"Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!" — Ernest Hemingway

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä kamppailua vatsan kanssa. Ongelmana on jatkuva turvotus ja ilman kerääntyminen suolistoon. Tätä ongelmaa on ollut aiemminkin, mutta jostain selittämättömästä syystä, se on noussut nyt joka päiväiseksi ongelmaksi. Ruokavalio ei ole muuttunut, joten en voi mitenkään osoittaa sormella yhtä tekijää, joka tämän ongelman olisi laukaissut.

Ei hirveästi naurata, kun yhä useammin on aamuja jolloin vatsa on heti turvonnut. Ja turvotus vaan lisääntyy iltaa kohden ja kivut tulevat siinä mukana. =/ Koska olen ammattini puolesta "melkein lääkäri" tein diagnoosin ihan itse. :D Uskon kyseessä olevan ärtyvän suolen oireyhtymä eli ibs. Terveysportti on oiva apu tässäkin asiassa ja siellä sanotaan ärtyvän suolen oireyhtymästä seuraavanlaisia asioita.

• Vaiva on monelle kiusallinen, mutta ei onneksi vaarallinen. Siihen ei liity vaikeita sairauksia, eikä se lyhennä elinikää.
• Ilmenee vatsan turvotteluna ja eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna. Suolen toiminnassa on yleensä muutoksia. Suurelle osalle potilaita häiritsevimmät oireet ovat iltaa kohti pahenevat vatsan turvotus ja ilmavaivat.
• Oireille on tyypillistä vaihtelu. Päivän kuluessa ne voivat olla välillä poissa, välillä vaivaavat tavallista enemmän. Joinakin viikkoina vaivat saattavat olla kiusallisia, muina aikoina niitä on huomattavasti vähemmän.
• Ravinnon laatu vaikuttaa selvästi oireiden syntyyn. Siksi niitä voidaan vähentää sopivin ruokavalion muutoksin.
• Ärtyvä suoli on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus, siihen ei ole parantavaa hoitoa. Hoidon tavoitteena on vähentää vaivoja siinä määrin, että elämä tulee siedettävämmäksi. Omin konstein on mahdollista vaikuttaa paljon oireisiin. Hoidon kulmakivi on itselle sopivan ruokavalion etsiminen.  
• Viime vuosina ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvien ilmavaivojen on todettu olevan yhteydessä ravinnon tiettyihin imeytymättömiin hiilihydraatteihin, jotka kulkeutuvat ohutsuolesta paksusuoleen. Siellä suolibakteerit käyttävät niitä ravinnokseen, jolloin syntyy runsaasti suolikaasuja.
• Yksinkertainen keino vähentää FODMAP-hiilihydraatteja on välttää seuraavia elintarvikkeita:
• Palkokasveja (linssit, pavut, herneet)
• Sipulikasveja
• Kaaleja
• Makeisia ja muita tuotteita, joissa on ksylitolia, sorbitolia, mannitolia tai maltitolia
• "Vatsajugurtit" ja "terveysjuomat", jotka sisältävät lisättyjä kuituja, inuliinia ja frukto-oligosakkarideja (FOS)
• Laktoosia eli maitosokeria (siirtyä laktoosittomiin maitotuotteisiin)

Omalta valmentajalta sain seuraavanlaisia ohjeita.

• Lisää vettä
• Ei vedenjuontia ruokailun yhteydessä (laimentaa vatsahappoja)
• Ruoansulatusentsyymi käyttöön jokaisen ruokailun yhteydessä
• Kaikki tuoreet vihannekset pois
• Valitse vain yhden hiilihydraatinlähteen jota syöt lämpimillä aterioilla. 2-3 päivää aina tietyllä vaihtoehdolla.

Tällä hetkellä hiilarilähteistä riisi ja kaura on käytössä. Tuoreista vihanneksista oon syöny vain kurkkua ja tomaattia. Tänään tuli Mannisen paketti, joka toi mukanaan mm. ruoansulatusentsyymejä.

