Odottavan aika on pitkä.

Alkaa tämä odottelu saavuttaa loppuhuipentumaansa. Töistä oon ollut melkein kuukauden poissa ja n. kolmen viikon kohdalla alkoi tuntua että kotimökin seinät kaatuu päälle. :D Aika hyvin hei! Alkais se "normaali" kesäloma olemaan taputeltu ja hei, miun ei tartte mennä töihin kuin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa! :D Ja silti valitan ;)

Mallia 37+2

Suurin syy seinien kaatumiseen lienee se, etten voi enää puuhastella kuten "normaalisti". Etureppu pitää huolen, ettei liikaa ohjelmaa voi päivään kehitellä. Jos rehkii liikaa, tulee palaute välittömästi. Tai viimeistään illalla ja yöllä kun yrität nukkua.

Onhan se outoa, kun suuri saavutus on saada koti imuroitua (n. kolmessa osassa, mutta sentään saman päivän aikana!), saada kesäkukat istutettua ruukkuihin/laatikoihin tai käydä kaupassa (Joensuun Prisma on ihan helkutin iso paikka!!). Neuvolapäiville on turha suunnitella muita menoja, kun tuo Sintti säkeentyy aina niistä käynneistä sen verran, että on mutsilla tukalat oltavat.

Isimies on sitten puuhastellut mutsinkin puolesta. Meidän piha on paremmassa kuosissa kuin aikaisempina vuosina, vierashuone on rempattu (tapetoitu, maalattu, uudelleen listoitettu). Isimies on auttanut kotihommissa, kun mutsi on hyytynyt ja muistanut myös toppuutella kun mutsi meinaa innostua puuhaamaan liikaa. <3 Täällä ois kaikki valmiina, Sintti sais nyt tulla maailmaan!

Uljas näyttää mallia miten nukkutaan
päikkärit just silloin kun väsyttää :D

Mutta on tässä lorvimisessa paljon hyviäkin juttuja. Saatan hypätä autoon ihan extempore ja suunnata Ystävän luo "päivähoitoon", saan nukkua päiväunet jos on tarvetta ja voin nauttia auringonpaisteesta omalla pihalla vailla minkäänlaisia aikatauluja. Oon saanu mahdollisuuden olla auttamassa pientä kaveriporukkaa valmistautumaan tulevan viikonlopun koiranäyttelyyn. Kiitos kaverit! :) Tää on nauttinut niistä treeneistä paljon! 

Se mikä harmittaa yhä edelleen, on liikunnan puute. Olen haaveillut mm. lenkkeilystä mitä en normaalisti harrasta tai sen suuremmin nauti. :D Siis ihan oikeasta lenkkeilystä, ei mistään metsässä köpöttelystä koirien kanssa. Haaveilen myös mm. pyöräilystä. Kunnollista salitreeniä ei tartte varmaan ees mainita, sitä todellakin on ikävä! Varsinkin kyykkäämistä ja maastavetoa. Niin ja agilitytreenit. Jestas miten kaipaan sitä kilpaa koiran kanssa juoksemista! Meistä kummastakaan ei tunnu treenaaminen kivalta, kun ei voida juosta yhdessä. :(

En ole ikinä ollut tässä kunnossa missä nyt. Pienikin ponnistelu saa hengästymään, jopa liian pitkään puhuminen saa puuskuttamaan jos jostain oikein innostuu papattamaan. On muuten käynyt mielessä, että mahtaa niillä hoidettavilla hengitysvajauspotilailla olla oikeesti kamala olo kun henki ei kulje kunnolla!  

On muuten iso homma saada fyysinen kunto siihen mitä se oli vuosi sitten. Enkä tarkoita ulkonäöllisesti vaan sitä, että ei hengästy ihan pienestä, voimatasot on nousussa ja palautuminen nopeaa. Kaiholla oon selaillut Instagramista viime kesäisiä kuvia, dääm mutsi on ollut kuosissa! Ehkäpä vielä joskus... Täytyy lohduttautua sillä ajatuksella, että suunta on vain ylöspäin ja kehitys on nopeaa kun on oikein huonossa jamassa. :D 

Eli odottelu jatkukoon. Kovinkaan montaa viikkoa ei tarvitsisi enää odotella. :)  

Nyt nauttimaan kesästä ja auringosta. <3 

 

Käytkö säästöliekillä?

Aineenvaihdunnan ongelmat, aineenvaihdunnan hidastuminen, säästöliekki... Monta "trendisanaa" tällä hetkellä. Mutta sitäkin tärkeämpiä juttuja pohdittavaksi meille jokaiselle. 

Tuloksia ei vaan synny, vaikka ruokailua rajoitetaan ja liikuntaa harrastetaan. Jossain vaiheessa tuloksia tuli, mutta kehitys hiipui ja saattoi kääntyä jopa ei toivottuun suuntaan.

Olet saattanut noudattaa ammattilaisen tekemää ruokavalio- ja liikuntaohjelmaa ja voinut tuolloin hyvin, mutta nytpä ei samat ohjeet enää toimi. Olo on huono, väsynyt, kiukkuinen. Miksi minä en vaan laihdu vaikka teen kaikki ohjeiden mukaan?

