torstai 30. heinäkuuta 2015

Kun nuppi alkaa pettää

Ei hymyilytä ei.
Mahtava Sonata Arctica!



Tää viikko on ollu vaikea. Ihan rehellisesti sanottuna koko fitnesshomma on alkanut ottaa kupoliin niin hemmetisti ettei tosikaan. Huomaan miettiväni, että onko tässä ruoan kanssa naimisissa olemisessa mitään kivaa tai onko kivaa treenata väsymyksen ollessa se vahvin tunne. Tää hetki on just se mihin tarvittais sitä oikeeta tsemppiä niin itseltä kuin lähipiiriltä. 






Viikonloppuna teki hyvää olla mökillä ja sunnuntai iltana kokemassa Sonata Arctican upea keikka Olavinlinnassa. Maanantaina oli vielä töistä vapaata ja oltiin kotona vasta illalla, kun kotimatkalla käytiin tervehtimässä parhaan ystäväni vastasyntynyttä vauvaa. <3

Treenasin myös mökillä kahvakuulalla ja loikkatreeniä tekemällä ja sainkin vallan mainion treenin aikaiseksi. Jalat hapotti siihen malliin kuin olisin vetänyt kovan jalkatreenin salilla. :D Ruokailuissa oli löysyyttä ja vaaka ei todellakaan ollut mukana. Äiskä on kyllä onneksi aina tehnyt puhdasta ja terveellistä ruokaa. Siitä iso plussa. :) 

Ilmeisesti kuitenkin nyt alkaa oikeasti väsymys painamaan. Kahdessa vapaapäivässä en vaan kerkeä palautumaan ja olo on kuin jyrätty koko ajan. Kaiken kruunasi nyt kaksi 12 tunnin työvuoroa ja työputki jatkuu kahdessa 12 tunnin yövuorolla. Kesälomaan on aikaa kaksi viikkoa ja pari työputkea pitäisi vielä jaksaa painaa. Jos olo on nyt tälläinen edellisten vapaapäivien jälkeen ei ensi viikko tule olemaan yhtään parempi. :( Ahdistaa aivan älyttömästi jo valmiiksi. Siihen päälle viikon kuluttua oleva koiranäyttelyviikonloppu, jossa olen talkoilemassa. On mahtavaa nähdä kavereita, mutta juuri tällä nimenomaisella hetkellä arvostaisin kotona oloa ihan kaikessa rauhassa ilman ylimääräistä hälinää.

Siispä luulen tämän väsymyksen ja stressin olevan syynä nupin temppuiluun. Puhtaasti ja kontrolloidusti syöminen ja kovaa treenaaminen ei kiinnosta tippaakaan. Samaa koskee tosin myös agilitytreenejä. Ei vaan nappaa. Edes painon putoaminen ja kropan tiivistyminen ei juuri nyt jaksa motivoida. Viimeksi tänään jalkatreeniä tehdessä olo oli aivan kamala: hikoilin normaalia enemmän, sykkeet huiteli korkealla koko ajan, sarjojen välissä piti hengitellä normaalia syvempään ja miettiä milloin uskaltaa nousta seisomaan ettei ala pyörryttää ja kaiken lisäksi treenipainot jäivät pienemmiksi mitä yleensä. Ei paljoa naurattanut.
Onneksi nukkuminen ei ole ongelma ja saan nukuttua hyviä unia. Siitä huolimatta tuntuu ettei se uni vaan riitä. Ehkä en sittenkään nuku niin hyvin kuin luulen nukkuvani?

Uskoisin tämän olevan ohimenevää ja pienen levon jälkeen homma luistaa taas niinkuin pitääkin. Tekee hyvää käydä "oksentamassa" näitä huonoja fiiliksiä jonnekkin, ja tää blogihan on just sopiva paikka sellaiseen. :D Kyllä se taas tästä helpottaa...


