Stressaava arki

Sattuipa tuossa viikolla silmään Kaisa Jaakkolan kirjoitus stressaavasta arjesta. Kolahti samantien, sillä samojen asioiden kanssa on tullut itse painiskeltua viime aikoina. 

Erityisen hienoa olisi, jos oma työpaikkani voisi tarjota työkaluja (työ)hyvinvoinnin edistämiseen, mutta niin ei tällä hetkellä todellakaan ole. Vai mitä mieltä olette mm. tälläisistä työputkista: aamu-ilta-aamu-ilta-ilta, aamu-aamu-aamu-YKKÖSVAPAA-ilta-aamu-YKKÖSVAPAA-ilta tai 12hvuoro-aamu-13h vuoro-ilta ? Mukavaa eikös? Laillisesti oikein, työntekijän jaksamisen kannalta ei todellakaan oikein. 

On oma valinta harrastaa jotain työelämän ohessa. Ja miun valinta on fitnessurheilu, koska siinä on laji josta nautin ihan oikeasti. Harrastaisimpa mitä liikuntaa tahansa on lepo tärkeää. Se on tärkeää vaikka en harrastaisi työssäkäynnin lisäksi mitään muuta. Se on vaan eräillä työvuoroja suunnitteleville tahoille aivan käsittämättömän vaikeaa. 

Kaisan kirjoituksesta löytyi yksi kuva, joka kiinnitti huomioni välittömästi.

Pystyin tunnistamaan itseni kaikkien laatikoiden sisällöistä. Sentään kaikkia oireita ei ole, mutta aika monta kylläkin. Esim. univaikeudet, väsymys, ruoansulatusongelmat, vaikeaa rentoutua, muutokset syömisessä, sosiaalisista tilanteista vetäytyminen, itkuherkkyys, ärtyneisyys, impulssikontrollin väheneminen, keskittymisvaikeudet, muistiongelmat, huumorintajun menetys.

Ei ole salaisuus, että olen vielä pari viikkoa uudessa työpisteessä perehtymässä. Sekään ei ole salaisuus, etten olisi halunnut mennä sinne. Ei siksi, että en halua työskennellä uudessa paikassa vaan siksi, että en olisi stressitasoja halunnut lisätä enää yhtään. Osan oireista olen tunnistanut jo ennen työpaikan vaihdosta, joten siksi en olisi mitään ylimääräistä elämääni kaivannut.  Tuo työpaikan vaihdos, on ollut kuin viimeinen niitti. Jo ensimmäisen työviikon aikana olen saanut nuo ah niin "mukavat" univaikeudet riesakseni sekä mahaongelmat ovat pahempia kuin aikoihin!  Olen myös viikon aikana saanut itkukohtauksia pari kertaa ihan vaan pelkästä väsymyksestä ja turhautumisesta. Keskittymisvaikeudet näkyy työssä sekä vapaa-ajalla. 

Työkaverit on huippuja eikä itse työ ole vaikeaa, mutta tottakai sitä joutuu uudessa paikassa pinnistelemään enemmän, kun et tiedä kaikkia tapoja, tiedä mitä missäkin on yms. Siihen päälle työpisteen kamala hälinä ja mahdottumuus keskittyä tekemään yhtä asiaa kerralla kaikessa rauhassa. Kolmen perehdytyspäivän jälkeen olisi oltava kykenevä olemaan täydessä työvahvuudessa. Töttöröö vaan. Tämä viikko on onneksi työtahdilta ollut rauhallinen, en tiedä missä lataamossa olisin jos olisi ollut oikeasti kiireisiä päiviä.

Paljonko voimme sitten kuormittaa itseämme?

Aika hyvä kysymys. Itse koen olevani tällä hetkellä aikalailla äärirajoilla. Jo valmiiksii pelkään tulevaa työviikkoa (joka onneksi on hieman iisimpi kuin sitä ympäröivät viikot): onko miten kiire, selviänkö työtehtävistäni, mitä jos mokaan kun en pysty keskittymään?

Stressinsietokyky on yksilöllistä. Jollekkin tämä miun tämänhetkinen tilanne voisi olla ihan helppo nakki, eikä tuntuisi missään, mutta syystä tai toisesta miulle tää on ollut tosi raskasta ja työpaikan muutos tehnyt olemisesta ja elämisestä vieläkin raskaampaa. 