Säästöliekin purkaminen ja aineenvaihdunnan uudelleen käynnistäminen on hidas ja yksilöllinen prosessi. Se vaatii pitkäjänteistä, mutta ei kuitenkaan liian tiukkapipoista työtä. Voisi todeta, että "perusasiat kuntoon" eli lasketaan energiantarve yksilöllisesti ja lähdetään lisäämään kaloreita hitaasti ja järkevästi, panostetaan riittävään uneen ja unenlaatuun ja lisätään yhtälöön maltillisesti liikuntaa (voimaharjoittelua).

Mistä tiesin itse, että aineenvaihdunta ei ole ihan kunnossa? Selkeimmät "oireet" olivat epäselvä väsymys, treeneistä palautumattomuus + voimatasojen lasku ja painon nouseminen + suoliston oireilut, vaikka teoreettisesti painon ei todellakaan olisi pitänyt nousta. Hikoilu oli myös asia johon kiinnitin huomiota, mutta en ihan heti tajunnut että se on oire jostakin. Ei vaan meinannut treenatessa tulla enää hiki. Kannattaa muistaa, että yksi oire ei kerro kaikkea, vaan tässäkin on kyse kokonaisuudesta, monen asian summasta.

Istahdappa alas ja mieti muutamaa asiaa omasta arkielämästäsi.

• Uni
  Koetko olevasi jatkuvasti väsynyt vai energinen? Koetko nukkuvasi hyvin? Heräätkö aamulla virkeänä uuteen päivään? Saatko helposti unta? Heräiletkö yöllä kesken unien? Ja onko uudelleen nukahtaminen helppoa vai meneekö siihen aikaa?
  
• Liikunta
  Nautitko liikkumisesta? Tuleeko liikkumisesta hyvä olo vai onko se vain asia joka on pakko tehdä? Minkä verran liikut (esim. viikossa) arkiaktiivisuuden lisäksi? Millaisesta liikunnasta nautit? Palaudutko liikuntasuorituksen jälkeen vai oletko kipeä tai poikkeuksellisen väsynyt suorituksen jälkeen vielä seuraavana päivänä?
  
• Ravinto
  Syötkö säännöllisesti? Syötkö riittävästi? Himoitsetko selittämättömästi joitain tiettyjä ruoka-aineita esim. makeaa? Oireileeko vatsasi jotenkin ikävästi syömisten jälkeen / onko jotkut tietyt ruoka-aineet sellaisia jotka saavat vatsan sekaisin tai kipeäksi? Löytyykö ruokalautaseltasi sateenkaarenvärit?
  
  

Seuraavaksi heitän pari haastetta. :)

• Unohda laiduttaminen ja vaa'an tuijottaminen!
  Paino on numeroita ja toki tietyissä tilanteissa hyvä ja tärkeäkin mittari, mutta eikö peilikuvan muutos ja hyvä olo ole kuitenkin tärkeämpiä? :)
  
• Laske oma energiankulutuksesi ja mielellään myös se, että saat ravinnosta riittävästi energiaa. Mene osoitteeseen www.sydan.fi/energiantarve ja laske oma päivittäinen energiantarpeesi.
  Seuraavaksi pidä ns. vanhaa kunnon ruokapäiväkirjaa ja kirjaa parin kolmen päivän ruokailut esim. sulamoon tai aiemmin suosittelemaani FatSecret -sovellukseen ja näet minkä verran energiaa saat ruokailuistasi päivittäin. Saatat yllättyä!
  Kun olet nämä tehnyt istahda pohtimaan mitä voisit tehdä toisin, vai vastaako energiantarpeesi sitä mitä saat tämän hetken ruokailuista? Suurimmalle osalle voisin ainakin antaa vinkkinä, että huolehdi että syöt aamupalat ja se on proteiinipitoinen. Ja muista syödä säännöllisesti. :)
  
• Panosta unenlaatuunOta käyttöön magnesiumvalmiste (ei oksidimuotoista!), jota otat yötä vasten. Onhan makkarissasi pimennysverho? Älä näppäile kännykkää ainakaan yöllä jos heräät.
  Nuku päiväunet jos olet sellaisten tarpeessa.

Miun mielestä ei kannata edes ahnehtia liikaa muutoksia elämäänsä kerralla. Nykyarki on todella stressaavaa ja kuluttavaa. Työn aiheuttama stressi on ihan omaa luokkaansa ja se nyt ei ole uutta että vuorotyö on raskasta. Siihen yhdistettynä elämän muut tekijät esim. perhe, pienet lapset, mahdollisesti oma tai läheisen sairastaminen... you name it. Kenenkään kokemaa stressiä ei saa aliarvioida ja me koetaan kuormittavuudet eri tavalla. Eikä yhtä tiettyä ohjetta voi antaa kenellekkään vaan asioita täytyy soveltaa omaan elämään sopivaksi. Esim. turhaa sanoa vuorotyöntekijälle, että mene joka ilta nukkumaan samaan aikaan ja nouse aamulla aina samaan aikaan ylös. Ei se vaan toimi. Tai yhtä tiettyä ruokasuositusta ei voi tehdä, vaan jokaiselle täytyy etsiä se omalle kropalle sopivin runko esim. hiilihydraattien ja proteiinien välinen suhde.

