Hitaammat jalat

Eipä oo treenijuttuja kirjoitettavana. Voisin vaihtaa koko blogin nimeksi hitaammat jalat :D 

Vai liekkö jo ihan ok näin raskausviikolla 35 oikeesti himmata tahtia? No ei ole, jos muuten on olo hyvä! Sisäinen piiskuri on kyllä sellainen, että se muistuttaa että ihan oikeesti ei enää voi mennä touhottaa samaa tahtia mitä pää käskisi.

Lepo ja kampaajakäynti tekee ihmeitä!
Ei enää zombi-lookia! :D

Ehkäpä suurin syy kirjoittamattomuuteen on ollut väsymys. Ne vanhat tutut uniongelmat tekivät come backin ja useampi viikko meni enemmän tai vähemmän zombina. Terkkarikin neuvolassa jo vähän puhutteli siihen malliin, että vois ruveta himmaamaan. No viikko sitten käväisin hakemassa elämäni ensimmäisen saikkulapun ja niin loppui sitten töissä käyminen. Ja vielä alkuviikosta mietin, että kyllähän tässä nyt ois viel voinu töissä käydä. :D 

Kyllä tuli vähän luovuttajafiilis, kun uniongelmat otti ja hävis samalla kun työt loppui. Korvienväli oli vissiin ollu vähän tiukilla ja yhden paperinpalan avulla pääsi stressi helpottamaan. On tää ihmismieli kummallinen juttu. Ikävöin työkavereita jo nyt!  Oon nyt tän viikon aikana saanut kotona aikaan paljon rästiin jääneitä juttuja ja oon puuhastellut energisenä oikeastaan joka päivä jotain. Olo on kuin uudelleensyntyneellä. Joskin hieman valasmaisella sellaisella. :D 

Salitreenejä on ikävä MUTTA en saa mitään kiksejä siitä satujumpasta jota joutuisin tällä hetkellä tekemään. Ristiriitaista eikö? Oon siirtänyt katseen jo kesään/alkusyksyyn. Olen paljon pohtinut synnytyksestä palautumista, huom! järkevää palautumista. Ei suinpäin sukkelaan rynnimistä treenien pariin kun vähänkään siltä tuntuu vaan kaikessa rauhassa ajan kanssa.

• Kevyttä lenkkeilyä vaunujen ja/tai rintarepun kanssa heti kun siltä tuntuu. Tätä siis jo ennen jälkitarkastusta. Eikä mitään maratonlenkkejä, vaan ihan vähän kerrassaan omaa vointia kuunnellen. Samalla pääsee myös toi "kisakoira" Uljas myös peruskunnnon kohotukseen.
• Kevyttä kotijumppaa vauvan kanssa tai ilman. Tähän yhdistettynä liikkuvuusharjoittelua ja lantionpohjan jumppaa. Lantionpohjan kuntoutuksen tosin saa aloitella ihan heti. :) 
• Syksyllä ohjattuun vauvajumppaan
• Kun tuntuu siltä niin varovaisesti salille. On vain hyvin tarkkaan arvioitava vatsalihasten ja erkauman tilanne. Vatsaan ei saisi kohdistua mitään turhaa painetta, sillä en todellakaan halua mitään tyrää itselleni aiheuttaa omalla typeryydellä.
• Hiljalleen voimapainotteisen treenin aloittelua. Salitreenejä olisi hyvä saada vähintään kaksi/viikko. Ja salainen haave on keskittyä oikeasti niihin voimaliikkeisiin (kyykky, maastaveto, erilaiset punnerrukset) 

Kaikista vaikein osuus on tuo maltti. Ja se, että "uskallan" jättää vauvan hoitoon n. tunnin ajaksi. :D  

Agilityhallille voin onneksi ottaa myös vauvan mukaan, mikäli hän suostuu nukkumaan ja olemaan kiltisti sen aikaa kun mutsi treenaa. ;) 

 

 Ihme kyllä painonnousu ei ole tällä hetkellä mieltä kaihertanut. Viimeksi tänä aamuna koin pienen ahdistuksen vaakalukemaa katsoessa. Ollaan sellaisilla kymmenlukemilla että huhhuijaa! Tosin viime viikot on syömisten suhteen olleet aikamoisia. On ehkä aika hieman ryhdistäytyä! 

En vielä tässä vaiheessa ota myöskään painetta siitä missä ajassa raskauskilot tulee sulamaan pois.  Aika näyttää, mutta se on varma että syömisiin on PAKKO kiinnittää huomiota ihan oikeasti eikä antaa väsymyksen ottaa valtaa. Tietäähän sen, että vaikka univaje väsyttäisi on olo parempi kun edes ruokailut on kunnossa.  

 

Vinkkinä ruokailujen hallintaan näin älypuhelinaikoina on  sovellus nimeltä FatSecret! Helppo käyttää haluatpa alentaa painoasi tai ihan vain seurailla mitä syöt päivän aikana ja paljon niitä kaloreita kertyy. Suosittelen lataamaan ja kokeilemaan. :) 

Itse yllätyin siitä ehkä eniten miten helposti kalorisaanti jää MATALAKSI. Varsinkin, kun syöt puhdasta ruokaa jää kokonaiskalorit hyvinkin helposti liian matalalle ja pidemmän päälle kroppa rupee hidastelemaan (kun kyse painonpudotuksesta). Eli jos epäilet esim. säästöliekillä olemista, on tuossa varsin näppärä sovellus testaamiseen. 

Jaahans. Siinä maha missä painitaan. Nimittäin ruoka-aika! :) 

Hyvää Vappua! :)

"Tosi ystävä on kuin toinen minä." — Aristoteles

Peukkuu vaan ni jaksaa! NOT!