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Mitä tapahtui laihiksella

Pari viikkoa sitten valmentajan kanssa yhteisestä sopimuksesta aloitettiin pieni "dietti". Sen piti olla pituudeltaan viikko, max. kaksi mutta venytettiin se kolmeen. Toisen viikon halusin itse, kolmas tuli ohjeena valkulta, kun paino ei käyttäytynyt niinkuin olisi pitänyt.

Painotavoitteeksi muodostui 75 kiloa. Ekalla viikolla paino tippuikin mukavasti, mutta toisella viikolla se jämähti sitkeästi 76 kilon tuntumaan. Koskaan aiemmin ei paino ole noin sitkeästi pysynyt yhdessä ja samassa lukemassa mitä se toisella viikolla teki. Epäilin jo, että vaaka on rikki, mutta ei se pirulainen ollut. Liikuntaa tulee salitreenien ja aerobisten muodossa ja ruokaa on kulutukseen nähden selkeästi vähemmän. Siltikkään paino ei tipu. 
Lähtötilanne 77,1kg, eka viikon tulos 76,2kg ja toisen viikon tulos 76,2 kg

Tämä kolmaskaan viikko ei ole ollut mitenkään nopean pudotuksen viikko, mutta ainakin paino on ottanut loivan laskusuunnan. Toivottavasti laskusuunta jatkuu viikonlopun yli ja saan kirjoitella sunnuntaina valmentajalle hieman iloisemmin sävyttyneen raportin mitä viime sunnuntaina. 

Oma epäilykseni painon junnaamiselle on se, että edellisestä kevyestä viikosta on jo aikaa. Miule on luvattu kevyt viikko treeneistä, kunhan paino on saatu tavoitelukemiin. 
Edellinen "diettiviikko" meni huomattavan paljon paremmin mitä tämä. Silloin kalorit oli suunnilleen samoissa lukemissa, mutta liikuntaa vähemmän. 

Nälkä ja väsymys ovat olleet kavereina. Eka viikon treenit kulkivat kuin unelma ja töistä oli silloin vapaata. Treenit oli äärimnmäisen helppoa suunnitella töiden oheen. Sai elellä kunnon bodylaiffia. :) Toinen viikko oli normi työviikko ja sehän tuntui. Tää viikko töiden suhteen iisimpi, mutta väsymys ja nälkä sen kuin voimistuu. Ja se nälkä ei oo ollu mitään "tekis vaan mieli syödä jotain" vaan oikeesti maha on tuntunut TYHJÄLTÄ ja olo on ollut etova enne seuraavaa ateriaa. Ei oo muuten kauheen kivaa olla töissä, kun olo on huono. =/ Aamut on jees, iltapäivät ehdottomasti pahimmat.

Toi ällöttävä olo on saanut kummasti miettimään mahdollista tulevaa kisadiettiä. Riittääkö voimat vetää se läpi nykyisellä arjella? Haluanko oikeasti sinne lavalle niin paljon, että olisin valmis "kärsimään" sen eteen. Jos kerta muutaman viikon dietillä olo on noin kelju? Vai onko tää vaan nyt pelkkää väsymystä, ja olo ois parempi pienen treenikeventelyn jälkeen?

Salilla treenit ovat kulkeneet nousujohteisesti. Jokaisessa treenissä on edes yhteen liikkeeseen saanut ladata vähän lisää painoja tai on saanut puserrettua yhden tai kaksi toistoa edelliskertaa enemmän. Aerobiset on ollut mukava lisä, ja kiitettävä endorfiiniryöppy on kunnon intervallitreenin jälkeen. Omaan elämänrytmiin sopisi kuitenkin paremmin intervallien ja tasasykkeisten tekeminen muuhun aikaan kuin punttitreenin päätteeksi. Tai no ne intervallit viel menee, mutta tasasykkeiset tekisin mielummin ulkona koiran/koirien hihna/t kädessä. 

