No olipas tyhmä otsikko. Kyllähän nyt kaikki tietää, että tekniikalla todellakin on väliä treenatessa! Tekniikoita näkee vaan niin monenlaisia. Eikä varmasti yhtä ja ainoaa oikeaa ole.
Monelle selkätreeni on vaikea, niin se on miulekkin. Olen täällä jo hehkuttanut, miten hieno fiilis on kun olen saanut tekniikoita kuntoon siihen malliin, että oikeat lihakset tekee töitä! Näin ei todellakaan ole aina ollut. Kulmasoutu tangolla, ylätalja (vaikka millä otteella) ja alatalja ovat olleet oikeita kirosanoja. Monen monta selkätreeniä tuli tehtyä niin, että a) latseissa ei tunnu seuraavina päivinä miltään b) epäkkäät aina kipeänä/jumissa. Ja kuinka ollakkaan, myöskään kehitystä ei tullut toivotulla tavalla!
Tammikuussa homma lähti käyntiin käytännössä nollasta. Kroppa on jumissa, mutta siitä huolimatta eri liikkeiden suoritustavat löytyivät kuin luonnostaan niin, että varmasti tuntuu! Treenikerta toisensa jälkeen ihastelen sitä tunnetta, kun OIKEAT lihakset ovat tehny OIKEITA töitä. Aivan huikeeta! Vielä siistimpää on, kun seuraavina päivinä on kipeänä treenatut lihakset. Varsinkin selkätreenin jälkeiset lihaskivut saa miut onnelliseksi! Ihan sairasta! ;) Eihän täs oikeesti oo mitään järkeä. ;) Ja tuo tunne, se saa haluamaan salille joka päivä. :D Mutta mutta, kolme treeniä viikossa saa kuitenkin toistaiseksi riittää. :)
Ainoa vinkki selkätreenien kanssa tuskaileville minkä osaan antaa on seuraava: keskity ensin ILMAN PAINOJA siihen, että oikea lihas tekee töitä. Liikkeen suorituksen aikana ajattele tosissaan työtä tekevää lihasta. Jaa vaikka liike osiin. Esim. ylätaljaa tehdessä: ote tasaisesti tangosta (kädet yhtä kaukana toisistaan verrattuna keskilinjaan), hartiat ALAS, ajatus latseihin ja kyynärpäät kohti kylkiä/suoraan maata kohti. Itsellä ainakin auttaa tuo kylkiä kohti ajattelu, kyynärpäät eivät saa karata taakse.
Agilitytreeneistä on tuttua videointi. Olenkin nyt muutamia kertoja pyytäny J:tä videoimaan suorituksia. Esim. maanantaina pyysin kuvaamaan hauiskäännön mutkatangolla. Videolta näki hyvin, kuinka kyynärpäät karkaavat vartalon sivulta eteen. Kun kyynärpäät liimasi kiinni kylkiin ja liikkeen teki puhtaasti hauis, kummasti sarja lyheni. :D Pienestä se on kiinni!
Itsestään selviä asioita, mutta ah niin helposti unohtuvia.
Ja tuloksista, niitähän on tullut! Wuhuu! Ojentajat ovat alkaneet näkyä, olkapäät pyöristyä hiljalleen ja suurimpana saavutuksena pidän takaolkapäiden kehityksen näkymistä! Jippiijippiii!! Niihin en aiemmin saanut millään muotoa tulemaan!!! Ei huonompi homma, kun treeniä on takana vasta 1,5 kuukautta. Ja kyllä, yksi syy treenaamiseen on paremmalta näyttäminen! Paska puhetta olisi, jos sanoisin käyväni treenaamassa pelkästään hyvän olon vuoksi. ;)
Paljon on ollut blogeissa aiheina kirjoittajien epävarmuus ja treenaamisen myötä oman arvostuksen muuttuminen ja itselleen armollisemmaksi muuttuminen. Asia, jonka kanssa itsekkin kamppailen päivittäin. Ja olen kamppaillut pitkään. Ja se on se yksi suurin tekijä, minkä vuoksi olen nyt (taas kerran) tavoitteita asettanut ja tätä blogia kirjoitan. Ajatuksissa muhii oma postaus tästä arasta aiheesta, jota tulee sivuttua miltei joka ikisessä postauksessa. Omassa päässä käy suuren suuri myllerrys ja sen sanoiksi pukeminen on vielä toistaiseksi mahdotonta. Ja menipähän taas lässyttelyksi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti