Nettivalmennusten selailu herätteli uinuvaa kisaminää. En oikein tiedä miten tähän fiilikseen suhtautua? Tämä samainen fitnesskilpailukipinä on ollut aikaisemminkin. Silloin väsyin kaikkeen treenaamiseen, kun kaikki focus oli koulusta valmistumisessa ja uudessa "unelma"työpaikassa.
Muistan hyvin kun tämän "projektin" alussa alkuvuodesta kirjoitin tänne blogiinkin, että kunhan vaan kuntoilumielessä treenaan. Nyt voisin kutsua treenaamista monta kertaa viikossa elämäntavaksi. Viisi ja joskus jopa kuusikin salitreeniä viikossa limittyy ja lomittuu helposti töiden ja muiden harrastusten (ratsastus ja koirat) lomaan. Ja päähän se meinaa levitä, jos liikkumattomia päiviä tulee.
JOS kisaisin, olisi lajina body fitness. Koen sen kaikista fitnesslajeista omimmaksi ja kroppani siihen parhaiten soveltuvaksi. Hartialinja on luonnostaan olemassa (eli leveä) ja X-malli on hahmotettavissa. Paljonpaljonpaljon ja vielä kerran paljon on tottakai työtä tehtävänä, mutta se perusrakenne olisi kohtalainen.
Se mikä on pahiten retuperällä on ruokailut. Ikuinen karkkihiiri ja tiukka ruokavalio on päänupille kova yhtälö. Ja tuki kotona. Ruokailuihin sitä ei ole. En sano, että toisenkin puolen täytyisi olla dietillä tms. samaan aikaan, mutta joku roti saisi evästyksissä toisellakin osapuolella olla. Tiedätte varmaan tunteen, kun väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen tulet kotiin ja ensimmäisenä silmiin osuu karkkipussi. Ei varmaan tartte miettiä tuleeko mässyä omaan suuhun mätettyä? Ja sokeri on miulle oikeeta huumetta. Joku vois vaikka syömishäiriöksi sitä nimittää, kun vaan tekee mieli mässyä sitä vaan mättää suuhunsa isot määrät eikä edes tule paha olo! Morkkis on jälkeen päin, mutta nopeasti se (onneksi) unohtuu.
Eniten pohdin sitä, onko miulla oikeasti päättäväisyyttä niin paljon, että olisin valmis kisavalmisteluihin. Ainakin pari vuotta tulisi treenata kovaa ja kasvatella piffiä. Sitten olisi realistista ruveta miettimään kilpailuaikaa. Treenatakko vielä lisää vai aloittaa dietti päivänä X. Ja mie en todellakaan halua mennä lavalle tuntien olevani liian huono ja keskeneräinen. Täydellisyyden tavoittelija hakee parasta mahdollista kuntoa. :D Pettäisikö pää jossain vaiheessa katsellessa muiden kuntoa ja valmistautumista? Mistä löytää voima ja keinot pitää oma pää kasassa?
 |
| Dietti ois tarpeen! |
Valmennus. Omat keinot ei riitä. Mistä löytää itselle paras mahdollinen valmentaja? Oma ajatus on, että valmentajan on oltava pitkän linjan ammattilainen. Kaikkien filosofiat eivät omiani kohtaa, mutta mistä tiedän kuka olisi se paras? Ja valmennus maksaa. Ihan niinkuin muutenkin koko kisatouhu. Ei oo ilimasta ei!
Nälkä on näköjään kasvanut syödessä. Asiaa ei auta yhtään syksyn kisoihin valmistautuvien mimmien seuraaminen sosiaalisessa mediassa. :) Kaikki rispektit heille! :) Upeaa työtä! :) Varsinkin ensikertalaisten matkaa on hienoa seurata kohti lavoja. :) Treenit, ruokailut ja poseeraukset! Vau! Ja samalla koko ajan omassa päässä ajatus siitä, että voisiko miusta olla samaan? :)
Isoja ajatuksia. Onneksi ne ajatukset ovat siivittäneet treenaamaan salilla kovaa. Tän viikon piti olla kevyt, mutta toisin kävi! :D En vaan malttanut kevennellä. Ensi viikolla sitten. On viikonlopun koiranäyttelyreissu Latviaan, ja palaan vasta maanantaina. Taidan silloin ajaa körötellä mökille ja nautiskella siellä edes yhden päivän ajan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti