torstai 25. elokuuta 2016

Project mutsi kuntoon

Katselin ristiäiskuvia ja iski aikamoinen kroppa-ahdistus. Muistan tämän samanlaisen tunteen, kun muutama vuosi sitten korjailin elämäntapoja ja aloitin uudelleen muokkaamaan kroppaa. Eipä tee mieli omia kuvia katsella ei...
 
Se pahanmielen aiheuttaja
Valokuvat ovat raadollisia. Vaikka se on vain pieni hetki ja epäsopiva kuvakulma, saa se mielen ahdistumaan. Itse kun ottaa selfieitä voi vääntää ja kääntää asennot suotuisimmiksi omien makkaroiden kannalta. Yllätyskuvat ja -kuvakulmat eivät kaunistele, päinvastoin.

Tämänhetkinen "kunto". 11 viikkoa synnytyksestä.
 Synnytyksestä on nyt 11 viikkoa aikaa. Missään vaiheessa en ajatellut, että tsädääm, muutama viikko ja kroppa on entisellään. Paino lähtikin putoamaan kivasti, pääsin jo hyvin lähelle raskautta edeltäneeseen painoon, kehonkoostumuksen ollessa toki täysin eri. Lopetin (lue: unohdin) vaa'alla käynnin ja viime viikolla astahdin vaa'alle, kun olin tosiaan mieleni pahoittanut niistä ristiäiskuvista. Ja se pirun paino oli lähtenyt kipuamaan ylöspäin! 

Pysähdyin miettimään tämänhetkisiä elintapoja. Unta on aivan liian vähän ja se on katkonaista (+ nukahtamisongelmat ovat täällä taas), liikuntaa liian vähän ja ruokailut liian vähäenergistä ja hiilaripainotteista. Onni olisi omistaa kroppa, joka kutistuu kun kalorimäärä on matala. Olen siis siinä samassa ongelmatilassa, mikä oli ennen raskautta ja raskauden aikana. Aineenvaihdunta on jumissa ja siksi ne makkarat on ja pysyy tiukasti.

 Jossittelu ei auta, eikä myöskään itku markkinoilla. Jotain on tehtävä ja se olen vain ja ainoastaan MINÄ joka asiaan pystyy vaikuttamaan. Aiempaan painonpudotukseen verrattuna on tällä kertaa huomioitava yksi asia: imettäminen. Eli miinuskalorit on nou nou, hiilarittomuus on nou nou. Varsinainen laihduttaminen on ehdottomasti nou nou! 

Kävin lauantaina istuskelemassa salilla ;) Hiki tuli ;)
Yes yes on siis aineenvaihdunnan kuntoon laittaminen. Unen määrään on huono tällä hetkellä vaikuttaa ja niiden kuuluisien päiväunienkin ottaminen on usein mahdoton tehtävä. Magnesiumia käytän jo säännöllisesti. Toivoa vain sopii, että tyttö rupeis nukkumaan vähän pidempiä unipätkiä öisin tämänhetkisten 1,5-2 tunnin pätkien sijaan. Ja meidän yöt on jo nyt PALJON parempia mitä vielä pari viikkoa sitten! En siis valita.

Ruokailut on sitten se suurin kompastuskivi. Miten saada riittävästi kaloreita ja proteiineja helposti ja sellaisista lähteistä, että ne ei käy tytön mahaa kipristämään? Ja eväät ei sais vaatia kummoista laittoa, sillä tyttö sylissä kokkaaminen on aikasta vaikeeta. Täytyy suunnitella ja pohtia. :) Ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan. :)