Kaikesta valittamisesta ja painon junnaamisesta huolimatta, en oo kärvistelly turhaan. Lihaserottuvuus varsinkin yläkropassa on mielestäni parantunut ja vyötärönseutu ei hölly ja lölly niin paljoa, kuin aiemmin. Mieheltäkin on taas tullut palautettua mahan "pienuudesta" :D 
Kovasti kuitenkin suunnitellen jo Biancaneven Esbeltin hankkimista, josko sillä saisi jotain tulosta tuohon keskikroppaan. 

On muuten ahdistavaa, kun kaikki pehmeys pakkautuu aina siihen. :( Korvien väli on tiukilla tuon asian kanssa, kun ´hetkittäin  tuntuu, että näkyvää tulosta tulee mutta seuraavassa hetkessä tuntuu että samat löllöt ne mukana vaan kulkeutuu.

Suolisto on tykännyt kevennetystä hiilarimäärästä, eikä siis ole oireillut nyt niin pahasti. Makaronin olen vaihtanut kyllä kokonaan gluteiinittomaan versioon ja siitä ei maha suutu. Bataattia ja riisiä voi myös syödä ilman oireilua. :) Ja onhan ne bataattiranet herkkua! NAM! :P

Nyt pitäisi kömpiä peiton alle, vaikka kuistilla istuminen ja sateen ropinan kuuntelu ois mieluisampaa. Edess yksi ainoa yövuoro ja sitten pari päivää vapaata ennen tiukkaa työputkea. Huomenna auton keula suunnataan kohti Savonlinnaa ja sunnuntaina mennään kuuntelemaan Sonata Arcticaa Olavinlinnaan. :)

Mukavaa viikonloppua! :)

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kun joku kielletään, tekee sitä entistä enemmän mieli

Otsikko kertookin viime päivien ajatukset. Kyllä, tämä minidietti nostatti moiset ajatukset. Kroppa on ihmeissään, kun evästä vähennettiin. Mielenkiintoista itsetutkiskelun aikaa tämä on.

Makeanhimo on jotain aivan käsittämätöntä! Hei haloo! Voiko olla todellista vai tekeekö korvienväli temppuja? Rakkaan Ystäväni kanssa tästä pään temppuilusta keskusteltiin jokunen viikko sitten. Mikä ihme siinä oikein on, kun joku kielletään tekee sitä ihan älyttömästi mieli?
Ilmeisesti tämä suuri makeanhimo on ohimenevää. Ainakin toivon niin, sillä en todellakaan halua elää viikko tolkulla tälläisissä fiiliksissä. Harmikseni en ole vielä päässyt siihen, että makeanhimo olisi ollutta ja mennyttä. Siinäpä yksi syy miksi taidan kinuta toisenkin viikon diettiä. Ihan vaan näyttääkseni keskaria omalle kropalle ja pääkopan kiusauksille! Nih!

Aerobisten tekeminen, ah kuinka kivaa vaihtelua! Intervalli verenmaku suussa oli ihan jees ensimmäisenä treenipäivänä viikonlopun levon jälkeen, mutta puolen tunnin tasasykkeinen jalkatreenin jälkeen ei ollutkaan enää niin kivaa. Varsinkaan, kun keksin haluta haukata samalla raitista ilmaa. Hop pyörän selkään ja treenin jälkern fillaroimaan. Ilma oli kylmä ja tuuli vastainen. Ja lisäksi tuli nälkä. Oli sentään voittajafiilis, kun kotipihaan pääsin ja parkkeerasin pyörän autotalliin. Ois vaan pitäny jäädä tekemään se puolentunnin hinkutus salille neljän seinän sisälle. :D

Mahavaivojen vuoksi olen rajoittanut veden juomista ruokailujen aikana. Noh, on ollut työlästä kitata sitä vettä kun maha on jatkuvasti täys. Nyt kun on pieni nälkä maistuu se vesikin paremmin ja päivittäinen tavoite on helppo juttu saada täyteen. Salilla menee vettä tuplasti mitä yleensä ja olenkin harkinnut isomman kanisterin hankkimista normaalin fitnesstukun sheikkerin tilalle. :D

Ja kun juot, ravaat myös vessassa. Se nyt on vaan fakta. Helppoohan se tälleen vapaalla on. Töissä saattaa kaverit ihmetellä kun ravaan vessassa vähän väliä. :D

Treenit on kulkeneet kuin unelma. Työt ei ole sotkemassa harrastusta ja oon saanu elää bodylaiffii. :) Ennätykset on paukkunu nyt kaikissa treeneissä ja tykkään tosi paljon ajatuksesta, että kroppa tiivistyy. Mitään näkyvää en ole huomannut, mutta just nyt pelkkä ajatuskin tiivistynisestä on kiva.

