Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viikko kaksi ja kolme

Otetaan tähän kaks kärpästä yhdellä iskulla, sillä viikko on jo hujahtanut perjantaihin ja en oo kerennu aiemmin kuulumisia kirjoittelemaan. :) 

Viime viikolla miinuspäivät lisääntyi ja viikonloppuna oli "lupa" cheat mealiin. Flunssa kiersi koko meidän perheen sillä viikolla. Mie ja H päästiin helpoimmalla, mutta J kuumeili pari päivää. Onneksi flunssa ei vaikuttanut ruokahaluun, voisi sanoa että päinvastoin. Cheatmealin toteutin jo perjantaina (koska se vaan oli helpoin silloin) ja en ehkä täysin mennyt ohjeen mukaan... Hiilareita olisi saanut ladata enemmän, mutta ennakkoon jo olin päättänyt että cheat mealilla syön sitä mitä haluan PISTE.
Tiivistyy tiivistyy :)

Tälle viikolle tuli ruokavalioon enemmän muutoksia. Nimenomaan niihin hiilareihin. Maidontuotannon vuoksi en ole voinut mennä täysin ohjeiden mukaan, sillä hiilareiden vähennyt näkyy heti maitomäärissä. Siispä poikkean ohjeista hieman. Hiilareita tulee hieman vähemmän, mutta ei yhtä vähän mitä ohjeiden mukaan.

Maanantaisin pidän "punnituspäivän". Ensimmäisen viikon jälkeen tuloksena -1kg. Toisen viikon jälkeen ei vaa´an lukemissa juurikaan muutosta ollut, mutta mahamakkara on lähtenyt hyvin pehmenemään. Se löllövaihe tietää vain sitä, että rasva on lähtenyt tirisemään joten olen happy. Aineenvaihdunnassa mukava boosti myös. 

Flunssan vuoksi liikkuminen ollut aika vähäistä. Koirien kanssa metsälenkkejä rauhalliseen tahtiin lasta kantaen kantorepussa, viikonloppuna agilitykisoissa kaksi rataa ja kesän (ai mikä kesä kun lunta sataa?!?!) ensimmäinen fillarilenkki. 
Edelleenkään en ota paineita liikkumisesta. Vaikka tekisi mieli liikkua enemmän, liikun kun siihen on aikaa. En tahdo lähteä liiaksi aikatauluttamaan arkea ja väsymään siihen aikatauluttamiseen. :) 

Hiilarihimo on tullut takaisin. :( Ja nälkä... vaikka ne ruokamäärät on isoja ja usein koostan ateriat niin, että syömistä on määrällisesti reilusti. Tämä kuuluu painonpudotukseen ja menee ohi, kun kroppa tottuu. Yksittäisiä lipsumisia on ohjeista tapahtunut. En ota ressiä, kun kyseessä on vain yksittäisiä lipsauksia. 
Pahin diettihypetys on väistynyt ja tää on osa arkea. Valintoja valintoja. :) 


Aika tyhjäpäinen postaus tuli. Ajatukset pyörii jossain ihan muussa kuin dieettaamisessa. :D 

Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti se kesäkin alkaisi tulla!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Sit mennään!

Valmisteleva viikko taputeltu. Voin sanoa, että hyvä uudistus tuo valmisteleva viikko on ollut. Se antoi aikaa päälle valmistautua tulevaan, rauhan tehdä tietyt ostokset ja aikaa suunnitella tulevia ruokia ym. Iso peukku siis tuolle pehmeälle aloitukselle. Puhumattakaan siitä, että rehellisesti otettiin esiin mm. tuen merkitys ystäviltä ja perheeltä. Tärkeitä juttuja.

Ruokavaliotkin julkaistiin ja heti julkaisupäivänä otin sen käyttöön. Plussa ja miinuspäivät vaihtelee, isoja eroja niissä ei ole. Syödä saa kiitettävästi, mikä ei tullut yllätyksenä. Kotona on todella helppoa noudattaa säännöllistä ateriarytmiä. Reissussa (eilen) en pakkaillut eväitä mukaan vaan ihan reilusti käytiin abc:llä syömässä sekä kahvilla. Ja söin kakkuakin. Hyvällä omalla tunnolla! 
Syö ja laihdu!
Tänään starttaa varsinainen dieetti. Tiedän, että herkkuhimoja tulee. Näillä ruokamäärillä ei pitäisi tulla, mutta ihan varmasti tulee. Taistelen vastaan ja napisen asiasta rakkaalle vertaistuelle ;)
Aikaisempiin ruokavalioihin verrattuna osaan ottaa asiaa rennommin, mittaaminen ei oo mikään ongelma enkä kokoajan ajattele ruokaa ja seuraavaa ateriaa. Vaikka vaa´an kanssa taas säädetään, en koe siitä vielä stressiä. :) Aika hyvin suorittaja-Satulta! :) Face-ryhmää selatessa huomaan monen takertuvan todella tiukasti lillukan varsiin (kuten minäkin joskus aikoinaan) ja luulen, että heille tästä "matkasta" tulee aika raskas... Toivottavasti vertaistuki kantaa karikoiden yli.

Torstaina otin aloituskuvat (HYIHYIHYIIIIIII!!!!!) ja -mitat. Karua, niin karua. Ah tätä itseinhon määrää. Meni pari päivää päästä kuva-ahdistusällötyksestä yli. Mikä ehkä eniten ahdistaa on se, että kaikesta tietotaidosta huolimatta oon tässä tilanteessa jälleen kerran. 
Nappasin mitat tänään aloituspäivän kunniaksi ja jo tässä välissä on senttejä lähtenyt. Ja yhdet tavoitehousut mahtui viikonloppuna jalkaan! :) Pienet on ilot.

Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä. Lauantaina agilitykisat, luokkanousu oli niin lähellä jälleen kerran! No, Uljas kävi kartuttamassa poikien herkkukaapin sisältöä kahdella kolmossijallaan. :)
Eilinen päivä meni Varkaudessa koiranäyttelyssä. Uljaksella vesihäntä :( mutta siitäkin huolimatta se oli paras uros 5 kauniilla arvostelulla. Itse en olis sijoittanut sitä hännän takia noinkaan hyvin. Toivottavasti vesihännästä ei tuu meille enää ongelmaa.

 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi jolloin hukkasin itseni...

Vuosi 2016 oli isojen muutosten ja myllerrysten vuosi. Henkisesti ja fyysisesti hyvin hyvin kuormittava. Täynnä onnea ja iloa, mutta myös niitä ikävämpiäkin fiiliksiä. Taitavat kuulua vauvavuoteen, toisilla voimakkaammin ja toisilla sitten vähän lievemmin.
#bestnine2016
Aika vauvavoittoista...
Blogi on elänyt hiljaiseloa jonkun aikaa. Aika on hieman kortilla juu, mutta koen ettei miulla oo oikeen ollu mitään kirjoitettavaa. Vauva-arki ei ole se juttu, mistä haluan postauksesta toiseen kirjoitella. Ja se terveellinen elämä... noh, voisi olla terveellisempi.

