Viikko yksi

Ensimmäinen virallinen dieettiviikko on taputeltu. Kolme ns. miinuspäivää ja neljä plussapäivää. Tuloksena oli, että paino oli humpsahtanut vaa´an mukaan kilon verran alaspäin. Tämäpä mukava aloitus uudelle viikolle. :)

Sokerikoukku istuu tiukassa. Onneksi mm. sokeriton sprite ja sokerittomat pastillit ovat auttaneet. Ja ehrmannin ja propudin vanukkaat. :D Onneksi muita vieroitusoireita kuten mm. päänsärky ei ole ollut. 

Viikonloppuna joku flunssan tapainen iski TAAS. Väsymys ja kehno olo lisää erinäisten mielitekojen määrää. Itsellä nämä mieliteot kohdistuu erityisesti leipään. Voisin vain syödäsyödä ja syödä leipää. Ihan vaan pelkkää leipää. Outoa ja tyhmää. 

Ruokaa saa pupeltaa paljon ja dieetin facesivuilla onkin käynyt keskustelu kiivaana kun ruokamäärät eivät meinaa upota. Itselle ei syöminen oo mikään ongelma. :D Vaikka ruokaa on määrällisesti paljon on miulla silti nälkä. Nälkä pitää kivasti huolen siitä, että ateriavälit ei pääse venymään liiaksi. :D Ainoa mikä ärsyttää, on iso kasvisten määrä, joten niitä saa olla jatkuvasti kantamassa kaupasta sekä keittämässä syöntikuntoon/pilkkomassa syömäkokoisiksi. Te ketkä ajattelette syövänne reilusti kasviksia, niin ottakaapa vaaka ja punnitkaa 200g kasviksia (huom ei peruna tai bataatti) jokaiselle aterialle. On muuten iso määrä se. Itelle kun ei uppoo esim. pelkkä kurkku ja tomaatti.  

Ei oo pieniä annoksia ei :P

On ollut aika rentoa pelkkä ruokavalion noudattaminen. Se, että ei oo painetta liikkumisesta on ollut hyvä juttu. Ollaan käyty tytön ja koirien kanssa rauhallisilla metsälenkeillä, perjantaina agilitya ja muutoin vaan arkipuuhastelua kotosalla ja pihalla koiran treenaamista. Pieni jumppahirmu olkapäällä muistuttelee, että kyllä liikkua pitäis enemmän, mutta onneksi olen osannut olla stressaamatta siitä. Kehonkoostumukselle liikkuminen, varsinkin sali, tekis enemmän kuin hyvää mutta eiköhän sen säännöllisemmän treenin aika vielä koita. Toistaiseksi kyykyt vaunuja heijaten (eli lasta nukuttaen) ja pihaleikit riittäkööt koirien lenkittämisen ja treenaamisen ohella. :) 

 Nyt keskitys häätämään flunssan huspois, sillä viikonloppuna pitäis olla kisakuosissa. Siispä lounaan valmistukseen ja aurinkoenergiaa tankkaamaan pihalle! :)  

Aurinkoista maanantaita! <3

Sit mennään!

Valmisteleva viikko taputeltu. Voin sanoa, että hyvä uudistus tuo valmisteleva viikko on ollut. Se antoi aikaa päälle valmistautua tulevaan, rauhan tehdä tietyt ostokset ja aikaa suunnitella tulevia ruokia ym. Iso peukku siis tuolle pehmeälle aloitukselle. Puhumattakaan siitä, että rehellisesti otettiin esiin mm. tuen merkitys ystäviltä ja perheeltä. Tärkeitä juttuja.

Ruokavaliotkin julkaistiin ja heti julkaisupäivänä otin sen käyttöön. Plussa ja miinuspäivät vaihtelee, isoja eroja niissä ei ole. Syödä saa kiitettävästi, mikä ei tullut yllätyksenä. Kotona on todella helppoa noudattaa säännöllistä ateriarytmiä. Reissussa (eilen) en pakkaillut eväitä mukaan vaan ihan reilusti käytiin abc:llä syömässä sekä kahvilla. Ja söin kakkuakin. Hyvällä omalla tunnolla! 