Valitettavasti kesäloma, ei purkanut kaikkea kertynyttä stressiä vaan hyvin nopeasti töihin palattua tuntui kuin en olisi ikinä lomalla ollutkaan. Ja sitten vielä siihen muutos, jota en olisi halunnut, ja josta esimiehille sanoin että en halua. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Aina ei mee nallekarkit tasan. Ja ihan turha tulla sanomaan, että "eihän se ole kuin kolme viikkoa, sitten pääset takaisin tuttuun" tai "kyllä sitä nuorena jaksaa". Vielä pahempaa on jos sanotaan "kyllä sitä on ennenkin pitänyt jaksaa". Prkl! Mitäs sitten jos joku ei vaan jaksa?! Miten paljon on pakko jaksaa? 

Se miten kukakin kokee stressin, on yksilöllistä eikä sitä pitäisi vertailla kenenkään toisen stressitasoihin ja jaksamiseen. Yksilöitä kun kerran ollaan. Joku jaksaa enemmän, joku toinen vähemmän. Se ei tee kenestäkään sen huonompaa työntekijää, jos nyt tuntuu että stressiä on enemmän kuin olisi hyvä. 

Tässä aiheessa en välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. En osaa luetella tekijöitä, jotka ovat ajaneet miut tähän pisteeseen. Olen tunnistanut ongelman ja yritän toki tehdä asialle jotain, harmi vain tietyt tyypit tekee siitä hemmetin vaikeaa. Taidan ihan oikeasti ruveta suunnittelemaan ja miettimään itselleni uutta työuraa. 

Nyt pienen avautumisen jälkeen onkin hyvä lähteä valmistelemaan ruokaa ja huomisia eväitä. Viikonlopun ajan olen onneksi nukkunut hyvin ja olo on ollut iloisempi ja virkeämpi. Toivon todella, että saan nukkua myös ensi yönä hyvin ja työpäivä on siedettävä. Ja toivon todella, pysyväni kasassa seuraavat pari viikkoa. Ja myös siitä eteenpäin.

Parempaa alkavaa viikkoa!

Jyväskylän SM-karsinnat 19.9.

Nyt on käyty katsomassa ensimmäiset fitnesskisat. Ystävän kanssa suunnattiin Jyväskylään SM-kisojen ensimmäisiä karsintoja katsomaan. Miehet skipattiin kokonaan ja keskityttiin täysin naisten kisoihin. 

Miten mukavaa olikaan höpöttää fitness- ja vähän koirajuttuja koko matka Jyväskylään ja sama homma kotiin päin tullessa. :) Etukäteen oli tiedossa, että lavalla on tuttuja, joten kyllähän heidän kuntonsa näkeminen hieman jännitti ja odotutti. 

Kisojen taso yllätti. Ja valitettavasti ei kovinkaan positiivisessa mielessä. Oma kiinnostus oli tottakai body fitneksessä ja siinä "pitkässä sarjassa" eli +168cm. Kaikki naisten kilpailut katsottin mutta kovinkaan montaa VAU- elämystä ei kyllä tullut. Yllätyksenä tuli, miten paljon pehmeitä kuntoja oli. Etukäteen odotin myös isompia lihasmassoja. 

Voittaja nro. 164.
Kuva: Bodylehti

Body fitneksen pitkän sarjan voitti Heini Hakalahti. Kilpailija, josta en ollut aiemmin kuullut mitään, mutta erottui line upissa upealla lihaksistollaan! Miinusta kisaväristä, joka näytti livenä katsottuna vihertävän harmaalle, mutta muuten oli hieno kokonaisuus. :)

Jenny mustissa biksuissa.
Kuva: Bodylehti

Alle 168 senttisten sarjassa itse tykkäsin kovasti toiseksi tulleen Jenny Albrechtin kunnosta. Jos mie olisin saanut päättää, olisi hän voittanut sarjansa vaikka kireydessä lopulta hävisi ykköselle. :)

Poseeraukset kiinnittivät paljon huomiota. Osalla kilpailijoista näki vaikka sun mitä ihmeellisiä asentoja. Ja konkretisoitui kunnolla se, että huonoilla asennoilla voit menettää vaikka miten monta sijaa! Joukosta täytyy erottua ja poseeraukset on hiottava niin, että niillä saa häivytettyä omia heikkouksia. Sama juttu bikinien kanssa. Huonosti istuvat ja sijoittuvat bikinit (varsinkin alaosat!!!) voi pilata fysiikkaa ja yleisilmettä tosi paljon. Kiinnitin huomiota paljon just noihin alaosiin ja vyötärön alueen kangasosiin. 

