Jyväskylän SM-karsinnat 19.9.

Nyt on käyty katsomassa ensimmäiset fitnesskisat. Ystävän kanssa suunnattiin Jyväskylään SM-kisojen ensimmäisiä karsintoja katsomaan. Miehet skipattiin kokonaan ja keskityttiin täysin naisten kisoihin. 

Miten mukavaa olikaan höpöttää fitness- ja vähän koirajuttuja koko matka Jyväskylään ja sama homma kotiin päin tullessa. :) Etukäteen oli tiedossa, että lavalla on tuttuja, joten kyllähän heidän kuntonsa näkeminen hieman jännitti ja odotutti. 

Kisojen taso yllätti. Ja valitettavasti ei kovinkaan positiivisessa mielessä. Oma kiinnostus oli tottakai body fitneksessä ja siinä "pitkässä sarjassa" eli +168cm. Kaikki naisten kilpailut katsottin mutta kovinkaan montaa VAU- elämystä ei kyllä tullut. Yllätyksenä tuli, miten paljon pehmeitä kuntoja oli. Etukäteen odotin myös isompia lihasmassoja. 

Voittaja nro. 164.
Kuva: Bodylehti

Body fitneksen pitkän sarjan voitti Heini Hakalahti. Kilpailija, josta en ollut aiemmin kuullut mitään, mutta erottui line upissa upealla lihaksistollaan! Miinusta kisaväristä, joka näytti livenä katsottuna vihertävän harmaalle, mutta muuten oli hieno kokonaisuus. :)

Jenny mustissa biksuissa.
Kuva: Bodylehti

Alle 168 senttisten sarjassa itse tykkäsin kovasti toiseksi tulleen Jenny Albrechtin kunnosta. Jos mie olisin saanut päättää, olisi hän voittanut sarjansa vaikka kireydessä lopulta hävisi ykköselle. :)

Poseeraukset kiinnittivät paljon huomiota. Osalla kilpailijoista näki vaikka sun mitä ihmeellisiä asentoja. Ja konkretisoitui kunnolla se, että huonoilla asennoilla voit menettää vaikka miten monta sijaa! Joukosta täytyy erottua ja poseeraukset on hiottava niin, että niillä saa häivytettyä omia heikkouksia. Sama juttu bikinien kanssa. Huonosti istuvat ja sijoittuvat bikinit (varsinkin alaosat!!!) voi pilata fysiikkaa ja yleisilmettä tosi paljon. Kiinnitin huomiota paljon just noihin alaosiin ja vyötärön alueen kangasosiin. 

Omaa ajatusta vahvisti se, että nyt rauhassa rakennellaan lihasmassaa. Ja toivoisin sen tapahtuvan ilman enemmän rasvan kerryttämistä. Dietistä tulee aivan kamala, jos lähtökunto on kaamean pehmeä. Siinä vähän päälle parikymppisellä se ehkä viel onnistuu, mutta ei enää tässä iässä.

Joitain kilpailijoita on tullut seurattua paljonkin ja varsinkin heidän vuoroaan lavalla odotti paljon. Sneak peakina mitä oli somessa nähnyt kuvia, oli odotukset korkealla. Valitettavasti täytyy myöntää että pettymyksiä tuli. Odotin enemmän mitä sitten lopulta lavalla näki. Harmitti ko. kilpailijoiden puolesta. :( 

"Oman tiimin" kilpailijat olivat molemmat bikinikisaajia. Ida Taskinen lavalla ensimmäistä kertaa ja hyvälle näytti. Idan sijoitus oli lopulta 10 ja pääsylipun SM-kisoihin hän sai. :) Töitä on vielä edessä, mutta tykkäsin näkemästäni. :)

Niina Laukkasen kohdalla odotukset olivat todella korkealla ja hän näytti U-P-E-A-L-T-A lavalla. Mutta siltikkin sijoistus vain kymmenes!!! Mitä ihmettä!!! Järkytys oli valtava! Meinattiin katsomossa pudota penkeiltä! Ei vaan voi ymmärtää. Oikeana kilpailijana Niina osaa niellä pettymyksen ja nyt vaan uusi vaihde silmään ja SM-kisoihin entistäkin parempi paketti lavalle. 

Vaikutti siltä, että tällä kertaa ei tuomaristo arvostanut biksukisaajien reilumpaa lihasmassaa. Kansainvälisellä tasolla lihasta on kisaajissa paljon, mutta jostain syystä se ei näissä kisoissa ollut arvossa. 

Jaahas, nyt on aika lähteä valmistautumaan huomiseen työpäivään. Työpiste vaihtui seuraavaksi kolmeksi viikoksi, enkä ole asiasta mitenkään hyvilläni. :( Onneksi kyseessä on VAIN kolmen viikon muutos!

Mitä tapahtui laihiksella

Pari viikkoa sitten valmentajan kanssa yhteisestä sopimuksesta aloitettiin pieni "dietti". Sen piti olla pituudeltaan viikko, max. kaksi mutta venytettiin se kolmeen. Toisen viikon halusin itse, kolmas tuli ohjeena valkulta, kun paino ei käyttäytynyt niinkuin olisi pitänyt.

Painotavoitteeksi muodostui 75 kiloa. Ekalla viikolla paino tippuikin mukavasti, mutta toisella viikolla se jämähti sitkeästi 76 kilon tuntumaan. Koskaan aiemmin ei paino ole noin sitkeästi pysynyt yhdessä ja samassa lukemassa mitä se toisella viikolla teki. Epäilin jo, että vaaka on rikki, mutta ei se pirulainen ollut. Liikuntaa tulee salitreenien ja aerobisten muodossa ja ruokaa on kulutukseen nähden selkeästi vähemmän. Siltikkään paino ei tipu. 

Lähtötilanne 77,1kg, eka viikon tulos 76,2kg ja toisen viikon tulos 76,2 kg

Tämä kolmaskaan viikko ei ole ollut mitenkään nopean pudotuksen viikko, mutta ainakin paino on ottanut loivan laskusuunnan. Toivottavasti laskusuunta jatkuu viikonlopun yli ja saan kirjoitella sunnuntaina valmentajalle hieman iloisemmin sävyttyneen raportin mitä viime sunnuntaina. 

Oma epäilykseni painon junnaamiselle on se, että edellisestä kevyestä viikosta on jo aikaa. Miule on luvattu kevyt viikko treeneistä, kunhan paino on saatu tavoitelukemiin. 

Edellinen "diettiviikko" meni huomattavan paljon paremmin mitä tämä. Silloin kalorit oli suunnilleen samoissa lukemissa, mutta liikuntaa vähemmän. 