Suurta apua ei vielä ole noista ohjeista ollut. Tosiasiahan on, että suoliston toipuminen vie aikaa ja yksittäisissä päivissä ei voi parannusta vielä nähdä/todeta. 

Fakta on kuitenkin se, että ruokailuihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Ja tarkemmin miettiä eri ruoka-aineet. Sitä vain väsyneenä meinaa unohduksia tulla ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Esim. kasviksista herne-maissi-paprika on nyt pannassa ja muutenkin yritän tarkemmin miettiä tarkemmin hyvin sulavia kasviksia. Huono muisti kun voi kostautua ja mahaongelmat pahentua huomaamatta. :( 

Mahavaivat eivät onneksi vaikuta treenaamiseen mitenkään. :D Paitsi että täytyy vähän miettiä, minkälaisen paidan laittaa pömppömahan peitoksi. :D Voimatasot jatkaa nousuaan ja vihdoinkin alkaa hermotus rakentua tuonne pakaraosastoon! On nimittäin kannikat kipeenä aina jalkatreenien jälkeen. :) 

Ei saa antaa pienen takapakin lannistaa. Uuteen nousuun ja tulta päin! :)

Ensimmäistä kertaa -postaus

Ei oikein mielikuvitus laukannut tuon otsikon kanssa. :D Mutta ajattelin kuitenkin naputella postauksen, jollaista en ole ainakaan tämän blogin historiassa aiemmin tehnyt. Nimittäin ruokaohjeen! Joka ei ees varsinaisesti ole ruokaohje. :D 

Idea lähti sosiaalisen median kautta. Nythän on a) mediaseksikästä postailla erinäisiä fitnessruokakuvia ja b) superfoodit ja muut luonnon yyberterveellisyydet ovat kova juttu. 

Terveelliset eväät ovat oleellinen osa tätä fitnesshommaa. Kuitenkaan aina ei riitä, että syöt sen mitä paperissa käsketään. Itse ainakin haluan (edes joskus) kiinnittää huomiota ravintorikkauteen ja miettiä oikeasti ravintosisältöä. Eilisen päivän sana oli lehtikaali. Lehtikaali ei ole mitenkään uusi tuttavuus. Olen vain hemmetin laiska kokkaamaan ja pysyttelen usein niissä tutuissa ja turvallisissa, ennen kaikkea NOPEISSA, eväissä. Seli seli..Tiedetään..

Nopealla googlauksella Wikipedia osaa kertoa lehtikaalista seuraavaa: Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia, sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiineja. Lehtikaali on tunnettu myös runsaasta K-vitamiini pitoisuudestaan. Lehtikaalin energiasisällöstä 39 prosenttia tulee proteiineista, kun sama luku esim. keräkaalin kohdalla on vain 20. 

Ensikosketus lehtikaaliin oli muutama vuosi takaperin. Silloin sitä sai etsimällä etsiä kaupasta, toisin kuin nyt kun sitä on miltei kaikissa marketeissa myytävänä. Vuosia sitten halusin ehdottomasti tehdä niistä lehtikaalisipsejä, koska Kaisa Jaakkola kehui niitä. Ohjeita sipsien tekoon löytyy googlettamalla. Hyviä ovat, sitä ei voi kieltää. Mutta miun hermorakenteella ei odotella sitä kärtsääkö ne uunissa vai ei. ;) Muutaman kerran tuli sipsejä tehtyä erilaisilla mausteilla, mutta sitten se jäi..

Nyt viimeisen vuoden aikana huomasin, että lehtikaali on marketeissa yleistynyt. Ostinkin sitä, mutta niin se vaan hapantui jääkaapin perukoille. Lueskelin internetin syövereistä, että sitä on hyvä laittaa esim. paistetun lihan lisukkeeksi. On tehnyt mieli kokeilla, mutta suunnittelun asteelle se on jäänyt. Laiska ja saamaton mie!