Omasta kokemuksesta uskallan väittää, että nuo edella mainitut "haasteet" ovat täysin mahdollisia toteuttaa, vaikka eläisit miten kiireistä ja epäsäännöllistä elämää.  Todella todella harvoin on töissä sitä tilannetta, että et pääsisi syömään ajallaan, mutta kukaan ei huolehdi siitä siun puolesta vaan siun on vaan reippaasti pidettävä huoli tästä asiasta itse. Vuorotyöläinenkin voi ja pitää panostaa uneen ja sen laatuun. Ja työpaikalla kannattaa keskustella asioista, joilla voisi työssäjaksamista edistää. 

Ja kyllä, oravanpyörästä irroittautuminen on vaikeaa. Mutta suurin askel on, kun itse tiedostaa ettei kaikki ole ihan kondiksessa ja istahtaa kaikessa rauhassa alas miettimään missä vika piilee. Itsesyyttely on turhaa, parempi olisi miettiä mitä pieniä muutoksia arkeen voisi tehdä oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Pienin askelin kerrallaan saa suuria muutoksia aikaan. <3 

 

Ihanaa ja stressittömämpää alkavaa viikkoa! <3

Hitaammat jalat

Eipä oo treenijuttuja kirjoitettavana. Voisin vaihtaa koko blogin nimeksi hitaammat jalat :D 

Vai liekkö jo ihan ok näin raskausviikolla 35 oikeesti himmata tahtia? No ei ole, jos muuten on olo hyvä! Sisäinen piiskuri on kyllä sellainen, että se muistuttaa että ihan oikeesti ei enää voi mennä touhottaa samaa tahtia mitä pää käskisi.

Lepo ja kampaajakäynti tekee ihmeitä!
Ei enää zombi-lookia! :D

Ehkäpä suurin syy kirjoittamattomuuteen on ollut väsymys. Ne vanhat tutut uniongelmat tekivät come backin ja useampi viikko meni enemmän tai vähemmän zombina. Terkkarikin neuvolassa jo vähän puhutteli siihen malliin, että vois ruveta himmaamaan. No viikko sitten käväisin hakemassa elämäni ensimmäisen saikkulapun ja niin loppui sitten töissä käyminen. Ja vielä alkuviikosta mietin, että kyllähän tässä nyt ois viel voinu töissä käydä. :D 

Kyllä tuli vähän luovuttajafiilis, kun uniongelmat otti ja hävis samalla kun työt loppui. Korvienväli oli vissiin ollu vähän tiukilla ja yhden paperinpalan avulla pääsi stressi helpottamaan. On tää ihmismieli kummallinen juttu. Ikävöin työkavereita jo nyt!  Oon nyt tän viikon aikana saanut kotona aikaan paljon rästiin jääneitä juttuja ja oon puuhastellut energisenä oikeastaan joka päivä jotain. Olo on kuin uudelleensyntyneellä. Joskin hieman valasmaisella sellaisella. :D 

Salitreenejä on ikävä MUTTA en saa mitään kiksejä siitä satujumpasta jota joutuisin tällä hetkellä tekemään. Ristiriitaista eikö? Oon siirtänyt katseen jo kesään/alkusyksyyn. Olen paljon pohtinut synnytyksestä palautumista, huom! järkevää palautumista. Ei suinpäin sukkelaan rynnimistä treenien pariin kun vähänkään siltä tuntuu vaan kaikessa rauhassa ajan kanssa.

• Kevyttä lenkkeilyä vaunujen ja/tai rintarepun kanssa heti kun siltä tuntuu. Tätä siis jo ennen jälkitarkastusta. Eikä mitään maratonlenkkejä, vaan ihan vähän kerrassaan omaa vointia kuunnellen. Samalla pääsee myös toi "kisakoira" Uljas myös peruskunnnon kohotukseen.
• Kevyttä kotijumppaa vauvan kanssa tai ilman. Tähän yhdistettynä liikkuvuusharjoittelua ja lantionpohjan jumppaa. Lantionpohjan kuntoutuksen tosin saa aloitella ihan heti. :) 
• Syksyllä ohjattuun vauvajumppaan
• Kun tuntuu siltä niin varovaisesti salille. On vain hyvin tarkkaan arvioitava vatsalihasten ja erkauman tilanne. Vatsaan ei saisi kohdistua mitään turhaa painetta, sillä en todellakaan halua mitään tyrää itselleni aiheuttaa omalla typeryydellä.
• Hiljalleen voimapainotteisen treenin aloittelua. Salitreenejä olisi hyvä saada vähintään kaksi/viikko. Ja salainen haave on keskittyä oikeasti niihin voimaliikkeisiin (kyykky, maastaveto, erilaiset punnerrukset) 

Kaikista vaikein osuus on tuo maltti. Ja se, että "uskallan" jättää vauvan hoitoon n. tunnin ajaksi. :D  

Agilityhallille voin onneksi ottaa myös vauvan mukaan, mikäli hän suostuu nukkumaan ja olemaan kiltisti sen aikaa kun mutsi treenaa. ;) 

 

 Ihme kyllä painonnousu ei ole tällä hetkellä mieltä kaihertanut. Viimeksi tänä aamuna koin pienen ahdistuksen vaakalukemaa katsoessa. Ollaan sellaisilla kymmenlukemilla että huhhuijaa! Tosin viime viikot on syömisten suhteen olleet aikamoisia. On ehkä aika hieman ryhdistäytyä! 