Hiljaiseloa on vietetty blogin puolella. Tossu on alkanut painamaan ihan todenteolla ja perusarki tuntuu jälleen raskaalta. Onneksi työpäivien määrä vähenee kokoajan. Se mikä tekee arjesta just nyt raskasta on jälleen kerran uniongelmat. =/ Illalla ei meinaa uni tulla, unet on 2-3 tunnin pätkiä ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Ei varmaan tarvitse enempää selitellä? Ja tässä kohtaa en myöskään kaipaa niitä "vauvan syöttöaika" ym. kommentteja. ;)

Eipä oo tarvinnut nenäänsä salilla näyttää, kun on suuri saavutus saada vapaapäivänä imuroitua koti tai muuten vaan yrittää toipua työputkista. Pää kaipaisi treeniä, mutta kroppa ilmoittaa hyvin selvästi että lepo on nyt tärkeämpää. Jospa sitä vielä pääsisi kevyesti treeniin kiinni, kun työt loppuu. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :)

Koiraharrastuksissa on sentään tullut oltua hieman aktiivisempi. Agilityssa on turha haaveilla enää kunnollisesta ratatreenistä, mutta onneksi muuta treenattavaa on senkin edestä. :D Tavoite pitää koiran itseluottamus yllä ja että molemmilla on HAUSKAA.
Näyttelyissä tuli käytyä ihan peräti kahten viikonloppuna. Rinkiä tuli juostua useamman luppiksen kanssa, ja ai että miten oli kivaa! <3  Loistavasta seurasta puhumattakaan. Kiitos kaikki osalliset! <3 

Uusi Ystävä nro. 1 <3

Uusi Ystävä nro. 2 <3

Omat rakkaat tollot <3

Töistä poisjääminen on toisaalta todella toivottua, mutta samalla on iskenyt haikeus siitä, että enää miulla ei sitten olekkaan sitä tiivistä työporukkaa jonka kanssa heittää aivottomia juttuja, kuulla juoruja ja tehdä töitä yhdessä. Pelkään erakoitumista kotiin vauvan kanssa ja sitä, että pian on kotoa lähteminen vaikeaa.

Varmaan tässä matkan varrella tulee niitä ns. mammakavereita mutta ihan oikeesti, kaipaan muutakin kuin vaan vauva-/lapsijuttuja! Jo nyt ahdistaa kun tuntuu etten paljoa muusta saisi olla kiinnostunut kuin vauvoista. 

Voisinko sanoa kokevani (jo nyt) yksinäisyyttä? Tavallaan joo. Ärsyttää kun en itse jaksa olla aktiivinen ystävä ja sopia tapaamisia ym. Mutta olenko kovinkaan hyvää seuraa kun olen väsynyt ja ärtynyt siitä syystä? Miun ystäväpiiri ei muutenkaan ole mitenkään iso. Onneksi tiedän, että on olemassa se LuottoYstävä <3 Yksikin riittää <3

No, aika näyttää miten mutsin käy.

Josko sitä lähtis nauttimaan ihanan keväisestä auringonpaisteesta ulos kera poikien. :)
Ihanaa tätä viikkoa! <3

Selvästi hyvä päivä

Mikä siinä onkin, että tällä hetkellä osaa arvostaa terveyttä ja hyvän fiiliksen päiviä enemmän kuin ennen? Ehkä se ensimmäisen kolmen kuukauden huono olo antoi vähän perspektiiviä asioihin? Tai sit hormoonit on laittanu pään pehmeäksi? :D

Eilisillan treenikaveri <3

Oli miten oli, tänään on hyvä päivä. Sai nukkua pitkään, syödä kiireettömän aamupalan ja käydä treenaamassa salilla kaikessa rauhassa. Mieli on tosi hyvä eilisillan agilitytreeneistä ja juokseminen koiran kanssa tuntuu edelleen hyvälle. :) 

Slow Morning <3

Yksi suuri hyvän fiiliksen aiheuttaja on työvuorot. Eilen aamu, tänään yö ja sitten taas pari vapaata. Voi jee, kun vois tämmöisellä rytmillä töitä tehdä! Mutta ei... Sehän olisi liian mukavaa ja helppoa. Mukavuus loppuu lyhyeen ja viikonloppuna alkaa kuuden työpäivän putki. Aaaargh. 

On myönnettävä, että kroppa ei ole entisensä. Nuo työputket käy ihan oikeesti voimille. Oon tosi paljon miettinyt sitä, että onko väsymys todellista vai olenko vain laiska. Mutta olen kallistunut siihen uskoon, että kyllä väsymys on todellista. Jalat turpoaa ja painaa tonnin, mahassa tuntuu epänormaalilta (ei kuitenkaan supistele) ja huimausta on enemmän. Ja todella herkästi rasittuminen näkyy yöunissa! Vaikka miten väsyttää ja uni tulee nopeasti loppuu ne sitten ennen aikojaan ja olo on heti aamusta alkaen väsynyt. Onneksi kyse on ollut toistaiseksi vain yksittäisistä öistä ja toivottavasti ne ei lisäänny. 

Tuohon komboon on huono lähteä lisäämään treeniä. Siksipä salitreenit sijoitan joko yövuoron aloitus päivään tai vapaapäivään. Lenkillä käyn kroppaa kuulostellen; jos on paukkuja työpäivän jälkeen voin käydä tunnin köpöttelyn tekemässä raittiissa ilmassa. Myös agilitytreenien kanssa on joutunut himmaamaan siten, että jos kroppa on oikeesti ihan tiltissa ja seuraavana aamuna pitäisi töissä olla reippaana, joudun skippaamaan treenit. =/ Oma hyvinvointi menee nyt treenaamisen edelle. 

Tänään treenatessa mietin, kuinka onnekas olen ollutkaan. Kroppa jarruttelee treenaamista (jos verrataan siihen miten treenasin ennen raskautta), mutta pystyn silti tekemään niitä treenejä mistä todella tykkään. Muokaten joo, mutta mikä ilo oli tehdä esim. hackia huolellisella kontrollilla ja reidet ja pakarat oli tulessa! Kyllä, kaipaan kovia jalkatreenejä, mutta varsin mukavaa poltetta saa tällä nykyisellä "satujumpallakin" aikaiseksi. Mottona kontrolli. Kaikissa liikkeissä. Hermosto kiittää ja jos voin noilla ehkäistä loppuraskauden vaivoja on se vaivan väärti. 

#mutsitreenaa
Koko kropan treeni ja lisäksi venyttelyt!

 Ensi torstaina on jännä aamu. Olen menossa sokerirasituskokeeseen. Suoraan sanottuna jännitän tuloksia! Olen syönyt puhdasta perusruokaa, joskin hiilareiden määrä on ollut melkoisen reilu. Ja kyllä, makeaa olen syönyt aivan liikaa. Hyi minua! Rad-diagnoosi (raskausajan diabetes) napsahtaa heti, jos yksikin kolmesta arvosta on viiterajan "väärällä" puolella. Ja se tietää sitten diettiohjeita ja kotiseurantaa raskauden loppuun saakka. 

Mitään riskiä ei periaatteessa pitäisi olla. Diabetesta ei löydy lähisuvusta, paino ei ole noussut hullulla tahdilla, syön monipuolisesti ja terveellisesti (joskin ehkä liikaa hiilareita) ja liikun säännöllisesti. Olo on kaikinpuolin hyvä ja terve. Ja silti "pelkään" (tai paremminkin jännitän) tuloksia. Maailmahan ei tuohon diagnoosiin kaadu, mutta koen olevani jotenkin pettynyt kroppaani jos diagnoosi napsahtaa. Tai ainakin syytän siitä voimakkaasti itseäni ja typeriä ruokavalintoja. 