Alkuviikosta otin itseäni niskasta kiinni. Ostin pussillisen lehtikaalia ja ajattelin kokkailla sitä paistetun naudanlihan lisukkeeksi. Noh, ihan niin en sitten lopulta kuitenkaan tehnyt...

VAAN

Tein niitä lehtikaalisipsejä, mutta paistinpannulla! :D 

* Lehtikaalia haluttu määrä

* Paistinpannulle hieman rasvaa

* Lehtikaalipalat pannulle

Älä anna lehtikaalin kärtsätä, vaan miedolla lämmöllä anna niiden kypsyä. Rasvaa tarvitaan vain sen verran, ettei kaali kärtsää pannuun kiinni. Eli nykyisillä pannuilla ei paljoa. :) Siinä ne pannulla kypsyi, kun viereisellä levyllä riisi kypsyi. Mausta oman maun mukaan esim. yrttisuolalla tai esim. grillimausteella. 

Oma annokseni sisälsi siis jasminriisiä, naudanlihasuikaleita paistettuna, lehtikaalisipsejä, tomaattia, paprikaa sekä luomu omenaa. 

Hyvää, terveellistä ja monipuolista helposti ja nopeasti! Turha väittää että fitnessruoka on tylsää taikka jotain monimutkaista superfoodhässäkkää. :)

Ei ehkä tule yleistymään tälläiset postaukset. ;) Ellen sitten oikeasti taas innostu ravitsemuksen syvemmistä saloista ja ala opiskelemaan aihetta enemmän.

Kivaa olisi kuitenki kuulla muiden uusia tai muuten hyväksi havaittuja reseptejä. :) Jossain vaiheessa perus kana ja riisi tökkii kuitenkin, joten olisi kivaa saada HELPPOJA ja NOPEITA vinkkejä myös omaa ruokaa monipuolistamaan. :)

Vierivä kivi ei sammaloidu

Se lomaviikko oli ja meni. Ei tuntunut lomalta. Nykyisellä työrytmillä ei viikon loma tunnu yhtään miltään. Työasioista ei viikossa ehdi palautua (ns. nollautua) ja on vain ahdistus, että kohta se loma on loppunut ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Toisaalta, tuttuihin rutiineihin on kiva palata. Mutta eihän tuo viime viikko ihan normiviikko ollut. :D 

Kyllä, omistan selfietikun! :D Ja tuossa eräänä iltana testailin sitä ensimmäistä kertaa.

 Maanantaina vielä hieman puolitehoisena treenattiin valmentajan kanssa jalat. Hermotus on parantumassa kovaa vauhtia tuonne takajalkaosastolle. Kovaa tehtiin, mutta ei ihan 110% lasissa. Maastavedossa tekniikka hyvä (hurraa!!!) ja lissee levyjä! Uutena liikkeenä hack väärinpäin, reiden koukistus taljassa ja takareisien + pakaran loppuväsytys selänojennus penkissä. Ja loppuviimeistelynä pohkeita "kevyt" 12 minuutin sarja vaakaprässissä. Tack och adjö!

Toi reverse hack oli miun juttu ainakin tuolla Gym42:n hackilla. Energyn hack ei oo tuohon tarkoitukseen yhtä hyvä. Jos power squatissa olen tehnyt kyllä, mutta siinäkin liike jää hieman erilaiseksi. Hyvä tuntuma persuuksiin. :) Mut miun rakkaus (ja viha) roihuaa edelleenkin uuteen kyykkykoneeseen. <3

Viikkohan on ollut myös hyvinkin koiraharrastuspainotteinen. Viikko sitten kisattiin agilityssa Kuopiossa. Niistä kisoista ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Tai no A-rata oli ihan kiva, mutta B-radalla tein aksaa nukkumattikoiran kanssa. A-radalta videoo ja huomatkaa ihana disco-teema! :D Ja tyypillinen U, joka rakastaa ihmisiä. ;)