En vielä tässä vaiheessa ota myöskään painetta siitä missä ajassa raskauskilot tulee sulamaan pois.  Aika näyttää, mutta se on varma että syömisiin on PAKKO kiinnittää huomiota ihan oikeasti eikä antaa väsymyksen ottaa valtaa. Tietäähän sen, että vaikka univaje väsyttäisi on olo parempi kun edes ruokailut on kunnossa.  

 

Vinkkinä ruokailujen hallintaan näin älypuhelinaikoina on  sovellus nimeltä FatSecret! Helppo käyttää haluatpa alentaa painoasi tai ihan vain seurailla mitä syöt päivän aikana ja paljon niitä kaloreita kertyy. Suosittelen lataamaan ja kokeilemaan. :) 

Itse yllätyin siitä ehkä eniten miten helposti kalorisaanti jää MATALAKSI. Varsinkin, kun syöt puhdasta ruokaa jää kokonaiskalorit hyvinkin helposti liian matalalle ja pidemmän päälle kroppa rupee hidastelemaan (kun kyse painonpudotuksesta). Eli jos epäilet esim. säästöliekillä olemista, on tuossa varsin näppärä sovellus testaamiseen. 

Jaahans. Siinä maha missä painitaan. Nimittäin ruoka-aika! :) 

Hyvää Vappua! :)

"Tosi ystävä on kuin toinen minä." — Aristoteles

Peukkuu vaan ni jaksaa! NOT!

Hiljaiseloa on vietetty blogin puolella. Tossu on alkanut painamaan ihan todenteolla ja perusarki tuntuu jälleen raskaalta. Onneksi työpäivien määrä vähenee kokoajan. Se mikä tekee arjesta just nyt raskasta on jälleen kerran uniongelmat. =/ Illalla ei meinaa uni tulla, unet on 2-3 tunnin pätkiä ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Ei varmaan tarvitse enempää selitellä? Ja tässä kohtaa en myöskään kaipaa niitä "vauvan syöttöaika" ym. kommentteja. ;)

Eipä oo tarvinnut nenäänsä salilla näyttää, kun on suuri saavutus saada vapaapäivänä imuroitua koti tai muuten vaan yrittää toipua työputkista. Pää kaipaisi treeniä, mutta kroppa ilmoittaa hyvin selvästi että lepo on nyt tärkeämpää. Jospa sitä vielä pääsisi kevyesti treeniin kiinni, kun työt loppuu. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :)

Koiraharrastuksissa on sentään tullut oltua hieman aktiivisempi. Agilityssa on turha haaveilla enää kunnollisesta ratatreenistä, mutta onneksi muuta treenattavaa on senkin edestä. :D Tavoite pitää koiran itseluottamus yllä ja että molemmilla on HAUSKAA.
Näyttelyissä tuli käytyä ihan peräti kahten viikonloppuna. Rinkiä tuli juostua useamman luppiksen kanssa, ja ai että miten oli kivaa! <3  Loistavasta seurasta puhumattakaan. Kiitos kaikki osalliset! <3 

Uusi Ystävä nro. 1 <3

Uusi Ystävä nro. 2 <3

Omat rakkaat tollot <3

Töistä poisjääminen on toisaalta todella toivottua, mutta samalla on iskenyt haikeus siitä, että enää miulla ei sitten olekkaan sitä tiivistä työporukkaa jonka kanssa heittää aivottomia juttuja, kuulla juoruja ja tehdä töitä yhdessä. Pelkään erakoitumista kotiin vauvan kanssa ja sitä, että pian on kotoa lähteminen vaikeaa.

Varmaan tässä matkan varrella tulee niitä ns. mammakavereita mutta ihan oikeesti, kaipaan muutakin kuin vaan vauva-/lapsijuttuja! Jo nyt ahdistaa kun tuntuu etten paljoa muusta saisi olla kiinnostunut kuin vauvoista. 

Voisinko sanoa kokevani (jo nyt) yksinäisyyttä? Tavallaan joo. Ärsyttää kun en itse jaksa olla aktiivinen ystävä ja sopia tapaamisia ym. Mutta olenko kovinkaan hyvää seuraa kun olen väsynyt ja ärtynyt siitä syystä? Miun ystäväpiiri ei muutenkaan ole mitenkään iso. Onneksi tiedän, että on olemassa se LuottoYstävä <3 Yksikin riittää <3

No, aika näyttää miten mutsin käy.

Josko sitä lähtis nauttimaan ihanan keväisestä auringonpaisteesta ulos kera poikien. :)
Ihanaa tätä viikkoa! <3

Lomalla

Tää viikko on talvilomaviikko. Joka valitettavasti alkaa jo uhkaavasti lähestyä loppuaan. Onneksi töihin tarvitsee kampeutua vasta keskiviikkona. :) Kyllä vaan loma oli paljon odotettu ja tuli enemmän kuin tarpeeseen.  Ja hei, töitä on jälkellä enää vain muutamia hassuja viikkoja ennen vähän pidempää (ja täysin erilaista) lomaa!

Mieki siusta Uljas <3

Miulla oli hieno visio, että lomalla on aikaa treenata ja saa rytmitettyä viikkoon neljä treeniä helposti ja lepopäiviäkin kertyy hyvin. Noh, ihan ei suunnitelmat ole toteutuneet. Alkuviikon ongelmana oli taas kerran uni. Illalla nukahdin, mutta unet loppuivat keskenkaiken ja päivällä iski armoton väsymys. Ja fakta on se, että jos kroppa tuntuu yhtään väsyneeltä on parempi jäädä lepäämään kuin hampaat irvessä mennä treenaamaan.

Miun pitäis vissiin alkaa hiljalleen uskomaan, monena päivänä peräkkäin ei vaan voi touhuta niin paljoa kuin ennen. Viime viikonloppu loistavana esimerkkinä: lauantaina agilityvalmennus ja sen jälkeen "loppuverryttelynä" lenkki jäällä, sunnuntaina lenkki koirien kera auringosta nauttien ja maanantaina salitreeni + agilitytreenit illalla. :D Ihmekkös tuo, että unet olivat kadoksissa ja kroppa tuntui jyrätyltä. Kuitenkin haluan tässä kohtaa lainata rakkaan Ystävän sanoja: pään tuulettaminen on tärkeää, en mie vaan voi kertalaakista pysähtyä aloilleen. Kärsitään sitten jälkeenpäin väsyneestä kropasta, mutta kunhan korvienväli saa tuulettua. <3 Kiitos Katja <3 Sie niin tunnet miut <3

Lepo teki hyvää, unet korjautui. Eilinen meni vielä poissa salilta ja akkuja lataillen. Ja shoppailuhan on hyvää mielenterapiaa eikös? :D Ja sitten kun vielä bongaat vauvanvaatealennuksen facesta, niin onhan se pakko lähteä. ;) 

Ällösöpön pieniä vaatekappaleita

Tänään sitten paluu salille ja ah miten hyvälle tuntui vetäistä kunnon jalkatreeni! Oli oikea veto vaihtaa yksijakoinen ohjelma kaksijakoiseksi ylä- ja alakroppa jaettuna eri päiville. Liikkeet mahdollsimman kokonaisvaltaisia ja koko kroppaa kuormittavia. Painot on ihan lelupainoja, mutta tavoitteena hyvä tuntuma. Ja hei, jotain pientä pumppiakin on havaittavissa! Ja hiki on aivan jäätävä! Eli kroppa toimii. Ei puhuta tässä kohtaa siitä, että hengästyn paljon paljon herkemmin mitä ennen ja palautuminen ottaa pidemmän ajan kuin ennen... 

 

 

 

 

 

Lomaillessa on ollut aikaa panostaa myös himppasen enemmän syömisiin. Ja joo, on tullut herkuteltua ja käytyä ulkona syömässä. :) Enkä ota stressiä. :)  

Uutena aamupuurosuosikkina on Fazerin Alku puuroista ruis & auringonkukkapuuro : kuituja ja hyviä rasvoja maukkautta unohtamatta. Suosittelen! 

Uusin kiireettömien aamujen herkku on banaaniletut. Tämä ohje bongattu Optimal Performancen facesivuilta (vai olikohan Instasta), ja suosittelen lämpimästi!  Toimi näin:

• Yksi keskikokoinen banaani
• Pari kananmunaa
• Ruokalusikallinen esim. pellavansiemenrouhetta tai kookosjauhoa. Uskoisin, että myös kaurahiutaleet toimisi hyvin.
• Hieman kanelia

Muussaa banaani, lisää joukkoon loput aineet ja sekoita. Paista pannulla kookosöljyssä miedolla lämmöllä. 

Itte en saa lettua käännettyä kovinkaan nätisti, mutta makuhan se tärkeintä on. :D Lisukkeeksi marjoja, rahkaa, jogurttia tai ihan mistä nyt kukakin tykkää. 

 Ruoasta puheenollen, se alkais olla lounasaika. :) Tää lähtee nyt syömään ja sitten pitäis varmaan imuria hieman ulkoiluttaa. 

Aurinkoista torstaita!

 

Ärrrrsyttää!

Idea tämän postauksen kirjoitteluun tuli oikeastaan kolleegaltani. Olin jo aiheesta hieman ärsyyntynyt ennen hänen facebook päivitystään ja siitä se idea sitten lähti. Nimittäin se kuinka täysin vieraatkin ihmiset kommentoivat muuttuuvaa kroppaa. Kyllä, taas kerran raskauspostaus. :D 

Fitnessurheilu asettaa urheilijan "esille" ja antaa ns. oikeuden arvostella kroppaa. Osaa tämä ärsyttää ja ahdistaa kovin. Siinä ei kuitenkaan mennä ihan niin henkilökohtaisuuksiin mitä raskaana oleva saa osakseen. 