Syö ja laihdu!

Tänään starttaa varsinainen dieetti. Tiedän, että herkkuhimoja tulee. Näillä ruokamäärillä ei pitäisi tulla, mutta ihan varmasti tulee. Taistelen vastaan ja napisen asiasta rakkaalle vertaistuelle ;)

Aikaisempiin ruokavalioihin verrattuna osaan ottaa asiaa rennommin, mittaaminen ei oo mikään ongelma enkä kokoajan ajattele ruokaa ja seuraavaa ateriaa. Vaikka vaa´an kanssa taas säädetään, en koe siitä vielä stressiä. :) Aika hyvin suorittaja-Satulta! :) Face-ryhmää selatessa huomaan monen takertuvan todella tiukasti lillukan varsiin (kuten minäkin joskus aikoinaan) ja luulen, että heille tästä "matkasta" tulee aika raskas... Toivottavasti vertaistuki kantaa karikoiden yli.

Torstaina otin aloituskuvat (HYIHYIHYIIIIIII!!!!!) ja -mitat. Karua, niin karua. Ah tätä itseinhon määrää. Meni pari päivää päästä kuva-ahdistusällötyksestä yli. Mikä ehkä eniten ahdistaa on se, että kaikesta tietotaidosta huolimatta oon tässä tilanteessa jälleen kerran. 

Nappasin mitat tänään aloituspäivän kunniaksi ja jo tässä välissä on senttejä lähtenyt. Ja yhdet tavoitehousut mahtui viikonloppuna jalkaan! :) Pienet on ilot.

Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä. Lauantaina agilitykisat, luokkanousu oli niin lähellä jälleen kerran! No, Uljas kävi kartuttamassa poikien herkkukaapin sisältöä kahdella kolmossijallaan. :)
Eilinen päivä meni Varkaudessa koiranäyttelyssä. Uljaksella vesihäntä :( mutta siitäkin huolimatta se oli paras uros 5 kauniilla arvostelulla. Itse en olis sijoittanut sitä hännän takia noinkaan hyvin. Toivottavasti vesihännästä ei tuu meille enää ongelmaa.

 

Simppeli maanantai

Tänään starttaa Superdieetti Simplen valmistava viikko. Ei siis ohjelmassa tiukkaa ruokien punnitsemista ja dieettimoodia, vaan pehmeä lasku tulevaan. Näin äkkiseltään valmisteleva viikko on oikein mainio juttu. Saat rauhassa tutustua mm. sallittuihin ruoka-aineisiin, tutkia korvaavuuslistoja ja tutustua resepteihin. Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että mikään kana-parsakaali -kuuri tämä ei ole! On oikeastaan vain omasta mielikuvituksesta ja luovuudesta kiinni, miten herkullisen dieetin tästä haluaa itselleen tehdä.

Eilen mässättiin vielä. Ihan naurattaa oma päänsisältö, että "mässätään nyt kun vielä voidaan". Oikeastaan aika noloa ja tyhmää. Ihan kuin voisi mielitekoja "tankata". Dieettaaminen on vapaaehtoista ja ennen kaikkea terveyden (niin fyysisen- kuin mielenterveydenkin) kannalta toteutettavaa. 

Mut hei! Mie aion onnistua! Aion näyttää itselleni, että selkäranka on olemassa ja kuria löytyy. Siinä kaupanpäälle kiristämättömämmät ja paremmin istuvat vaatteet. :) Ja mikä parasta, vertaistuki on olemassa ja lähellä! <3 Ja asiasta edes ennakkoon keskustelematta ollaan mie sekä rakas K päätetty juurikin tänä päivänä startata dieetti. <3 Mahtavuutta!