Nälkä ja väsymys ovat olleet kavereina. Eka viikon treenit kulkivat kuin unelma ja töistä oli silloin vapaata. Treenit oli äärimnmäisen helppoa suunnitella töiden oheen. Sai elellä kunnon bodylaiffia. :) Toinen viikko oli normi työviikko ja sehän tuntui. Tää viikko töiden suhteen iisimpi, mutta väsymys ja nälkä sen kuin voimistuu. Ja se nälkä ei oo ollu mitään "tekis vaan mieli syödä jotain" vaan oikeesti maha on tuntunut TYHJÄLTÄ ja olo on ollut etova enne seuraavaa ateriaa. Ei oo muuten kauheen kivaa olla töissä, kun olo on huono. =/ Aamut on jees, iltapäivät ehdottomasti pahimmat.

Toi ällöttävä olo on saanut kummasti miettimään mahdollista tulevaa kisadiettiä. Riittääkö voimat vetää se läpi nykyisellä arjella? Haluanko oikeasti sinne lavalle niin paljon, että olisin valmis "kärsimään" sen eteen. Jos kerta muutaman viikon dietillä olo on noin kelju? Vai onko tää vaan nyt pelkkää väsymystä, ja olo ois parempi pienen treenikeventelyn jälkeen?

Salilla treenit ovat kulkeneet nousujohteisesti. Jokaisessa treenissä on edes yhteen liikkeeseen saanut ladata vähän lisää painoja tai on saanut puserrettua yhden tai kaksi toistoa edelliskertaa enemmän. Aerobiset on ollut mukava lisä, ja kiitettävä endorfiiniryöppy on kunnon intervallitreenin jälkeen. Omaan elämänrytmiin sopisi kuitenkin paremmin intervallien ja tasasykkeisten tekeminen muuhun aikaan kuin punttitreenin päätteeksi. Tai no ne intervallit viel menee, mutta tasasykkeiset tekisin mielummin ulkona koiran/koirien hihna/t kädessä. 

Kaikesta valittamisesta ja painon junnaamisesta huolimatta, en oo kärvistelly turhaan. Lihaserottuvuus varsinkin yläkropassa on mielestäni parantunut ja vyötärönseutu ei hölly ja lölly niin paljoa, kuin aiemmin. Mieheltäkin on taas tullut palautettua mahan "pienuudesta" :D 

Kovasti kuitenkin suunnitellen jo Biancaneven Esbeltin hankkimista, josko sillä saisi jotain tulosta tuohon keskikroppaan. 

On muuten ahdistavaa, kun kaikki pehmeys pakkautuu aina siihen. :( Korvien väli on tiukilla tuon asian kanssa, kun ´hetkittäin  tuntuu, että näkyvää tulosta tulee mutta seuraavassa hetkessä tuntuu että samat löllöt ne mukana vaan kulkeutuu.

Suolisto on tykännyt kevennetystä hiilarimäärästä, eikä siis ole oireillut nyt niin pahasti. Makaronin olen vaihtanut kyllä kokonaan gluteiinittomaan versioon ja siitä ei maha suutu. Bataattia ja riisiä voi myös syödä ilman oireilua. :) Ja onhan ne bataattiranet herkkua! NAM! :P

Nyt pitäisi kömpiä peiton alle, vaikka kuistilla istuminen ja sateen ropinan kuuntelu ois mieluisampaa. Edess yksi ainoa yövuoro ja sitten pari päivää vapaata ennen tiukkaa työputkea. Huomenna auton keula suunnataan kohti Savonlinnaa ja sunnuntaina mennään kuuntelemaan Sonata Arcticaa Olavinlinnaan. :)

Mukavaa viikonloppua! :)

Kun joku kielletään, tekee sitä entistä enemmän mieli

Otsikko kertookin viime päivien ajatukset. Kyllä, tämä minidietti nostatti moiset ajatukset. Kroppa on ihmeissään, kun evästä vähennettiin. Mielenkiintoista itsetutkiskelun aikaa tämä on.

Makeanhimo on jotain aivan käsittämätöntä! Hei haloo! Voiko olla todellista vai tekeekö korvienväli temppuja? Rakkaan Ystäväni kanssa tästä pään temppuilusta keskusteltiin jokunen viikko sitten. Mikä ihme siinä oikein on, kun joku kielletään tekee sitä ihan älyttömästi mieli?
Ilmeisesti tämä suuri makeanhimo on ohimenevää. Ainakin toivon niin, sillä en todellakaan halua elää viikko tolkulla tälläisissä fiiliksissä. Harmikseni en ole vielä päässyt siihen, että makeanhimo olisi ollutta ja mennyttä. Siinäpä yksi syy miksi taidan kinuta toisenkin viikon diettiä. Ihan vaan näyttääkseni keskaria omalle kropalle ja pääkopan kiusauksille! Nih!

Aerobisten tekeminen, ah kuinka kivaa vaihtelua! Intervalli verenmaku suussa oli ihan jees ensimmäisenä treenipäivänä viikonlopun levon jälkeen, mutta puolen tunnin tasasykkeinen jalkatreenin jälkeen ei ollutkaan enää niin kivaa. Varsinkaan, kun keksin haluta haukata samalla raitista ilmaa. Hop pyörän selkään ja treenin jälkern fillaroimaan. Ilma oli kylmä ja tuuli vastainen. Ja lisäksi tuli nälkä. Oli sentään voittajafiilis, kun kotipihaan pääsin ja parkkeerasin pyörän autotalliin. Ois vaan pitäny jäädä tekemään se puolentunnin hinkutus salille neljän seinän sisälle. :D

Mahavaivojen vuoksi olen rajoittanut veden juomista ruokailujen aikana. Noh, on ollut työlästä kitata sitä vettä kun maha on jatkuvasti täys. Nyt kun on pieni nälkä maistuu se vesikin paremmin ja päivittäinen tavoite on helppo juttu saada täyteen. Salilla menee vettä tuplasti mitä yleensä ja olenkin harkinnut isomman kanisterin hankkimista normaalin fitnesstukun sheikkerin tilalle. :D

Ja kun juot, ravaat myös vessassa. Se nyt on vaan fakta. Helppoohan se tälleen vapaalla on. Töissä saattaa kaverit ihmetellä kun ravaan vessassa vähän väliä. :D

Treenit on kulkeneet kuin unelma. Työt ei ole sotkemassa harrastusta ja oon saanu elää bodylaiffii. :) Ennätykset on paukkunu nyt kaikissa treeneissä ja tykkään tosi paljon ajatuksesta, että kroppa tiivistyy. Mitään näkyvää en ole huomannut, mutta just nyt pelkkä ajatuskin tiivistynisestä on kiva.

Kyllähän tää viikko on saanut miettimään tulevaisuudessa siintävää pidemmän kaavan mukaan tehtyä diettiä. Toisaalta houkuttaa aivan suunnattomasti nähdä millaiseen kuntoon kropan saa ja miten sitä lihasta on saanut rakennettua. Toisaalta taas pohdituttaa, miten korvienväli koko homman kestää. Oon niin henmetin huono sietämään nälkää. Puhumattakaan siitä, että nälkään liitetään kaveriksi vielä väsymys. Miten pyöritän palettia, jossa seikkailee vuorotyö, treenit, ruokailut, koti ja sosiaalinen elämä? Vai ajattelenko taas ihan liikaa. Pitäis vaan unohtaa liika ajattelu ja mennä vaan kohti tavoitetta?

