Stressaava arki

Sattuipa tuossa viikolla silmään Kaisa Jaakkolan kirjoitus stressaavasta arjesta. Kolahti samantien, sillä samojen asioiden kanssa on tullut itse painiskeltua viime aikoina. 

Erityisen hienoa olisi, jos oma työpaikkani voisi tarjota työkaluja (työ)hyvinvoinnin edistämiseen, mutta niin ei tällä hetkellä todellakaan ole. Vai mitä mieltä olette mm. tälläisistä työputkista: aamu-ilta-aamu-ilta-ilta, aamu-aamu-aamu-YKKÖSVAPAA-ilta-aamu-YKKÖSVAPAA-ilta tai 12hvuoro-aamu-13h vuoro-ilta ? Mukavaa eikös? Laillisesti oikein, työntekijän jaksamisen kannalta ei todellakaan oikein. 

On oma valinta harrastaa jotain työelämän ohessa. Ja miun valinta on fitnessurheilu, koska siinä on laji josta nautin ihan oikeasti. Harrastaisimpa mitä liikuntaa tahansa on lepo tärkeää. Se on tärkeää vaikka en harrastaisi työssäkäynnin lisäksi mitään muuta. Se on vaan eräillä työvuoroja suunnitteleville tahoille aivan käsittämättömän vaikeaa. 

Kaisan kirjoituksesta löytyi yksi kuva, joka kiinnitti huomioni välittömästi.

Pystyin tunnistamaan itseni kaikkien laatikoiden sisällöistä. Sentään kaikkia oireita ei ole, mutta aika monta kylläkin. Esim. univaikeudet, väsymys, ruoansulatusongelmat, vaikeaa rentoutua, muutokset syömisessä, sosiaalisista tilanteista vetäytyminen, itkuherkkyys, ärtyneisyys, impulssikontrollin väheneminen, keskittymisvaikeudet, muistiongelmat, huumorintajun menetys.

Ei ole salaisuus, että olen vielä pari viikkoa uudessa työpisteessä perehtymässä. Sekään ei ole salaisuus, etten olisi halunnut mennä sinne. Ei siksi, että en halua työskennellä uudessa paikassa vaan siksi, että en olisi stressitasoja halunnut lisätä enää yhtään. Osan oireista olen tunnistanut jo ennen työpaikan vaihdosta, joten siksi en olisi mitään ylimääräistä elämääni kaivannut.  Tuo työpaikan vaihdos, on ollut kuin viimeinen niitti. Jo ensimmäisen työviikon aikana olen saanut nuo ah niin "mukavat" univaikeudet riesakseni sekä mahaongelmat ovat pahempia kuin aikoihin!  Olen myös viikon aikana saanut itkukohtauksia pari kertaa ihan vaan pelkästä väsymyksestä ja turhautumisesta. Keskittymisvaikeudet näkyy työssä sekä vapaa-ajalla. 

Työkaverit on huippuja eikä itse työ ole vaikeaa, mutta tottakai sitä joutuu uudessa paikassa pinnistelemään enemmän, kun et tiedä kaikkia tapoja, tiedä mitä missäkin on yms. Siihen päälle työpisteen kamala hälinä ja mahdottumuus keskittyä tekemään yhtä asiaa kerralla kaikessa rauhassa. Kolmen perehdytyspäivän jälkeen olisi oltava kykenevä olemaan täydessä työvahvuudessa. Töttöröö vaan. Tämä viikko on onneksi työtahdilta ollut rauhallinen, en tiedä missä lataamossa olisin jos olisi ollut oikeasti kiireisiä päiviä.

Paljonko voimme sitten kuormittaa itseämme?

Aika hyvä kysymys. Itse koen olevani tällä hetkellä aikalailla äärirajoilla. Jo valmiiksii pelkään tulevaa työviikkoa (joka onneksi on hieman iisimpi kuin sitä ympäröivät viikot): onko miten kiire, selviänkö työtehtävistäni, mitä jos mokaan kun en pysty keskittymään?

Stressinsietokyky on yksilöllistä. Jollekkin tämä miun tämänhetkinen tilanne voisi olla ihan helppo nakki, eikä tuntuisi missään, mutta syystä tai toisesta miulle tää on ollut tosi raskasta ja työpaikan muutos tehnyt olemisesta ja elämisestä vieläkin raskaampaa. 

Valitettavasti kesäloma, ei purkanut kaikkea kertynyttä stressiä vaan hyvin nopeasti töihin palattua tuntui kuin en olisi ikinä lomalla ollutkaan. Ja sitten vielä siihen muutos, jota en olisi halunnut, ja josta esimiehille sanoin että en halua. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Aina ei mee nallekarkit tasan. Ja ihan turha tulla sanomaan, että "eihän se ole kuin kolme viikkoa, sitten pääset takaisin tuttuun" tai "kyllä sitä nuorena jaksaa". Vielä pahempaa on jos sanotaan "kyllä sitä on ennenkin pitänyt jaksaa". Prkl! Mitäs sitten jos joku ei vaan jaksa?! Miten paljon on pakko jaksaa? 

Se miten kukakin kokee stressin, on yksilöllistä eikä sitä pitäisi vertailla kenenkään toisen stressitasoihin ja jaksamiseen. Yksilöitä kun kerran ollaan. Joku jaksaa enemmän, joku toinen vähemmän. Se ei tee kenestäkään sen huonompaa työntekijää, jos nyt tuntuu että stressiä on enemmän kuin olisi hyvä. 

Tässä aiheessa en välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. En osaa luetella tekijöitä, jotka ovat ajaneet miut tähän pisteeseen. Olen tunnistanut ongelman ja yritän toki tehdä asialle jotain, harmi vain tietyt tyypit tekee siitä hemmetin vaikeaa. Taidan ihan oikeasti ruveta suunnittelemaan ja miettimään itselleni uutta työuraa. 

Nyt pienen avautumisen jälkeen onkin hyvä lähteä valmistelemaan ruokaa ja huomisia eväitä. Viikonlopun ajan olen onneksi nukkunut hyvin ja olo on ollut iloisempi ja virkeämpi. Toivon todella, että saan nukkua myös ensi yönä hyvin ja työpäivä on siedettävä. Ja toivon todella, pysyväni kasassa seuraavat pari viikkoa. Ja myös siitä eteenpäin.

Parempaa alkavaa viikkoa!