Omaa ajatusta vahvisti se, että nyt rauhassa rakennellaan lihasmassaa. Ja toivoisin sen tapahtuvan ilman enemmän rasvan kerryttämistä. Dietistä tulee aivan kamala, jos lähtökunto on kaamean pehmeä. Siinä vähän päälle parikymppisellä se ehkä viel onnistuu, mutta ei enää tässä iässä.

Joitain kilpailijoita on tullut seurattua paljonkin ja varsinkin heidän vuoroaan lavalla odotti paljon. Sneak peakina mitä oli somessa nähnyt kuvia, oli odotukset korkealla. Valitettavasti täytyy myöntää että pettymyksiä tuli. Odotin enemmän mitä sitten lopulta lavalla näki. Harmitti ko. kilpailijoiden puolesta. :( 

"Oman tiimin" kilpailijat olivat molemmat bikinikisaajia. Ida Taskinen lavalla ensimmäistä kertaa ja hyvälle näytti. Idan sijoitus oli lopulta 10 ja pääsylipun SM-kisoihin hän sai. :) Töitä on vielä edessä, mutta tykkäsin näkemästäni. :)

Niina Laukkasen kohdalla odotukset olivat todella korkealla ja hän näytti U-P-E-A-L-T-A lavalla. Mutta siltikkin sijoistus vain kymmenes!!! Mitä ihmettä!!! Järkytys oli valtava! Meinattiin katsomossa pudota penkeiltä! Ei vaan voi ymmärtää. Oikeana kilpailijana Niina osaa niellä pettymyksen ja nyt vaan uusi vaihde silmään ja SM-kisoihin entistäkin parempi paketti lavalle. 

Vaikutti siltä, että tällä kertaa ei tuomaristo arvostanut biksukisaajien reilumpaa lihasmassaa. Kansainvälisellä tasolla lihasta on kisaajissa paljon, mutta jostain syystä se ei näissä kisoissa ollut arvossa. 

Jaahas, nyt on aika lähteä valmistautumaan huomiseen työpäivään. Työpiste vaihtui seuraavaksi kolmeksi viikoksi, enkä ole asiasta mitenkään hyvilläni. :( Onneksi kyseessä on VAIN kolmen viikon muutos!

Roskaruokaklassikon uusi tuleminen

Pizza tuo roskaruokaklassikko sai kokea muutoksen. Itse tein ja säästin. Hyvää tuli ja sehän on tärkeintä. Olen tuskaillut aika-ajoin sitä, että niitä entisiä herkkuja ei aina oikein onnistu soveltamaan nykyisiin makroihin. Siihen liitettynä se, etten oikeasti tykkää laittaa ruokaa saatikka leipoa. Pizzerioiden mättölätysköillä on turha kuvitella elävänsä ja niistä menee vielä kaiken hyvän lisäksi pakki sekaisin. 

Viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt peräti kaksi pitsakokeilua. Perinteisempi malli, jonka pohja koostui gluteiinittomista jauhoista, ja sitten makroihin kuin nyrkki silmään osuva kaurapohjainen pitsa. Tuo kaurapohja vei voiton. 

Koska en tykkää leipoa, vaadin resepteiltä ehdotonta yksinkertaisuutta ja helppoutta. Ei isoa määrää mitattavia aineksia, saatikka että niitä pitäisi laskea sopimaan omiin makroihin. Tämä on naurettavan helppo ohje, ja tulen ihan varmasti tekemään sitä jatkossakin.

Pohja:

- Kaurahiutaleita omien hiilihydraattimäärin mukaan

- Vettä

- Suolaa (itse käytin Herbamarea)

Lämmitä uuni, itse käytin uunin "pizzavastusta" eli käytännössä alalämpöä kiertoilmaominaisuudella. Tällä pohjasta saa rapean.Mittaa kaurahiutaleet ja lisää vesi ja suola. Vettä sen verran, että seoksesta tulee helposti pellille levitettävää.