Ja passaahan sitä miettiä, että onko sitä lihasta rakentunut tarpeeksi. Hittoako pitää itseään dietillä, jos lopputulos on aivan liian lihaton, jolloin ei kisassa pitkälle pötkitä. Toisaalta, enemmin vähemmän lihaa sopivan kireässä kunnossa kuin aivan liian pehmeänä lavalle.

Asiaahan ei yhtään auta, että tuntuu kuin olisin hukassa tulevaisuuden kanssa. Tai lähinnä töiden. Mikä haluaisinkaan olla isona? Tää on nyt vissiin sitä kuuluisaa 30-kriisiä? Haaveita, on paljon mutta kaikkea ei voi toteuttaa samaan aikaan. Nyt jää vain pähkäiltäväksi mistä haaveesta aloitetaan. :D Helppo eikö vaan?

Kuvien lisääminen ei nyt onnistu, kun innostuin naputtelemaan ajatuksen virtaa tabletilla. Miun touhuja voipi toki käydä katselemassa Instagramista @satu_kokkonen :)

Tasaisen tappavaa

Eipähän ole ollut mitään kirjoitettavaa. Arki jyrää tasaisen tappavasti eteenpäin ja viikot vierii sellaista vauhtia että ei meinaa pää pysyä mukana. Vasta oli kesäkuun alku ja nyt eletään jo heinäkuuta! Mut hei! Miun KESÄloma lähestyy myös tasaisen tappavasti. 

Loma on asia, jota odottelen nyt kuin kuuta nousevaa. Juuri parhaillaan vietän seitsemää vapaapäivää ja voin sanoa, että tarpeeseen tuli. Suuri ilo olla poissa työpaikalta, mutta toisaalta ahdistaa kun aika kuluu nopeasti ja kohta pitää kömpiä Tikkakukkulalle taas. 

Treenit kulkee onneksi edelleen erinomaisella flowlla. Väkisinkin herään miettimään, että teenkö oikeasti treenit kunnolla kun ne tuntuu sujuvan nyt niin älyttömän hyvin, palautuminen on priimaa eikä omaa päätä tartte tsempata treenille lähtiessä. 

Paino otti harppauksen ylöspäin. Oma kroppa jaksaa edelleenkin ihmetyttää. Ensin paino junnaa ja sitten se ottaa kerralla reilumman hypyn ylöspäin. Nyt sen hyväksyy paljon paremmin kuin puoli vuotta sitten. Alkaa lähestyä sellaiset vaakalukemat, että ahdistaa. Olo on välillä suht timmi kilogrammoista huolimatta ja seuraavassa hetkessä tuntuu että kroppa on pelkkää pehmeää höttöä. Pääsinkin nyt minidietille, jolla kiristellään kroppaa mutta pidetään se pituudeltaan vain yhden taikka kahden viikon mittaisena. Ottaapahan kroppa taas hiilareita paremmin vastaan. :) Toivon todella, että kroppa reagoi tähän kiristelyyn yhtä mainiosti kuin viimeksi! 

Diettievästä

Viime "minidietillä" kropassa näkyi viikossa hieno tiivistyminen ja painokin laski. Silloinhan vain puolitettiin hiilareita päivän ensimmäisiltä aterioilta. Nyt on nipistetty hiilareita ja lisätty aerobiset kuvioihin. Kaksi intervallia ja yksi tasasykkeinen treenien loppuun. Tänään vetäisin ensimmäisen intervallin ja olipa kivaa! Huippua oli päästä tekemään viikonlopun lepäilyn jälkeen uudenlaista treeniä. Intervalli oli vielä todella lyhyt, joten en ollut kuoleman kielissä sen jälkeen. :D Oon nyt sit koko loppupäivän ravannut vessassa vähän väliä, kun on nesteet lähteny liikkeelle. Hyvä juttu.

Viime viikko oli normaalista rytmistä hyvinkin poikkeava. Alkuviikko meni töissä. Olisi ollut sama asustella muutamat päivät teho-osastolla, sillä kotona kävin vain ja ainoastaan nukkumassa. =/ Torstaina aamuvuoroon lähtiessä olin niin töttöröö, että unohdin mm. laittaa ripsivärit silmiin. :D Ja kyllä, se on todellinen unohdus! En edes salille lähde ilman ripsiväriä!!

Perjantaina käyskenneltiin monta tuntia rakkaan ystävän ja hänen lapsukaisen kanssa Farmari -messuilla. Monta tuntia kului nopeasti ihastellen erilaisia eläimiä. Kylmät väreet kulki kropan läpi nähdessäni upeaakin upeamman Friisiläisen (hevonen)! Ollappa aikaa ja rahaa! Ostaisin sellaisen välittömästi. UPEA eläin! <3 

Aivan mahtava päivä aloittaa vapaat. Upea kesäkeli, loistavaa seuraa ja hyvin järjestetyt messut. Kyllä kelpasi. 

Iltapäivällä suunnattiin vielä Toitskun keula kohti Kerimäkeä ja ajeltiin mökille.

Sikapossut <3

Oikea mahtisonni!!

Poseeraava pässi :D

Lauantaina oltiin Savonlinnan Oopperajuhlilla katsomassa operetti Iloinen Leski. Ei, en ole suuri oopperan/operin ystävä, mutta onhan nuo Olavinlinnan puitteet näkemisen ja kokemisen arvoiset. Yllättäen tykkäsin viime kesäisestä oopperasta enemmän. Ja hieman jo suunnittelin mitä menisin ensi kesänä katsomaan. :D Ei lainkaan huono tapa viettää muutama tunti kesäistä iltaa. :) 

Tallisaaren pässi(t)

Sunnuntai nautiskeltiin vielä mökillä olosta. Harmi vaan, että enää ei ollut niin lämmintä. Juoksutettiin koiria metsässä, käytiin kalassa (ja miule tietty napsahti se soutajan rooli...) ja lepäiltiin vain. Huomaan, että normaalina arkena on meno päällä kokoajan ettei sitä oikeasti tajuakkaan kuinka väsynyt sitä on! 

Vaikka viikonloppu oli rentouttava eikä missään nimessä raskas olen nukkunut viime yönä kuin tukki ja treenin ja syömisen jälkeen vielä tunnin päiväunet! Eikä varmasti tee yhtään tiukkaa saada illalla unta. Päiväunet nukun vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! Toivon myös, että kropan nesteisyys häviää nopsasti ja alkaa kiristyminen. Taidan ottaa ennen ja jälkeen -kuvat, että näen tapahtuuko viikossa mitään. :) 

Nyt eväitä väkertämään ja illaksi agilityn pariin! 