Elämäni tärkein otus <3 Ilman koiria ei ois minuakaan <3
Joulun aikaan tajusin, että tämän vuoden aikana ollen onnistunut hukkaamaan itseni. Olen olosuhteiden pakosta joutunut luopumaan isosta osasta asioita, jotka ovat olleet minua ja luoneet elämääni viime vuosina. Yhden monen vuoden haaveen kariutuminen on myös ottanut koville, kovemmin mitä olisinkaan uskonut. Epätoivoisesti yritän perustella itselleni, että niin nyt vaan oli tarkoitus. Siinä samalla herään myös siihen, että tuon unelman kariutuminen tulee vaikuttamaan elämään myös lähivuosina. Ja kyllä kyse on koirista. Hyi itsekäs minä! Mutta kyllä, nuo karvakaverit on miulle niin käsittämättömän tärkeitä, että suren suuresti niihin liittyvien haaveiden kariutumisia ja niiden vanhenemista ja harrastuksista luopumista. Uskoisin, että toiset koiraharrastajat (tai ylipäätään eläinten kanssa harrastavat) ymmärtävät tämän. 
Raskausaika hävitti suuren työn tuloksen, mitä olin kroppani eteen tehnyt. Ja ei, en ole edelleenkään päässyt treeneihin kiinni. Ja selkä reistaa jälleen kerran niin, että kivutonta päivää ei ole. Ja edelleenkään se vaunulenkkeily tai vauvan kanssa kotona jumppaaminen ei saa oikein mitään hyvänolon endorfiineja liikkeelle. Tarvitsen kovempia tehoja ja omaan kuplaan sulkeutumista. Ne saa aikaan hyvänolon ja korvienväli voi hetken aikaa paremmin. Kerran viikossa punttien heiluttelu on vain hetken huumaa. Täytynee neuvotella kotosalla saisinko viikkoon toisenkin tuulettelukäynnin.


Vuosi 2016 on tuonut ison kasan uusia kavereita. Miun päänupin kannalta on viikoittaiset muksutreffit olleet äärimmäisen tärkeitä: hetki että pääsee aikuiseen seuraan vaikka lapset ovatkin menossa mukana. Kiitos siis muksutreffiporukalle! <3
Sitten on myös niitä kavereita, jotka ovat kadonneet jonnekkin. En toki itsekkään ole ollut se aktiivinen yhteydenpitäjä.

Äitiys on vahvistanut entisestään sitä mielipidettä, että toiset on vain luotu äideiksi. He nauttivat kotona olemisesta, lapsen/lasten kanssa olemisesta ja arjen pyörittämisestä. Sitten on äitejä kuten mie, joka rakastaa lastaan yli kaiken, mutta ahdistuu ajoittain (melko usein) arjesta kotona ja siitä että KAIKKI pyörii lapsen ympärillä. En kaipaa mitään "sä oot hyvä äiti"- kommentteja. Mie tiedän olevani paras tuolle omalleni <3 Ja lapsi ei mene "pilalle", jos äiti on tietyissä asioissa hieman itsekäs. 
Mie edelleenkin ärsyynnyn lässyttämisestä (koska usein lässyttäjät lässyttävät myös lapsen vanhemmalle!!!). Vaikka olen pienen vauvan äiti miulle voi puhua normaalisti ja mie olen kykenevä puhumaan muustakin kuin lapsista. Enkä myöskään välitä tiedoista milloin naapurin siskon veljen kummin kaiman lapsi on oppinut kävelemään tai syömään tai vaikka hyppäämään kaivoon. Kysyn, jos haluan tietää. UGH.

Joulun aikaan tajusin olevani myös kovin yksinäinen. Joulun aika oli kolmas kerta, kun ikävöin töihin.  Se vähäinenkin joulufiilis hävisi kävelessä tuolla märässä ja hämärässä metsässä yksin. Tuli kertailtua kulunutta vuotta ja mieli oli niin maassa kuin olla vaan voi.
Onneks kuitenkin joulu on vain kerran vuodessa muutaman päivän ajan. Vuoden vaihde on enemmänkin miun juttu. Ja vanha sanonta, uusi vuosi uudet kujeet olkoot nyt sitten tälläkin kertaa mottona. On aika siis herätellä Project...ME takaisin eloon!  

Vuoden vaihde vietettiin maalla. En nähnyt raketin rakettia, en juhlistanut yhtään millään tavalla vuoden vaihdetta. "Ystäväni" unettomuus on ollut taas riesana, joten valvoin myöhään yöhön kun uni ei vaan tullut. Olipahan taas aikaa märehtiä kulunutta vuotta. 

Uusi vuosi. Uusi alku? Jollain tasolla joo. Lupaan yrittää panostaa enemmän omaan hyvinvointiini. Niin fyysiseen hyvinvointiin kuin tuohon korvienvälinkin terveyteen. Ensimmäisenä konkreettisena tekona Sokeriton Tammikuu. Olisihan se hienoa lupailla vaikka koko vuosi sokeritonta, mutta jospa nyt tuo yksi kuukausi olisi sellainen konkreettinen muutos entiseen. Jostain täytyy aloittaa. Millekkään bikini challenge överikuntotappokitudietille ei oo mahdollisuutta ruveta. :D 

Eli uuteen nousuun ja tekemään vuodesta 2017 parempaa kuin edeltäjänsä oli! 
Siispä toivotan lukijoille onnentoivotusten sijaan:
Parempaa Uutta Vuotta 2017!  Pidetään itsestämme huolta!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Oppia taaperolta

Viimeksi lauantaina katselin rakkaan ystäväni taaperon liikkumista. Upeaa katsottavaa, kun toinen niin vaivattomasti menee syvälle kyykkyyn, nousee ylös ja jatkaa kävellen matkaa. Ja toistaa saman kuvion useita kertoja. Kyykkyasento on niin luonnollinen ja helppo. Ja tavaroita ei kumarruta nostamaan vaan mennään kyykyn kautta. Joka ikinen kerta jaksan ihastella sitä liikkumisen vaivattomuutta, kun katselen tuota vuoden ikäistä lasta. <3

Oma tytär ei vielä (onneksi) kyykkää MUTTA on kuitenkin mallia ikiliikkuja. Joka hetki hereillä ollessa joku raaja liikkuu. "Vauva-asennossa" ei viihdytä hetkeäkään vaan pystyyn pitää päästä. Ja omille jaloille seisomaan. Ja ryömimisen alkeet on aloitettu. Ja kummin luona tottakai :D Ja ikää ei oo ihan vielä edes kolmea kuukautta. ;) Tätä menoa meillä kävellään ennen vuoden ikää? Ja pääsen ihastelemaan oman lapsen kyykkäystaitoja.

