Piiskan sivallus

Tiiättekö sen tunteen, kun treeni ei vaan jostain syystä kulje? Vaikka miten yrittäisit ja yrittäisit ei homma vaan yksinkertaisesti toimi. Noh, itselle sattui tuommoinen tällä viikolla keskiviikkona ja pahimpaan mahdolliseen aikaan! Silloin oli nimittäin treenit Savonlinnassa valmentajan kanssa.

Takareidet ja pakarat treenivuorossa, jännitti jo valmiiksi. Homma käyntiin leveällä kyykyllä, joka ei vaan meikäläisen liikkuvuuden kanssa toimi. Aikamoista tylytystä tuli siis heti ensimmäisestä liikkeestä lähtien! Sai mimmi purra hammasta yhteen, suoraan sanottuna v*tutti!

AINA on myös jotain hyvää! Nimittäin prässi. Se sentään meni hyvin ja levyjä sai lisätä kyytiin joka sarjassa. Tykkään ihan älyttömästi Gym42 prässistä. Siinä saa todella hyvän asennon eikä jalat luista.

SJMV:ssä tekniikan viilausta. Äh, tyttöpainoilla. Ja palautteen saaminen jatkuu... Noh, ainakin tekniikka parantui ja alkoi tuntuma löytymään mukavasti takareisiin. Mielikuvien avulla saa kummasti tuntumaa paremmaksi. Vai mitä sanotte polven ojennuksista verrattuna makkaran grillaamiseen? ;)

Lantion nostot tangolla oli myös opettelun alla. Kukaan ei oo koskaan siihen meikän tekniikkaa tsekannut, oon vaan tehny ja ollu tyytyväinen. Perse kunnolla ylös! Ja voi helkkari miten kävi niskaan. Enemmän kävi niskaan kuin kannikkaan. Aaaargh. Ja painoa ei prkl nimeksikään. Ei hittovie, kyllä otti kupoliin ja pahasti!! Miks ihmeessä mennä esittämään noin heikkoa suoritusta, kun vasta on kehunut miten ennätyspainoja on treeneissä liikkunut. 

Polven koukistuksiin istuen luotin. Siinäkin etsittiin sen mittainen liike, että lihas tekee töitä koko ajan. Hyviä autettuja toistoja MUTTA painoa liian vähän! Koko treenin teema tuntuikin olevan "lissee levyjä". Sarjapituuden meinaa kuulemma venyä liian pitkiksi! Hommaa ei jätetä kesken, mutta reippaasti niitä painoja lisää. 

Vatsalihastreeneistä sellainen maininta, että uusiks meni. :D Voi jee kun oli TAAS tunne etten osaa yhtään mitään. Vuoden ravannu salilla monta kertaa viikkoon ja mittään en osaa. Great!

Parin tunnin kotimatka meni ajatuksiin uppoutuneena. Fiilis oli pettynyt, olin hemmetin pettynyt itseeni. Vihaan epäonnistumista! Mielessä pyöri ajatus, että onko miusta tähän hommaan oikeesti? Oonko tässäkin asiassa oikeesti niin huono, että turha edes yrittää? Ja paskat, miehän näytän että kyllä mie pystyn parempaan!!! 

Ja niin todella pystyn. Loppuviikon treeneissä on laitettu niitä levyjä lisää ja ennätyksiä rikottu. BOOM kapeaan prässiin 120 kgx15! Polven ojennuksiin lissee levyjä. Askelkyykkykävelyä 17,5 kg:n painot käpälissä ja 15 askelta /koipi! Myös selkätreenissä lisää painoja mm. kulmasoutuihin ja alataljaan. NIH! Kyllä mie pystyn!!

Ei taidolla, ei tuurilla vaan kiukulla!!!

Käys vilkaisee Instagramista @projectsatu

Nyt on fiilikset treenien suhteen toiset. Takaraivossa naputtaa ajatus, enemmän enemmän enemmän! On pystyttävä parempaan!

Mie näytän kaikille mistä tää mimmi on tehty!