Tästä postauksesta tuli nyt aika sekava fiilisten "oksennus". :D Lähden nyt nauttimaan auringonpaisteesta koiruuksien kanssa ja nautin myös huomenna aamulla alkavista vapaapäivistä. :) 

Ihanaa tätä viikkoa! <3

Kieltoja, rajoituksia ja mittauksia

Raskaus on jännä juttu. Periaatteessa ollaan terveitä mutta joskus tuntuu että ei kuitenkaan olla. On kieltoja ja rajoituksia, säännöllisiä kontrollikäyntejä ja mittauksia labrassa ja neuvolassa. On lääkärin tapaamista, tosin tässä on todella suuret vaihtelut paikkakuntien välillä.

Joskus väkisinkin pysähtyy miettimään, että kuinka ihmeessä sitä on saatu terveitä lapsia tähän maailmaan ennen vanhaan? Ei sillä, tietyt perusseurannat on todella hyvä juttu! Ja elintason nousun myötä on tietyt sairaudet nostaneet päätään esim. diabetes ja hypotyreoosi, joten on ihan jees että mutseja seurataan. Kenellekkään ei hillitön painonnousu raskauden perusteella ole hyväksi.

Näin perusterveenä ja elinvoimasena nuorena (tai enhän mie nyt ensiodottajaksi enää nuori ole) ihmisenä on ollut jopa hieman huvittavaa selailla niitä kaikkia paperinivaskoita, joita neuvolasta olen kotiin kantanut. Tunnetusti olen se vastarannan kiiski, joka vastustaa kieltoja ja rajoituksia ja ei todellakaan mene lääkäriin tms. jos olo ei sellaista vaadi. No, nyt on ollu tän mutsin nöyrtymisen paikka.

Ruokarajoitukset ovat aikamoiset. Omasta neuvolasta sain heti ensimmäisellä käynnillä kaksi A4 paperia liittyen pelkkään ruokaan. On lueteltu eri ruoka-aineita, rajoituksia niiden käyttöön ja (tää on hyvä juttu) perustelut rajoituksiin. Eniten ärsyttää perusteluissa sana "SAATTAA" ilman muuta perustelua. On tosi luotettavaa. Millä perusteella on sitten keksitty, että joku SAATTAA olla haitallista? 

Kolme haittaa nousee ylitse muiden: listeria, turvotusten lisääntyminen, verenpaineen nousu. Hieman kärjistäen sanottuna kaikki mitä syöt voi lisätä turvotuksia ja nostaa verenpainetta. :D Myös listerian vaara vaanii kaikkialla. 

Lounaaksi tänään: frittimuikkusalaattia. Terveellistä ja Kotimaista.

Juhuu, terve järki haloo!?! Eri keskustelupalstoja lueskellessa on tuntunu, että nuo ruokarajoitukset aiheuttaa tuleville äideille hirveesti stressiä. Ja stressikään ei ole hyväksi. Jos sitä vaan pysähtyis pohtimaan ruoan puhtautta ja monipuolisuutta ei tartteis stressata kaikesta. Lihat kypsäksi ja ulkomaalaiset kasvikset ja marjat kypsennettynä. Säästyttäis monilta ahdistuksilta ja peloilta. 

Voin sanoa suoraan, että en todellakaan ole miettinyt onko sämpylässä ollut pellavansiemeniä vai ei. Suosin myös kotimaisia tuotteita, ja niiden hygienian tasoon olen luottanut tähän saakka ja luotan tästä eteenpäinkin. 

Liikuntaan on myös olemassa omat suositukset. Ne on jopa fiksut ja mikä parasta, siellä mainitaan lihaskuntoharjoittelu! Iso plussa! Vielä kun saisi niin ei raskaana olevat ja etenkin raskaana olevat ottamaan apuja vastaan kuntosalitreenin aloituksessa. Viimeksi tänään katselin oman treenin lomassa, kun kaverukset olivat tulleet salille ja toinen (se kauemmin käynyt) opasti toista. Liikeradat olivat aivan kamalia eikä kohdelihas tehnyt todellakaan työtä vaan joku toinen lihas. Hyvähän se, että ihmiset liikkuu mutta se liikkumisen ilo loppuu nopeasti kun tehdään väärin ja siitä aiheutuu turhia kipu- ja jännitystiloja. 

Mutsi kävi kyykkäämässä!

Omaa kehoa on liikkuessa kuunneltava entistä tarkemmin. Monet treenikerrat olen kiittänyt sitä, mitä fitnessajat opetti! Joonas teki ison työn hioessa liikeratoja ja sitä myöden hermoston toimintaa oikeaan suuntaan. Nyt on ollut oikeasti helppoa löytää hyvät liikkeet jotka tuntuu siellä missä pitää ilman turhaa painetta vatsaan tai selkään. Ja mikä ehkä se kaikkein paras juttu: miun selkä ei oo ollu kipeä! :)

Odotan jo synnytyksen jälkeistä aikaa ja kropan palauttelua ja paluuta liikunnan maailmaan. En voi yhtään tiedää missä kunnossä tää ruho on kesällä, mutta toivon pääseväni aloittamaan varovaisesti vaunulenkkeilyn mahdollisimman pian ja hiljalleen myös menemään kuntosalille. Ohjeissa sanotaankin, että "aloita liikkuminen niin pian kuin tunnet siihen pystyväsi". En halua unohtua vain kotiin neljän seinän sisälle vaan haluan hakea energiaa ja jaksamista liikunnasta mahdollisimman pian.

Vaikka tämä kropan muuttuminen on aiheuttanut paljon sopeutumisvaikeuksia odotan kuitenkin innolla mihin mittoihin tää kroppa venyykään. Ja palautumisesta puhumattakaan. Sanotaan, että hyvä kunto ennen raskautta ja kunnosta huolehtiminen raskausaikaan parantaa ja nopeuttaa myös synnytyksestä ja raskaudesta toipumista ja palautumista. Toivottavasti näin käy! :) Aika näyttää ja stressiä en ota. :) Mielenkiintoisia aikoja :)

No ne neuvolakäynnit. Niissä vaikuttais olevan todella paljon paikkakuntakohtaisia eroja. Toiset rajaa neuvolassa usein jo heti alusta saakka ja itse on saanut tähän saakka miltei itse sanella kuinka usein käyn. Koska kaikki on mennyt hyvin, ei ole myöskään liian usein neuvolassa käydä kertomassa että kaikki on hyvin. Oma terkkarini on ihana :) Ei hössötä turhia ja hänelle voi puhua kaikesta. Käynnit ovat olleet lyhyitä, mutta kaikki asiat on tullut hoidettua. Ainoa mitä kritisoin on tuo painon mittaaminen. Neuvolan mittaukset ei vaan oo mitenkään vertailukelpoisia. Parempi olisi jos mittaisi painon kotona säännöllisesti esim. viikottain (aina samaan aikaan) ja ne tulokset kertoisi rehellisesti neuvolassa. 