Univaje ja aineenvaihdunnan jumahtaminen ovat pienoinen haaste liikuntapuolta ajatellessa. Pitkäkestoista aerobista ei suositella, tosin ei me siihen olla kovinkaan kykeneviä (tyttö ei viihty vaunuissa), mutta mutsin ja aksakoiran kuntoa pitäisi saada kohotettua, että päästään kisaamaan. Kerta viikossa agilitytreenit ei kuntoa nosta mihinkään. Voimaharjoittelukaan ei ihan vielä ole täysin mutkatonta, sillä keskivartaloa vaatii vielä vahvistamista raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Ja salikertoja en saa viikkoon kovinkaan montaa, ainakaan säännöllisesti. Ehkäpä kahvakuulan heiluttelu kotona voisi olla ratkaisu? Jos vaan saan tytön viihtymään treenin ajan. Ja ollaanhan me menossa äiti-vauva jumppaan! :) Jos vaan riittävästi äiti-ihmisiä ilmoittautuu. 

Mainontaa!!! Tulkaa nyt äiti-ihmiset jumppaamaan! :)
On taas Satu kaikkimullehetiNYT vauhdissa. :D Pohdinnasta on siirryttävä tekoihin, joten suunnitteluhommiin siis!
Nyt onkin aikaa hieman surffailla internetin ihmeellisessä maailmassa, kun tyttö harvinaislaatuisesti nukkuu päiväunia omassa sängyssään. :)

torstai 18. elokuuta 2016

Honey, I´m home!

Viime sunnuntaina se tapahtui. Nimittäin tämän mutsin eka salitreeni synnytyksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan salitaukoa kertyi about neljä kuukautta, sillä en ollut loppuraskaudesta kykenevä enää salitreeneihin. Toisaalta, minuu ei mikään mummojumppa kiinnosta, joten sekin söi intoa unettomuuden ohella.
Todistusaineistoa :D

Sunnuntaina hipsin salille hieman epävarmoin fiiliksin. En ollut suunnitellut treeniä juuri lainkaan. Olin vain päättänyt, että kroppaa kuulostellen kokeilen mahdollisimman monipuolisia liikkeitä. Jos vähänkään tuntuu epävarmalle, erityisesti keskivartalon seudussa, jätän suosiolla sen liikkeen tekemättä. 
Treeni koostui seuraavista liikkeistä:

* Lämmittely crossarilla

1A Maljakyykky 5kg paino sylissä 3x12
1B Kulmasoutu käsipainolla 3x12

2A Suorijaloin maastaveto käsipainoilla 3x12
2B Vinopenkkipunnerrus neutraalilla otteella 3x12
2C Vipunostot sivulle levypainolla 3x15
2D Vipunostot taakse levypainoilla 3x15

3A Pakarapotkut taljassa 3x15
3B Pull over taljassa 3x15

4 Selän ojennukset 3x10

5 Jalkojen lasku (jalat 90 asteen kulmassa) 3x12

Tarkoituksella jätin hauikset ja ojentajat pois. Keskityin jalkoihin (pakaraan) ja pahimpien yläkropan jumikohtien verryttämiseen. 

Mielestäni onnistuin enemmän kuin hyvin. Hikoilin kuin pieni possu ja nautin joka ikisestä hetkestä. <3 Huono viikko sai hyvän päätöksen ja tämän äiti-ihmisen pää sai tarvitsemaansa tuuletusta. Mikään kävelylenkki ei saa samaa fiilistä ja hyvänolon tunnetta aikaiseksi. Vaikka treeni olikin aikamoista satujumppaa, oli se just sitä mitä olen kaivannut. :) 

On saavutus, jos tällä hetkellä pääsen käymään salilla kerran viikossa. Sellainen treenitahti on enemmänkin pään treenaamista ja jumien pehmittelyä. Ihan sama, jos vain tuon hyvänolontunteen saan siivittämään arkipäiviäni, riittää tuo yksikin punttien heiluttelukerta. :)

Mites lukijoilla on treenit sujuneet? :)

torstai 11. elokuuta 2016

Iloa ja murhetta

Mistä on pienet tytöt tehty? Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty.

