Kieltoja, rajoituksia ja mittauksia

Raskaus on jännä juttu. Periaatteessa ollaan terveitä mutta joskus tuntuu että ei kuitenkaan olla. On kieltoja ja rajoituksia, säännöllisiä kontrollikäyntejä ja mittauksia labrassa ja neuvolassa. On lääkärin tapaamista, tosin tässä on todella suuret vaihtelut paikkakuntien välillä.

Joskus väkisinkin pysähtyy miettimään, että kuinka ihmeessä sitä on saatu terveitä lapsia tähän maailmaan ennen vanhaan? Ei sillä, tietyt perusseurannat on todella hyvä juttu! Ja elintason nousun myötä on tietyt sairaudet nostaneet päätään esim. diabetes ja hypotyreoosi, joten on ihan jees että mutseja seurataan. Kenellekkään ei hillitön painonnousu raskauden perusteella ole hyväksi.

Näin perusterveenä ja elinvoimasena nuorena (tai enhän mie nyt ensiodottajaksi enää nuori ole) ihmisenä on ollut jopa hieman huvittavaa selailla niitä kaikkia paperinivaskoita, joita neuvolasta olen kotiin kantanut. Tunnetusti olen se vastarannan kiiski, joka vastustaa kieltoja ja rajoituksia ja ei todellakaan mene lääkäriin tms. jos olo ei sellaista vaadi. No, nyt on ollu tän mutsin nöyrtymisen paikka.

Ruokarajoitukset ovat aikamoiset. Omasta neuvolasta sain heti ensimmäisellä käynnillä kaksi A4 paperia liittyen pelkkään ruokaan. On lueteltu eri ruoka-aineita, rajoituksia niiden käyttöön ja (tää on hyvä juttu) perustelut rajoituksiin. Eniten ärsyttää perusteluissa sana "SAATTAA" ilman muuta perustelua. On tosi luotettavaa. Millä perusteella on sitten keksitty, että joku SAATTAA olla haitallista? 

Kolme haittaa nousee ylitse muiden: listeria, turvotusten lisääntyminen, verenpaineen nousu. Hieman kärjistäen sanottuna kaikki mitä syöt voi lisätä turvotuksia ja nostaa verenpainetta. :D Myös listerian vaara vaanii kaikkialla. 

Lounaaksi tänään: frittimuikkusalaattia. Terveellistä ja Kotimaista.

Juhuu, terve järki haloo!?! Eri keskustelupalstoja lueskellessa on tuntunu, että nuo ruokarajoitukset aiheuttaa tuleville äideille hirveesti stressiä. Ja stressikään ei ole hyväksi. Jos sitä vaan pysähtyis pohtimaan ruoan puhtautta ja monipuolisuutta ei tartteis stressata kaikesta. Lihat kypsäksi ja ulkomaalaiset kasvikset ja marjat kypsennettynä. Säästyttäis monilta ahdistuksilta ja peloilta. 

Voin sanoa suoraan, että en todellakaan ole miettinyt onko sämpylässä ollut pellavansiemeniä vai ei. Suosin myös kotimaisia tuotteita, ja niiden hygienian tasoon olen luottanut tähän saakka ja luotan tästä eteenpäinkin. 

Liikuntaan on myös olemassa omat suositukset. Ne on jopa fiksut ja mikä parasta, siellä mainitaan lihaskuntoharjoittelu! Iso plussa! Vielä kun saisi niin ei raskaana olevat ja etenkin raskaana olevat ottamaan apuja vastaan kuntosalitreenin aloituksessa. Viimeksi tänään katselin oman treenin lomassa, kun kaverukset olivat tulleet salille ja toinen (se kauemmin käynyt) opasti toista. Liikeradat olivat aivan kamalia eikä kohdelihas tehnyt todellakaan työtä vaan joku toinen lihas. Hyvähän se, että ihmiset liikkuu mutta se liikkumisen ilo loppuu nopeasti kun tehdään väärin ja siitä aiheutuu turhia kipu- ja jännitystiloja. 

Mutsi kävi kyykkäämässä!

Omaa kehoa on liikkuessa kuunneltava entistä tarkemmin. Monet treenikerrat olen kiittänyt sitä, mitä fitnessajat opetti! Joonas teki ison työn hioessa liikeratoja ja sitä myöden hermoston toimintaa oikeaan suuntaan. Nyt on ollut oikeasti helppoa löytää hyvät liikkeet jotka tuntuu siellä missä pitää ilman turhaa painetta vatsaan tai selkään. Ja mikä ehkä se kaikkein paras juttu: miun selkä ei oo ollu kipeä! :)

Odotan jo synnytyksen jälkeistä aikaa ja kropan palauttelua ja paluuta liikunnan maailmaan. En voi yhtään tiedää missä kunnossä tää ruho on kesällä, mutta toivon pääseväni aloittamaan varovaisesti vaunulenkkeilyn mahdollisimman pian ja hiljalleen myös menemään kuntosalille. Ohjeissa sanotaankin, että "aloita liikkuminen niin pian kuin tunnet siihen pystyväsi". En halua unohtua vain kotiin neljän seinän sisälle vaan haluan hakea energiaa ja jaksamista liikunnasta mahdollisimman pian.