Kolmesta neuvolakäynnistä yhden käynnin väittäisin olleen ns. turha. Silloin vain kysyttiin kuulumiset ja tehtiin pakolliset mittaukset. Sen ois voinu jopa skipata. Positiivisinta sillä käynnillä oli hempparin nousu. :D 

Tietyt asiat käydään valtakunnallisesti läpi kaikkien odottajien kanssa. On voimavarakyselyä, ne tietyt perusmittaukset (verenpaine, hb, vauvan syke, virtsan valkuainen), ja ainakin täällä päin ohjataan herkästi esim. fyssarille jos vaivoja on johon voi apua saada. Toivottavasti näin on myös muilla paikkakunnilla. :) 

Lääkärikäynneissä onkin sitten vaihtelua PALJON. Itse tapaan lääkärin ekan kerran ensi kuussa ja toisilla paikkakunnilla lääkäri nähdään jopa kolme kertaa raskauden aikana. Ja useammin mikäli tarvetta on. Myös käyntien laaduissa on ollut paljon eroja. Osa on kokenut hyödyllisenä ja osa täysin turhana kun ei ole lääkäriä tuntunut käynti kiinnostavan. On vaan pakolliset hommat tehnyt ja jättänyt kuuntelmatta sitten asiakastaan. Tämä ärsyttää!!!! 

 Koen olevani todella rento odottaja. En huolestu pienestä ja koen voivani nyt hyvin. Joskaan en todellakaan koe olevani elämäni kunnossa. :D Jollain tasolla sopeudun ajatukseen, että en vaan enää jaksa ja pysty tekemään asioita kuten ennen. Esim. työpäivät tuntuu raskaammilta ja turha haaveilla esim. treenistä aamu- tai iltavuoropäivänä. Tai sit pitäis ennen iltavuoroa osata treenata todella kevyesti. :D Ja sitä en osaa vielä :D 

Olen sopeutunut siihen, että salilla en voi treenata kuten ennen, en liikkeiden enkä intensiteetin osalta. On tyydyttävä vähempään, mutta tärkeintä on että pääsen säännöllisesti liikkumaan. Korvien väli kiittää. 

Koirakaverit ei vaadi hirveesti aktiviteettejä kun mutsi ei jaksa :D Mutta ihan lähellä pitää olla :)

Rennosti jännitän sitä miten pitkään jaksan touhuta tällä tavalla. En pysty tietämään miten pitkään voin/jaksan käydä töissä. Tai missä vaiheessa alkaa raskausvaivoja ilmaantumaan niin että ne asettaa rajoituksia. Toivottavasti mahdollisimman myöhään!

Nyt nautin tästä hyvästä olosta :) Tänään on jo käyty koko kroppa treenaamassa salilla läpi ja yöksi sitten töihin. Edessä vapaaviikonloppu ja lauantaina lähdetään maalle appiukon ja anopin syntymäpäivien viettoon :)

Stressaava arki

Sattuipa tuossa viikolla silmään Kaisa Jaakkolan kirjoitus stressaavasta arjesta. Kolahti samantien, sillä samojen asioiden kanssa on tullut itse painiskeltua viime aikoina. 

Erityisen hienoa olisi, jos oma työpaikkani voisi tarjota työkaluja (työ)hyvinvoinnin edistämiseen, mutta niin ei tällä hetkellä todellakaan ole. Vai mitä mieltä olette mm. tälläisistä työputkista: aamu-ilta-aamu-ilta-ilta, aamu-aamu-aamu-YKKÖSVAPAA-ilta-aamu-YKKÖSVAPAA-ilta tai 12hvuoro-aamu-13h vuoro-ilta ? Mukavaa eikös? Laillisesti oikein, työntekijän jaksamisen kannalta ei todellakaan oikein. 

On oma valinta harrastaa jotain työelämän ohessa. Ja miun valinta on fitnessurheilu, koska siinä on laji josta nautin ihan oikeasti. Harrastaisimpa mitä liikuntaa tahansa on lepo tärkeää. Se on tärkeää vaikka en harrastaisi työssäkäynnin lisäksi mitään muuta. Se on vaan eräillä työvuoroja suunnitteleville tahoille aivan käsittämättömän vaikeaa. 

Kaisan kirjoituksesta löytyi yksi kuva, joka kiinnitti huomioni välittömästi.

Pystyin tunnistamaan itseni kaikkien laatikoiden sisällöistä. Sentään kaikkia oireita ei ole, mutta aika monta kylläkin. Esim. univaikeudet, väsymys, ruoansulatusongelmat, vaikeaa rentoutua, muutokset syömisessä, sosiaalisista tilanteista vetäytyminen, itkuherkkyys, ärtyneisyys, impulssikontrollin väheneminen, keskittymisvaikeudet, muistiongelmat, huumorintajun menetys.

Ei ole salaisuus, että olen vielä pari viikkoa uudessa työpisteessä perehtymässä. Sekään ei ole salaisuus, etten olisi halunnut mennä sinne. Ei siksi, että en halua työskennellä uudessa paikassa vaan siksi, että en olisi stressitasoja halunnut lisätä enää yhtään. Osan oireista olen tunnistanut jo ennen työpaikan vaihdosta, joten siksi en olisi mitään ylimääräistä elämääni kaivannut.  Tuo työpaikan vaihdos, on ollut kuin viimeinen niitti. Jo ensimmäisen työviikon aikana olen saanut nuo ah niin "mukavat" univaikeudet riesakseni sekä mahaongelmat ovat pahempia kuin aikoihin!  Olen myös viikon aikana saanut itkukohtauksia pari kertaa ihan vaan pelkästä väsymyksestä ja turhautumisesta. Keskittymisvaikeudet näkyy työssä sekä vapaa-ajalla. 