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

Pitkästä aikaa

Arki on ollut aika kiireistä. Työpäivät, treenit, koiran treenit ja suunnitelmallisempi kunnon kohottaminen ovat vaatineet veronsa. Siinäpä syy blogihiljaisuuteen. Eikä arkeen oikeastaan kuulu yhtään mitään uutta.

Treenit kulkee aivan uskomattoman hyvin. On mennyt monta viikkoa nousujohteisuuden huumassa eikä loppua näy. Valmenta jo vähän kyseli, että milloin kuvittelen tarvitsevani kevennysviikon. :D On otettava kalenteri käteen ja tsekattava milloin oli viimeksi kevennys, onko millaisia työvuoroja tulossa ja mietittävä tarkaan oisko se kevennys järkevää pitää nyt vai vähän myöhemmin. 

Nautin treeneistä PALJON ja tuntuu älyttömän hyvältä, kun pahimmat ongelmat on selätetty. 

Toissa viikolla kävin pitkästä aikaa Savonlinnassa treenaamassa valmentajan piiskan viuhuessa. Taas löytyi uusia liikkeitä ja tuntuma todella hyvä. Tästä on hyvä jatkaa ahertamista eteenpäin.

Töissä on ollut kiirettä ja työvuorot haastavia. Pitkiä päiviä ja lyhyitä vapaita. Onneksi nyt on vuorot hieman iisimpiä. Loma ois hyvin kaivattu asia, mutta sitä saa odotella tuonne elokuun puoleenväliin saakka. Voi jee miten kaipailisinkaan säännöllisempiä työaikoja! Enää tartteis keksiä mitä sitä tekis muuta kuin hoitsunhommia? En nimittäin oli kiinnostunut työskentelemään hoitsuna missään muualla kuin teholla. :D Kranttu? Tiedän. :D 

Stressi. Tuo mörkö. Saa miula aikaan mahaongelmat. Tai niin uskotaan, että stressi on mahavaivojen suurin syypää tällä hetkellä. Hallelujaa, kun on esim. kaksi pitkää (á 12 h) työpäivää ja ruokailut tasan ohjeiden mukaan. Eka päivä menee ihan jees, mutta toinen päivä on yhtä tuskaa. :( Maha on turvonnut ja kipeä heti aamusta alkaen. Ei tekisi mieli syödä yhtään mitään, kun ruokailut saavat kipuilun lisääntymään. :( Taas yksinkertaistetaan ruokavaliota, ei tuoreita kasviksia vaan kaikki rehut kypsennettynä ja mausteetkin vedetään niin yksinkertaiseksi kuin ikinä. :( Ärsyttää. :(

Siitä on pakko olla tyytyväinen, että mahan kipuilu ei ole vaikuttanut treeneihin millään tavalla. Pystyn ajoittamaan treenit päiviin niin että maha on rauhallisimmillaan. Illalla töiden jälkeen voisi tilanne olla täysin toinen!

Ei siis mitään uutta auringon alla. :D Oon onneksi onnistunut puuhastelemaan muutakin kuin vaan näitä normaaleja rutiineja. Oon trimmannu koiria melkoisen paljon, treffannut rakaita Ystäviä, treenannut hyvänmielen agilitya erilaisten ja erirotuisten koirien kanssa sekä ehkä parhaimpana juttuna kaikista käynyt Nightwishin (+ Insomniumin, Sonata Arctican ja Children of Bodomin) keikalla.

Huikea Nightwish!

Seniorijaoston kanssa lenkillä. Ihan kahdestaan <3

Agilitytreenejä tollon kanssa <3

Kropan herättelyä ja puoli vuotta valmennuksessa täynnä

Tuolla facebookin puolella olenkin maininnut, että tällä viikolla on kroppaa freesailtu "hieman" pienemmillä hiilareilla. Päivän kolmelta aterialta pudotettiin hiilarit puoleen ihan kokeilumielessä. Kokeillaan miten kroppa reagoi ja miltä se sitten tuntuisi olla dietillä. 

Tuntuuhan se. Energiaa on ja turvotus vähentynyt selvästi, mutta myös nälkä on tullut ja ihme ruokahimoja myös. Ja ei, en ole raskaana. :D Iso miinus kuitenkin siitä, että ilmeisesti alkavan kesäloman kunniaksi flunssa iski. :( Olo oli eilen aika jyrätty yövuoron jälkeen ja flunssan jyllätessä. =/ 

Uusi treeniohjelma on aika tykki. Lepoviikko ei syönyt tällä kertaa voimatasoja. Jalkatreenejä hieman jännäsin, mutta niissäkin voimat säilyivät ennallaan. Hyvä niin, sillä silloin lepo on tehnyt tehtävänsä ja kroppa palautunut hyvin. En vaan sit päässy tekemään täyttä treeniviikkoa, kiitos tän pirun flunssan. :(

13. päivä tuli myös valmennussopimusta puoli vuotta täyteen! Aika on mennyt supernopeasti ja miten paljon olenkaan oppinut oman kropan toiminnasta ja treenaamisesta. Välillä on ollut epätoivon hetkiä, kun kroppa ei ole toiminut niinkuin pitäisi, mutta vaikeudet on selätetty. :) Hiljalleen sitä oma pää tottui siihen vaa'alla joka päivä käymiseen ja painon muutoksiin. Olen oppinut hyväksymään sen seikan, että kroppa kerää nestettä herkästi ja se näkyy vaa'an lukemissa. Lihaskasvua on tapahtunut ympäri kroppaa ja varsinkin jalkojen kehitykseen olen ollut tyytyväinen. Niiden treenaamisessa on suurimmat ongelmat olleet ja kokeilujen kautta on löytyneet ne liikkeet mitkä sopii miulle ja tuolle miun alaselälle. Hermotus kehittyy hiljalleen ja se näkyy lihaskasvussa myös. Olen tyytyväinen ja täyttä höyryä jatketaan eteenpäin.

Niin tosiaan se kesälomakin alkoi. 1,5 viikkoo pois töistä ja heti miule paukahti flunssa. :( Niin olin taas suunnitellut tekeväni kotona vaikka mitä ja tekeväni viikkoon neljän treenin sijaan viisi plus runsaasti lihashuoltoa. Nyt pitää vaan toivoa, että tää flunssa ei ainakaan pahemmaksi mene. Tänään juostiin agilityvalmennuksessa ja huomenna olisi kaksi agilityrataa juostavana kisoissa. Ei varmaan yllätä, että taas kerran vapaa viikonloppu menee tiukasti koiraharrastusten parissa? ;) 

Huippua viikonloppua! <3

Kiire

Kiirekiirekiire!

