Elämäni kovin treeni

Elämäni kovin treeni oli keskiviikkona. Yllätys, valmentajan piiskaamana. :D Etureidet, pakarat ja pohkeet olivat tulilinjalla. Tiesin jo valmiiksi, ettei siitä lystistä mukavaa tule. 

Teemana oli "luulot pois heti". Ensimmäisenä liikkeenä reiden ojennukset. Ensimmäinen työsarja mukavasti omin voimin 15 toistoon saakka. Heti lattialle venyttämään etureisiä 15 sekunnin ajaksi. Samantien takaisin hommiin! Ei tainnut tulla edes kymmentä toistoa omin voimin. :D Polte aivan törkeä!! Avustettuja toistoja loppuun saakka ja AINA se 15 sekunnin venyttely sarjojen välissä. Viimeisessä (neljännessä) työsarjassa vielä viimeisissä toistoissa valmentaja lisäsi vastusta. 

Katkokävellen kohti hackia...

Parit lämmittelyt ja asennon hakemiset heti alkuun. Rautaa kyytiin ja menoksi. Helvetin rakkine! En voi muuta sanoa. Ja sadisti valmentaja. :D Eipähän tehty sarjoja niin, että polvet 90 asteen kulmaan ja siitä ylös. Vaan siitä 90 asteen polvikulmasta (olisi pitänyt) piti laskeutua vielä pari tuskallista senttiä alemmaksi. Ei hemmetti! Ja kun en enää jaksanut, vähennettiin painoja ja eikun alas. Avustettuja toistoja, pommilla pohjaan kun jalat ei enää totellu ja huutamalla ylös. Kyllä, huutamalla! Ja kiroilemalla. Niin ja tulipa kokeiltua se pommilla alas ja vain autettuna ylös. Sarjat venyi taas, miksi ihmeessä en saa sitä kaikkea voimaa OIKEASTI käyttöön mitä kintuista löytyy. Pumppu hakkas miljoona, tuntui etten saa happea ja kyykätä ois pitäny. Töttöröö vaan. Ihan loppuun minimaalisen pieniä pumppauksia, viimeisetkin mehut onnettomista reisistä irti. Luovuttaminen oli ihan oikeasti lähellä!!

Prässisarjat on miun juttu MUTTA tällä kertaa homma meni vähän pieleen. Kun toistot nousi yli 10 alkoi jalkapohja kramppaamaan. Ja toistojen mennessä yli 15 nousi kramppi pohkeeseen saakka. =/ Prässin pudotussarjat jäivät siis puolitiehen, kun vasen jalka aloitti kiukuttelun. Hitto, kyllä ketutti! Mut ei kovin usein mies sano, että mars mars nainen kenkäkauppaan. :D Ostoslistalle meni siis ne painonnostokengät.

Reidet olivat totaalisen tunnottomat. Ainoa tunne oli polte ja puutuneisuuden tunne. Kävely oli katkonaista ja töpöttelyä. Ja hei! Askelkyykkykävelyt oli vielä tekemättä! Ihan ite sain valita kahvakuulat kätösiin ja sisulla 16 kilon kuulat käpäliin ja mars mars! Vähempikin olis kyllä riittänyt. :D Ois saanu tehtyä hieman puhtaampia askelia. Asento askeltaessa huono enkä tuntenut lainkaan reisiä (paitsi sen helvetillisen poltteen). Päällimmäisenä tunteena vaan kiukku ja sisu, että hemmetti miehän taistelen loppuun saakka. Ensimmäinen sarja meni jopa ihan ok. Toinen sarja oli rämpimistä ja muutaman askeleen välein lattialla huohottamista. Onneksi oli vain kaksi sarjaa tehtävänä!

Sitten ne pakarat. Loitonnus laitteessa, tän mie osaan! Jes! :D Toisessa sarjassa avustettuja toistoja ja persuus tulessa! Superina loitunnuksen kanssa sumokyykkäily taljassa. Uusi liike, mutta vaikutti oikein buenolta. Ongelmana vaan, että jalat tärisi aivan tajuttomasti. :D 

Jee! Treeni alkaa olla lopussa! Selvisin hengissä! KUNNES... Valkku ilmoittaa, että lopuksi vielä ankkakävelyä eteenpäin, taaksepäin ja sit viel hyppyjä eteen ja taakse. MITÄ?!?!??!? Et voi olla tosissas?!?! Hyppimään mie, joka en meinaa pysyä edes seisaallaan enää!?! Eipähän siinä: jalat leveään asentoon (kuten sumomavessa), perse alas ja kävelyä eteenpäin ... ja taaksepäin. Sit vielä samassa asennossa loikkien eteenpäin .... ja taaksepäin. Ainoa mikä onnistui jotenkin oli kävely eteenpäin. :D Kaikki muu menikin sit huonosti. :D Asento ei pysyny, en tuntenu lainkaan mitä jalat tekee, pumppu hakkas miljoona, keuhkot tuntui repeytyvän irti ja valmentaja vaan huutaa, että mitä pidempään viivyttelet sitä pidempään tämä kestää. Kaksi sarjaa kävelyä ja hyppyjä. Keräsin kiitettävän määrän katseita (huvittuneita ja sääliviä) sekä useita hymyilyjä/nauruja miun tekemiselle. Minuu ei jostain kumman syystä hirveesti naurattanu...

Viimeisenä liikkeenä pohkeet vaakaprässissä. Pudotussarjat 20 kilon pudotuksilla. Kamala polte ja kipu, mutta selvisin. Tää oli koko treenin helpoin osuus. :D

Selvisin kotiin. Ja matkan aikana pohdin kovin automaattivaihteista autoa, sillä kytkimen pitäminen pohjassa vaati niin suuria ponnisteluja. J:lle naputtelin viestiä, että kävis apteekista Buranaa ostamassa. Tiesin, että kipu tulee olemaan kaveri seuraavat päivän. 

Yleensähän kipu tulee vasta parin päivän viiveellä. Nyt kipu tuli jo samana iltana. Illalla linimenttiä reisiin kunnolla hieroen ja yöksi Buranaa. Sain nukuttua hyvin, ei onneksi tarvinnut herätä kipuun. Seuraava aamu oli kamala. Ja tämä päivä vieläkin kamalampi. 

Ilon aiheena eilen saatu sähköposti valmentajalta, jossa hän kertoo että kyllä on lihasta reisiin tullut. Hän vain unohti mainita asiasta treenin yhteydessä. :D 

Kaikessa kamaluudessaan tuollaiset treenit on niitä mitä kaipaan! Itsensä viemistä äärirajoille, itsensä ylittämistä ja rajojen rikkomista. Yksin ei koskaan ikinä saa tehtyä tuollaista rääkkiä. Yksinkin voi treenata kovaa, mutta ei tuolla tavalla. 

Millainen on teidän kovin treeni koskaan ikinä? :)