Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku. (Sokrates)

Blogi elänyt aikamoista hiljaisuutta viimeisen kuukauden ajan. Ensin ei ollut mitään kirjoitettavaa ja sitten on päässä myllertänyt jos jonkin moista ajatusta, joiden jäsentely ei vieläkään ole ihan kuosissaan. Ja vaikeaa on lähteä kirjoittamaan aiheesta, joka ei ole omassa päässä missään järjestyksessä.

Edellisen kerran kirjoittelin väsymyksestä, fitnessturhautumisesta, palautumattomuudesta ja kesäloman alkamisesta. Ei kovinkaan positiivisesti sävyttynyt teksti. Ja pahalta näyttää, ettei tämäkään ole juurikaan sen positiivisempi. 

Omahoitaja <3

Kauan odotettu kesäloma koitti viimeinkin elokuun puolessa välissä. Ja viimeisissä työ-öissä tuntui, että flunssa iskee ja niin se sitten töiden loputtua iski ihan oikeasti. Torstai-aamuna loppui työt ja torstai-iltana olin miltei 39 asteen kuumeessa. Great! Kuumeilua ei onneksi kestänyt päivää pidempään. Huono olo sen sijaan kesti pidempään. Ja kuten aina miun flunssa päättyy yskään. Eli hei hei yöunet, kun vaakatasossa olo sai aikaan jatkuvaa yskimistä. Ja jokainen tietää mitä olo on, kun vedät useamman päivän ihan vaan muutaman tunnin unilla. Ei kovinkaan hyvä olo.

Sohvalla maatessa oli aika miettiä fitnestä. Olen tämän n. vuoden aikana ollut useammin kipeänä kuin moneen edelliseen vuoteen! Ja aina kun jään lomalle. Joku voi pitää tuota ihan normaalina juttuna, se nyt vaan on niin. Itse edelleenkin olen asiasta erimieltä. Kaikki ei oo ihan jiirissä, jos kroppa ei siedä stressiä ja on heti kipeänä kun loma alkaa. On se hyvä ettei vuodessa niitä lomapäiviä kovinkaan paljoa ole. ;)

Sinisen tilalle harmaata.

Hieno juttu oli, että loman kunniaksi tuli myös kesän parhaimmat säät. Ja hyvät säät tiesivät sitä, että meidän mökki tulisi saamaan uuden maalipinnan. Niinpä sitä sitten siinä puolikuntoisena, todella huonosti nukkuneena pestiin talon seiniä maalipesulla ja viikonloppuna sudittiin uutta maalia pintaan. Miun vanhemmat olivat onneksi auttamassa, ja heidän apunsa oli korvaamaton. <3 Saatiin iso ja pitkään mieltä painanut urakka vihdoinkin tehtyä. Pitkiä päiviä tehtiin ja olo oli tosi naatti, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

 Toisella lomaviikolla pääsin hiljalleen treeneihin kiinni sairastelun jälkeen. Aikamoista hissuttelua oli ensimmäiset treenit, kun hengästyminen sai aikaan yskimistä. Voimatasot olivat painuneet todella mataliksi varsinkin jaloissa. Ensimmäisen treenin jälkeen jo säikähdin, että hitto miten voin olla näin huono! Hiljalleen on voimatasot kasvussa ja treeneihin on päässyt kunnolla kiinni. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa...

Jaksan tehdä hyviä treenejä, joissa treenipainot ja toistomäärät ovat nousussa, mutta treenien jälkeen olo on todella naatti ja palautuminen nihkeää. Kroppa tulee treeneistä tosi kipeäksi. Valmentajan mukaan on vielä ok, että kroppa on väsynyt sairastelun jäljiltä. Kehoa pitää kuunnella ja jos on tosi väsy, on treeni skipattava/siirrettävä seuraavaan päivään. Oma pää taistelee ajatuksen kanssa, että voinko vielä syyttää flunssaa vai onko jotain muuta mitä pitäisi korjata? 

Olen tällä hetkellä hyvin tyytymätön kroppaan myös ulkonäöllisesti. Se on nesteinen ja turvonnut ja tuntuu että kaikki se massa pakkautuu nimenomaan vararenkaaksi keskivartaloon. Maha on oikutellut, vaikka ruokailut on edelleen sitä samaa mitä aina ennenkin ja yksittäisiä ruoka-aineita en edelleenkään ole keksinyt mikä ongelmia aiheuttaisi. Lisäravinteita ei ole käytössä paljoa, ja ne vähätkin on valittu niin että ne ovat mahdollisimman mahaystävällisiä. Viime viikolla uutena oireena oli närästys, mistä olen kärsinyt viimeksi reilu 10 vuotta sitten pitkän antibioottikuurin yhteydessä! Onneksi närästys meni parissa päivässä ohi, mutta kylläpä sekin laittoi miettimään onko tässä taas mitään järkeä. Ja turha sanoa, että älä stressaa. Kenen stressit on ennenkään käskystä hävinneet? Asiat täytyy saada jäsenneltyä järjestykseen eikä vaan sanoa, että lopeta se stressaaminen. 

Haluan päästä jyvälle kuinka tämä kroppa toimii. Tahdon etsiä ne juuri Minulle sopivat tavat ja tottumukset. Ja ei, punttitreenejä ei vähennä sillä se on liikuntaa mistä nautin todella paljon. Vaikka mennessä turhauttaa ja ärsyttää, saa raudan liikuttelu pään nollautumaan ja kotiin lähtiessä on paljon paljon parempi fiilis. 

Tällä nimenomaisella hetkellä fitness kilpaurheiluna tuntuu kovin kaukaiselta. En voi kuvitella itseäni dietille, kun kroppa ei toimi optimaalisesti offillakaan. Sitä paitsi en ole kehitykseen niin tyytyväinen, että lähtisin sitä tuomaristolle tässä vaiheessa esittelemään. Näkemys on vahvistunut entisestään, että kropan pitää toimia hyvin ja olla ehdottoman TERVE ennen dietille ryhtymistä. Ja dietillä tarkoitan nimenomaan KISAdiettiä ei mitään laihdutuskuuria. Tällä hetkellä ei olisi myöskään korvienväli 110% mukana kisatouhussa. 

Olen nyt tyytyväinen, että miulla on eväät treenata niin että kehitystä tulee. Lihas ei kasva ilman rasitusta. Tärkeänä osana tulee myös se ravinto, minkä kanssa kamppailen siis yhä ja edelleen. Siihen tahdon löytää oikeat asiat niin, että kehitys on parasta mahdollista. Terveys ennen kaikkea kuten aina. :)

Tämä loma on mennyt varsinaisen itsetutkiskelun merkeissä. Sokrates on oikeassa, on tunnettava itsensä. Paljon on vielä asioita, joita täytyy oman pään kanssa neuvotella, mutta neuvottelut etenee. :) 

Blogihiljaisuus on nyt rikottu. Työt jatkuu loman jälkeen keskiviikkona. Uudella innolla kohti syksyä! 

Ihanaa uutta viikkoa <3