Taaperon innoittamana innostuin tarkastelemaan omaa kyykkyasentoa. Ennen raskautta en päässyt syväkyykkyyn ilman että kippasin nurin maahan. Kiitos hormonien löysyttämien nivelten pääsen syvään kyykkyasentoon, joskaan se ei täydellinen missään nimessä ole eikä se onnistu tanko selässä. Heräsin miettimään, että josko käyttäisin hyödyksi nämä löysemmät nivelet ja alkaisin hiljalleen hio kyykkyasentoa paremmaksi ja paremmaksi. Tavoitteena mikäpäs muukaan kuin ass to the grass -kyykky tangon kera.
Voi nilkat kun ne pettää!
Tätä odottelin koko raskausajan. Että pääsen mahasta eroon ja hiomaan kyykkyä. Kuten aina, ei alku ole ikinä ruusuinen. Tällä hetkellä alaselkä kiukuttelee, mutta toivon saavani sen nopsaan kuntoon. Kyykyssä tunnen, että keskivartalon tuki on heikko, mutta parempaan päin menossa koko ajan. Mutta miten olen kyykkyä hionut?

     * Syväkyykyssä oleilu, mielellään ilman tukea
     * Maljakyykky
     * Etukyykky
     * Boxkyykky
     * Askelkyykky 

Noita olen harrastanut olemattomilla/minimini painoilla. Hiljalleen kokeillut miten asennot pysyy ja miltä tuntuu keskikropassa. Kyykyt vaatii pienet korokkeet kantapäiden alle, mutta oma tuntuma on se, että asennot on paremmat mitä ennen raskautta.

Raskausaikana tuli etsittyä tietoa kyykkäämisestä ja sen opettelusta. Parhaimmat ohjeet löysin  voimavalmentaja Heikki Marinilta. Tämä blogiteksti avasi silmiäni paljon. Nuo ohjeet valoi uskoa siihen, että kyllä miekin vielä joskus sinne kyykkyyn pääsen! 

Syviä kyykkyjä alkavaan viikkoon! <3

torstai 25. elokuuta 2016

Project mutsi kuntoon

Katselin ristiäiskuvia ja iski aikamoinen kroppa-ahdistus. Muistan tämän samanlaisen tunteen, kun muutama vuosi sitten korjailin elämäntapoja ja aloitin uudelleen muokkaamaan kroppaa. Eipä tee mieli omia kuvia katsella ei...
 
Se pahanmielen aiheuttaja
Valokuvat ovat raadollisia. Vaikka se on vain pieni hetki ja epäsopiva kuvakulma, saa se mielen ahdistumaan. Itse kun ottaa selfieitä voi vääntää ja kääntää asennot suotuisimmiksi omien makkaroiden kannalta. Yllätyskuvat ja -kuvakulmat eivät kaunistele, päinvastoin.

Tämänhetkinen "kunto". 11 viikkoa synnytyksestä.
 Synnytyksestä on nyt 11 viikkoa aikaa. Missään vaiheessa en ajatellut, että tsädääm, muutama viikko ja kroppa on entisellään. Paino lähtikin putoamaan kivasti, pääsin jo hyvin lähelle raskautta edeltäneeseen painoon, kehonkoostumuksen ollessa toki täysin eri. Lopetin (lue: unohdin) vaa'alla käynnin ja viime viikolla astahdin vaa'alle, kun olin tosiaan mieleni pahoittanut niistä ristiäiskuvista. Ja se pirun paino oli lähtenyt kipuamaan ylöspäin! 

Pysähdyin miettimään tämänhetkisiä elintapoja. Unta on aivan liian vähän ja se on katkonaista (+ nukahtamisongelmat ovat täällä taas), liikuntaa liian vähän ja ruokailut liian vähäenergistä ja hiilaripainotteista. Onni olisi omistaa kroppa, joka kutistuu kun kalorimäärä on matala. Olen siis siinä samassa ongelmatilassa, mikä oli ennen raskautta ja raskauden aikana. Aineenvaihdunta on jumissa ja siksi ne makkarat on ja pysyy tiukasti.

 Jossittelu ei auta, eikä myöskään itku markkinoilla. Jotain on tehtävä ja se olen vain ja ainoastaan MINÄ joka asiaan pystyy vaikuttamaan. Aiempaan painonpudotukseen verrattuna on tällä kertaa huomioitava yksi asia: imettäminen. Eli miinuskalorit on nou nou, hiilarittomuus on nou nou. Varsinainen laihduttaminen on ehdottomasti nou nou! 

Kävin lauantaina istuskelemassa salilla ;) Hiki tuli ;)
Yes yes on siis aineenvaihdunnan kuntoon laittaminen. Unen määrään on huono tällä hetkellä vaikuttaa ja niiden kuuluisien päiväunienkin ottaminen on usein mahdoton tehtävä. Magnesiumia käytän jo säännöllisesti. Toivoa vain sopii, että tyttö rupeis nukkumaan vähän pidempiä unipätkiä öisin tämänhetkisten 1,5-2 tunnin pätkien sijaan. Ja meidän yöt on jo nyt PALJON parempia mitä vielä pari viikkoa sitten! En siis valita.

Ruokailut on sitten se suurin kompastuskivi. Miten saada riittävästi kaloreita ja proteiineja helposti ja sellaisista lähteistä, että ne ei käy tytön mahaa kipristämään? Ja eväät ei sais vaatia kummoista laittoa, sillä tyttö sylissä kokkaaminen on aikasta vaikeeta. Täytyy suunnitella ja pohtia. :) Ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan. :)

Univaje ja aineenvaihdunnan jumahtaminen ovat pienoinen haaste liikuntapuolta ajatellessa. Pitkäkestoista aerobista ei suositella, tosin ei me siihen olla kovinkaan kykeneviä (tyttö ei viihty vaunuissa), mutta mutsin ja aksakoiran kuntoa pitäisi saada kohotettua, että päästään kisaamaan. Kerta viikossa agilitytreenit ei kuntoa nosta mihinkään. Voimaharjoittelukaan ei ihan vielä ole täysin mutkatonta, sillä keskivartaloa vaatii vielä vahvistamista raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Ja salikertoja en saa viikkoon kovinkaan montaa, ainakaan säännöllisesti. Ehkäpä kahvakuulan heiluttelu kotona voisi olla ratkaisu? Jos vaan saan tytön viihtymään treenin ajan. Ja ollaanhan me menossa äiti-vauva jumppaan! :) Jos vaan riittävästi äiti-ihmisiä ilmoittautuu. 