Vaikka tämä kropan muuttuminen on aiheuttanut paljon sopeutumisvaikeuksia odotan kuitenkin innolla mihin mittoihin tää kroppa venyykään. Ja palautumisesta puhumattakaan. Sanotaan, että hyvä kunto ennen raskautta ja kunnosta huolehtiminen raskausaikaan parantaa ja nopeuttaa myös synnytyksestä ja raskaudesta toipumista ja palautumista. Toivottavasti näin käy! :) Aika näyttää ja stressiä en ota. :) Mielenkiintoisia aikoja :)

No ne neuvolakäynnit. Niissä vaikuttais olevan todella paljon paikkakuntakohtaisia eroja. Toiset rajaa neuvolassa usein jo heti alusta saakka ja itse on saanut tähän saakka miltei itse sanella kuinka usein käyn. Koska kaikki on mennyt hyvin, ei ole myöskään liian usein neuvolassa käydä kertomassa että kaikki on hyvin. Oma terkkarini on ihana :) Ei hössötä turhia ja hänelle voi puhua kaikesta. Käynnit ovat olleet lyhyitä, mutta kaikki asiat on tullut hoidettua. Ainoa mitä kritisoin on tuo painon mittaaminen. Neuvolan mittaukset ei vaan oo mitenkään vertailukelpoisia. Parempi olisi jos mittaisi painon kotona säännöllisesti esim. viikottain (aina samaan aikaan) ja ne tulokset kertoisi rehellisesti neuvolassa. 

Kolmesta neuvolakäynnistä yhden käynnin väittäisin olleen ns. turha. Silloin vain kysyttiin kuulumiset ja tehtiin pakolliset mittaukset. Sen ois voinu jopa skipata. Positiivisinta sillä käynnillä oli hempparin nousu. :D 

Tietyt asiat käydään valtakunnallisesti läpi kaikkien odottajien kanssa. On voimavarakyselyä, ne tietyt perusmittaukset (verenpaine, hb, vauvan syke, virtsan valkuainen), ja ainakin täällä päin ohjataan herkästi esim. fyssarille jos vaivoja on johon voi apua saada. Toivottavasti näin on myös muilla paikkakunnilla. :) 

Lääkärikäynneissä onkin sitten vaihtelua PALJON. Itse tapaan lääkärin ekan kerran ensi kuussa ja toisilla paikkakunnilla lääkäri nähdään jopa kolme kertaa raskauden aikana. Ja useammin mikäli tarvetta on. Myös käyntien laaduissa on ollut paljon eroja. Osa on kokenut hyödyllisenä ja osa täysin turhana kun ei ole lääkäriä tuntunut käynti kiinnostavan. On vaan pakolliset hommat tehnyt ja jättänyt kuuntelmatta sitten asiakastaan. Tämä ärsyttää!!!! 

 Koen olevani todella rento odottaja. En huolestu pienestä ja koen voivani nyt hyvin. Joskaan en todellakaan koe olevani elämäni kunnossa. :D Jollain tasolla sopeudun ajatukseen, että en vaan enää jaksa ja pysty tekemään asioita kuten ennen. Esim. työpäivät tuntuu raskaammilta ja turha haaveilla esim. treenistä aamu- tai iltavuoropäivänä. Tai sit pitäis ennen iltavuoroa osata treenata todella kevyesti. :D Ja sitä en osaa vielä :D 

Olen sopeutunut siihen, että salilla en voi treenata kuten ennen, en liikkeiden enkä intensiteetin osalta. On tyydyttävä vähempään, mutta tärkeintä on että pääsen säännöllisesti liikkumaan. Korvien väli kiittää. 

Koirakaverit ei vaadi hirveesti aktiviteettejä kun mutsi ei jaksa :D Mutta ihan lähellä pitää olla :)

Rennosti jännitän sitä miten pitkään jaksan touhuta tällä tavalla. En pysty tietämään miten pitkään voin/jaksan käydä töissä. Tai missä vaiheessa alkaa raskausvaivoja ilmaantumaan niin että ne asettaa rajoituksia. Toivottavasti mahdollisimman myöhään!

Nyt nautin tästä hyvästä olosta :) Tänään on jo käyty koko kroppa treenaamassa salilla läpi ja yöksi sitten töihin. Edessä vapaaviikonloppu ja lauantaina lähdetään maalle appiukon ja anopin syntymäpäivien viettoon :)