 Kevät, tuo kiireen kulta-aika. Onko se muillakin sama? Että keväisin tuntuu olevan hommaa ja kiirettä normaalia enemmän? Meillä on töissä ollut oikeasti kiirettä. Työvuorojen jälkeen on kropassaan tuntenut, että töitä on tullut tehtyä. Voi ihmiset, kun te sairastatte. :( Siihen liitettynä punttitreenit, koiratreenit, kisat ja kaupanpäälle koulutuspäivät Tampereella. Paletti on sekaisin. xD Ei oo hirveesti ollut aikaa istahtaa koneen ääreen blogia päivittämään.

Ihanan Hannan kanssa vähän pullisteltiin Tampereen yössä :D
Hannan blogiin voi käydä tutustumassa täältä: http://marhanfodmap.blogspot.fi/

Viimeiset kuukaudet ovat menneet tiiviisti varsinkin noiden koiraharrastusten parissa. Kaikki vapaat viikonloput ovat kuluneet kisoissa tai näyttelyissä. Oma valinta. Eikä harmita yhtään. On aivan mahtavaa, että olen löytänyt elämääni harrastuksen, ennemminkin jopa elämäntavan, johon kuuluu nuo karvakaverit vahvasti. Mie en ois mie ilman niitä. <3 

Parhaimmat tyypit <3

Treenit on kulkenu hyvin ja omaan silmään on kehitystä tullut tuonne takaosastolle. Treenejä seuraavina päivinä lihat ovat kipeänä, mutta palautuvat onneksi kuitenkin nopeasti. Alaselkä on hieman kiukutellut, mutta sen kanssa olen kotikonstein pärjännyt kivasti. 

Deltisijumppaa!

Jotain pattia tuonne selkään on saattanut tarttua...

Tämä viikko (viisi päivää) on nyt lepoa ja sitten starttailen uuden treeniohjelman. Nyt aloitetaan kehittämään selkää ja olkapäitä! Jippii! Jalat, etenkin nuo takajalat, saavat edelleen reilusti ärsykettä, mutta pääpaino on selässä ja olkapäissä. Huikeeta! Miun suosikkilihasryhmät!

Edellisestä keventelystä tuli aikaa 10 viikkoa. Kaiken tän kiireen keskellä sitä ei oo taas oikein osannut kuunnella kroppaansa, ja nyt ajateltuna onhan se antanut merkkejä väsymisestä. Onneksi on ammattitaitoinen valmentaja. :)

Nyt lähden nauttimaan vapaapäivästä ja auringonpaisteesta. <3  

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

Fitnesshuumaa

En päässyt katsomaan Fitness Classicia paikanpäälle muiden menojen vuoksi. Onneksi eletään tätä sosiaalisen median kulta-aikaa ja tapahtumia pystyi seuraamaan hyvinkin ajantasaisesti. Varsinkin tiettyjä kilpailijoita olin seuraillut, ja odotin innolla heidän lavakuntoa ja pärjäämistä. Erityisesti seurasin oman valmentajan valmennettavia Eevi-Pirre Rautiaista (bikini), Meri Kohosta (body fitness) sekä Aino Kososta (bikini). Lisäksi seurailin Elina Oinosta (body fitness), Maria Virkkusta (body fitness) ja Heli Räsästä (body fitness).

Upea fysiikka nuorella naisella. Vau Meri!

Eevi-Pirre

Aino

Valmentajani suojatit tekivät upean työn! Eevi-Pirre masters 35 SM5! Meri junnujen SM2!!! Ja Aino omassa sarjassaan upeasti 6. Vau! Kaikilla aivan mielettömän hienot viimeistelyt ja kunnot. 

Elina Oinonen ei pettänyt. Älyttömän hieno fysiikka! Hieman kireämpi voisi olla, mutta onneksi on vielä EM kisoihin aikaa. Elinan lookki lavalla oli muutenkin omaa silmääni miellyttävä. 

Upea Elina Oinonen!

Maria numerolla 262

Maria Virkkunen kisasi pitkässä sarjassa, joka siis olisi se sama sarja jossa itsekkin olisin kisaamassa. Marian kunto näytti lupaavalta pari viikkoa sitten, mutta lavalla kunto ei näyttänytkään sitten niin hyvältä. Täyteläisyyttä olisin kaipaillut ja parempia poseerauksia. Kapeaakin hartialinjaa voi kompensoida hyvillä poseerauksilla.
Muistutus siis myös itselleni, että poseerauksia on treenattava paljon ja ne ei saa olla liian suppeita!

Team Energyä edusti Heli Räsänen Joensuusta. Hän kisasi masters 35 -sarjassa ja pärjäsi upeasti! Lopputulos oli SM5! Jotain kuitenkin jäi puuttumaan. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota poseerauksiin: selkä ei auennut ja silloin jää etuasentokin puutteelliseksi. Lisäksi jalat olivat jääneet huomattavasti (liian) pehmeäksi verrattuna yläkroppaan. 

Kaikista sarjoista löytyy aina pahasti kesken jääneitä kuntoja. Ja niin oli nytkin. Eikö kukaan kerro niille kilpailijoille, että kunto on auttamatta sellainen ettei se riitä yhtään mihinkään? Onko se vaan niin vahva halu mennä lavalle näyttämään myös se täysin kesken oleva kunto? Luulisi kaikkien leikkiin ryhtyneiden tietävän, mitä noissa kisoissa haetaan. Missä kohtaa on valmentajan tehtävä viheltää peliä poikki? Vai voiko valmentaja sanoa, että lavalle ei ole asiaa?
Peli on kovaa, kun kyseessä on ulkonäköön perustuva URHEILUlaji. Kaikissa urheilulajeissa on joku tietty päämäärä, mihin jokainen urheilija pyrkii. (Body)Fitneksessä se on rasvaton kroppa, jossa on sopusuhtaisesti lihasta ympäri kroppaa. Oma pahin pelko on, että veisin lavalle pehmeän kunnon! Siis oikeasti pehmeän. Pari kiloa liian pehmeä on vielä hyväksyttävä, mutta useamman kilon pehmeys ei. Kilpailija nro. 260 olisi mielestäni voinut jättää nousematta lavalle. Sori vaan.

Nro 260. Ei noin....

Kuka oli siun suosikki kisaaja? Mikä teki hänestä juuri siun suosikin? :)

Oonko haukannut liian ison palan?

Se tunne, kun teet parhaasi mutta siitä huolimatta epäillään teetkö tosissasi. On oikeesti paska tunne. Varsinkin, jos tavoittelet täydellisyyttä ja otat kritiikin raskaasti. Ja kun otat tuollaisen kritiikit raskaasti, et myöskään (tietenkään) osaa ymmärtää asiaa miltään muulta kantilta.