Mainontaa!!! Tulkaa nyt äiti-ihmiset jumppaamaan! :)
On taas Satu kaikkimullehetiNYT vauhdissa. :D Pohdinnasta on siirryttävä tekoihin, joten suunnitteluhommiin siis!
Nyt onkin aikaa hieman surffailla internetin ihmeellisessä maailmassa, kun tyttö harvinaislaatuisesti nukkuu päiväunia omassa sängyssään. :)

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Palautumisesta raskauden ja synnytyksen jälkeen

Tyttö nukkuu (jee!!!) päiväuniaan takapihalla, joten pieni hetki on mutsilla aikaa istahtaa koneen ja blogin ääreen. Nykyäidin pelastus on älypuhelimet, mutta blogin päivittäminen sillä yhdellä kädellä näppäillen on liian vaativa suoritus ainakin meikäläiselle. Nautitaan nyt siis tästä pienoisesta "omasta ajasta". ;)

Raskaudesta ja synnytyksesta palautuminen mietitytti jo raskauden hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Se mietityttä jopa enemmän kuin itse synnytys. Viime postauksessa mainitsinkin, että palautuminen on lähtenyt yllättävän hyvin ja nopeasti käyntiin. 
Rv 40 vs. kaksi viikkoa synnytyksestä. Kiloja -10.
Vaakaa en ole kytännyt mitenkään aktiivisesti. Muutaman kerran olen vaa'alla käynyt ihan uteliaisuuttani ja ilokseni olen huomannut painon tippuneen huimaa vauhtia! Olen jo hyvin lähellä sitä painoa (ellen ole jo) mikä ihan ensimmäisellä neuvolakäynnillä punnittiin ja merkattiin neuvolakorttiin. Tietoisesti en ole laihduttanut, joten saarnoja siitä en tarvitse kiitos, mutta olen onnellinen ja kiitollinen siitä että ne kilot ovat huvenneet itsestään. Tietekään kroppa ei ole siinä kuosissa mitä se oli ennen raskautta, eikä sen pidäkkään olla. Toivo kuitenkin elää siitä, että ihan älytöntä nahkapussia ja pömppömahaa en jää ikuisiksi ajoiksi kantamaan. Niin ja ruokavalio on ollut sellainen, että syö mitä kerkeät ja mieli tekee. Monipuolisesti kyllä, mutta parempia valintoja voisi tehdä ja oikeasti syödä enemmän (kalorit jäävät liian vajaiksi).

Kilojen karisemisen näkökulmasta on palautuminen alkanut siis hienosti. Mutta joitakin mutkia on matkaan tullut. Olenkin surkutellut sitä, että eihän meillä mikään koskaan ikinä voi mennä ilman takapakkeja tai ongelmia. Ongelmat on kuitenkin tehty voitettaviksi, vaikkakin ne kysyy korvien väliltä paljon.
Meidän haasteet alkoi jo sairaalassa: imettäminen ei lähtenytkään käyntiin toivotulla tavalla mikä tietenkin nosti stressitasot tuoreella mutsilla (ja varmasti isimiehelläkin) korkealle, elämä kuitenkin helpottui kun päästiin varhaisessa vaiheessa kotiin. Täysin ongelmatonta tissittely ei vieläkään aina ole, mutta parannut on jättiläismäinen siihen mitä se oli pari viikkoa sitten.
Jos imettäminen aiheutti stressiä niin aiheutti myös ihan tyhjästä ilmestynyt nokkosihottuma. Ai jee sitä kutinaa! Lantio, vatsa, selkä, pakarat kutisivat aivan hullunlailla. Oiva nostaa stressitasoja entisestään puhumattakaan yöunista joiden laatuun kutina vaikutti myös. Onneksi vaivaan löytyi apu ja vajaassa viikossa ihottuma oli muisto vain.
Kaiken tuon stressin kanssa kamppaillessa tuli tutuksi myös ruokahaluttomuus. Kyllä, mie joka syön yleensä kuin hevonen en meinannut saada mitään kiinteää ruokaa kurkusta alas ja olohan oli sen mukainen. Juomisia meni ja menee edelleen runsaasti mikä pitää maidontuotantoa käynnissä. Yhdet hieman paremmat yöunet ja tadaa, ruokahalukin tuli takaisin. En kyllä vieläkään syö riittävästi, mutta ainakin ruokaa menee nyt alas. 

Illat ja yöt ovat olleet miltei kokoajan haastavia. Neidin paras eli pisin unipätkä on ollut n. neljä tuntia, luksusta! Yleensä eka unipätkä on n. kolme tuntia ja sitten loppuyö menee ½-2 tunnin pätkissä. Tosin illalla nukkumaan saaminen on oma shownsa, jonka höysteeksi on nyt tullut myös rintaraivarit. Huh heijakkaa, kun on vanhempien hermot koetuksella. Äiti on ihan romu iltaisin väsymyksestä ja siitä riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteesta. Onneksi lapsella on superisi. <3 Hiljalleen on onnistuttu löytämään ihan kivasti toimiva rutiini ja tyttö saadaan unille yleensä ennen puolta yötä. Parhaimmillaan tyttö valvotti kahteen. 
Kuka sanoikaan, että pienet vauvat vaan syö ja nukkuu? Ei meidän vauva ainakaan. Syö kyllä, mutta tuo nukkuminen... Ja äitihän on tunnetusti parhaimmillaan väsyneena, NOT!

Valvominen, huonosti pääseminen jääkaapin apajille, imetysmaratonit, päiväunilenkit vaunuissa/rintarepussa ovat olleet "pääsyynä" nopeaan painonpudotukseen. Niin ja ne iki-ihanat hormoonit. Kiitos niiden, olen jaksanut kohtalaisen selväpäisenä ainakin toistaiseksi. Tuo lenkkeily on myös se tekijä, joka pitää äidin päätä kasassa. Raitisilma tekee ihmeitä! 



Lääkärin tekemä jälkitarkastus on vasta kuukauden päästä, joten sinne saakka pitäisi malttaa ihan vain lenkkeillä. Voihan olla, että inspiksen iskiessä tulee kehiteltyä jotain vauvajumppaa kotosalla. :) Salille on ikävä ja päivittäin salin ohi kävellessä haaveilen ja kaipaan raudan pariin. Isimies kyllä lupasi, että vielä mutsi sinne pääsee. :) Jos nyt kuitenkin keskitytään kunnolla palautumaan ensin. :) 

Jaahas, pikkupomon päiväunet alkaa olla loppumassa. Siispä sohvannurkka ja maitobaarin avaus kutsuu...

maanantai 9. toukokuuta 2016

Käytkö säästöliekillä?

Aineenvaihdunnan ongelmat, aineenvaihdunnan hidastuminen, säästöliekki... Monta "trendisanaa" tällä hetkellä. Mutta sitäkin tärkeämpiä juttuja pohdittavaksi meille jokaiselle. 
Tuloksia ei vaan synny, vaikka ruokailua rajoitetaan ja liikuntaa harrastetaan. Jossain vaiheessa tuloksia tuli, mutta kehitys hiipui ja saattoi kääntyä jopa ei toivottuun suuntaan.
Olet saattanut noudattaa ammattilaisen tekemää ruokavalio- ja liikuntaohjelmaa ja voinut tuolloin hyvin, mutta nytpä ei samat ohjeet enää toimi. Olo on huono, väsynyt, kiukkuinen. Miksi minä en vaan laihdu vaikka teen kaikki ohjeiden mukaan?