Kyllähän tää viikko on saanut miettimään tulevaisuudessa siintävää pidemmän kaavan mukaan tehtyä diettiä. Toisaalta houkuttaa aivan suunnattomasti nähdä millaiseen kuntoon kropan saa ja miten sitä lihasta on saanut rakennettua. Toisaalta taas pohdituttaa, miten korvienväli koko homman kestää. Oon niin henmetin huono sietämään nälkää. Puhumattakaan siitä, että nälkään liitetään kaveriksi vielä väsymys. Miten pyöritän palettia, jossa seikkailee vuorotyö, treenit, ruokailut, koti ja sosiaalinen elämä? Vai ajattelenko taas ihan liikaa. Pitäis vaan unohtaa liika ajattelu ja mennä vaan kohti tavoitetta?

Ja passaahan sitä miettiä, että onko sitä lihasta rakentunut tarpeeksi. Hittoako pitää itseään dietillä, jos lopputulos on aivan liian lihaton, jolloin ei kisassa pitkälle pötkitä. Toisaalta, enemmin vähemmän lihaa sopivan kireässä kunnossa kuin aivan liian pehmeänä lavalle.

Asiaahan ei yhtään auta, että tuntuu kuin olisin hukassa tulevaisuuden kanssa. Tai lähinnä töiden. Mikä haluaisinkaan olla isona? Tää on nyt vissiin sitä kuuluisaa 30-kriisiä? Haaveita, on paljon mutta kaikkea ei voi toteuttaa samaan aikaan. Nyt jää vain pähkäiltäväksi mistä haaveesta aloitetaan. :D Helppo eikö vaan?

Kuvien lisääminen ei nyt onnistu, kun innostuin naputtelemaan ajatuksen virtaa tabletilla. Miun touhuja voipi toki käydä katselemassa Instagramista @satu_kokkonen :)

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Tasaisen tappavaa

Eipähän ole ollut mitään kirjoitettavaa. Arki jyrää tasaisen tappavasti eteenpäin ja viikot vierii sellaista vauhtia että ei meinaa pää pysyä mukana. Vasta oli kesäkuun alku ja nyt eletään jo heinäkuuta! Mut hei! Miun KESÄloma lähestyy myös tasaisen tappavasti. 

Loma on asia, jota odottelen nyt kuin kuuta nousevaa. Juuri parhaillaan vietän seitsemää vapaapäivää ja voin sanoa, että tarpeeseen tuli. Suuri ilo olla poissa työpaikalta, mutta toisaalta ahdistaa kun aika kuluu nopeasti ja kohta pitää kömpiä Tikkakukkulalle taas. 

Treenit kulkee onneksi edelleen erinomaisella flowlla. Väkisinkin herään miettimään, että teenkö oikeasti treenit kunnolla kun ne tuntuu sujuvan nyt niin älyttömän hyvin, palautuminen on priimaa eikä omaa päätä tartte tsempata treenille lähtiessä. 