Viime viikonloppu meni varsin koiramaisissa meiningeissä. Kahtena peräkkäisenä päivänä agilitya. Superia! Varsinkin lauantain valmennus sai motivaation taas kerran nousemaan muutaman pykälän korkeammalle. Ja mikä parasta, viimeinkin miun kroppa alkaa olla siinä jamassa mitä se oli ennen raskautta! Juoksuvoimaa alkaa löytyä ja kropan hallinta toimii. Kiloja on enemmän, mutta nehän lähtee nyt tippumaan. ;) Tätä fiilistä oon odottanut PITKÄÄN! Voin alkaa sanoa, että raskaudesta ja synnytyksestä on palauduttu. 11 kuukautta siihen meni.

Nyt huoltamaan agilityeläintä. <3 Tää viikko palautellaan ja huolletaan, lauantaina kisataan ja sunnuntaina pyörähdetään näyttelykehässä yli vuoden tauon jälkeen. :)

Maanantain ryhtiliike

Olen taas kerran vajonnut vanhoihin tottumuksiin. Suusta menee alas ihan mitä sattuu ja se näkyy ja tuntuu olossa. On siis aika jälleen kerran tehdä ryhtiliike. 

Ärsyttävintä tässä on se, että tasan tarkkaan tiedän miten pitäisi syödä ja toimia. Ja siltikkin annan mielihalujen viedä. Miksi se ryhtiliike on niin pirun vaikeaa tehdä? No, jossittelulla ei tämäkään asia korjaannu, joten härkää on tartuttava sarvista. Vuosien saatossa on tullut todettua, että kyllä vain se selkeä ruokavalio jääkaapin ovessa on se paras ryhtiliike mitä voin tehdä.

Omat energiat (eikä aika) ei riitä istahtamaan alas ja kunnolla suunnittelemaan itsenäisesti ruokavalioa. Valmennuksen aikaiset ruokavaliot eivät oo järkeviä käyttää suoraan, sillä eihän kulutus oo läheskään sitä mitä oli silloin. 

Facessa sattui silmään, että Fitfarmin Simple starttaa 8.5.. Pelkkä ruokavalio ja valinta minkä verran meinaa pudottaa painoa (alle 10kg, 10-20kg vai yli 20kg). Oma aikomus on n. 5kg tiputella painoa alaspäin, kuitenkin imetys turvaten sillä miulla ei oo mitään aikomustakaan lopetella imetystä vielä aikoihin. 

Jotta estäisin typerät lipsumiset, teen tästä julkista. Raportoin tänne viikoittain miten menee. Kuntokuvat taidan jättää julkaisematta, sillä ne oksettavat itseänikin niin paljon. Ennakkotunnelmat on hyvät. Ainoastaan se jännittää/mietityttää onko millainen vaikutus maidontuotantoon. Kysyvä ei tieltä eksy, ja käytössä on keskustelufoorumi jossa voi valmentajilta apua kysyä! Imetys yksin ei estä painonpudotusta, mutta kaloreita ja hiilareita on tultava riittävästi. 

Hyvillä fiiliksillä odottamaan ruokavalioiden julkaisua. :)
                                                         Aurinkoista torstaita! <3

Ilo tulee itsensä hyväksymisestä. Etsi täydellistä hyväksyntää, älä täydellistä elämää - Tuntematon

On ollu taas hiljaista. Olen kärsinyt kirjoituslukosta. Ajatuksia eri aiheista on vaikka millä mitalla, mutta en vaan ole saanut niitä tekstiksi. Kokeillaan onnistunko nyt?

Alkukevät on ollut aika raskasta aikaa. Useita menetyksiä. Siinä murheen keskellä on tullut pohdittua omaa elämää paljon. Ja yksi ajatus on noussut ylitse muiden.

Miun tie...

Nimittäin hyväksyminen. Itsensä hyväksyminen sekä muuttuvan maailman hyväksyminen. 