Ei kovinkaan houkuttelevan näköistä ;) Tuohon kun olisi lisännyt esim. viherjauhetta olisi voinut olla "taikina" aika vinkeän näköistä :D

 
 Esipaista pitsapohjaa sen aikaa, että siitä tulee kiinteä (n. 10min) ja lisää haluamasi täytteet. 

Tällä kertaa täyttenä broileria, fetaa, sipulia, paprikaa, ananasta, persikkaa

Vois toimia myös ilman juustoa

Laita pitsa uunin ja anna olla uunissa niin pitkään, että juusto sulaa ja täytteet saa kauniin värin. Sit vaan herkku ääntä kohden.

Helppoa, nopeaa ja maukasta! Eikä mennyt maha kipeäksi. :) Eikä ollu mitään roskaruokaa! :)

29

Keskiviikkona, syyskuun 9. oli aika palata lomalta töihin JA silloin oli myös syntymäpäivät. Mikä siinä onkaan, että vuosi vuodelta syntymäpäivät tuntuu aivan vaan tympeämmältä päivältä. Kyllä, olen saanut sen kuuluisan kolmenkympinkriisin. 

Ahdistavia ajatuksia. Taas sellaisia syntyjä syvempiä, joihin ei ole olemassakaan mitään yksiselitteisiä vastauksia. Voi jee miten ne ottaa kupoliin. Ei, enää en tykkää syntymäpäivistä. 

Huikeaa kuitenkin oli se onnittelujen määrä mitä sain. Facebookissa yli 130 onnentoivotusta! Ja lisäksi puhelimeen onnitteluviestejä sekä puheluita. Olen kiitollinen jokaisesta onnittelusta. <3 

Ei ole montaa vuotta aikaa, kun naureskelin moiselle typeryydelle kuin ikäkriisi. Ja sitten se iski. Sitä on pysähtynyt yhä useammin miettimään, mitä sitä on saanut aikaiseksi ja mitä on vielä saavuttamatta. Joo on ammatti, vakituinen työ, avioliitto, oma talo (kröhön, enemmän se kyllä on pankin) ja kaksi koiraa. On harrastuksia: koiraharrastukset agility ja näyttelyt sekä sitten omana elämäntapanaan tuo fitness. Mikä puuttuu? No perhe, lapset. Joko on niiden aika? Mitäs jo en voi saada lapsia? Haluanko vielä lapsia? Pitäisikö miun haluta? Tottakai haluan! Mites fitnessharrastuksen käy jos perustaa perheen? Entäs, kun haluan koiranpennun, joka saa pentuja (toivottavasti) aikaisintaan ensi vuonna ja olen haaveillut tästä jo vuosia? 

Haluaako mies perustaa perhettä? Nyt vai myöhemmin? Mitä jos mie oon liian vanha, eikä saada lapsia ikinä? Milloin on liian vanha?

Nykyinen työ ahdistaa. Pitäisikö opiskella jotain? Mutta mitä? Ei ole mahdollisuuksia heittäytyä kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Poltanko itseni loppuun, jos yritän opiskella työn ohessa? Onnistuisiko työvuorojen suunnittelu niin, että opiskelu olisi mahdollista? Olisko minusta yrittäjäksi? Miten käy treenaamiselle ja mahdollisille kisahaaveille jos opiskelisin? 

Mitäs jos treenaisin fitnesskisat tähtäimessä, kisaisin ja sen jälkeen perustaisi perheen? Miten kroppa reagoi kisadiettiin? Jaksanko nykyisessä elämäntilanteessa alkaa moiseen? Mitä jos kroppa ei toimikkaan, kun ongelmia on jo nyt? Mitä jos kroppa menee niin sekaisin, että sen palauttelu vie todella pitkän ajan? Onnistuuko perheen perustaminen kisadietin jälkeen? 

Onnistuuko tavoitteellinen treenaaminen ja kisoihin valmistautuminen lapsen saannin jälkeen? Edelleenkin jos nyt ikinä saan lapsia? Haluanko oikeasti fitnesskisoihin? Masters lavat, sinnekkö tähtään? Olenko liian vanha kisaamaan? Voiko olla liian vanha kisaamaan?

Ei oo ihan kevyitä ajatuksia. Eikä kysymyksiin ole selkeitä vastauksia. Olisi vain jollain mystisellä tavalla saatava ajatukset kasaan ja rohkeasti suunnattava unelmia kohti.