Maanantaisin meillä on aivan mahtava treeniryhmä. Ei treenata otsa kurtussa, mutta kuitenkin tehdään hommia tosissaan. Meno on täysin toista, kun joku katsoo vierestä mitä tehdään. Ja saadaan tehtyä meille äärimmäisen tärkeitä häiriötreenejä. :) Ja opetellaan vaikka sun mitä kuvioita. :D Ja plussana on ihanat treeniryhmäläiset ja meillähän halli aina raikuu naurusta. Aivan mahtava porukka. <3 

Toissapäivänä olin valmennusreissulla Kuopiossa (yllätys yllätys) kahden kaverin kanssa. Meitä odotti "kevyt" 37 esteen rata eli tiedossa juoksemista! Nuo treenit oli muistutus siitä miksi ylipäätään rakasta agilityä. Se ei ole vain koiran kanssa kilpaa juoksemista, vaan koordinaation kehittämistä ja ajatustyötä. Tervetuloa kokeilemaan, varsinkin te, jotka naureskelette kyseessä olevan helppo laji. :D Lupaan antaa Uljaksen lainaan. ;)

Olipahan päivällä pituutta, sillä ennen Kuopioon lähtöä olin pari tuntia kouluttamassa näyttelytreenejä hallilla. :D Illalla oli jalat aika dööd, kun edellisenä iltana olin käynyt treenaamassa jalat. xD On nyt olo ollut aika väsynyt ihan vaan pitkien vapaiden kunniaksi.

Mutta kuten otsikkokin kertoo. Vierivä kivi ei sammaloidu. <3

Tunnollinen työntekijä...

... sairastaa lomalla.

Pitkään onnistuin välttämään taudin. Mutta kuinkas ollakkaan, heti lomalle jäätyä se sitten iski. :( 

Sunnuntaina starttailin uuden treeniviikon, ja treeni kulki ihan kivasti huolimatta yövuoroväsymyksestä. Maanantaiaamuna herätessä olo oli hieman outo, yskitti mutta mitään muita flunssan oireita ei ollut. Keuhkokapasiteetti ei ollut ihan kunnolla käytössä ja hengästyessä varsinkin yskittämään kävi. Jalkatreenin kävin puskemassa siitä huolimatta ja painoja sai lisäillä mm. hackiin, reiden koukistuksiin ja suorinjaloin maveen.

Illan agilitytreenit meni puoliteholla. Kotiin päästyä koski lihaksiin ja niveliin. :( 

Tiistaina yskä jatkui edelleen, ja keukot eivät tuntuneet ihan omilta. Laittelinkin valmentajalle viestiä, että pitikin mennä kehumaan että viime viikko oli hyvä! Heti kostautui ja joku mysteeritauti iski. Tiistai oli jo etukäteen suunniteltu treenittömäksi, sillä sille päivälle oli varattuna ensikokeilu ihokarvojen sokerointiin Kauneushuone Saaraan. :) 

Tiistaina käytiin myös ihastelemassa revontulia. Kyllä ne vaan mykistää. <3 

Suosikkikuva <3

Keskiviikkona olo oli kipeä. Ei tarvinnut kävellä kuin talon päästä päähän niin tuntui että kuiva yskä riipii keuhkot paikoiltaan. =/ Olin suunnitellut tekeväni salilla selkätreenin, mutta jos kävely jo sai keuhkot huutamaan hoosiannaa, niin mitähän ois treeni tehnyt? Keskiviikkona etureidet ja lonkankoukistajat käsiteltiin LPG:llä. Vasen kinttu kipeämpi, mutta 20 minuutin käsittely teki nannaa. Illalla oli venyvyys huomattavasti parempaa! :) 