Siinäpä viime päivien fiilikset. Siipi ollut maassa. Syynä voimatasojen jumahtaminen, jopa laskeminen nimenomaan jalkatreeneissä. Ensimmäinen epäilyshän oli, että teenkö treenit tosissaan. Niin, teenkö? Voiko korvien väli pettää miut niin pahasti, että meinaan jäädä prässissä 120 kilon alle, vaikka joitakin viikkoja aiemmin olen paukuttanut sarjoja 140 kilolla? Tai sumomavessa olen kiskonut maasta 90 kiloa rautaa ilmaan kahdeksan toiston verran ja nyt nouseekin vain viisi toistoa 80 kilolla. Entäs sitten, kun ne pirun kyykyt ei vaan meinaa nousta edes 40 kilolla? Yritän tehdä laajalla liikeradalla, kyykätä oikeasti alas, pitää selän suorassa ja antaa voiman tulla jaloista. Ja lopputuloksena on paineentunne alaselässä ja matalat voimatasot. :(

                                             PRKL!

Jos itse olisin valmentajan roolissa epäilisin myös heti tekeekö treenaaja asioita tosissaan. Mutta voi jösses miten se osuu syvälle sisimpään, kun nuo epäilykset kohdistuu omaan itseen. Ensimmäisenä ajatuksena on auttamatta se, että olenko oikeasti näin huono? Teenkö tosissaan? Vai vaan vähän sinne päin? 

Nytkö on tultu siihen hetkeen, kun korvienväliä kysytään? Mie luulin, että nää on vaan diettijuttuja. :D Paineet kehittyä on kovat. Tällä hetkellä en muuta ajattele kuin kehitystä. Hinku olisi olla salilla koko ajan, treenata ja tulla aina vaan paremmaksi. Syödä hyvin ja riittävästi ja antaa lihaskasvulle kaikki mahdollinen tuki. Siinä rinnalla elää myös muutakin elämää: sairaanhoitajan työ, parisuhde, kaverit, koiraharrastus. Kaikkea rytmittää kuitenkin fitness.

On vaikeaa hyväksyä oma heikkous. Ei mielen- vaan kehon heikkous. Tää miun alakroppa ei ole kunnossa. Liikkuvuus on entistäkin huonompaa, vaikka rullailen ja venyttelen säännöllisesti. Hermotus ei pelaa kunnolla tuonne takaosastolle ja tuntuman saaminen on vaikeaa. Siinäpä haastetta kerrakseen. En todellakaan valita ja tuskaile tyhjästä. Kuvat kertokoot enemmän ongelmista. Kuinka alas kyykkyyn sie pääset selkä suorana ja niin ettei polvet lähde kääntymään sisään? Leveällä jalka-asennolla ja hartian levyisellä jalka-asennolla. Mie en pääse alas kippaamatta eteenpäin. 

Ja jos kyykkyasenossa on tuollaiset ongelmat, eivät ongelmat lopu myöskään prässissä, hackissa, mavessa... You name it! Mut onhan niitä liikkeitä jotka myös sujuu: lantionnostot, askelkyykyt, koukistukset, ojennukset, pakarapotkut.. Mutta kehittääkö ne lihasta riittävästi? En tiedä. Mie yritän ihan oikeasti opetella kehittämään omaa liikkuvuutta ja saada ongelmat käännettyä voitoksi. Mutta riittääkö se?

Voinko tällä menolla saada kehitettyä fyysikkaa niin, että olisi järkevää kiivetä lavalle esittämään tuloksia? Just nyt en tiedä. MUTTA mie haluan yrittää ja tehdä parhaani. Riittääkö se? Parhaani ainakin yritän.

Pienet on ihmislapsen ongelmat. :D Naurettavaa eikö totta?

Ja ettei kaikki menisi pelkäksi valittamiseksi on paljon hyvääkin tapahtunut. Uljaksen kanssa on tällä viikolla treenattu urakalla häiriötreeniä viikonlopun kisoja varten. Toivottavasti lauantaina saataisi tehtyä ehjät radat. 

Ravitsemuksen suhteen palautusjuoma teki come backin ja lisäksi treeninaikaiseen juomaan lisäillään hiilareita hiljalleen. :) Palautusjuomaa on ollu ikävä. :D Se on kovan treenin jälkeen nälkä, mutta ruokaa ei meinaa saada alas ainakaan tuntiin. Palkkari helpottaa vähän tilannetta. :) 

Tää lähtis nyt paistamaan broiskua ja väkertelemään huomisia eväitä. Huomenna aamuvuoro ja sitten edessä NELJÄN päivän vapaat! :) 

Hyvin kulkee ja sit ei kuljekkaan

 Kuntokuvista tuli ihan ok palaute. Kehitystä saaneet kohdat oli omasta mielestä samat mitä valmentajakin sanoi. Samat sanat heikkouksien (takajalat) kohdalla. Huh. :) Eikä se ihrankaan määrä ole lisääntynyt, vaikka painon kanssa on pientä jojoilua ollutkin.

Lepoviikon jälkeiset treenit ovat kulkeneet mallikkaasti. Selkään sai kadoksissa olleen pumpin takaisin. Olkapäät ja ojentajat sai sellaiseen pumppiin, ettei käsi saanut nostettua eikä koukistettua.  Voimatasot eivät ole (vielä) ennallaan, mutta sieltä ne nousee.

Johan se oiskin liikaa pyydetty, että viikon kaikki treenit kulkisivat kuin unelma. Perjantai-iltana oli vuorossa takareidet ja pakarat. Viime kesäinen selkävaiva muistutti taas olemassa olostaan sumomavea tehdessä. Painoa ei ollut edes sitä määrää, millä olin sarjoja kiskonut pari viikkoa sitten. Alaselässä tuntui se samainen venytys, joskaan ei ONNEKSI yhtä voimakkaana. Lopputuloshan se oli, että paineen tunne alaselässä oli ja pysyi ja lantion asento muuttui, vaikka kuinka sitä yritti oikoa. Kyykyistä ei tullu mitään, paine vaan oli, pysyi ja kasvoi. Lopputreenin sai kiukulla painettua läpi. Kotiin päästyä Buranaa huuleen, Voltarenia selkään ja lattialle makaamaan jalat 90 asteen kulmaan. 

Seuraava aamu oli parempi. Päivän aikana tuli huomattua, että ei se selkä normaali ole. Paineen tunne tuli heti, kun seisoi vähän pidempään tai muuten oli jalkojen päällä (kauppareissut yms.). Yövuorossa sama homma. Ja tottakai oli työvuoro, että tekemistä ja jalkojen päällä oloa oli paljon. 

Lepo paras lääke on ja nyt onneksi selkä jo paljon parempi. Mikäli jatkaa oireilua varailen nopsasti ajan OMT-fyssarille. Oma diagnoosi on, että SI-nivel on liikahdellut taas omille asennoilleen ja siitä se paineen tunne.