Huomaa varmaan, että tuo perheen perustaminen on tällä hetkellä se suurin ajatus. Kiitos siitä rakkaalle ystävälle, joka sai esikoisensa ja sitä myöden tartutti minuun vauvakuumeen. Kyllä, kuumeen jota en ole koskaan ennen potenut enkä uskonut potevanikaan. Kai se on ihan luonnollista tässä iässä?  

Ajattelenko vain liikaa? Pitäisikö vain suunnitelmat toteuttaa sen enempää miettimättä ja jossittelematta? Asiat on kuitenkin mielestäni niin isoja, että en niitä niin vaan suunnittelematta ja miettimättä toteuteta. En voi pohtia näitä asioita yksin. Niihin liittyy aina myös toinen osapuoli. :) On vain niin vaikea puhua asioista ääneen, kun oman pään sisällä myllertää niin älyttömästi. Ei kait asioiden voi antaa vaan ollakkaan? Vai voisiko? 

Onneksi mielenmyllerrykset on hyvä upottaa treeneihin. Niin, ja kohta asustelen työpaikalla siihen malliin etten todellakaan ehdi ajattelemaan mitään muuta. :D 
Asioilla on tapana järjestyä, uskon siihen nytkin. 

Ei tullu fitnesspostausta tällä kertaa. Ei treenihypetystä tai ruokatuskailua. Uusi viikko ja uudet kujeet alkakoot. Olisi tarkoitus mm. lähteä loistoseurassa Jyväskylään fitnesskisoja katsomaan ja tuttuja kannustamaan. :) 

Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku. (Sokrates)

Blogi elänyt aikamoista hiljaisuutta viimeisen kuukauden ajan. Ensin ei ollut mitään kirjoitettavaa ja sitten on päässä myllertänyt jos jonkin moista ajatusta, joiden jäsentely ei vieläkään ole ihan kuosissaan. Ja vaikeaa on lähteä kirjoittamaan aiheesta, joka ei ole omassa päässä missään järjestyksessä.

Edellisen kerran kirjoittelin väsymyksestä, fitnessturhautumisesta, palautumattomuudesta ja kesäloman alkamisesta. Ei kovinkaan positiivisesti sävyttynyt teksti. Ja pahalta näyttää, ettei tämäkään ole juurikaan sen positiivisempi. 

Omahoitaja <3

Kauan odotettu kesäloma koitti viimeinkin elokuun puolessa välissä. Ja viimeisissä työ-öissä tuntui, että flunssa iskee ja niin se sitten töiden loputtua iski ihan oikeasti. Torstai-aamuna loppui työt ja torstai-iltana olin miltei 39 asteen kuumeessa. Great! Kuumeilua ei onneksi kestänyt päivää pidempään. Huono olo sen sijaan kesti pidempään. Ja kuten aina miun flunssa päättyy yskään. Eli hei hei yöunet, kun vaakatasossa olo sai aikaan jatkuvaa yskimistä. Ja jokainen tietää mitä olo on, kun vedät useamman päivän ihan vaan muutaman tunnin unilla. Ei kovinkaan hyvä olo.

Sohvalla maatessa oli aika miettiä fitnestä. Olen tämän n. vuoden aikana ollut useammin kipeänä kuin moneen edelliseen vuoteen! Ja aina kun jään lomalle. Joku voi pitää tuota ihan normaalina juttuna, se nyt vaan on niin. Itse edelleenkin olen asiasta erimieltä. Kaikki ei oo ihan jiirissä, jos kroppa ei siedä stressiä ja on heti kipeänä kun loma alkaa. On se hyvä ettei vuodessa niitä lomapäiviä kovinkaan paljoa ole. ;)

Sinisen tilalle harmaata.

Hieno juttu oli, että loman kunniaksi tuli myös kesän parhaimmat säät. Ja hyvät säät tiesivät sitä, että meidän mökki tulisi saamaan uuden maalipinnan. Niinpä sitä sitten siinä puolikuntoisena, todella huonosti nukkuneena pestiin talon seiniä maalipesulla ja viikonloppuna sudittiin uutta maalia pintaan. Miun vanhemmat olivat onneksi auttamassa, ja heidän apunsa oli korvaamaton. <3 Saatiin iso ja pitkään mieltä painanut urakka vihdoinkin tehtyä. Pitkiä päiviä tehtiin ja olo oli tosi naatti, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

 Toisella lomaviikolla pääsin hiljalleen treeneihin kiinni sairastelun jälkeen. Aikamoista hissuttelua oli ensimmäiset treenit, kun hengästyminen sai aikaan yskimistä. Voimatasot olivat painuneet todella mataliksi varsinkin jaloissa. Ensimmäisen treenin jälkeen jo säikähdin, että hitto miten voin olla näin huono! Hiljalleen on voimatasot kasvussa ja treeneihin on päässyt kunnolla kiinni. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa...