Keskiviikkona starttailtiin myös vessan remonttia. Revittiin boordi, pakkeloitiin seiniä, hiottiin seiniä ja suojailtiin suojattavat kalusteet + katon raja + lattianraja. Niin ja vielä mie illalla trimmailin yhden koiran näyttelykuntoon. :) 

Lastenhuone? Eehei vaan meidän vessa!
Nyt tuo boordi on historiaa! :)

Torstai-aamuna heräsin siihen, että tuntuu kuin kuumetta olisi. Mittari kainaloon ja odottamaan. Olin varma että lämpö olisi kiivennyt yli 38 asteen, mutta väärässä olin. Mittarin mukaan kuumetta ei ollut. Ja mittari oli toimiva, testasin sen varmuuden vuoksi. Päivä meni hissutellessa ja pohtiessa onko kuumetta vai ei. Välillä kylmä ja sitten kuuma. Iho hellanä ja niveliin sattui. Kuumemittari vain sitkeästi väitti, että mimmissä ei kuumetta ole. 

Vessan remppaa jatkettiin, ja J ne suurimmat hommat teki. Seinät sai pari kerrosta maalia ja yleisilme raikastui huomattavasti! :) Kunhan  koko homma on valmis, taidan hairahtaa sen verran tässä fitness-blogissa muille urille ja tehdä pienen remontti-/sisustuspostauksen. :D

Iltaa kohden olo onneksi koheni, päiväunet ja hissuttelu kotona taisiva tehdä tehtävänsä.

Tänään olo on jo paljon parempi! :) Energiaa alkaa olla vaikka millä mitalla, mutta yskä on ja pysyy. :( Vähänkään rivakammin liikkuessa alkaa yskittää. Vielä tänään ei taida olla treenin aika, joten olen sitäkin innokkaammin siivonnut ja hieman hairahtanut muutoinkin kodin sisustushommiin. Selvästi kevät tekee taas tehtävänsä! Pää täynnä ideoita, vielä kun ne saisi toteutettuakin. ;)

Huomenna suuntana Kuopio ja kahden radan verran agilitya kisattavana. Täytyy varmaan kipaista apteekkin hakemaan kunnon yskänlääkkeet, että ei tarvitse ratojen jälkeen keuhkoista luopua. ;) 
Ja samalla reissulla olisi tarkoitus kipaista Ikeassa hakemassa tarvittavia sisustusjuttuja. :)

Maanantaiksi olisi suunniteltu treenit valmentajan kanssa. Tarkoitus oli treenata jalkoja. Saas nähdä joutuuko suunnitelmia hieman muuttamaan? Joka tapauksessa joku treeni vedetään! :)

Loman tarpeessa

Kun valmistuin koulusta ja painelin suoraan töihin muistan kehuneeni, että ei tässä mitään lomaa tarvita. :D Se oli jotenkin niin luonnollista painaa vaan hommia viikosta ja kuukaudesta toiseen ilman lomaa. Yksittäisiä vapaapäiviä kyllä, mutta esim. viikon lomaa ei ollut miesmuistiin. Ensimmäinen loma taisi olla juurikin viikon mittainen ja voi jee miten oudolta se tuntui! Työelämään siirryttyä meni jonkin aikaa sopeutuessa siihen, että töiden jälkeen ei tarvinnut koulujuttuja tehdä. Kas kummaa tuo "ylimääräinen" vapaa-aika täyttyi mm. koiraharrastuksilla yms. ja pian sitä huomasi olevansa yhtä kiireinen kuin kouluaikaankin. :D Sillä erotuksella ettei tarvinnut kahta työtä tehdä (koulu + palkallinen työ) vaan vapaa-aika kului harrastusten parissa. 

Muistan olleeni loppuunpalamisen partaalla koulun ja töiden aloituksen aikaan. N. puoli vuotta siinä meni, kunnes itsekkin tajusin miten väsynyt olin. Asian tiedostaminen auttoi ja hommia jaksoi tehdä mitä parhaimmassa työporukassa. Rutiinit alkoivat olla tuttuja ja työnteko ei ollut enää pelkkää uusien asioiden oppimista. Niin, miun työpaikka ei todellakaan ole helppo paikka olla nuorena hoitajana. 