Säästöliekin purkaminen ja aineenvaihdunnan uudelleen käynnistäminen on hidas ja yksilöllinen prosessi. Se vaatii pitkäjänteistä, mutta ei kuitenkaan liian tiukkapipoista työtä. Voisi todeta, että "perusasiat kuntoon" eli lasketaan energiantarve yksilöllisesti ja lähdetään lisäämään kaloreita hitaasti ja järkevästi, panostetaan riittävään uneen ja unenlaatuun ja lisätään yhtälöön maltillisesti liikuntaa (voimaharjoittelua).

Mistä tiesin itse, että aineenvaihdunta ei ole ihan kunnossa? Selkeimmät "oireet" olivat epäselvä väsymys, treeneistä palautumattomuus + voimatasojen lasku ja painon nouseminen + suoliston oireilut, vaikka teoreettisesti painon ei todellakaan olisi pitänyt nousta. Hikoilu oli myös asia johon kiinnitin huomiota, mutta en ihan heti tajunnut että se on oire jostakin. Ei vaan meinannut treenatessa tulla enää hiki. Kannattaa muistaa, että yksi oire ei kerro kaikkea, vaan tässäkin on kyse kokonaisuudesta, monen asian summasta.

Istahdappa alas ja mieti muutamaa asiaa omasta arkielämästäsi.
  • Uni
    Koetko olevasi jatkuvasti väsynyt vai energinen? Koetko nukkuvasi hyvin? Heräätkö aamulla virkeänä uuteen päivään? Saatko helposti unta? Heräiletkö yöllä kesken unien? Ja onko uudelleen nukahtaminen helppoa vai meneekö siihen aikaa?
  • Liikunta
    Nautitko liikkumisesta? Tuleeko liikkumisesta hyvä olo vai onko se vain asia joka on pakko tehdä? Minkä verran liikut (esim. viikossa) arkiaktiivisuuden lisäksi? Millaisesta liikunnasta nautit? Palaudutko liikuntasuorituksen jälkeen vai oletko kipeä tai poikkeuksellisen väsynyt suorituksen jälkeen vielä seuraavana päivänä?
  • Ravinto
    Syötkö säännöllisesti? Syötkö riittävästi? Himoitsetko selittämättömästi joitain tiettyjä ruoka-aineita esim. makeaa? Oireileeko vatsasi jotenkin ikävästi syömisten jälkeen / onko jotkut tietyt ruoka-aineet sellaisia jotka saavat vatsan sekaisin tai kipeäksi? Löytyykö ruokalautaseltasi sateenkaarenvärit?

Seuraavaksi heitän pari haastetta. :)
  • Unohda laiduttaminen ja vaa'an tuijottaminen!
    Paino on numeroita ja toki tietyissä tilanteissa hyvä ja tärkeäkin mittari, mutta eikö peilikuvan muutos ja hyvä olo ole kuitenkin tärkeämpiä? :)
  • Laske oma energiankulutuksesi ja mielellään myös se, että saat ravinnosta riittävästi energiaa. Mene osoitteeseen www.sydan.fi/energiantarve ja laske oma päivittäinen energiantarpeesi.
    Seuraavaksi pidä ns. vanhaa kunnon ruokapäiväkirjaa ja kirjaa parin kolmen päivän ruokailut esim. sulamoon tai aiemmin suosittelemaani FatSecret -sovellukseen ja näet minkä verran energiaa saat ruokailuistasi päivittäin. Saatat yllättyä!
    Kun olet nämä tehnyt istahda pohtimaan mitä voisit tehdä toisin, vai vastaako energiantarpeesi sitä mitä saat tämän hetken ruokailuista? Suurimmalle osalle voisin ainakin antaa vinkkinä, että huolehdi että syöt aamupalat ja se on proteiinipitoinen. Ja muista syödä säännöllisesti. :)
  • Panosta unenlaatuunOta käyttöön magnesiumvalmiste (ei oksidimuotoista!), jota otat yötä vasten. Onhan makkarissasi pimennysverho? Älä näppäile kännykkää ainakaan yöllä jos heräät.
    Nuku päiväunet jos olet sellaisten tarpeessa.

Miun mielestä ei kannata edes ahnehtia liikaa muutoksia elämäänsä kerralla. Nykyarki on todella stressaavaa ja kuluttavaa. Työn aiheuttama stressi on ihan omaa luokkaansa ja se nyt ei ole uutta että vuorotyö on raskasta. Siihen yhdistettynä elämän muut tekijät esim. perhe, pienet lapset, mahdollisesti oma tai läheisen sairastaminen... you name it. Kenenkään kokemaa stressiä ei saa aliarvioida ja me koetaan kuormittavuudet eri tavalla. Eikä yhtä tiettyä ohjetta voi antaa kenellekkään vaan asioita täytyy soveltaa omaan elämään sopivaksi. Esim. turhaa sanoa vuorotyöntekijälle, että mene joka ilta nukkumaan samaan aikaan ja nouse aamulla aina samaan aikaan ylös. Ei se vaan toimi. Tai yhtä tiettyä ruokasuositusta ei voi tehdä, vaan jokaiselle täytyy etsiä se omalle kropalle sopivin runko esim. hiilihydraattien ja proteiinien välinen suhde.

Omasta kokemuksesta uskallan väittää, että nuo edella mainitut "haasteet" ovat täysin mahdollisia toteuttaa, vaikka eläisit miten kiireistä ja epäsäännöllistä elämää.  Todella todella harvoin on töissä sitä tilannetta, että et pääsisi syömään ajallaan, mutta kukaan ei huolehdi siitä siun puolesta vaan siun on vaan reippaasti pidettävä huoli tästä asiasta itse. Vuorotyöläinenkin voi ja pitää panostaa uneen ja sen laatuun. Ja työpaikalla kannattaa keskustella asioista, joilla voisi työssäjaksamista edistää. 

Ja kyllä, oravanpyörästä irroittautuminen on vaikeaa. Mutta suurin askel on, kun itse tiedostaa ettei kaikki ole ihan kondiksessa ja istahtaa kaikessa rauhassa alas miettimään missä vika piilee. Itsesyyttely on turhaa, parempi olisi miettiä mitä pieniä muutoksia arkeen voisi tehdä oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Pienin askelin kerrallaan saa suuria muutoksia aikaan. <3 

 

Ihanaa ja stressittömämpää alkavaa viikkoa! <3

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kieltoja, rajoituksia ja mittauksia

Raskaus on jännä juttu. Periaatteessa ollaan terveitä mutta joskus tuntuu että ei kuitenkaan olla. On kieltoja ja rajoituksia, säännöllisiä kontrollikäyntejä ja mittauksia labrassa ja neuvolassa. On lääkärin tapaamista, tosin tässä on todella suuret vaihtelut paikkakuntien välillä.