Ihan oikeesti. Miltä Sinusta tuntuis jos mie tulisin ihastelemaan kovaan ääneen siun mahamakkaroita ja vielä hiplaisin niitä? Ei varmaankaan kauheen kivalta? Raskaana oleva ei välttämättä halua kuulla jokaiselta tutultaan, että ompas se maha kasvanu. Ei millään pahalla, mutta muitakin puheenaiheita on kuin vatsan kasvu ja sen syy. 

Kyllä mie herkuttelenkin, liikaa..
Mutta enimmäkseen valinnat on kuvan mukaisia.

Vatsan kasvuun liittyy myös keskustelu painosta ja tulleistä kiloista. Öh, en mie laihduttaessakaan välttämättä viitsi päivittäin jokaiselle vastata miten paljon kiloja on tullut/tippunut. Keskustelisitko Sinä siitä aiheesta mielellään? Varsinkin jos niitä kiloja tulee LISÄÄ? Neuvola on myös pätevä paikka lisäämään ärsytystä liittyen nousevaan painoon. Sitä käsketään helposti viilailemaan syömisiä kysymättä mistä painonnousu voi johtua? Mittauksien vertailukelpoisuudesta, aamupalasta, vaatteista, turvotuksesta, rehellisestä lihomisesta?  Heitetään vaan nopeesti, että "tee sitä ja tätä" sen enempää kyselemättä. Kaikesta muusta kyllä pitää keskustella, mutta asia johon vois olla syytä paneutua ei keskitytä sen enempää. Ei pitäis stressiä ottaa, mutta ahdistaa muutenkin tämä kasvava olotila. 

Edestä sitä ei ees kunnolla huomaa! :D

Elän tällä hetkellä kriisiä tämän muuttuvan kropan kanssa. En voi sanoa nauttivani kasvavasta vatsasta, se kun tekee normielon varsin haasteelliseksi. Niin ja tiedän oikein hyvin, että se vaan jatkaa kasvuaan ja olo muuttuu entistä vaikeammaksi. Ja ei auta, että saan sitten kommenttia että kyllä tulet sitä mahaa vielä kaipaamaan. Ehkä joo siinä vaiheessa, kun vauva valvottaa ja minuu väsyttää, mutta itseni tuntien en tosiaankaan tule kaipaamana tätä lihavaa ja kömpelöä oloa. 

Mitäs jos kysyttäis vaan "Mitä kuuluu?" tai "Miten on mennyt?" ?  Jos haluan kertoa raskaudesta niin sitten otan sen itse puheeksi. Mutta yleensä juttelen mieluummin muista aiheista. Lähimmät ystävät on asia erikseen, Te saatte kysyy ihan mitä vaan. <3

Sivuprofiili alkaa olla muhkea :D

Raskauksien vertailu on myös juttu mitä en ymmärrä, enkä siis myöskään välitä aiheesta kuulla/keskustella. Pahoittelen, jos Sinä et ole voinut treenata tms. esim. kipujen takia, mutta mie voin ja olen onnellinen siitä. En voi tehdä juttuja mitä ennen ja esim. raskaita jalkatreenejä kaipaan kovasti, mutta ymmärrän olla onnellinen edes siitä kevyehköstä treenistä mitä voin tehdä. Ja synnytysten vertailu nyt on tyhmääkin tyhmempää. Ja se mahan kasvu.... Ja ja ja...

Ihan oikeesti! Oon muutakin kuin tuleva äiti ja nykyinen mahan kasvattaja. Odotan innolla kesää ja uuden arjen opettelua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hylkään kaiken mikä on tähän saakka ollut tärkeää. Koirat tulee olemaan elämässä edelleen ja niiden kanssa harrastetaan. Kyllä, haaveilen tulevaisuudessa koiranpennusta ja sen kanssa harrastamisesta. Haaveilen myös kehittävästä salitreenistä ja opiskelusta. Se, että saanko haaveita toteutettua milloin/koskaan on ihan omasta itsestä kiinni.  

Onneksi lähipiiristä löytyy ihania ihmisiä. <3 Niitä kenelle voin avautua raskaudesta siten miten itse haluan ja sitten niitä, jotka eivät pidä minuu mitenkään erilaisena kasvavasta keskivartalosta huolimatta. :) Ja niitä, jotka jopa kehuvat, että et kyl oo turhia kiloja keräny. Arvostan teitä! :) 

Tulipahan pieni avautuminen. Jospa tää oma ahdistus nyt vähän helpottaisi. 

Nyt nautin talvilomasta ja keskityn vain itsestä huolehtimiseen niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Hyvää ruokaa, lepoa ja treeniä. Tän loman jälkeen ei sitten olekkaan montaa työviikkoa jäljellä. :)

Ulkoilua parhaassa seurassa <3

 

Pojatkin on lomamoodissa <3

Vain parasta

Otsikko voisi viitata vaikka mihin, mutta tällä kertaa raottelen lisäravinnevalintoja. Vanha sanonta on: kahta ei voi saada, halpaa ja hyvää. Sanonta pätee varsin hyvin myös lisäravinnemarkkinoilla.

Markkinat on laajat ja tuotteita on laidasta laitaan. Kyllähän ne kaikki käy jonkinlaisen testauksen läpi ennen markkinoille pääsyä, mutta laaduissa on paljon eroja. Mitäs sitten voi tietää mikä on hyvää ja mikä ei niin hyvää?