Miulla on mennyt todella todella paljon aikaa oman itseni hyväksymiseen. Teini-ikä oli sitä pahinta aikaa, kun etsiskelin minuutta. Jälkeenpäin ajatellen olin enemmänkin muiden kopio kuin aidosti oma itseni. Moinen kuuluu teini-ikään, toisilla vahvempana kuin toisilla. Mutta tämä kopiointi ja ennen kaikkea muiden miellyttäminen on jatkunut pitkälle aikuisikään. Erityisesti tuo muiden miellyttäminen. 

Yhä edelleen jännitän varsinkin perheen keskuudessa tuoda julki ajatuksia, toiveita ja haaveita jotka ovat itselle tärkeitä. Kyseenalaistamisessa ei ole mitään vikaa, mutta meidän perheessä ei koskaan ole ollut mikään erityisen kannustava ilmapiiri, kun kyseessä on ollut urasuunnitelmat tai vaikka uusi harrastus. Lähestulkoon kaikkeen on suhtauduttu enemmän tai vähemmän epäilevästi, eikä kannustamisesta heti alussa ole ollut tietoakaan. Tämä on kantanut pitkälle aikuisikään ja näkyy edelleen. Aika ahdistavaa.

Äitiys ja sen tuomat muutokset ovat olleet kaikessa rankkuudessaan positiivinen sysäys oman itsensä hyväksymiseen. En vertaile itseäni toisiin äiteihin enkä myöskään vertaile lapsia keskenään. Miulle on ihan sama milloin siun PirkkoPetteri on lähtenyt liikkeelle tai tehnyt hampaansa tai ihan mitä vaan. Haluan luoda tuolle omalle jälkikasvulle ympäristön, missä saa olla just sellainen kuin on ilman vertailua muihin. 

Fitness toi myös itsensä hyväksymistä. Keskityin vain omaan tekemiseen ja itsensä kehittämiseen. Oli aika, kun vertailin mm. treenipainoja tai kehitysvauhtia mutta oikeastaan valmennusken myötä fokus keskittyi vain itseen. Viis muista tai muiden painoista! Lajin valinta sai aikaan myös paljon kritiikkiä mm. kavereiden keskuudessa. Perheelle (J:a lukuunottamatta) en tavoitteista huudellu, ihan vaan siksi että mitään kannustusta en olisi kuitenkaan saanut, päinvastoin.

Tiimi <3

Koiraharrastukset on myös kiva arvostelun kohde. Omalle kaveripiirille on täysin normaalia, että koiria on monta ja niiden kanssa reissataan pitkiäkin matkoja, jopa ulkomaita myöden. Kaikille tämä on oo fine ja sitä on kiva arvostella. Ja nyt varsinkin, kun taloudessa on myös lapsi! No mutta onhan se ihan kamalaa kun lapsi joutuu elämään koirien kanssa. ;) Ja raukka joutuu jossain vaiheessa olemaan ilman äitiä, kun äiti harrastaa! Ja äiti on taas astetta parempi ihminen kun on hetken aikaa tehnyt sitä mistä tykkää eniten.
J on todennut, että kyllä huomaa niin koirasta kuin mutsistakin että treeneissä on käyty. On meinaan mieliala ja käyttäytyminen taas hyväksyttävämpää. ;) 

Miulla on paljon haaveita. Haaveet on tehty toteutettaviksi, mutta yksi iso jarru on se, että pelkään mitä muut miun valinnoista sanoo. Liittyypä se haave työhön tai elämäntapaan. Ja en pelkää sitä mitä kaverit sanoo vaan perhe. Ajatuksen tasolla tieden tasan tarkkaan, että hittoako se niille kuuluu (no J:lle kuuluu koska elää saman katon alla), mutta muille ei pitäis miun valinnoilla olla hirveästi merkitystä. 

Nyt aika mennä syömään ja sit me lähdetään H:n kanssa moikkaamaan kavereita. <3 Ihanaa viikonloppua ja...

Hyväksykää itsenne älkääkä välittäkö siitä mitä muut sanoo <3

Harrastaja vai urheilija?

Viime lauantaina ilmoille kajahti kysymys: Koetko olevasi urheilija vai harrastaja? Pienen pohdinnan jälkeen ujosti sanoin ääneen olevani ennemmin urheilija kuin harrastaja. Ja kyseessä siis koiraharrastus, se rakkain agility.
Missä menee urheilijan ja harrastajan ero? No siinä, että harrastaja harrastaa kun tuntuu kivalta, urheilija treenaa vaikka ei just nyt huvittaisikaan. Noin niinku karkeasti sanottuna.

Koiramaailmassa urheilukoira on koira, jonka kanssa harrastetaan säännöllisesti ja tavoitteellisesti sekä kisataan jossain lajissa. Tällä perusteella siis jopa se kerran viikossa aksaa treenaava koira on urheilukoira. Onhan kyseessä vaativa ja fyysinen laji. Myös ihmiselle! Jos et usko, käy kokeilemassa.

Tätäpäivää on koiraharrastajien fysiikkatreenit. Ei riitä, että koira on kunnossa vaan myös ihmisen on oltava. Ja ei, pelkkä lenkkeily ei vaan riitä, vaan on tutkailtava lajin vaatimia vaatimuksia. 

Kuva: sporttitassu

Treenipuitteet on ainakin kunnossa ihan naapurustossa.

 Kuvasta jo huomaa, miten monta eri osa-aluetta tulisi ottaa huomioon pohtiessa miten saisi sitä kuntoa paremmaksi ottaen huomioon mitä laji vaatii. Kun ei vain riitä, että juokset kovaa. On käännyttävä, kiihdytettävä, jarrutettava, katsottava koiraa, pystyttävä puhumaan/kannustamaan, reagoida nopeasti koiran liikkeisiin, tehtävä erilaisia ohjauskuvioita ja vielä ajateltava seuraavaa estettä. 

Edelliseen lisäisin vielä sen, että hyvä fyysinen kunto auttaa myös pitämään päätä paremmin kasassa kisa- ja koetilanteissa. Jännityksen hallinta vaatii muuta, mutta päivien venyessä pitkiksi ja odotusaikoja ollessa enemmän tai vähemmän, ei sitä huonolla peruskunnolla jaksa. Ja kyllä, omakohtaista kokemusta on!  

 Peruskuntoa on näppärää kasvattaa ihan peruslenkkeilyllä koiran kanssa. Intervalleja voi myös tehdä koiran kanssa. Mutta lihasvoima, liikehallinta ja liikkuvuus vaativat treeniä ilman koiraa. Tietyt nopeusharjoituksetkin on helpompaa tehdä ilman koiraa. Ihanan monipuolista treeniä. Pari juttua on kuitenkin ylitsemuiden. Keskivartalon voima/tuki sekä pakaran ja takareiden voimantuotto. Ja tuskin kukaan ohjaajista laittaa pahakseen, jos peilikuvakin näyttää paremmalta litteämmän keskivartalon ja pyöreämmän pakaran ansiosta. ;) 

 Omalla kohdalla vaatii treenaaminen suuresti tarkastelua. Synnytyksestä on kahdeksan kuukautta aikaa. Palautuminen on sujunut ok:sti ja nyt pikkuhiljaa uskaltaa ottamaan mukaan mm. loikkia ja kovempia vatsalihastreenejä. Ja pikkupomokin on alkanut nukkumaan kunnollisia päiväunia, joten aikaakin olisi kotitreenille paremmin. ;) Nyt puuttuu enää se kuuluisa selkäranka ja niskasta kiinni nappaaminen. Ajatuksen tasolla on ainakin motivaatio saanut uutta boostia. 

Peruskuntoa etsiskelemässä...

 

Aina iloinen treenikaveri <3

Sokeriton ja maidoton

Tammikuu on aina vaikka minkä diettien kulta-aikaa. Tavoitteena painonpudotus tai terveellisempi elämä, itsensä haastaminen, ympäristön painostus you name it! Myös mie oon tässä (hömpötyksessä) mukana...