Kyllä on taas mietityttänyt tuo jalkojen treenaaminen. Niiden kanssa on suuria ongelmia. Etureidet kehittyvät hyvää vauhtia, kun kaikki liikkeet tuntuvat menevän niille. Pakaraankin on kehitystä hiljalleen tullut, mutta takareisiin en saa tuntumaan kuin vain ja ainoastaan koukistuksilla. Ja se ei riitä. :(  Viestiä on mennyt valmentajalla ja odottelen kommenttia. Ottaa päähän! :(

Jospa tästä taas uuteen nousuun. Taidan ainakin uuden LPG ajan varata lähiviikoille ja keskittää sen hoidon pakaralle sekä lonkankoukistajille. Ne oli ne pahimmat. Tuntuu, että mitä enemmän venyttelen sitä enemmän olen jumissa. Varsinkin oikea lonkka kipuilee. Treeni-into ei ole latistunut kuitenkaan mihinkään. Suurin huoli on, että lihas ei kasva, kun en saa kohdistettua treeniä sinne minne pitää.

Uuden viikon kunniaksi uuteen nousuun! Tänään agilityä, huomenna koiraharrastuksen esittelyvideon kuvausta koiraseuralle (ollaan esiintymässä Uljaksen kanssa) ja lauantaina agilitykisat Lappeenrannassa. Siihen väliin vielä pari päivää töitä ja vaaditut salitreenit, täysillä tottakai. <3 

Vahvaa uutta viikkoa! <3 Ja lomalaiset, nauttikaa hiihtolomasta! :) Itse lomailen vasta parin viikon päästä.

Huoltoviikko

Viime viikko oli todella nihkeä. Väsytti, ketutti, paino nousi ja oli nälkä. Tuo väsymys varsinkin oli suurin harmitus. Nukuin viikon aikana useammat päiväunet, joita en normaalisti tarvitse. Treeneissä oli puhti pois, sisulla ja kiukulla tuli kuitenkin joitain ennätyksiä väännettyä. Voimatasot kuitenkin laskussa ja sarjojen toistomäärät vaihtelivat paljon.

Onni on ammattitaitoinen valmentaja ja käsky tuli levätä. Salille on asiaa seuraavan kerran vasta perjantaina. Yhteensä viisi päivää lepoa, sillä sunnuntainakaan en käynyt salilla. Ohjeeksi lepoa, ruokavalion mukaiset eväät, kevyttä aerobista (lenkkeilyä) ja lihashuoltoa PALJON. Suositus oli myös käydä hierojalla ja jaloille testata LPG-hoitoa. 

Tämä tyttöhän teki työtä käskettyä ja tiistaina marssin varailemaan aikaa hierontaan sekä LPG:hen. Hyvin kävi ja sain hieronnan samalle päivälle. Selkä pääsi käsittelyyn ja lopputulemana oli, että se on ihan oikeesti jumissa. :D Lavan alta epäkkäisiin saakka kunnolla kireenä. Hupsista. :D Ihmekkös tuo, jos ei oikeen selkä aukea ja erinäistä pauketta kuuluu lavan seudulta. ;) Huomiona oli myös mutkitteleva ranka: yläselässä mutka vasemmalle ja alaselässä mutka oikealle. Alaselän mutka on ollut vuosia, ylemmän mutkan sai onneksi suoristettua hieronnalla. 

Voi jee miten hyvä olo oli selän käsittelyn jälkeen. Miltei euforinen. Käsittely ei tehnyt suuremmalti kipeää, vaikka jumeja auottiin. Seuraava aika on heti ensi viikon alkuun, että saadaan paremmin jumeja helpotettua. Aaaaaah. Mii laik!

Ja keskiviikolla oli varattu LPG. Jep, yövuorossa olin töissä ja unet jäi taas kerran vähän nafteiksi. Mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun vapaa aika löytyi noin nopeasti. Lpg on alipaineella tapahtuva imurullaushieronta. Hoito parantaa verenkiertoa sekä neste- ja lymfakiertoa sekä tehostaa kuona-aineiden poistoa. Ja se miksi mie tuohon hoitoon menen on, että se tehostaa lihaskireyksien hoitoa. Palautumisen tulisi tehostua ja lihasten elastisuuden parantua, jolloin myös niiden kasvu on optimaalisempaa. LPG muokkaa pinnallista faskiaa tehokkaasti ja tämän vuoksi soveltuu loistavasti tilanteisiin, joissa lihakset ovat kauttaaltaan kireät.

Odotukset on suuret tuon LPG:n suhteen. Jalat on tällä hetkellä niin totaalijumissa, polviin ja toiseen lonkkaa koskee eikä venyttely auta/helpota tuntemuksia yhtään. 

En usko, että yhdellä hoitokerralla näitä koipia kuntoon saadaan, mutta jos edes hyvä alku? Ja joku selkeästi huomattava hyöty olisi kiva saada.

Odotukset täyttyivät, sen voin sanoa. Aloitus oli oikein miellyttävä ja rentouttava: ei vielä varsinaista imua vaan sellaista täristelyä käsiteltäville alueille. Varsinkin pohkeissa tuo täristely tuntui tosi kivalle. Varsinainen lihaskalvojen käsittely tapahtui ohjelmalla, johon kuului napakka imu. Kuin imurilla olisi lihaksia "imenyt". Imuteho säädettiin tuntemusten mukaan. Ja jumithan löytyi. Pohkeet ja takareiset olivat jees, mutta pahimmat jumit löytyivät pakarasta (piriformis) sekä lonkankoukistajista. Tunne oli aika jännä. Kipeä kyllä, ja kipu tuntui oikein syvällä kudoksessa. Imutehoa vähennettiin niin, että pystyin olemaan rentona. Kivutonta tuo ei kuitenkaan ollut. Jumit vastasivat hoitoon niin, että kipu hälveni ja lihas tuntui pehmenevän kunnolla syvältä saakka. Varsinkin lonkankoukistajista kipu kaikkosi käsittelyn myötä, mutta piriformiksen alueella kiputuntemus säilyi.

Hoidon jälkeen jalat punoittivat ja olivat aivan ihanan kevyen tuntuiset. :) Kotiin kävellessä huomasin, että puolierot olivat tasoittuneet ja lantio oli suoremmassa asennossa. Nukuin erinomaisen hyvin ja olo oli suorastaan virkeä herätessä. Normaalisti yövuorojen välissä on enemmän tai vähemmän pöhnäolo. Herättyäni jalat eivät olleet yhtä kevyen tuntuiset, vaan reisissä tuntui kuin olisin treenin käynyt tekemässä. Pienet mustelmat ovat ilmestyneet reiden ulkosyrjiin. 

Neljä päivää lepoa oli lyhyt, mutta riittävä. Lepo on hyvä lopettaa kunnon treeniin valmentajan kanssa. ;) Olkapäät, rinta ja ojentaja pääsivät tehotreeniin. Kyllä huomasi, että lepo oli tehnyt tehtävänsä. Tekeminen tuntui hyvältä, sai puristettua väsymyksestä huolimatta kiukulla viimeisiä toistoja ja pumppi oli mahtava! Tuli positiivista palautetta, että hyvin vedetty treeni! :) Kyllä nyt taas jaksaa :) 

Elämäni kovin treeni

Elämäni kovin treeni oli keskiviikkona. Yllätys, valmentajan piiskaamana. :D Etureidet, pakarat ja pohkeet olivat tulilinjalla. Tiesin jo valmiiksi, ettei siitä lystistä mukavaa tule. 