Itse käytän tällä hetkellä tuotemerkeistä Solgaria, Terra Novaa, Puhdistamon ja M-Nutritionin tuotteita. Miten olen päätynyt ko. merkkeihin? Tutkimalla taustoja (kiitos Internet), tutustumalla sisältöihin ja kuulemalla kokemuksia muilta (viisaammilta). On tärkeää, että käyttämäni tuotteet IMEYTYVÄT, eivät sisällä turhia lisä- ja apuaineita ja ovat HYVÄN makuisia. Esim. vitamiinivalmisteet on sellaisia, joiden sisällön haluan tietää tarkkaan. Ei riitä, että siinä mainitaan esim. magnesium, vaan haluan tietää missä muodossa aine on. On aika iso ero popsia oksidimuotoa, joka ei imeydy (vaan toimii ennemminkin laksatiivina), kun voisi käyttää esim. sitraattia tai kelaattia jotka imeytyvät ja hyödyttävät siten paljon enemmän.

Tietoisuus on lisääntynyt ja mielellään opiskelen asioista aina vaan enemmän ja enemmän. Tämä itseopiskelu on saanut aikaan kriittisyyden ja enää en osta heti tuotetta jota hehkutetaan. Vielä pari vuotta sitten olin mainoksen uhri, jos halvalla sai ja sitä mainostettiin paljon, löytyi tuote myös minun kaapista. Onneksi ajat muuttuu. :D

Nyt siis laatu on se mikä määrää. Mistä sitten tietää mikä on laadukasta? Hienointahan olisi, jos voisin käydä antamassa verinäytteitä säännöllisesti, joista sitten määritettäisi vitamiini- ja mineraalitasot aika-ajoin. Noh, tähän leikkiin en ole lähtenyt, joten olen nettiä lukemalla ottanut selvää mikä on hyvä valmiste ja mikä ei. Itse luotan Kaisa Jaakkolan suosittelemiin valmisteisiin, sillä uskon ja luotan hänen sanaansa ja omiin kokemuksiin. Kaisan sivuilta löytyy pitkät listat ja olen valinnut niistä ne tärkeimmät ja itselle helpoimmin hankittavat valmisteet.

Muistettava juttu on, että mikää paraskaan ravintolisä ei hyödytä mikä ruoansulatus ei toimi kuten sen pitäisi. Voin popsia vaikka mitä valmisteita, mutta jos ruoansulatus on epäkunnossa ei pääse ravinteet imeytymään. Siispä kannattaa huolella tutustua suoliston toimintaan ja sen hoitoon. Sehän on kova sana tänä päivänä kirjallisuuden ja erilaisten tutkimusten valossa. :) Eikä suinkaan mikään höpöhöpöjuttu. 

Itselleni tärkeimmät ja käytössä olevat valmisteet tällä hetkellä ovat:

Monivitamiini, joka on Terranovan Prenatal Multivitamin. Ko. tuote on tarkoitettu raskaana oleville (ja imettäville). Tämä tuote on suunnattu odottavan äidin tarpeisiin; löytyy B-vitamiineja (foolihappo!!), D-vitamiinia, rautaa ja sinkkiä. Terranovan tuotteet ovat lisä- ja säilöntäaineettomia ja niiden valmistuksessa on käytetty luonnonmukaisia raaka-aineita. Purkin kyljeltä näen yhdellä vilkaisulla missä muodossa esim. magnesium ja sinkki. 

Terranova ei löydy Kaisa Jaakkolan suosituksista, olisin ostanut Solgaria, mutta valmiste jonka olisin halunnut oli loppunut ja myyjä suositteli Terranovaa ja ajattelin kokeilla.

Magnesium. Käytän magnesiumia tukemaan yöunta, stressin hallintaan ja lihasten palauttamiseen treenistä. Magnesiumin käytössä on hyvä huomioida, että kudosten magnesiumpitoisuus nousee parhaiten käyttämällä eri magnesiummuotoja. Edellinen valmiste oli kahden muodon sekoitus (sitraatti + kelaatti) ja nyt on käytössä "pelkkä" magnesiumkelaatti. Oksidi kannattaa unohtaa täysin, paitsi jos ummettaa kovasti. Sitraatti on paremmin imeytyvä, joskin toisilla voi ärsyttää mahaa. Kelaattimuodon pitäisi olla vatsaystävällisempi kuin sitraatin. 

Oma tuotteeni on Solgarin valmistama. Nappaan magnesiumia AINA illalla/yövuoron päätteeksi, eli ennen nukkumaankäyntiä. Otan kaksi tablettia kerralla, jolloin magnesiumannos on 200 mg. Pakkauksen ohjeen mukaan annoksen voisi nostaa myös 400 mg:aan saakka. 

Oman magnesiumtarpeen voi myös testata näppärästi. Ohje täällä. Itse en ole testiä tehnyt, mutta voisin sen vaikka toteuttaakkin jossain vaiheessa.