Paino otti harppauksen ylöspäin. Oma kroppa jaksaa edelleenkin ihmetyttää. Ensin paino junnaa ja sitten se ottaa kerralla reilumman hypyn ylöspäin. Nyt sen hyväksyy paljon paremmin kuin puoli vuotta sitten. Alkaa lähestyä sellaiset vaakalukemat, että ahdistaa. Olo on välillä suht timmi kilogrammoista huolimatta ja seuraavassa hetkessä tuntuu että kroppa on pelkkää pehmeää höttöä. Pääsinkin nyt minidietille, jolla kiristellään kroppaa mutta pidetään se pituudeltaan vain yhden taikka kahden viikon mittaisena. Ottaapahan kroppa taas hiilareita paremmin vastaan. :) Toivon todella, että kroppa reagoi tähän kiristelyyn yhtä mainiosti kuin viimeksi! 
Diettievästä


Viime "minidietillä" kropassa näkyi viikossa hieno tiivistyminen ja painokin laski. Silloinhan vain puolitettiin hiilareita päivän ensimmäisiltä aterioilta. Nyt on nipistetty hiilareita ja lisätty aerobiset kuvioihin. Kaksi intervallia ja yksi tasasykkeinen treenien loppuun. Tänään vetäisin ensimmäisen intervallin ja olipa kivaa! Huippua oli päästä tekemään viikonlopun lepäilyn jälkeen uudenlaista treeniä. Intervalli oli vielä todella lyhyt, joten en ollut kuoleman kielissä sen jälkeen. :D Oon nyt sit koko loppupäivän ravannut vessassa vähän väliä, kun on nesteet lähteny liikkeelle. Hyvä juttu.

Viime viikko oli normaalista rytmistä hyvinkin poikkeava. Alkuviikko meni töissä. Olisi ollut sama asustella muutamat päivät teho-osastolla, sillä kotona kävin vain ja ainoastaan nukkumassa. =/ Torstaina aamuvuoroon lähtiessä olin niin töttöröö, että unohdin mm. laittaa ripsivärit silmiin. :D Ja kyllä, se on todellinen unohdus! En edes salille lähde ilman ripsiväriä!!

Perjantaina käyskenneltiin monta tuntia rakkaan ystävän ja hänen lapsukaisen kanssa Farmari -messuilla. Monta tuntia kului nopeasti ihastellen erilaisia eläimiä. Kylmät väreet kulki kropan läpi nähdessäni upeaakin upeamman Friisiläisen (hevonen)! Ollappa aikaa ja rahaa! Ostaisin sellaisen välittömästi. UPEA eläin! <3 
Aivan mahtava päivä aloittaa vapaat. Upea kesäkeli, loistavaa seuraa ja hyvin järjestetyt messut. Kyllä kelpasi. 
Iltapäivällä suunnattiin vielä Toitskun keula kohti Kerimäkeä ja ajeltiin mökille.
Sikapossut <3
Oikea mahtisonni!!

Poseeraava pässi :D

Lauantaina oltiin Savonlinnan Oopperajuhlilla katsomassa operetti Iloinen Leski. Ei, en ole suuri oopperan/operin ystävä, mutta onhan nuo Olavinlinnan puitteet näkemisen ja kokemisen arvoiset. Yllättäen tykkäsin viime kesäisestä oopperasta enemmän. Ja hieman jo suunnittelin mitä menisin ensi kesänä katsomaan. :D Ei lainkaan huono tapa viettää muutama tunti kesäistä iltaa. :) 
Tallisaaren pässi(t)
Sunnuntai nautiskeltiin vielä mökillä olosta. Harmi vaan, että enää ei ollut niin lämmintä. Juoksutettiin koiria metsässä, käytiin kalassa (ja miule tietty napsahti se soutajan rooli...) ja lepäiltiin vain. Huomaan, että normaalina arkena on meno päällä kokoajan ettei sitä oikeasti tajuakkaan kuinka väsynyt sitä on! 

Vaikka viikonloppu oli rentouttava eikä missään nimessä raskas olen nukkunut viime yönä kuin tukki ja treenin ja syömisen jälkeen vielä tunnin päiväunet! Eikä varmasti tee yhtään tiukkaa saada illalla unta. Päiväunet nukun vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! Toivon myös, että kropan nesteisyys häviää nopsasti ja alkaa kiristyminen. Taidan ottaa ennen ja jälkeen -kuvat, että näen tapahtuuko viikossa mitään. :) 

Nyt eväitä väkertämään ja illaksi agilityn pariin! 

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3