Joskus väkisinkin pysähtyy miettimään, että kuinka ihmeessä sitä on saatu terveitä lapsia tähän maailmaan ennen vanhaan? Ei sillä, tietyt perusseurannat on todella hyvä juttu! Ja elintason nousun myötä on tietyt sairaudet nostaneet päätään esim. diabetes ja hypotyreoosi, joten on ihan jees että mutseja seurataan. Kenellekkään ei hillitön painonnousu raskauden perusteella ole hyväksi.

Näin perusterveenä ja elinvoimasena nuorena (tai enhän mie nyt ensiodottajaksi enää nuori ole) ihmisenä on ollut jopa hieman huvittavaa selailla niitä kaikkia paperinivaskoita, joita neuvolasta olen kotiin kantanut. Tunnetusti olen se vastarannan kiiski, joka vastustaa kieltoja ja rajoituksia ja ei todellakaan mene lääkäriin tms. jos olo ei sellaista vaadi. No, nyt on ollu tän mutsin nöyrtymisen paikka.

Ruokarajoitukset ovat aikamoiset. Omasta neuvolasta sain heti ensimmäisellä käynnillä kaksi A4 paperia liittyen pelkkään ruokaan. On lueteltu eri ruoka-aineita, rajoituksia niiden käyttöön ja (tää on hyvä juttu) perustelut rajoituksiin. Eniten ärsyttää perusteluissa sana "SAATTAA" ilman muuta perustelua. On tosi luotettavaa. Millä perusteella on sitten keksitty, että joku SAATTAA olla haitallista? 
Kolme haittaa nousee ylitse muiden: listeria, turvotusten lisääntyminen, verenpaineen nousu. Hieman kärjistäen sanottuna kaikki mitä syöt voi lisätä turvotuksia ja nostaa verenpainetta. :D Myös listerian vaara vaanii kaikkialla. 

Lounaaksi tänään: frittimuikkusalaattia. Terveellistä ja Kotimaista.
Juhuu, terve järki haloo!?! Eri keskustelupalstoja lueskellessa on tuntunu, että nuo ruokarajoitukset aiheuttaa tuleville äideille hirveesti stressiä. Ja stressikään ei ole hyväksi. Jos sitä vaan pysähtyis pohtimaan ruoan puhtautta ja monipuolisuutta ei tartteis stressata kaikesta. Lihat kypsäksi ja ulkomaalaiset kasvikset ja marjat kypsennettynä. Säästyttäis monilta ahdistuksilta ja peloilta. 
Voin sanoa suoraan, että en todellakaan ole miettinyt onko sämpylässä ollut pellavansiemeniä vai ei. Suosin myös kotimaisia tuotteita, ja niiden hygienian tasoon olen luottanut tähän saakka ja luotan tästä eteenpäinkin. 

Liikuntaan on myös olemassa omat suositukset. Ne on jopa fiksut ja mikä parasta, siellä mainitaan lihaskuntoharjoittelu! Iso plussa! Vielä kun saisi niin ei raskaana olevat ja etenkin raskaana olevat ottamaan apuja vastaan kuntosalitreenin aloituksessa. Viimeksi tänään katselin oman treenin lomassa, kun kaverukset olivat tulleet salille ja toinen (se kauemmin käynyt) opasti toista. Liikeradat olivat aivan kamalia eikä kohdelihas tehnyt todellakaan työtä vaan joku toinen lihas. Hyvähän se, että ihmiset liikkuu mutta se liikkumisen ilo loppuu nopeasti kun tehdään väärin ja siitä aiheutuu turhia kipu- ja jännitystiloja. 

Mutsi kävi kyykkäämässä!
Omaa kehoa on liikkuessa kuunneltava entistä tarkemmin. Monet treenikerrat olen kiittänyt sitä, mitä fitnessajat opetti! Joonas teki ison työn hioessa liikeratoja ja sitä myöden hermoston toimintaa oikeaan suuntaan. Nyt on ollut oikeasti helppoa löytää hyvät liikkeet jotka tuntuu siellä missä pitää ilman turhaa painetta vatsaan tai selkään. Ja mikä ehkä se kaikkein paras juttu: miun selkä ei oo ollu kipeä! :)

Odotan jo synnytyksen jälkeistä aikaa ja kropan palauttelua ja paluuta liikunnan maailmaan. En voi yhtään tiedää missä kunnossä tää ruho on kesällä, mutta toivon pääseväni aloittamaan varovaisesti vaunulenkkeilyn mahdollisimman pian ja hiljalleen myös menemään kuntosalille. Ohjeissa sanotaankin, että "aloita liikkuminen niin pian kuin tunnet siihen pystyväsi". En halua unohtua vain kotiin neljän seinän sisälle vaan haluan hakea energiaa ja jaksamista liikunnasta mahdollisimman pian.

Vaikka tämä kropan muuttuminen on aiheuttanut paljon sopeutumisvaikeuksia odotan kuitenkin innolla mihin mittoihin tää kroppa venyykään. Ja palautumisesta puhumattakaan. Sanotaan, että hyvä kunto ennen raskautta ja kunnosta huolehtiminen raskausaikaan parantaa ja nopeuttaa myös synnytyksestä ja raskaudesta toipumista ja palautumista. Toivottavasti näin käy! :) Aika näyttää ja stressiä en ota. :) Mielenkiintoisia aikoja :)

No ne neuvolakäynnit. Niissä vaikuttais olevan todella paljon paikkakuntakohtaisia eroja. Toiset rajaa neuvolassa usein jo heti alusta saakka ja itse on saanut tähän saakka miltei itse sanella kuinka usein käyn. Koska kaikki on mennyt hyvin, ei ole myöskään liian usein neuvolassa käydä kertomassa että kaikki on hyvin. Oma terkkarini on ihana :) Ei hössötä turhia ja hänelle voi puhua kaikesta. Käynnit ovat olleet lyhyitä, mutta kaikki asiat on tullut hoidettua. Ainoa mitä kritisoin on tuo painon mittaaminen. Neuvolan mittaukset ei vaan oo mitenkään vertailukelpoisia. Parempi olisi jos mittaisi painon kotona säännöllisesti esim. viikottain (aina samaan aikaan) ja ne tulokset kertoisi rehellisesti neuvolassa. 
Kolmesta neuvolakäynnistä yhden käynnin väittäisin olleen ns. turha. Silloin vain kysyttiin kuulumiset ja tehtiin pakolliset mittaukset. Sen ois voinu jopa skipata. Positiivisinta sillä käynnillä oli hempparin nousu. :D 

Tietyt asiat käydään valtakunnallisesti läpi kaikkien odottajien kanssa. On voimavarakyselyä, ne tietyt perusmittaukset (verenpaine, hb, vauvan syke, virtsan valkuainen), ja ainakin täällä päin ohjataan herkästi esim. fyssarille jos vaivoja on johon voi apua saada. Toivottavasti näin on myös muilla paikkakunnilla. :) 

Lääkärikäynneissä onkin sitten vaihtelua PALJON. Itse tapaan lääkärin ekan kerran ensi kuussa ja toisilla paikkakunnilla lääkäri nähdään jopa kolme kertaa raskauden aikana. Ja useammin mikäli tarvetta on. Myös käyntien laaduissa on ollut paljon eroja. Osa on kokenut hyödyllisenä ja osa täysin turhana kun ei ole lääkäriä tuntunut käynti kiinnostavan. On vaan pakolliset hommat tehnyt ja jättänyt kuuntelmatta sitten asiakastaan. Tämä ärsyttää!!!! 