Työkaverit on huippuja eikä itse työ ole vaikeaa, mutta tottakai sitä joutuu uudessa paikassa pinnistelemään enemmän, kun et tiedä kaikkia tapoja, tiedä mitä missäkin on yms. Siihen päälle työpisteen kamala hälinä ja mahdottumuus keskittyä tekemään yhtä asiaa kerralla kaikessa rauhassa. Kolmen perehdytyspäivän jälkeen olisi oltava kykenevä olemaan täydessä työvahvuudessa. Töttöröö vaan. Tämä viikko on onneksi työtahdilta ollut rauhallinen, en tiedä missä lataamossa olisin jos olisi ollut oikeasti kiireisiä päiviä.

Paljonko voimme sitten kuormittaa itseämme?

Aika hyvä kysymys. Itse koen olevani tällä hetkellä aikalailla äärirajoilla. Jo valmiiksii pelkään tulevaa työviikkoa (joka onneksi on hieman iisimpi kuin sitä ympäröivät viikot): onko miten kiire, selviänkö työtehtävistäni, mitä jos mokaan kun en pysty keskittymään?

Stressinsietokyky on yksilöllistä. Jollekkin tämä miun tämänhetkinen tilanne voisi olla ihan helppo nakki, eikä tuntuisi missään, mutta syystä tai toisesta miulle tää on ollut tosi raskasta ja työpaikan muutos tehnyt olemisesta ja elämisestä vieläkin raskaampaa. 

Valitettavasti kesäloma, ei purkanut kaikkea kertynyttä stressiä vaan hyvin nopeasti töihin palattua tuntui kuin en olisi ikinä lomalla ollutkaan. Ja sitten vielä siihen muutos, jota en olisi halunnut, ja josta esimiehille sanoin että en halua. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Aina ei mee nallekarkit tasan. Ja ihan turha tulla sanomaan, että "eihän se ole kuin kolme viikkoa, sitten pääset takaisin tuttuun" tai "kyllä sitä nuorena jaksaa". Vielä pahempaa on jos sanotaan "kyllä sitä on ennenkin pitänyt jaksaa". Prkl! Mitäs sitten jos joku ei vaan jaksa?! Miten paljon on pakko jaksaa? 

Se miten kukakin kokee stressin, on yksilöllistä eikä sitä pitäisi vertailla kenenkään toisen stressitasoihin ja jaksamiseen. Yksilöitä kun kerran ollaan. Joku jaksaa enemmän, joku toinen vähemmän. Se ei tee kenestäkään sen huonompaa työntekijää, jos nyt tuntuu että stressiä on enemmän kuin olisi hyvä. 

Tässä aiheessa en välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. En osaa luetella tekijöitä, jotka ovat ajaneet miut tähän pisteeseen. Olen tunnistanut ongelman ja yritän toki tehdä asialle jotain, harmi vain tietyt tyypit tekee siitä hemmetin vaikeaa. Taidan ihan oikeasti ruveta suunnittelemaan ja miettimään itselleni uutta työuraa. 

Nyt pienen avautumisen jälkeen onkin hyvä lähteä valmistelemaan ruokaa ja huomisia eväitä. Viikonlopun ajan olen onneksi nukkunut hyvin ja olo on ollut iloisempi ja virkeämpi. Toivon todella, että saan nukkua myös ensi yönä hyvin ja työpäivä on siedettävä. Ja toivon todella, pysyväni kasassa seuraavat pari viikkoa. Ja myös siitä eteenpäin.

Parempaa alkavaa viikkoa!

Jyväskylän SM-karsinnat 19.9.

Nyt on käyty katsomassa ensimmäiset fitnesskisat. Ystävän kanssa suunnattiin Jyväskylään SM-kisojen ensimmäisiä karsintoja katsomaan. Miehet skipattiin kokonaan ja keskityttiin täysin naisten kisoihin. 

Miten mukavaa olikaan höpöttää fitness- ja vähän koirajuttuja koko matka Jyväskylään ja sama homma kotiin päin tullessa. :) Etukäteen oli tiedossa, että lavalla on tuttuja, joten kyllähän heidän kuntonsa näkeminen hieman jännitti ja odotutti. 

Kisojen taso yllätti. Ja valitettavasti ei kovinkaan positiivisessa mielessä. Oma kiinnostus oli tottakai body fitneksessä ja siinä "pitkässä sarjassa" eli +168cm. Kaikki naisten kilpailut katsottin mutta kovinkaan montaa VAU- elämystä ei kyllä tullut. Yllätyksenä tuli, miten paljon pehmeitä kuntoja oli. Etukäteen odotin myös isompia lihasmassoja. 

Voittaja nro. 164.
Kuva: Bodylehti

Body fitneksen pitkän sarjan voitti Heini Hakalahti. Kilpailija, josta en ollut aiemmin kuullut mitään, mutta erottui line upissa upealla lihaksistollaan! Miinusta kisaväristä, joka näytti livenä katsottuna vihertävän harmaalle, mutta muuten oli hieno kokonaisuus. :)

Jenny mustissa biksuissa.
Kuva: Bodylehti

Alle 168 senttisten sarjassa itse tykkäsin kovasti toiseksi tulleen Jenny Albrechtin kunnosta. Jos mie olisin saanut päättää, olisi hän voittanut sarjansa vaikka kireydessä lopulta hävisi ykköselle. :)

Poseeraukset kiinnittivät paljon huomiota. Osalla kilpailijoista näki vaikka sun mitä ihmeellisiä asentoja. Ja konkretisoitui kunnolla se, että huonoilla asennoilla voit menettää vaikka miten monta sijaa! Joukosta täytyy erottua ja poseeraukset on hiottava niin, että niillä saa häivytettyä omia heikkouksia. Sama juttu bikinien kanssa. Huonosti istuvat ja sijoittuvat bikinit (varsinkin alaosat!!!) voi pilata fysiikkaa ja yleisilmettä tosi paljon. Kiinnitin huomiota paljon just noihin alaosiin ja vyötärön alueen kangasosiin. 

Omaa ajatusta vahvisti se, että nyt rauhassa rakennellaan lihasmassaa. Ja toivoisin sen tapahtuvan ilman enemmän rasvan kerryttämistä. Dietistä tulee aivan kamala, jos lähtökunto on kaamean pehmeä. Siinä vähän päälle parikymppisellä se ehkä viel onnistuu, mutta ei enää tässä iässä.