Jaksan tehdä hyviä treenejä, joissa treenipainot ja toistomäärät ovat nousussa, mutta treenien jälkeen olo on todella naatti ja palautuminen nihkeää. Kroppa tulee treeneistä tosi kipeäksi. Valmentajan mukaan on vielä ok, että kroppa on väsynyt sairastelun jäljiltä. Kehoa pitää kuunnella ja jos on tosi väsy, on treeni skipattava/siirrettävä seuraavaan päivään. Oma pää taistelee ajatuksen kanssa, että voinko vielä syyttää flunssaa vai onko jotain muuta mitä pitäisi korjata? 

Olen tällä hetkellä hyvin tyytymätön kroppaan myös ulkonäöllisesti. Se on nesteinen ja turvonnut ja tuntuu että kaikki se massa pakkautuu nimenomaan vararenkaaksi keskivartaloon. Maha on oikutellut, vaikka ruokailut on edelleen sitä samaa mitä aina ennenkin ja yksittäisiä ruoka-aineita en edelleenkään ole keksinyt mikä ongelmia aiheuttaisi. Lisäravinteita ei ole käytössä paljoa, ja ne vähätkin on valittu niin että ne ovat mahdollisimman mahaystävällisiä. Viime viikolla uutena oireena oli närästys, mistä olen kärsinyt viimeksi reilu 10 vuotta sitten pitkän antibioottikuurin yhteydessä! Onneksi närästys meni parissa päivässä ohi, mutta kylläpä sekin laittoi miettimään onko tässä taas mitään järkeä. Ja turha sanoa, että älä stressaa. Kenen stressit on ennenkään käskystä hävinneet? Asiat täytyy saada jäsenneltyä järjestykseen eikä vaan sanoa, että lopeta se stressaaminen. 

Haluan päästä jyvälle kuinka tämä kroppa toimii. Tahdon etsiä ne juuri Minulle sopivat tavat ja tottumukset. Ja ei, punttitreenejä ei vähennä sillä se on liikuntaa mistä nautin todella paljon. Vaikka mennessä turhauttaa ja ärsyttää, saa raudan liikuttelu pään nollautumaan ja kotiin lähtiessä on paljon paljon parempi fiilis. 

Tällä nimenomaisella hetkellä fitness kilpaurheiluna tuntuu kovin kaukaiselta. En voi kuvitella itseäni dietille, kun kroppa ei toimi optimaalisesti offillakaan. Sitä paitsi en ole kehitykseen niin tyytyväinen, että lähtisin sitä tuomaristolle tässä vaiheessa esittelemään. Näkemys on vahvistunut entisestään, että kropan pitää toimia hyvin ja olla ehdottoman TERVE ennen dietille ryhtymistä. Ja dietillä tarkoitan nimenomaan KISAdiettiä ei mitään laihdutuskuuria. Tällä hetkellä ei olisi myöskään korvienväli 110% mukana kisatouhussa. 

Olen nyt tyytyväinen, että miulla on eväät treenata niin että kehitystä tulee. Lihas ei kasva ilman rasitusta. Tärkeänä osana tulee myös se ravinto, minkä kanssa kamppailen siis yhä ja edelleen. Siihen tahdon löytää oikeat asiat niin, että kehitys on parasta mahdollista. Terveys ennen kaikkea kuten aina. :)

Tämä loma on mennyt varsinaisen itsetutkiskelun merkeissä. Sokrates on oikeassa, on tunnettava itsensä. Paljon on vielä asioita, joita täytyy oman pään kanssa neuvotella, mutta neuvottelut etenee. :) 

Blogihiljaisuus on nyt rikottu. Työt jatkuu loman jälkeen keskiviikkona. Uudella innolla kohti syksyä! 

Ihanaa uutta viikkoa <3