 Koen olevani todella rento odottaja. En huolestu pienestä ja koen voivani nyt hyvin. Joskaan en todellakaan koe olevani elämäni kunnossa. :D Jollain tasolla sopeudun ajatukseen, että en vaan enää jaksa ja pysty tekemään asioita kuten ennen. Esim. työpäivät tuntuu raskaammilta ja turha haaveilla esim. treenistä aamu- tai iltavuoropäivänä. Tai sit pitäis ennen iltavuoroa osata treenata todella kevyesti. :D Ja sitä en osaa vielä :D 
Olen sopeutunut siihen, että salilla en voi treenata kuten ennen, en liikkeiden enkä intensiteetin osalta. On tyydyttävä vähempään, mutta tärkeintä on että pääsen säännöllisesti liikkumaan. Korvien väli kiittää. 
Koirakaverit ei vaadi hirveesti aktiviteettejä kun mutsi ei jaksa :D Mutta ihan lähellä pitää olla :)
Rennosti jännitän sitä miten pitkään jaksan touhuta tällä tavalla. En pysty tietämään miten pitkään voin/jaksan käydä töissä. Tai missä vaiheessa alkaa raskausvaivoja ilmaantumaan niin että ne asettaa rajoituksia. Toivottavasti mahdollisimman myöhään!

Nyt nautin tästä hyvästä olosta :) Tänään on jo käyty koko kroppa treenaamassa salilla läpi ja yöksi sitten töihin. Edessä vapaaviikonloppu ja lauantaina lähdetään maalle appiukon ja anopin syntymäpäivien viettoon :)

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Jyväskylän SM-karsinnat 19.9.



Nyt on käyty katsomassa ensimmäiset fitnesskisat. Ystävän kanssa suunnattiin Jyväskylään SM-kisojen ensimmäisiä karsintoja katsomaan. Miehet skipattiin kokonaan ja keskityttiin täysin naisten kisoihin. 

Miten mukavaa olikaan höpöttää fitness- ja vähän koirajuttuja koko matka Jyväskylään ja sama homma kotiin päin tullessa. :) Etukäteen oli tiedossa, että lavalla on tuttuja, joten kyllähän heidän kuntonsa näkeminen hieman jännitti ja odotutti. 

Kisojen taso yllätti. Ja valitettavasti ei kovinkaan positiivisessa mielessä. Oma kiinnostus oli tottakai body fitneksessä ja siinä "pitkässä sarjassa" eli +168cm. Kaikki naisten kilpailut katsottin mutta kovinkaan montaa VAU- elämystä ei kyllä tullut. Yllätyksenä tuli, miten paljon pehmeitä kuntoja oli. Etukäteen odotin myös isompia lihasmassoja. 

Voittaja nro. 164.
Kuva: Bodylehti
Body fitneksen pitkän sarjan voitti Heini Hakalahti. Kilpailija, josta en ollut aiemmin kuullut mitään, mutta erottui line upissa upealla lihaksistollaan! Miinusta kisaväristä, joka näytti livenä katsottuna vihertävän harmaalle, mutta muuten oli hieno kokonaisuus. :)







Jenny mustissa biksuissa.
Kuva: Bodylehti


Alle 168 senttisten sarjassa itse tykkäsin kovasti toiseksi tulleen Jenny Albrechtin kunnosta. Jos mie olisin saanut päättää, olisi hän voittanut sarjansa vaikka kireydessä lopulta hävisi ykköselle. :)









Poseeraukset kiinnittivät paljon huomiota. Osalla kilpailijoista näki vaikka sun mitä ihmeellisiä asentoja. Ja konkretisoitui kunnolla se, että huonoilla asennoilla voit menettää vaikka miten monta sijaa! Joukosta täytyy erottua ja poseeraukset on hiottava niin, että niillä saa häivytettyä omia heikkouksia. Sama juttu bikinien kanssa. Huonosti istuvat ja sijoittuvat bikinit (varsinkin alaosat!!!) voi pilata fysiikkaa ja yleisilmettä tosi paljon. Kiinnitin huomiota paljon just noihin alaosiin ja vyötärön alueen kangasosiin. 

Omaa ajatusta vahvisti se, että nyt rauhassa rakennellaan lihasmassaa. Ja toivoisin sen tapahtuvan ilman enemmän rasvan kerryttämistä. Dietistä tulee aivan kamala, jos lähtökunto on kaamean pehmeä. Siinä vähän päälle parikymppisellä se ehkä viel onnistuu, mutta ei enää tässä iässä.

Joitain kilpailijoita on tullut seurattua paljonkin ja varsinkin heidän vuoroaan lavalla odotti paljon. Sneak peakina mitä oli somessa nähnyt kuvia, oli odotukset korkealla. Valitettavasti täytyy myöntää että pettymyksiä tuli. Odotin enemmän mitä sitten lopulta lavalla näki. Harmitti ko. kilpailijoiden puolesta. :( 

"Oman tiimin" kilpailijat olivat molemmat bikinikisaajia. Ida Taskinen lavalla ensimmäistä kertaa ja hyvälle näytti. Idan sijoitus oli lopulta 10 ja pääsylipun SM-kisoihin hän sai. :) Töitä on vielä edessä, mutta tykkäsin näkemästäni. :)

Niina Laukkasen kohdalla odotukset olivat todella korkealla ja hän näytti U-P-E-A-L-T-A lavalla. Mutta siltikkin sijoistus vain kymmenes!!! Mitä ihmettä!!! Järkytys oli valtava! Meinattiin katsomossa pudota penkeiltä! Ei vaan voi ymmärtää. Oikeana kilpailijana Niina osaa niellä pettymyksen ja nyt vaan uusi vaihde silmään ja SM-kisoihin entistäkin parempi paketti lavalle. 

Vaikutti siltä, että tällä kertaa ei tuomaristo arvostanut biksukisaajien reilumpaa lihasmassaa. Kansainvälisellä tasolla lihasta on kisaajissa paljon, mutta jostain syystä se ei näissä kisoissa ollut arvossa. 

Jaahas, nyt on aika lähteä valmistautumaan huomiseen työpäivään. Työpiste vaihtui seuraavaksi kolmeksi viikoksi, enkä ole asiasta mitenkään hyvilläni. :( Onneksi kyseessä on VAIN kolmen viikon muutos!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku. (Sokrates)

Blogi elänyt aikamoista hiljaisuutta viimeisen kuukauden ajan. Ensin ei ollut mitään kirjoitettavaa ja sitten on päässä myllertänyt jos jonkin moista ajatusta, joiden jäsentely ei vieläkään ole ihan kuosissaan. Ja vaikeaa on lähteä kirjoittamaan aiheesta, joka ei ole omassa päässä missään järjestyksessä.