Probiootit eli maitohappobakteerit. Stressi näkyy ensimmäisenä miulla yöunissa ja suoliston toiminnassa. Koska stressiltä en pysty välttymään, pyrin tukemaan elimistön toimintaa parhaani mukaan. Olen usein aiemminkin kirjoitellut mahavaivoista, joten niiden hoidossa vain paras kelpaa. 

Uusimpana ostoksena on Puhdistamon Tri Ohhiran OM-X maitohappobakteeri. Siksi, että siinä on:

• 12 yhteisvaikutuksellista maitohappobakteerikantaa, jotka toimivat toisiaan vahvistaen
•  Ne valmistetaan patentoidulla menetelmällä, jossa erilaisista kasveista, yrteistä, merilevistä sekä sienistä uutettua seosta fermentoidaan vähintään kolme vuotta. Tällöin ainoastaan kaikista vahvimmat bakteerit selviytyvät ja päätyvät lopulta suojattuun kapseliin.

Tässä valmisteessa bakteerit ovat elävinä kapselin sisällä, kun monet muut tuotteet ovat pakastekuivattuja. 

Aiemmin käytin Bioteekin Probioottiplus -valmistetta. Mutta nyt siirryin astetta "tujumpaan" ja pidemmälle kehitetympään ja tutkitumpaan valmisteeseen. Onhan myös tehty tutkimuksia, että odottavan äidin käyttäessä probiootteja raskauden aikana, voi siten vähentää syntyneen vauvan mahavaivoja. 
En osaa sanoa, onko valmisteesta vielä ollut apua (käytössä vasta muutaman päivän). Mutta ei niistä tutkimusten valossa voi haittaakaan olla. :)

Ruoansulatusentsyymit. Koska terveys lähtee suolistosta. Ja mahavaivat ovat ikäviä. Käytän ruokailujen yhteydessä päivittäin Enzymedican Digest Gold- kapseleita. Säännöllisellä käytöllä olen huomannut olevan hyötyä: maha ei turpoa kipeäksi eikä ilmavaivoja ole niin paljoa. Eron huomaa, jos unohdan kapselin ottaa. Ko. tuote edesauttaa ravinnossa olevien ravintoaineiden imeytymistä ja hyväksikäyttöastetta.

Kalaöljy.Rasvahapot (DHA ja EPA) ei varmaankaan esittelyjä tarvitse. Laatu on tässäkin tärkeää. En halua kuormittaa halpojen valmisteiden raskasmetalli- ja liotinjäämillä elimistöäni turhaan. Raskausaikana on huomioitava, ettei valmiste sisällä A-vitamiinia. Tällä hetkellä käytössä on Fitnesstukusta tilattu Omega 3 valmiste, mutta kunhan ne loppuu tulee tilalle Solgarin Omega3 valmiste. 

D-vitamiini. Täällä pimeässä Pohjolassa ei vaan saa riittävästi D-vitamiinia. Ja valitettavasti en oikein usko yleisten suositusten olevan riittävä määrä, näin on myös tutkimuksissa osoitettu. D-vitamiini ylläpitää vastustuskykyä sekä edistää lihaskuntoa ja tasapainoa. Monivitamiinissa tulee hieman D-vitamiinia, mutta pyrin viikoittain (vähintään kerran viikossa) nappaamaan myös ylimääräistä D-vitamiinia. 

Käytössäni on Aurinko D100µg valmiste. Valitsen AINA öljyä sisältävän kapselin, en mitään imeskeltäviä ja pureskeltavia tabletteja. Imeytyminen on tässäkin valmisteessa tärkeää. 

Siinäpä ne tärkeimmät. Lisäksi käytössä on treenipäivinä treeninaikana aminohappojuoma (Mannisen eaa) ja palautusjuomassa hydrolysoitua heraproteiinia (Mannisen HydroIso) johon on sekoitettu joko Osmopurea tai sitten mukana on banaani. Vesi höllyy inhottavasti vatsassa treenin aikana, ja olen todennut jaksavani koko treenin paremmin, kun käytössä on aminohappoja ja estäähän ne myös lihaksen hajoamista kovassa treenissä. Palautusjuoma tuskin esittelyjä kaipaa, ja onhan se suklaajuoma herkkua treenin päätteeksi. :)

Tärkeintä on AINA muistaa, että lisäravinteet on nimenomaan LISÄravinteita. Ne ei ikimaailmassa korvaa monipuolista ja puhdasta ruokaa. Joidenkin mielestä, jos syö monipuolisesti ei tarvitse mitään lisävalmisteita, mutta itse en näin usko. Tiettyjä ruoka-aineita pitäisi syödä määrällisesti PALJON, että niistä saisi tarvittavan määrän vitamiineja/kivennäisaineita ja epäilen niiden imeytymistä. Valintoja valintoja, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Stressi, säännöllinen (kehittävä) liikunta sekä raskaus vaativat enemmän ravinteita mitä pelkkä ruoka voisi tarjota. 

Ensimmäisenä vilkaisu sinne omaan napaan, tai paremminkin ruoansulatukseen ja sitten sinne lisäravinnepuolelle. Älä ole mainoksen orja vaan mieti oikeasti järkeviä valintoja. :) Ja pillerit ei edelleenkään korvaa puhdasta ja monipuolista ruokaa.