Joitain kilpailijoita on tullut seurattua paljonkin ja varsinkin heidän vuoroaan lavalla odotti paljon. Sneak peakina mitä oli somessa nähnyt kuvia, oli odotukset korkealla. Valitettavasti täytyy myöntää että pettymyksiä tuli. Odotin enemmän mitä sitten lopulta lavalla näki. Harmitti ko. kilpailijoiden puolesta. :( 

"Oman tiimin" kilpailijat olivat molemmat bikinikisaajia. Ida Taskinen lavalla ensimmäistä kertaa ja hyvälle näytti. Idan sijoitus oli lopulta 10 ja pääsylipun SM-kisoihin hän sai. :) Töitä on vielä edessä, mutta tykkäsin näkemästäni. :)

Niina Laukkasen kohdalla odotukset olivat todella korkealla ja hän näytti U-P-E-A-L-T-A lavalla. Mutta siltikkin sijoistus vain kymmenes!!! Mitä ihmettä!!! Järkytys oli valtava! Meinattiin katsomossa pudota penkeiltä! Ei vaan voi ymmärtää. Oikeana kilpailijana Niina osaa niellä pettymyksen ja nyt vaan uusi vaihde silmään ja SM-kisoihin entistäkin parempi paketti lavalle. 

Vaikutti siltä, että tällä kertaa ei tuomaristo arvostanut biksukisaajien reilumpaa lihasmassaa. Kansainvälisellä tasolla lihasta on kisaajissa paljon, mutta jostain syystä se ei näissä kisoissa ollut arvossa. 

Jaahas, nyt on aika lähteä valmistautumaan huomiseen työpäivään. Työpiste vaihtui seuraavaksi kolmeksi viikoksi, enkä ole asiasta mitenkään hyvilläni. :( Onneksi kyseessä on VAIN kolmen viikon muutos!

Kun nuppi alkaa pettää

Ei hymyilytä ei.

Mahtava Sonata Arctica!

Tää viikko on ollu vaikea. Ihan rehellisesti sanottuna koko fitnesshomma on alkanut ottaa kupoliin niin hemmetisti ettei tosikaan. Huomaan miettiväni, että onko tässä ruoan kanssa naimisissa olemisessa mitään kivaa tai onko kivaa treenata väsymyksen ollessa se vahvin tunne. Tää hetki on just se mihin tarvittais sitä oikeeta tsemppiä niin itseltä kuin lähipiiriltä. 

Viikonloppuna teki hyvää olla mökillä ja sunnuntai iltana kokemassa Sonata Arctican upea keikka Olavinlinnassa. Maanantaina oli vielä töistä vapaata ja oltiin kotona vasta illalla, kun kotimatkalla käytiin tervehtimässä parhaan ystäväni vastasyntynyttä vauvaa. <3

Treenasin myös mökillä kahvakuulalla ja loikkatreeniä tekemällä ja sainkin vallan mainion treenin aikaiseksi. Jalat hapotti siihen malliin kuin olisin vetänyt kovan jalkatreenin salilla. :D Ruokailuissa oli löysyyttä ja vaaka ei todellakaan ollut mukana. Äiskä on kyllä onneksi aina tehnyt puhdasta ja terveellistä ruokaa. Siitä iso plussa. :) 

Ilmeisesti kuitenkin nyt alkaa oikeasti väsymys painamaan. Kahdessa vapaapäivässä en vaan kerkeä palautumaan ja olo on kuin jyrätty koko ajan. Kaiken kruunasi nyt kaksi 12 tunnin työvuoroa ja työputki jatkuu kahdessa 12 tunnin yövuorolla. Kesälomaan on aikaa kaksi viikkoa ja pari työputkea pitäisi vielä jaksaa painaa. Jos olo on nyt tälläinen edellisten vapaapäivien jälkeen ei ensi viikko tule olemaan yhtään parempi. :( Ahdistaa aivan älyttömästi jo valmiiksi. Siihen päälle viikon kuluttua oleva koiranäyttelyviikonloppu, jossa olen talkoilemassa. On mahtavaa nähdä kavereita, mutta juuri tällä nimenomaisella hetkellä arvostaisin kotona oloa ihan kaikessa rauhassa ilman ylimääräistä hälinää.

Siispä luulen tämän väsymyksen ja stressin olevan syynä nupin temppuiluun. Puhtaasti ja kontrolloidusti syöminen ja kovaa treenaaminen ei kiinnosta tippaakaan. Samaa koskee tosin myös agilitytreenejä. Ei vaan nappaa. Edes painon putoaminen ja kropan tiivistyminen ei juuri nyt jaksa motivoida. Viimeksi tänään jalkatreeniä tehdessä olo oli aivan kamala: hikoilin normaalia enemmän, sykkeet huiteli korkealla koko ajan, sarjojen välissä piti hengitellä normaalia syvempään ja miettiä milloin uskaltaa nousta seisomaan ettei ala pyörryttää ja kaiken lisäksi treenipainot jäivät pienemmiksi mitä yleensä. Ei paljoa naurattanut.

Onneksi nukkuminen ei ole ongelma ja saan nukuttua hyviä unia. Siitä huolimatta tuntuu ettei se uni vaan riitä. Ehkä en sittenkään nuku niin hyvin kuin luulen nukkuvani?

Uskoisin tämän olevan ohimenevää ja pienen levon jälkeen homma luistaa taas niinkuin pitääkin. Tekee hyvää käydä "oksentamassa" näitä huonoja fiiliksiä jonnekkin, ja tää blogihan on just sopiva paikka sellaiseen. :D Kyllä se taas tästä helpottaa...

Tasaisen tappavaa

Eipähän ole ollut mitään kirjoitettavaa. Arki jyrää tasaisen tappavasti eteenpäin ja viikot vierii sellaista vauhtia että ei meinaa pää pysyä mukana. Vasta oli kesäkuun alku ja nyt eletään jo heinäkuuta! Mut hei! Miun KESÄloma lähestyy myös tasaisen tappavasti. 

Loma on asia, jota odottelen nyt kuin kuuta nousevaa. Juuri parhaillaan vietän seitsemää vapaapäivää ja voin sanoa, että tarpeeseen tuli. Suuri ilo olla poissa työpaikalta, mutta toisaalta ahdistaa kun aika kuluu nopeasti ja kohta pitää kömpiä Tikkakukkulalle taas. 

Treenit kulkee onneksi edelleen erinomaisella flowlla. Väkisinkin herään miettimään, että teenkö oikeasti treenit kunnolla kun ne tuntuu sujuvan nyt niin älyttömän hyvin, palautuminen on priimaa eikä omaa päätä tartte tsempata treenille lähtiessä. 

Paino otti harppauksen ylöspäin. Oma kroppa jaksaa edelleenkin ihmetyttää. Ensin paino junnaa ja sitten se ottaa kerralla reilumman hypyn ylöspäin. Nyt sen hyväksyy paljon paremmin kuin puoli vuotta sitten. Alkaa lähestyä sellaiset vaakalukemat, että ahdistaa. Olo on välillä suht timmi kilogrammoista huolimatta ja seuraavassa hetkessä tuntuu että kroppa on pelkkää pehmeää höttöä. Pääsinkin nyt minidietille, jolla kiristellään kroppaa mutta pidetään se pituudeltaan vain yhden taikka kahden viikon mittaisena. Ottaapahan kroppa taas hiilareita paremmin vastaan. :) Toivon todella, että kroppa reagoi tähän kiristelyyn yhtä mainiosti kuin viimeksi! 