Päätin siis jo joulukuussa, että pidän sokerittoman tammikuun. Tämä siis itsensä haastamisena ja jonkunlaisena ryhtiliikkeenä. Nyt sokerittomuus sai rinnalleen myös maidottomuuden. Maidottomuus puhtaasti meidän pikkupomon vuoksi, että saataisi öitä paremmiksi ja mahavaivoja helpottamaan. Niin ja eihän maidottomuudesta myöskään mitään haittaa miullekkaan ole, joten innolla tartuin "haasteeseen".

Maitotuotteet ovat monesti syy vatsavaivoihin niin lapsilla kuin aikuisillakin. Vauvoilla ei yleensä mitään laktoosi-intoleranssia ole, vaan maitoproteiini on vaivojen syy. On myös paljon tutkittu maitotuotteiden vaikutusta erilaisiin ihottumiin ja infektiokierteisiin mahavaivojen ohella. Toisilla vaivoja on enemmän tai vähemmän, toisilla ei maitotuotteet aiheuta yhtään mitään. Miun mielestä onkin tyhmää välttää ainetta, joka ei aiheuta mitään ongelmaa vain siksi että media niin painostaa. 

Selfie erään unettoman yön jälkeen. Ai kamala mikä olo! :(

Ajatus maidottomuudesta lähti siitä, kun meidän yöt muuttuivat entistäkin huonommiksi. Kipuitkut, mahan kurlutukset ja refluksivaivat olivat viimeinen niitti. Asiaa itsekseni pyöriteltyäni ja vyöhyketerapeutin kanssa asiasta juteltuani päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla maidottomuutta. N. kuukausi ihmisen elämästä on lyhyt aika, mutta siinä ajassa jo näkee kannattiko vai ei. 

Muutaman päivän perusteella voisin sanoa, että maidottomuus on varsin helppo juttu. Kyllä, hieman joutuu miettimään kaupassa mitä ostaa ja proteiinin lähteitä miettiä uudelleen. Esim. aamupuuro raejuustolla vaihtui valkuaispuuroon, kahvi menee nyt mustana (kauramaito kahvissa ei ollu miun juttu) ja ruokaa ei enää haeta kotiin ihan tuosta noin vaan vaikka miten väsyttäisi ja kehtuuttaisi. 

Jos kananmuna pitäisi karsia ruokavaliosta pois, sitten meni sormi syvemmälle suuhun. 

Valkuaispuuro mustikoilla, vadelmilla ja mehukeitolla näyttää erehdyttävästi oksennukselta :D

 

Kauraleipää, maidotonta margariiniä, lämminsavulohta ja marjasmoothie. Iso NAM!

Pari päivää maidotonta takana. Käväisin aamulla vaa'alla (aamupalan jälkeen) ja ilahduin positiivisesti! Paino oli humpsahtanut alaspäin ja mahakin näytti omaan silmään littanammalta mitä aikoihin! Liekkö maidottomuuden syytä vai sen, että nukuin viime yönä paremmin ja enemmän kuin kuukausiin! 

Maidottomuus tukee myös sokerittomuutta. Tuleepahan jätettyä erinäiset proteiinipatukat (makeutusaineet!) kauppaan herkkuhimon iskiessä. Myös leivän määrä on vähentynyt ja leipä "puhtaampaa", sillä en jaksa jokaisen leipäpussin tuoteselosteita tihrustaa. Makeanhimoon käy mm. banaani maapähkinävoilla (suolaton, sokeriton). Maustamaton kaurajogurtti hedelmäsoseella (bonne) tai hedelmillä/marjoilla on myös nannaa. :) 

Aika ennen maidottomuutta. Isimies toi flunssaiselle äiti-ihmiselle herkkuja. :)

On taas hieman positiivisempi fiilis. :) Ja mikä parasta, tänään alkaa agilitytreenit n. kuukauden tauon jälkeen! :) Ja huomenna vauvauintiin. :) Ja tänään on perjantai ja viikonloppu alkaa. :) Happy me! :)