 Eka loma tosiaan oli hieno kokemus. Tuntui, että viikkokin riitti mainiosti palautumaan työpaineista. Nyt voin sanoa, että viikko ei riitä mihinkään. :D Kun ensimmäisen kerran oli kaikki kokonaiset 28 lomapäivää suunniteltavana koko vuodelle, tuntui että näitä lomapäiviähän on ihan hirveesti! :D Nyt on sekin muuttunut ;) Ne on edelleen ne samat 28 päivää, mutta tuntuu ettei ne riitä mihinkään. Laiska ja mukavuudenhaluinenko?

Kolmen viikon kesäloma on oikeastaa ainoa loma, jolloin palautuu ja oikeasti irtautuu töistä. Viime kesä oli ensimmäinen kesä, jolloin ei loman ajaksi ollut mitään isompia suunnitelmia, vaan sai ihan oikeasti keskittyä lomailemaan. 

Ei sillä, vaikka viikon loma on naurettavan lyhyt odottaas itä aina yhtä innokkaasti. Vielä kaksi yövuoroa ja sitten koittaa tuo odotettu viikon mittainen vapaus. Kuinka ollakkaan, olen ihan kiitettävästi puuhaa onnistunut suunnittelemaan tuolle vapaalle viikolle. Ei varmasti yllätä ketään, ketkä miut tuntee? 

Se kuitenkin on ihan parhautta, että ensi viikolla on aikaa treeneille. Tai lähinnä ei tartte ennakkoon kalenteriin suunnitella treenipäiviä eikä tarvitse ainakaan illalla salille mennä. Lisäksi on aikaa myös paremmin lihashuollolle. Selkä kaipailisi hierontaa, ei ole tuo oikea puoli vielä(kään) kunnolla auki jumeista. Lisäksi jalat tarvitsevat myös huolenpitoa.

Jalkatreenit menivät nimittäis uusiksi. Nyt treenataan takaosastoa kaksi kertaa viikossa ja molempiin treeneihin kuuluu PALJON koukistuksia, sillä niillä saa todella makean tuntuman rasittamatta alaselkää. :) Maanantaina tuli testattua uusi jalkatreeni ja huhheijaa kun meni kintut kipeeksi!  Luulis kannikan lähtevän näillä ohjeilla kasvuun! :)

Huomenna viikon viimeinen treeni, yövuorot sisulla ja sunnuntai  aamuna koittaa vapaus! :)
Ihanaa pian alkavaa viikonloppua ja muistakaa:

Oonko haukannut liian ison palan?

Se tunne, kun teet parhaasi mutta siitä huolimatta epäillään teetkö tosissasi. On oikeesti paska tunne. Varsinkin, jos tavoittelet täydellisyyttä ja otat kritiikin raskaasti. Ja kun otat tuollaisen kritiikit raskaasti, et myöskään (tietenkään) osaa ymmärtää asiaa miltään muulta kantilta.

Siinäpä viime päivien fiilikset. Siipi ollut maassa. Syynä voimatasojen jumahtaminen, jopa laskeminen nimenomaan jalkatreeneissä. Ensimmäinen epäilyshän oli, että teenkö treenit tosissaan. Niin, teenkö? Voiko korvien väli pettää miut niin pahasti, että meinaan jäädä prässissä 120 kilon alle, vaikka joitakin viikkoja aiemmin olen paukuttanut sarjoja 140 kilolla? Tai sumomavessa olen kiskonut maasta 90 kiloa rautaa ilmaan kahdeksan toiston verran ja nyt nouseekin vain viisi toistoa 80 kilolla. Entäs sitten, kun ne pirun kyykyt ei vaan meinaa nousta edes 40 kilolla? Yritän tehdä laajalla liikeradalla, kyykätä oikeasti alas, pitää selän suorassa ja antaa voiman tulla jaloista. Ja lopputuloksena on paineentunne alaselässä ja matalat voimatasot. :(

                                             PRKL!