Viime lauantaina vietettiin tyttäremme ristiäisiä.  Juhlittiin meillä kotona n. 20 hengen voimin. Ihana päivä. :) 

Facebookissa miulla olikin pieni arvuuttelu menossa, mikä nimi tulee olemaan. Älyttömän hyviä ehdotuksia siellä olikin, ois varmaan pitäny kysellä vähän aiemmin. ;)
Kukaan ei kuitenkaan osunut oikeaan. Tyttärestämme tuli: 
Ketä yllättää, että koirat on jollain tavalla juhlassa esillä? ;)
 Pienillä itkuilla mentiin, kuumuus lähinnä pientä sankaria vaivasi. Muutoin juhlat menivät välillä huikkaa ottaen ja sitten taas seurustellen. Mimmi jaksoi päivän aivan mielettömän hyvin. :) 
Hyvin mennyt juhlapäivä onkin sitten kostautunut vähän myöhemmin mahavaivojen muodossa. :( Helmi ei vissiin oikein tykänny äitin herkutteluista ja nyt on ollut entistä enemmän rikkonaisia öitä ja itkuisia iltapäiviä/iltoja. :( Apua on vaivoihin haettu ja nyt sitten odotellaan tuloksia.

Oma olo on helpottunut, että juhlat on ohi ja arki palannut. Juhlien järjestäminen on aika työlästä tälläisen syli- ja tissitakiaisen kanssa. Onneksi on mummi, joka auttoi. <3 Ja isimies, joka piti töistä ylimääräisen vapaan. :) 
Juhlien aikaansaama väsymys ja lapsen mahavaivat on vieneet äiti-ihmisen jaksamisen äärirajoille. Enää ei olo ole uudestisyntynyt kolmen tunnin unien jälkeen mitä vielä jokunen viikko sitten oli. Päivisin en pysty nukkumaan, koska tyttökään ei nuku. Tai tyttöhän nukkuu päiväunet miltei aina vain rintarepussa mutsin ollessa liikkeessä. 

Väsymyksestä johtuen tuntuu että pienetkin takaiskut iskee tosi kovaa. Esim. maanantain agilitytreenien väliinjääminen sai tän mutsin itkemään vielä seuraavanakin päivänä. Kotona oleminen on yksinäistä ja todella kaipaan omaa aikaa harrastusten parissa. Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin, kun muistelen maanantain pettymystä. :( 

Olin jollain tasolla jo raskausaikana valmistautunut tähän yksinäisyyden tunteeseen, mutta nyt se on todella iskenyt vasten kasvoja. On tosi iso kynnys kutsua ketään käymään meillä taikka itse lähteä minnekkään, kun tyttö on ollut itkuinen mahansa takia. Oravanpyörä alkaa olla valmis. Raskasta? Kyllä! Ja ei, en kaipaa voivottelua siitä, miten rankkaa on ja vielä vähemmän kommentteja siitä, että sitä saa mitä tilaa. Kaipaan vaan aikuista juttuseuraa ja kaikkea muita jutunaiheita kuin vain vauvajuttuja.

Nyt vain odotan viikonlopun alkamista, jolloin saan apua isimieheltä. Kroppa (niska, hartia, selkä, kädet) on todella kipeät, kun tätä hienosti kasvavaa mimmia kantaa sylissään päivät. Reppu auttaa vähän, mutta eihän se jo syntyneitä jumeja ja jännityksiä poista.
Toinen mitä odotan, on tämän kuun loppu ja isimiehen kesäloman alku. Saan helpotusta omaan arkeen edes muutaman viikon ajaksi. 
Niin, ja toki toivon, että tytön mahavaivat helpottaisivat mahdollisimman pian! 

Tulipas nyt valituspostaus. Kuvastaa hyvin tän hetken fiiliksiä. Onnellisuutta, mutta siinä sivussa alakuloa ja ikävää. :(
Uuteen nousuun ja silleen!

Ihanaa loppuviikkoa! <3