Diettievästä

Viime "minidietillä" kropassa näkyi viikossa hieno tiivistyminen ja painokin laski. Silloinhan vain puolitettiin hiilareita päivän ensimmäisiltä aterioilta. Nyt on nipistetty hiilareita ja lisätty aerobiset kuvioihin. Kaksi intervallia ja yksi tasasykkeinen treenien loppuun. Tänään vetäisin ensimmäisen intervallin ja olipa kivaa! Huippua oli päästä tekemään viikonlopun lepäilyn jälkeen uudenlaista treeniä. Intervalli oli vielä todella lyhyt, joten en ollut kuoleman kielissä sen jälkeen. :D Oon nyt sit koko loppupäivän ravannut vessassa vähän väliä, kun on nesteet lähteny liikkeelle. Hyvä juttu.

Viime viikko oli normaalista rytmistä hyvinkin poikkeava. Alkuviikko meni töissä. Olisi ollut sama asustella muutamat päivät teho-osastolla, sillä kotona kävin vain ja ainoastaan nukkumassa. =/ Torstaina aamuvuoroon lähtiessä olin niin töttöröö, että unohdin mm. laittaa ripsivärit silmiin. :D Ja kyllä, se on todellinen unohdus! En edes salille lähde ilman ripsiväriä!!

Perjantaina käyskenneltiin monta tuntia rakkaan ystävän ja hänen lapsukaisen kanssa Farmari -messuilla. Monta tuntia kului nopeasti ihastellen erilaisia eläimiä. Kylmät väreet kulki kropan läpi nähdessäni upeaakin upeamman Friisiläisen (hevonen)! Ollappa aikaa ja rahaa! Ostaisin sellaisen välittömästi. UPEA eläin! <3 

Aivan mahtava päivä aloittaa vapaat. Upea kesäkeli, loistavaa seuraa ja hyvin järjestetyt messut. Kyllä kelpasi. 

Iltapäivällä suunnattiin vielä Toitskun keula kohti Kerimäkeä ja ajeltiin mökille.

Sikapossut <3

Oikea mahtisonni!!

Poseeraava pässi :D

Lauantaina oltiin Savonlinnan Oopperajuhlilla katsomassa operetti Iloinen Leski. Ei, en ole suuri oopperan/operin ystävä, mutta onhan nuo Olavinlinnan puitteet näkemisen ja kokemisen arvoiset. Yllättäen tykkäsin viime kesäisestä oopperasta enemmän. Ja hieman jo suunnittelin mitä menisin ensi kesänä katsomaan. :D Ei lainkaan huono tapa viettää muutama tunti kesäistä iltaa. :) 

Tallisaaren pässi(t)

Sunnuntai nautiskeltiin vielä mökillä olosta. Harmi vaan, että enää ei ollut niin lämmintä. Juoksutettiin koiria metsässä, käytiin kalassa (ja miule tietty napsahti se soutajan rooli...) ja lepäiltiin vain. Huomaan, että normaalina arkena on meno päällä kokoajan ettei sitä oikeasti tajuakkaan kuinka väsynyt sitä on! 

Vaikka viikonloppu oli rentouttava eikä missään nimessä raskas olen nukkunut viime yönä kuin tukki ja treenin ja syömisen jälkeen vielä tunnin päiväunet! Eikä varmasti tee yhtään tiukkaa saada illalla unta. Päiväunet nukun vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! Toivon myös, että kropan nesteisyys häviää nopsasti ja alkaa kiristyminen. Taidan ottaa ennen ja jälkeen -kuvat, että näen tapahtuuko viikossa mitään. :) 

Nyt eväitä väkertämään ja illaksi agilityn pariin! 

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

Pitkästä aikaa

Arki on ollut aika kiireistä. Työpäivät, treenit, koiran treenit ja suunnitelmallisempi kunnon kohottaminen ovat vaatineet veronsa. Siinäpä syy blogihiljaisuuteen. Eikä arkeen oikeastaan kuulu yhtään mitään uutta.

Treenit kulkee aivan uskomattoman hyvin. On mennyt monta viikkoa nousujohteisuuden huumassa eikä loppua näy. Valmenta jo vähän kyseli, että milloin kuvittelen tarvitsevani kevennysviikon. :D On otettava kalenteri käteen ja tsekattava milloin oli viimeksi kevennys, onko millaisia työvuoroja tulossa ja mietittävä tarkaan oisko se kevennys järkevää pitää nyt vai vähän myöhemmin. 

Nautin treeneistä PALJON ja tuntuu älyttömän hyvältä, kun pahimmat ongelmat on selätetty. 

Toissa viikolla kävin pitkästä aikaa Savonlinnassa treenaamassa valmentajan piiskan viuhuessa. Taas löytyi uusia liikkeitä ja tuntuma todella hyvä. Tästä on hyvä jatkaa ahertamista eteenpäin.

Töissä on ollut kiirettä ja työvuorot haastavia. Pitkiä päiviä ja lyhyitä vapaita. Onneksi nyt on vuorot hieman iisimpiä. Loma ois hyvin kaivattu asia, mutta sitä saa odotella tuonne elokuun puoleenväliin saakka. Voi jee miten kaipailisinkaan säännöllisempiä työaikoja! Enää tartteis keksiä mitä sitä tekis muuta kuin hoitsunhommia? En nimittäin oli kiinnostunut työskentelemään hoitsuna missään muualla kuin teholla. :D Kranttu? Tiedän. :D 

Stressi. Tuo mörkö. Saa miula aikaan mahaongelmat. Tai niin uskotaan, että stressi on mahavaivojen suurin syypää tällä hetkellä. Hallelujaa, kun on esim. kaksi pitkää (á 12 h) työpäivää ja ruokailut tasan ohjeiden mukaan. Eka päivä menee ihan jees, mutta toinen päivä on yhtä tuskaa. :( Maha on turvonnut ja kipeä heti aamusta alkaen. Ei tekisi mieli syödä yhtään mitään, kun ruokailut saavat kipuilun lisääntymään. :( Taas yksinkertaistetaan ruokavaliota, ei tuoreita kasviksia vaan kaikki rehut kypsennettynä ja mausteetkin vedetään niin yksinkertaiseksi kuin ikinä. :( Ärsyttää. :(

Siitä on pakko olla tyytyväinen, että mahan kipuilu ei ole vaikuttanut treeneihin millään tavalla. Pystyn ajoittamaan treenit päiviin niin että maha on rauhallisimmillaan. Illalla töiden jälkeen voisi tilanne olla täysin toinen!