Jos itse olisin valmentajan roolissa epäilisin myös heti tekeekö treenaaja asioita tosissaan. Mutta voi jösses miten se osuu syvälle sisimpään, kun nuo epäilykset kohdistuu omaan itseen. Ensimmäisenä ajatuksena on auttamatta se, että olenko oikeasti näin huono? Teenkö tosissaan? Vai vaan vähän sinne päin? 

Nytkö on tultu siihen hetkeen, kun korvienväliä kysytään? Mie luulin, että nää on vaan diettijuttuja. :D Paineet kehittyä on kovat. Tällä hetkellä en muuta ajattele kuin kehitystä. Hinku olisi olla salilla koko ajan, treenata ja tulla aina vaan paremmaksi. Syödä hyvin ja riittävästi ja antaa lihaskasvulle kaikki mahdollinen tuki. Siinä rinnalla elää myös muutakin elämää: sairaanhoitajan työ, parisuhde, kaverit, koiraharrastus. Kaikkea rytmittää kuitenkin fitness.

On vaikeaa hyväksyä oma heikkous. Ei mielen- vaan kehon heikkous. Tää miun alakroppa ei ole kunnossa. Liikkuvuus on entistäkin huonompaa, vaikka rullailen ja venyttelen säännöllisesti. Hermotus ei pelaa kunnolla tuonne takaosastolle ja tuntuman saaminen on vaikeaa. Siinäpä haastetta kerrakseen. En todellakaan valita ja tuskaile tyhjästä. Kuvat kertokoot enemmän ongelmista. Kuinka alas kyykkyyn sie pääset selkä suorana ja niin ettei polvet lähde kääntymään sisään? Leveällä jalka-asennolla ja hartian levyisellä jalka-asennolla. Mie en pääse alas kippaamatta eteenpäin. 

Ja jos kyykkyasenossa on tuollaiset ongelmat, eivät ongelmat lopu myöskään prässissä, hackissa, mavessa... You name it! Mut onhan niitä liikkeitä jotka myös sujuu: lantionnostot, askelkyykyt, koukistukset, ojennukset, pakarapotkut.. Mutta kehittääkö ne lihasta riittävästi? En tiedä. Mie yritän ihan oikeasti opetella kehittämään omaa liikkuvuutta ja saada ongelmat käännettyä voitoksi. Mutta riittääkö se?

Voinko tällä menolla saada kehitettyä fyysikkaa niin, että olisi järkevää kiivetä lavalle esittämään tuloksia? Just nyt en tiedä. MUTTA mie haluan yrittää ja tehdä parhaani. Riittääkö se? Parhaani ainakin yritän.

Pienet on ihmislapsen ongelmat. :D Naurettavaa eikö totta?

Ja ettei kaikki menisi pelkäksi valittamiseksi on paljon hyvääkin tapahtunut. Uljaksen kanssa on tällä viikolla treenattu urakalla häiriötreeniä viikonlopun kisoja varten. Toivottavasti lauantaina saataisi tehtyä ehjät radat. 

Ravitsemuksen suhteen palautusjuoma teki come backin ja lisäksi treeninaikaiseen juomaan lisäillään hiilareita hiljalleen. :) Palautusjuomaa on ollu ikävä. :D Se on kovan treenin jälkeen nälkä, mutta ruokaa ei meinaa saada alas ainakaan tuntiin. Palkkari helpottaa vähän tilannetta. :) 

Tää lähtis nyt paistamaan broiskua ja väkertelemään huomisia eväitä. Huomenna aamuvuoro ja sitten edessä NELJÄN päivän vapaat! :) 

Hyvin kulkee ja sit ei kuljekkaan

 Kuntokuvista tuli ihan ok palaute. Kehitystä saaneet kohdat oli omasta mielestä samat mitä valmentajakin sanoi. Samat sanat heikkouksien (takajalat) kohdalla. Huh. :) Eikä se ihrankaan määrä ole lisääntynyt, vaikka painon kanssa on pientä jojoilua ollutkin.