Teemana oli "luulot pois heti". Ensimmäisenä liikkeenä reiden ojennukset. Ensimmäinen työsarja mukavasti omin voimin 15 toistoon saakka. Heti lattialle venyttämään etureisiä 15 sekunnin ajaksi. Samantien takaisin hommiin! Ei tainnut tulla edes kymmentä toistoa omin voimin. :D Polte aivan törkeä!! Avustettuja toistoja loppuun saakka ja AINA se 15 sekunnin venyttely sarjojen välissä. Viimeisessä (neljännessä) työsarjassa vielä viimeisissä toistoissa valmentaja lisäsi vastusta. 

Katkokävellen kohti hackia...

Parit lämmittelyt ja asennon hakemiset heti alkuun. Rautaa kyytiin ja menoksi. Helvetin rakkine! En voi muuta sanoa. Ja sadisti valmentaja. :D Eipähän tehty sarjoja niin, että polvet 90 asteen kulmaan ja siitä ylös. Vaan siitä 90 asteen polvikulmasta (olisi pitänyt) piti laskeutua vielä pari tuskallista senttiä alemmaksi. Ei hemmetti! Ja kun en enää jaksanut, vähennettiin painoja ja eikun alas. Avustettuja toistoja, pommilla pohjaan kun jalat ei enää totellu ja huutamalla ylös. Kyllä, huutamalla! Ja kiroilemalla. Niin ja tulipa kokeiltua se pommilla alas ja vain autettuna ylös. Sarjat venyi taas, miksi ihmeessä en saa sitä kaikkea voimaa OIKEASTI käyttöön mitä kintuista löytyy. Pumppu hakkas miljoona, tuntui etten saa happea ja kyykätä ois pitäny. Töttöröö vaan. Ihan loppuun minimaalisen pieniä pumppauksia, viimeisetkin mehut onnettomista reisistä irti. Luovuttaminen oli ihan oikeasti lähellä!!

Prässisarjat on miun juttu MUTTA tällä kertaa homma meni vähän pieleen. Kun toistot nousi yli 10 alkoi jalkapohja kramppaamaan. Ja toistojen mennessä yli 15 nousi kramppi pohkeeseen saakka. =/ Prässin pudotussarjat jäivät siis puolitiehen, kun vasen jalka aloitti kiukuttelun. Hitto, kyllä ketutti! Mut ei kovin usein mies sano, että mars mars nainen kenkäkauppaan. :D Ostoslistalle meni siis ne painonnostokengät.

Reidet olivat totaalisen tunnottomat. Ainoa tunne oli polte ja puutuneisuuden tunne. Kävely oli katkonaista ja töpöttelyä. Ja hei! Askelkyykkykävelyt oli vielä tekemättä! Ihan ite sain valita kahvakuulat kätösiin ja sisulla 16 kilon kuulat käpäliin ja mars mars! Vähempikin olis kyllä riittänyt. :D Ois saanu tehtyä hieman puhtaampia askelia. Asento askeltaessa huono enkä tuntenut lainkaan reisiä (paitsi sen helvetillisen poltteen). Päällimmäisenä tunteena vaan kiukku ja sisu, että hemmetti miehän taistelen loppuun saakka. Ensimmäinen sarja meni jopa ihan ok. Toinen sarja oli rämpimistä ja muutaman askeleen välein lattialla huohottamista. Onneksi oli vain kaksi sarjaa tehtävänä!

Sitten ne pakarat. Loitonnus laitteessa, tän mie osaan! Jes! :D Toisessa sarjassa avustettuja toistoja ja persuus tulessa! Superina loitunnuksen kanssa sumokyykkäily taljassa. Uusi liike, mutta vaikutti oikein buenolta. Ongelmana vaan, että jalat tärisi aivan tajuttomasti. :D 

Jee! Treeni alkaa olla lopussa! Selvisin hengissä! KUNNES... Valkku ilmoittaa, että lopuksi vielä ankkakävelyä eteenpäin, taaksepäin ja sit viel hyppyjä eteen ja taakse. MITÄ?!?!??!? Et voi olla tosissas?!?! Hyppimään mie, joka en meinaa pysyä edes seisaallaan enää!?! Eipähän siinä: jalat leveään asentoon (kuten sumomavessa), perse alas ja kävelyä eteenpäin ... ja taaksepäin. Sit vielä samassa asennossa loikkien eteenpäin .... ja taaksepäin. Ainoa mikä onnistui jotenkin oli kävely eteenpäin. :D Kaikki muu menikin sit huonosti. :D Asento ei pysyny, en tuntenu lainkaan mitä jalat tekee, pumppu hakkas miljoona, keuhkot tuntui repeytyvän irti ja valmentaja vaan huutaa, että mitä pidempään viivyttelet sitä pidempään tämä kestää. Kaksi sarjaa kävelyä ja hyppyjä. Keräsin kiitettävän määrän katseita (huvittuneita ja sääliviä) sekä useita hymyilyjä/nauruja miun tekemiselle. Minuu ei jostain kumman syystä hirveesti naurattanu...

Viimeisenä liikkeenä pohkeet vaakaprässissä. Pudotussarjat 20 kilon pudotuksilla. Kamala polte ja kipu, mutta selvisin. Tää oli koko treenin helpoin osuus. :D

Selvisin kotiin. Ja matkan aikana pohdin kovin automaattivaihteista autoa, sillä kytkimen pitäminen pohjassa vaati niin suuria ponnisteluja. J:lle naputtelin viestiä, että kävis apteekista Buranaa ostamassa. Tiesin, että kipu tulee olemaan kaveri seuraavat päivän. 

Yleensähän kipu tulee vasta parin päivän viiveellä. Nyt kipu tuli jo samana iltana. Illalla linimenttiä reisiin kunnolla hieroen ja yöksi Buranaa. Sain nukuttua hyvin, ei onneksi tarvinnut herätä kipuun. Seuraava aamu oli kamala. Ja tämä päivä vieläkin kamalampi. 

Ilon aiheena eilen saatu sähköposti valmentajalta, jossa hän kertoo että kyllä on lihasta reisiin tullut. Hän vain unohti mainita asiasta treenin yhteydessä. :D 

Kaikessa kamaluudessaan tuollaiset treenit on niitä mitä kaipaan! Itsensä viemistä äärirajoille, itsensä ylittämistä ja rajojen rikkomista. Yksin ei koskaan ikinä saa tehtyä tuollaista rääkkiä. Yksinkin voi treenata kovaa, mutta ei tuolla tavalla. 

Millainen on teidän kovin treeni koskaan ikinä? :)