kevyesti. :D Ja sitä en osaa vielä :D 

Olen sopeutunut siihen, että salilla en voi treenata kuten ennen, en liikkeiden enkä intensiteetin osalta. On tyydyttävä vähempään, mutta tärkeintä on että pääsen säännöllisesti liikkumaan. Korvien väli kiittää. 

Koirakaverit ei vaadi hirveesti aktiviteettejä kun mutsi ei jaksa :D Mutta ihan lähellä pitää olla :)

Rennosti jännitän sitä miten pitkään jaksan touhuta tällä tavalla. En pysty tietämään miten pitkään voin/jaksan käydä töissä. Tai missä vaiheessa alkaa raskausvaivoja ilmaantumaan niin että ne asettaa rajoituksia. Toivottavasti mahdollisimman myöhään!

Nyt nautin tästä hyvästä olosta :) Tänään on jo käyty koko kroppa treenaamassa salilla läpi ja yöksi sitten töihin. Edessä vapaaviikonloppu ja lauantaina lähdetään maalle appiukon ja anopin syntymäpäivien viettoon :)

Salaisuus paljastuu

On aika paljastaa salaisuus. Suuri ja (meidän) maailmaa mullistava salaisuus. Nimittäin, meidän lauma tulee kasvamaan tulevana kesänä. Ja lauma ei kasva nelijalkaisella hännänheiluttajalla vaan meille on tulossa ihmislapsi. :)

Kuvilla voi huijata ;)

Kerron asiasta vasta nyt, koska salassa pitäminen alkaa olla aika vaikeaa. Kuvat olisivat blogissakin paljastaneet enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa ennemmin tai myöhemmin. Eli varsin tukevasti voidaan. :D Keskikehonrakennus on erinomaisella mallilla.

Vaikeaa tuota on enää peitellä :D Puolivälipötsi eli rv 20+4 :)

Osa on ehkä voinut arvailla moista mullistusta. Osa on ajatellut, että koin fitnessväsymyksen ja kyllästyin koko touhuun. Ylikuntoa on myös paljon arvuuteltu ja siitä johtuvaa kyllästymistä. Ja mistäpä minä tiedän mitä sitä kukakin on ajatellut. Tuollaisia arvuutuksia olen saanut kuulla. 

Tarkoituksella en ole halunnut paljastaa suurta salaisuutta. Olen halunnut sopeutua ajatukseen tulevasta muutoksesta kaikessa rauhassa. Alku ei missään nimessä ollut helppo pahoinvointeineen ja uniongelmineen. Niin, en puhu siitä alkuraskauden väsymyksestä vaan unettomuudesta. Pahoinvoinnista johtuvien huonojen syömisten lisäksi on vaikeaa yrittää räpistellä päivästä toiseen vain 2-4 tunnin yöunilla. 

Ei siis ehkä ihme, että treenaaminen on jäänyt. Jouduin nöyrtymään siihen, että on suuri ponnistus käydä kerran viikossa ruokaostoksilla Prismassa. Kävelylenkit oli yhtä köpöttelyä, lyhytkin matka vei paljon aikaa. Kodin imuroiminen vei aikaa enemmän, koska jouduin pitämään useita lepotaukoja, koska en vain jaksanut tehdä imurointia alusta loppuun kerralla. Aikamoinen pudotus neljän intensiivisen salitreenin + agilitytreenien viikkotahdista. 

Pahoinvointi onneksi loppui, mutta uniongelmat jatkui hieman pidempään. Onneksi viikon syysloma teki hyvää ja unetkin korjautui. Muuten olisi pitänyt nöyrästi lähteä pyytämään sairauslomaa. Hiljalleen on energiatasot nousseet, joskaan ei sille tasolle mitä ne parhaimmillaan ovat olleet. Joku on joskus sanonut olevansa keskiraskauden aikaan elämänsä kunnossa, itse en näin koe. Mutta olen tyytyväinen, että energiaa on alkua enemmän ja hiljalleen olen päässyt myös paremmin liikkumaan.

 Nyt on puoliväli jo ylitetty. Ruokailut on "normalisoituneet" eli ei ole enää ällötyksiä ja kovin kummoisia ruokahimojakaan ei (onneksi) ole ollut. Suurimmat himot kohdistuu pakastemarjoihin ja hedelmiin, joten ne ei ole huonoja himoja lainkaan. Huolissaan olisin, jos himoitsisin mäkkisafkaa yms. muuta ei terveellistä. 

Treenit on kaukana siitä mitä ne ajatuksissa raskausajan treenaamisesta oli. 

Omissa mielikuvissa olin säännöllisesti treenaava ja terveellisesti syövä äiti-ihmisenalku, jota ei pahoinvoinnit vaivaa. Toisin kävi, mutta onneksi se vaihe on ohitettu. Korvienväli on yllättävän hyvin sopeutunut muuttuvaan vartaloon eikä painokaan ole ihan tolkutonta nousua tehnyt ... vielä. :) Realistinen tavoite tällä hetkellä olisi saada kaksi salitreeniä viikkoon ja molemmilla kerroilla treenata koko kroppa läpi. Yhdestä kahteen liikettä per lihasryhmä, sarjoja kaksi ja toistoja 12-15. Jokaisella kerralla joutuu kuulostelemaan vieläkö pystyy joitakin liikkeitä tekemään, mutta onneksi liikepankki on päässä sen verran laaja ja sali monipuolinen, joten eiköhän sopivat liikkeet löydy helposti. :)

Kroppa on yllättänyt toiminnallaan niin hyvässä kuin pahassa. Sopeutumisvaikeuksia aiheutti pahaolo, unettomuus ja fyysisen kunnon nopea rappeutuminen. Treeneihin palattua on kuitenkin hermosto ollut hyvin toiminnassa ja fyysisiä vaivoja ei ole vatsan kasvu (vielä) aiheuttanut.

Syksy oli kropalle kaiken kaikkiaan hyvin rankkaa aikaa. Kesäloman kunniaksi saatu ärhäkkä flunssa kuumeella höystettynä vaati pitkän ajan toipua, hermosto kenkkuili eikä meinannut palautua ja voimatasot lähti uuteen nousuun todella hitaasti. Paino ei käyttäytynyt kuten olisi olettanut ja olo ei ollut paras mahdollinen. Hiljalleen ne treenit kuitenkin alkoi taas maistua ja Jyväskylän karsintojen myötä motivaatio treenaamiseen oli hyvä. Kunnes tuli pian Jyväskylän reissun jälkeen tehtyä plussatesti, joka mullisti kaiken. Ja pian tuon plussan jälkeen alkoi pahoinvointi ja sitähän sitten kesti piiiiiitkäääään. 

"Onnekseni" tuon testin aikoihin tuli myös valmennusta vuosi täyteen, ja sitä sopimusta ei luonnollisestikkaan jatkettu. Valmentaja olisi ainakin vaihtunut, eli sopimusta en olisi välttämättä jatkanut kuitenkaan. Jatkoajatuksia oli jo päässä kehittynyt, mutta niistä pohdinnoista en sen enempää täällä avaudu.

Raskausvauvahömppäblogia tästä ei tule. Toki aihe tulee kulkemaan tiiviisti mukana, koska se vaikuttaa liikkumiseen ja elämään muutenkin niin paljon. :) Tarkoitus olisi pitää tämä blogi edelleen terveyteen, hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvänä avautumispaikkana.