Lepoviikon jälkeiset treenit ovat kulkeneet mallikkaasti. Selkään sai kadoksissa olleen pumpin takaisin. Olkapäät ja ojentajat sai sellaiseen pumppiin, ettei käsi saanut nostettua eikä koukistettua.  Voimatasot eivät ole (vielä) ennallaan, mutta sieltä ne nousee.

Johan se oiskin liikaa pyydetty, että viikon kaikki treenit kulkisivat kuin unelma. Perjantai-iltana oli vuorossa takareidet ja pakarat. Viime kesäinen selkävaiva muistutti taas olemassa olostaan sumomavea tehdessä. Painoa ei ollut edes sitä määrää, millä olin sarjoja kiskonut pari viikkoa sitten. Alaselässä tuntui se samainen venytys, joskaan ei ONNEKSI yhtä voimakkaana. Lopputuloshan se oli, että paineen tunne alaselässä oli ja pysyi ja lantion asento muuttui, vaikka kuinka sitä yritti oikoa. Kyykyistä ei tullu mitään, paine vaan oli, pysyi ja kasvoi. Lopputreenin sai kiukulla painettua läpi. Kotiin päästyä Buranaa huuleen, Voltarenia selkään ja lattialle makaamaan jalat 90 asteen kulmaan. 

Seuraava aamu oli parempi. Päivän aikana tuli huomattua, että ei se selkä normaali ole. Paineen tunne tuli heti, kun seisoi vähän pidempään tai muuten oli jalkojen päällä (kauppareissut yms.). Yövuorossa sama homma. Ja tottakai oli työvuoro, että tekemistä ja jalkojen päällä oloa oli paljon. 

Lepo paras lääke on ja nyt onneksi selkä jo paljon parempi. Mikäli jatkaa oireilua varailen nopsasti ajan OMT-fyssarille. Oma diagnoosi on, että SI-nivel on liikahdellut taas omille asennoilleen ja siitä se paineen tunne.

Kyllä on taas mietityttänyt tuo jalkojen treenaaminen. Niiden kanssa on suuria ongelmia. Etureidet kehittyvät hyvää vauhtia, kun kaikki liikkeet tuntuvat menevän niille. Pakaraankin on kehitystä hiljalleen tullut, mutta takareisiin en saa tuntumaan kuin vain ja ainoastaan koukistuksilla. Ja se ei riitä. :(  Viestiä on mennyt valmentajalla ja odottelen kommenttia. Ottaa päähän! :(

Jospa tästä taas uuteen nousuun. Taidan ainakin uuden LPG ajan varata lähiviikoille ja keskittää sen hoidon pakaralle sekä lonkankoukistajille. Ne oli ne pahimmat. Tuntuu, että mitä enemmän venyttelen sitä enemmän olen jumissa. Varsinkin oikea lonkka kipuilee. Treeni-into ei ole latistunut kuitenkaan mihinkään. Suurin huoli on, että lihas ei kasva, kun en saa kohdistettua treeniä sinne minne pitää.

Uuden viikon kunniaksi uuteen nousuun! Tänään agilityä, huomenna koiraharrastuksen esittelyvideon kuvausta koiraseuralle (ollaan esiintymässä Uljaksen kanssa) ja lauantaina agilitykisat Lappeenrannassa. Siihen väliin vielä pari päivää töitä ja vaaditut salitreenit, täysillä tottakai. <3 

Vahvaa uutta viikkoa! <3 Ja lomalaiset, nauttikaa hiihtolomasta! :) Itse lomailen vasta parin viikon päästä.