Edellisen kerran kirjoittelin väsymyksestä, fitnessturhautumisesta, palautumattomuudesta ja kesäloman alkamisesta. Ei kovinkaan positiivisesti sävyttynyt teksti. Ja pahalta näyttää, ettei tämäkään ole juurikaan sen positiivisempi. 
Omahoitaja <3

Kauan odotettu kesäloma koitti viimeinkin elokuun puolessa välissä. Ja viimeisissä työ-öissä tuntui, että flunssa iskee ja niin se sitten töiden loputtua iski ihan oikeasti. Torstai-aamuna loppui työt ja torstai-iltana olin miltei 39 asteen kuumeessa. Great! Kuumeilua ei onneksi kestänyt päivää pidempään. Huono olo sen sijaan kesti pidempään. Ja kuten aina miun flunssa päättyy yskään. Eli hei hei yöunet, kun vaakatasossa olo sai aikaan jatkuvaa yskimistä. Ja jokainen tietää mitä olo on, kun vedät useamman päivän ihan vaan muutaman tunnin unilla. Ei kovinkaan hyvä olo.

Sohvalla maatessa oli aika miettiä fitnestä. Olen tämän n. vuoden aikana ollut useammin kipeänä kuin moneen edelliseen vuoteen! Ja aina kun jään lomalle. Joku voi pitää tuota ihan normaalina juttuna, se nyt vaan on niin. Itse edelleenkin olen asiasta erimieltä. Kaikki ei oo ihan jiirissä, jos kroppa ei siedä stressiä ja on heti kipeänä kun loma alkaa. On se hyvä ettei vuodessa niitä lomapäiviä kovinkaan paljoa ole. ;)

Sinisen tilalle harmaata.
Hieno juttu oli, että loman kunniaksi tuli myös kesän parhaimmat säät. Ja hyvät säät tiesivät sitä, että meidän mökki tulisi saamaan uuden maalipinnan. Niinpä sitä sitten siinä puolikuntoisena, todella huonosti nukkuneena pestiin talon seiniä maalipesulla ja viikonloppuna sudittiin uutta maalia pintaan. Miun vanhemmat olivat onneksi auttamassa, ja heidän apunsa oli korvaamaton. <3 Saatiin iso ja pitkään mieltä painanut urakka vihdoinkin tehtyä. Pitkiä päiviä tehtiin ja olo oli tosi naatti, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 
 Toisella lomaviikolla pääsin hiljalleen treeneihin kiinni sairastelun jälkeen. Aikamoista hissuttelua oli ensimmäiset treenit, kun hengästyminen sai aikaan yskimistä. Voimatasot olivat painuneet todella mataliksi varsinkin jaloissa. Ensimmäisen treenin jälkeen jo säikähdin, että hitto miten voin olla näin huono! Hiljalleen on voimatasot kasvussa ja treeneihin on päässyt kunnolla kiinni. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa...

Jaksan tehdä hyviä treenejä, joissa treenipainot ja toistomäärät ovat nousussa, mutta treenien jälkeen olo on todella naatti ja palautuminen nihkeää. Kroppa tulee treeneistä tosi kipeäksi. Valmentajan mukaan on vielä ok, että kroppa on väsynyt sairastelun jäljiltä. Kehoa pitää kuunnella ja jos on tosi väsy, on treeni skipattava/siirrettävä seuraavaan päivään. Oma pää taistelee ajatuksen kanssa, että voinko vielä syyttää flunssaa vai onko jotain muuta mitä pitäisi korjata? 

Olen tällä hetkellä hyvin tyytymätön kroppaan myös ulkonäöllisesti. Se on nesteinen ja turvonnut ja tuntuu että kaikki se massa pakkautuu nimenomaan vararenkaaksi keskivartaloon. Maha on oikutellut, vaikka ruokailut on edelleen sitä samaa mitä aina ennenkin ja yksittäisiä ruoka-aineita en edelleenkään ole keksinyt mikä ongelmia aiheuttaisi. Lisäravinteita ei ole käytössä paljoa, ja ne vähätkin on valittu niin että ne ovat mahdollisimman mahaystävällisiä. Viime viikolla uutena oireena oli närästys, mistä olen kärsinyt viimeksi reilu 10 vuotta sitten pitkän antibioottikuurin yhteydessä! Onneksi närästys meni parissa päivässä ohi, mutta kylläpä sekin laittoi miettimään onko tässä taas mitään järkeä. Ja turha sanoa, että älä stressaa. Kenen stressit on ennenkään käskystä hävinneet? Asiat täytyy saada jäsenneltyä järjestykseen eikä vaan sanoa, että lopeta se stressaaminen. 

Haluan päästä jyvälle kuinka tämä kroppa toimii. Tahdon etsiä ne juuri Minulle sopivat tavat ja tottumukset. Ja ei, punttitreenejä ei vähennä sillä se on liikuntaa mistä nautin todella paljon. Vaikka mennessä turhauttaa ja ärsyttää, saa raudan liikuttelu pään nollautumaan ja kotiin lähtiessä on paljon paljon parempi fiilis. 

Tällä nimenomaisella hetkellä fitness kilpaurheiluna tuntuu kovin kaukaiselta. En voi kuvitella itseäni dietille, kun kroppa ei toimi optimaalisesti offillakaan. Sitä paitsi en ole kehitykseen niin tyytyväinen, että lähtisin sitä tuomaristolle tässä vaiheessa esittelemään. Näkemys on vahvistunut entisestään, että kropan pitää toimia hyvin ja olla ehdottoman TERVE ennen dietille ryhtymistä. Ja dietillä tarkoitan nimenomaan KISAdiettiä ei mitään laihdutuskuuria. Tällä hetkellä ei olisi myöskään korvienväli 110% mukana kisatouhussa. 

Olen nyt tyytyväinen, että miulla on eväät treenata niin että kehitystä tulee. Lihas ei kasva ilman rasitusta. Tärkeänä osana tulee myös se ravinto, minkä kanssa kamppailen siis yhä ja edelleen. Siihen tahdon löytää oikeat asiat niin, että kehitys on parasta mahdollista. Terveys ennen kaikkea kuten aina. :)

Tämä loma on mennyt varsinaisen itsetutkiskelun merkeissä. Sokrates on oikeassa, on tunnettava itsensä. Paljon on vielä asioita, joita täytyy oman pään kanssa neuvotella, mutta neuvottelut etenee. :) 
Blogihiljaisuus on nyt rikottu. Työt jatkuu loman jälkeen keskiviikkona. Uudella innolla kohti syksyä! 
Ihanaa uutta viikkoa <3