Ei siis mitään uutta auringon alla. :D Oon onneksi onnistunut puuhastelemaan muutakin kuin vaan näitä normaaleja rutiineja. Oon trimmannu koiria melkoisen paljon, treffannut rakaita Ystäviä, treenannut hyvänmielen agilitya erilaisten ja erirotuisten koirien kanssa sekä ehkä parhaimpana juttuna kaikista käynyt Nightwishin (+ Insomniumin, Sonata Arctican ja Children of Bodomin) keikalla.

Huikea Nightwish!

Seniorijaoston kanssa lenkillä. Ihan kahdestaan <3

Agilitytreenejä tollon kanssa <3

Kropan herättelyä ja puoli vuotta valmennuksessa täynnä

Tuolla facebookin puolella olenkin maininnut, että tällä viikolla on kroppaa freesailtu "hieman" pienemmillä hiilareilla. Päivän kolmelta aterialta pudotettiin hiilarit puoleen ihan kokeilumielessä. Kokeillaan miten kroppa reagoi ja miltä se sitten tuntuisi olla dietillä. 

Tuntuuhan se. Energiaa on ja turvotus vähentynyt selvästi, mutta myös nälkä on tullut ja ihme ruokahimoja myös. Ja ei, en ole raskaana. :D Iso miinus kuitenkin siitä, että ilmeisesti alkavan kesäloman kunniaksi flunssa iski. :( Olo oli eilen aika jyrätty yövuoron jälkeen ja flunssan jyllätessä. =/ 

Uusi treeniohjelma on aika tykki. Lepoviikko ei syönyt tällä kertaa voimatasoja. Jalkatreenejä hieman jännäsin, mutta niissäkin voimat säilyivät ennallaan. Hyvä niin, sillä silloin lepo on tehnyt tehtävänsä ja kroppa palautunut hyvin. En vaan sit päässy tekemään täyttä treeniviikkoa, kiitos tän pirun flunssan. :(

13. päivä tuli myös valmennussopimusta puoli vuotta täyteen! Aika on mennyt supernopeasti ja miten paljon olenkaan oppinut oman kropan toiminnasta ja treenaamisesta. Välillä on ollut epätoivon hetkiä, kun kroppa ei ole toiminut niinkuin pitäisi, mutta vaikeudet on selätetty. :) Hiljalleen sitä oma pää tottui siihen vaa'alla joka päivä käymiseen ja painon muutoksiin. Olen oppinut hyväksymään sen seikan, että kroppa kerää nestettä herkästi ja se näkyy vaa'an lukemissa. Lihaskasvua on tapahtunut ympäri kroppaa ja varsinkin jalkojen kehitykseen olen ollut tyytyväinen. Niiden treenaamisessa on suurimmat ongelmat olleet ja kokeilujen kautta on löytyneet ne liikkeet mitkä sopii miulle ja tuolle miun alaselälle. Hermotus kehittyy hiljalleen ja se näkyy lihaskasvussa myös. Olen tyytyväinen ja täyttä höyryä jatketaan eteenpäin.

Niin tosiaan se kesälomakin alkoi. 1,5 viikkoo pois töistä ja heti miule paukahti flunssa. :( Niin olin taas suunnitellut tekeväni kotona vaikka mitä ja tekeväni viikkoon neljän treenin sijaan viisi plus runsaasti lihashuoltoa. Nyt pitää vaan toivoa, että tää flunssa ei ainakaan pahemmaksi mene. Tänään juostiin agilityvalmennuksessa ja huomenna olisi kaksi agilityrataa juostavana kisoissa. Ei varmaan yllätä, että taas kerran vapaa viikonloppu menee tiukasti koiraharrastusten parissa? ;) 

Huippua viikonloppua! <3

Kiire

Kiirekiirekiire!

 Kevät, tuo kiireen kulta-aika. Onko se muillakin sama? Että keväisin tuntuu olevan hommaa ja kiirettä normaalia enemmän? Meillä on töissä ollut oikeasti kiirettä. Työvuorojen jälkeen on kropassaan tuntenut, että töitä on tullut tehtyä. Voi ihmiset, kun te sairastatte. :( Siihen liitettynä punttitreenit, koiratreenit, kisat ja kaupanpäälle koulutuspäivät Tampereella. Paletti on sekaisin. xD Ei oo hirveesti ollut aikaa istahtaa koneen ääreen blogia päivittämään.

Ihanan Hannan kanssa vähän pullisteltiin Tampereen yössä :D
Hannan blogiin voi käydä tutustumassa täältä: http://marhanfodmap.blogspot.fi/

Viimeiset kuukaudet ovat menneet tiiviisti varsinkin noiden koiraharrastusten parissa. Kaikki vapaat viikonloput ovat kuluneet kisoissa tai näyttelyissä. Oma valinta. Eikä harmita yhtään. On aivan mahtavaa, että olen löytänyt elämääni harrastuksen, ennemminkin jopa elämäntavan, johon kuuluu nuo karvakaverit vahvasti. Mie en ois mie ilman niitä. <3 

Parhaimmat tyypit <3

Treenit on kulkenu hyvin ja omaan silmään on kehitystä tullut tuonne takaosastolle. Treenejä seuraavina päivinä lihat ovat kipeänä, mutta palautuvat onneksi kuitenkin nopeasti. Alaselkä on hieman kiukutellut, mutta sen kanssa olen kotikonstein pärjännyt kivasti. 

Deltisijumppaa!

Jotain pattia tuonne selkään on saattanut tarttua...

Tämä viikko (viisi päivää) on nyt lepoa ja sitten starttailen uuden treeniohjelman. Nyt aloitetaan kehittämään selkää ja olkapäitä! Jippii! Jalat, etenkin nuo takajalat, saavat edelleen reilusti ärsykettä, mutta pääpaino on selässä ja olkapäissä. Huikeeta! Miun suosikkilihasryhmät!

Edellisestä keventelystä tuli aikaa 10 viikkoa. Kaiken tän kiireen keskellä sitä ei oo taas oikein osannut kuunnella kroppaansa, ja nyt ajateltuna onhan se antanut merkkejä väsymisestä. Onneksi on ammattitaitoinen valmentaja. :)

Nyt lähden nauttimaan vapaapäivästä ja auringonpaisteesta. <3  

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3