 |
| Peukkuu vaan ni jaksaa! NOT! |
Hiljaiseloa on vietetty blogin puolella. Tossu on alkanut painamaan ihan todenteolla ja perusarki tuntuu jälleen raskaalta. Onneksi työpäivien määrä vähenee kokoajan. Se mikä tekee arjesta just nyt raskasta on jälleen kerran uniongelmat. =/ Illalla ei meinaa uni tulla, unet on 2-3 tunnin pätkiä ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Ei varmaan tarvitse enempää selitellä? Ja tässä kohtaa en myöskään kaipaa niitä "vauvan syöttöaika" ym. kommentteja. ;)
Eipä oo tarvinnut nenäänsä salilla näyttää, kun on suuri saavutus saada vapaapäivänä imuroitua koti tai muuten vaan yrittää toipua työputkista. Pää kaipaisi treeniä, mutta kroppa ilmoittaa hyvin selvästi että lepo on nyt tärkeämpää. Jospa sitä vielä pääsisi kevyesti treeniin kiinni, kun työt loppuu. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :)
Koiraharrastuksissa on sentään tullut oltua hieman aktiivisempi. Agilityssa on turha haaveilla enää kunnollisesta ratatreenistä, mutta onneksi muuta treenattavaa on senkin edestä. :D Tavoite pitää koiran itseluottamus yllä ja että molemmilla on HAUSKAA.
Näyttelyissä tuli käytyä ihan peräti kahten viikonloppuna. Rinkiä tuli juostua useamman luppiksen kanssa, ja ai että miten oli kivaa! <3 Loistavasta seurasta puhumattakaan. Kiitos kaikki osalliset! <3
Näyttelyissä tuli käytyä ihan peräti kahten viikonloppuna. Rinkiä tuli juostua useamman luppiksen kanssa, ja ai että miten oli kivaa! <3 Loistavasta seurasta puhumattakaan. Kiitos kaikki osalliset! <3
 |
| Uusi Ystävä nro. 1 <3 |
 |
| Uusi Ystävä nro. 2 <3 |
 |
| Omat rakkaat tollot <3 |
Töistä poisjääminen on toisaalta todella toivottua, mutta samalla on iskenyt haikeus siitä, että enää miulla ei sitten olekkaan sitä tiivistä työporukkaa jonka kanssa heittää aivottomia juttuja, kuulla juoruja ja tehdä töitä yhdessä. Pelkään erakoitumista kotiin vauvan kanssa ja sitä, että pian on kotoa lähteminen vaikeaa.
Varmaan tässä matkan varrella tulee niitä ns. mammakavereita mutta ihan oikeesti, kaipaan muutakin kuin vaan vauva-/lapsijuttuja! Jo nyt ahdistaa kun tuntuu etten paljoa muusta saisi olla kiinnostunut kuin vauvoista.
Voisinko sanoa kokevani (jo nyt) yksinäisyyttä? Tavallaan joo. Ärsyttää kun en itse jaksa olla aktiivinen ystävä ja sopia tapaamisia ym. Mutta olenko kovinkaan hyvää seuraa kun olen väsynyt ja ärtynyt siitä syystä? Miun ystäväpiiri ei muutenkaan ole mitenkään iso. Onneksi tiedän, että on olemassa se LuottoYstävä <3 Yksikin riittää <3
No, aika näyttää miten mutsin käy.
Josko sitä lähtis nauttimaan ihanan keväisestä auringonpaisteesta ulos kera poikien. :)
Ihanaa tätä viikkoa! <3
Ihanaa tätä viikkoa! <3
Ymmärrän ton sun fiiliksen erakoitumisesta. Miulla on samaa havaittavissa, ensin olin raskaana ja ärtynyt väsymyksestä ja nyt kun vauva-arki sitouttaa, en vaan pääse minnekään tuulettamaan ajatuksiani tarpeeksi. Juu, kyllähän sitä lenkille aina pääsee, mutta kyllä tässä huomaa että tv ja jääkaappi taitaa olla ne bestikset sen ainoan hyvän ihmisystävän lisäksi. Mutta en halua masentaa sinua jo etukäteen :/ tsemppiä!
VastaaPoistaYmmärrän ton sun fiiliksen erakoitumisesta. Miulla on samaa havaittavissa, ensin olin raskaana ja ärtynyt väsymyksestä ja nyt kun vauva-arki sitouttaa, en vaan pääse minnekään tuulettamaan ajatuksiani tarpeeksi. Juu, kyllähän sitä lenkille aina pääsee, mutta kyllä tässä huomaa että tv ja jääkaappi taitaa olla ne bestikset sen ainoan hyvän ihmisystävän lisäksi. Mutta en halua masentaa sinua jo etukäteen :/ tsemppiä!
VastaaPoistaMie toivon, että tää herättäis ainakin itteni pitämään parempaa huolta kaverisuhteista ja muutenkin "yhteyksistä ulkomaailmaan". Arki muuttuu, se on fakta mutta se ei tarkoita sitä että kaikesta entisestä joutuu luopumaan.
PoistaTais muutenkin olla oikee hormonihuuruissa kirjoitettu teksti, sillä oon vollottanu kuin pikku tyttö yhdelle jos toiselle asialle tänään. :D Nytkö ne hormoni-itkut rantautui myös meidän talouteen? Ounou!