perjantai 23. tammikuuta 2015

Käynnistymisvaikeuksia

Tällä viikolla koitti vihdoinkin se päivä, kun tämän mimmin eväitä lisättiin. Vieläkään ei kalorit huitele kovinkaan korkealla, kun halutaan mimimoida rasvan kertyminen. Lisäys oli kuitenkin kaloreissa suurempi kuin edellinen, eikä paino ainakaan toistaiseksi ole mahdottomaan nousuun lähtenyt. Toivottavasti ei lähdekkään sillä sitten saisin taas lisää ruokaa. :D Syöminen on vaan niin kivaa. :) 
Tämän hetken aamupala: puuroa, marjoja, mehukeittoa, kananmunia
On monia tapoja tarkkailla painoa näin offilla. Osa käy vaa'alla kerran viikossa, osa joka päivä ja osa ei käytännössä milloinkaan. Jotkut mittailevat säännöllisesti mittanauhalla, toiset eivät mittaile lainkaan. Jollekkin riittää peilikuva ja valmentajan kommentit kunnon nähtyä.
Itse käyn vaa'alla joka ikinen aamu. Alkuun se aiheutti suurta tuskaa. Olenhan vältellyt vaakaa ja painolukemia jo vuosikaudet! Vaa'alla olen kyllä käynyt, mutta todella harvoin. Enemmän olen luottanut peilikuvaan. Kaksi kuukautta on mennyt sopeutuessa vaa'an antamiin lukemiin. Itse punnituksesta on tullut sujuva rutiini: ylös sängystä, vessaan, koirat ulos, vaatteet pois ja vaa'alle. Mutta ne lukemat...

Miulla on aina ollut painoa "paljon" pituuteen nähden. Pituutta on se 176 cm ja paino oli siinä 74-75 kilon tietämissä valmennuksen alkaessa. Olen saanut kommenttia, että painanko todella noin paljon. :D Ja kyllä painan ja vasta nyt alan olemaan sujut asian kanssa. Ai miten niin itsepäinen?
Parissa kuukaudessa painon nousu on ollut satoja grammoja, mutta lihasta olen onnistunut rakentamaan näkyvästi eri puolille kroppaa. Ai että mie jo ootan niitä todellisia lihatalkoita, kun rakennusainetta saa enemmän ja ollaan ihan oikeasti niillä plussakaloreilla.

Vaa'alla ravatessa olen joutunut järkyttymään. Painoni vaihtelee PALJON! Kroppa kerää hyvin herkästi nestettä ja on pöhöttynyt. Nyt, kahden kuukauden jälkeen, alkaa kroppa ja aineenvaihdunta toimimaan niin, että sellainen kamala pöhötys ei ole jokapäiväinen kaveri.
Tuttua juttua on, että paino on korkeammalla esim. kovan treenin jälkeen. Se on ihan fine, kun tietää mistä painon nousu johtuu. Näin naisena myös hormonitoiminta vaikuttaa painoon PALJON. Korvien väli on ollut todella tiukalla, kun paino ei saisi nousta paljoa mutta yks kaks vaaka näyttääkin kaksi kiloa plussaa ihan vaan niistä hormooneista johtuen. Jippii! NOT! Eikä se paino yhtä nopeasti laske, vaan vie n. viikon, että ollaan taas siinä "normaalissa" painossa. Argh.

Jossain vaiheessa mietiskelin, että onko tää oikeesti niin kivaa kytätä vaa'an lukemia. Sitten vain yllättäen kroppa "hyrähti käyntiin" ja painonvaihtelut ovat tasaantuneet ja pöhötykset myös vähentyneet. Toivottavasti pysyy tämmöisenä! Ja mikä parasta, kroppa on tiivistynyt ja lihasta on tullut lisää ainakin joihinkin kohtiin. :) Niin, ja mm. työkavereilta on tullut kommenttia muuttuneesta ulkomuodosta. :) 

Kun kroppakin on ruvennut toimimaan ovat myös treenit siirtyneet uudelle tasolle. Painoja saa ladata lisää ja tuntuma on parantunut. Lihakset on kipeät, mutta ei mitkään överikipeät (paitsi valmentajan rääkkien jälkeen :D ). Lisää potkua toi päivitetty treeniohjelma. Jos saisin itse valita, olisin salilla joka päivä. :D "Onneksi" työt sanelee pakolliset lepopäivät.
Vielä kun saisi noi polvet kivuttomiksi ja lonkankoukistajat vetreämmäksi. Sit oisin tyytyväinen.
Klik Klik Instagramiin @projectSatu
Just nyt on hemmetin hyvä fiilis tän homman suhteen. Arki pyörii, treenit kulkee ja ruokailuihin on löytynyt toimiva rytmi. Vielä pitäisi löytää paukkuja kotitöiden parempaan suorittamiseen. Oon vissiin aika hidas saamaan rytmi kohdilleen? Vai olenko sittenkään? Miten nopeasti yleensä ihmiset saavat toimimaan yhdistelmän fitness ja muu elämä?
Eväät kulkeutuu töihin jätskikipossa. :D Kattaukseen ei juurikaan tule panostettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti