tiistai 1. heinäkuuta 2014

Eroon silmälaseista

Toivottu postaus, ja eiköhän se ole aika julkaista kun takana on kuukausi rillitöntä elämää. :) Arki on oikeesti paljon helpompaa ilman rillejä!

Ajatus silmien laserleikkauksesta muhi päässä monen monta vuotta. Olen perusluonteelta ujo ja arka varsinkin uusia asioita kohtaan. Varsinkin, jos pitää soittaa jonnekkin ja varata aika, on ihan kamalaa. :D Todella tyhmää eikö vaan? Rahat oli kerätty jo aikoja sitten. Aina vaan keksin tekosyitä välttää ajan varaus. Milloin syynä oli talvi ja pakkanen - silmät on silloin niin kuivat että ei missään nimessä kuivuutta lisäävää leikkausta!!, kevät ja siitepöly - no eihän nyt keväällä pahimpaan siitepölyaikaan voi mitään toimenpidettä tehdä!, kesä -ihan varmasti infektioriski! :D Selityksiähän löytyi.

Vuosiin en ole käyttänyt piilareita kuin juhlissa. Nyt niitäkin olisi pitänyt tilata lisää ja silmälasitkin olivat hajoamispisteessä. Olisi siis joka tapauksessa mentävä silmälasiliikkeeseen ja näöntarkastukseen optikolle. Niimpä marssin kevättalvella Joensuun Silmäasemalla kyselemään aikaa ilmaiseen leikkausarvioon. Ajan sain n. kuukauden päähän ja olin innoissani!

Ensimmäinen käynti oli superpikainen. Käytännössä vain pintapuolinen tsekkaus ja ajan varaaminen maksulliseen silmälääkärikäyntiin, jossa sitten silmät tutkittiin perinpohjin. Tämäkin aika meni n. kuukauden päähän ensimmäisestä.

Maksullinen silmälääkärikäynti oli kattava. Silmät tutkittiin joka suunnasta, leikkaus käytiin kohta kohdalta läpi ja kysymyksiä sai esittää. Mielessä pyöri vain kaksi kysymystä: saako ripsipidennykset olla ja milloin leikataan? :D Silmät oli terveet, ripset sai olla ja leikkausajan olisi saanut jo kahden viikon päähän. Päätin kuitenkin, että helpointa että leikkaus tehdään kesälomaviikolla, eli reilun kuukauden päästä lääkärin tutkimuksesta. Päivämäärä lyötiin lukkoon ja lähdin silmiä siristellen pois. Mustuaiset oli siis laajennettu silmätipoilla tutkimuksia varten ja vaikka ulkona oli pilvistä, kuljin kaupungin läpi silmät puoliksi kiinni kun on niin pirun kirkasta. :D Näytin ihan narkkarilta. :D

Edellisestä optikkokäynnistä oli aikaa useampi vuosi ja käytännössä miun näkö oli pysynyt muuttumattomana. Aina parempi lopputuloksen kannalta. Myöskin todella huono näkö on hyvä edellytys leikkauksen onnistumiselle.

Nykytekniikka on hienoa ja melkein kuka vaan voi päästä rilleistä eroon. Tekniikoita on useita ja oma operaatio tehtiin Femtolasik tekniikalla.
"Silmien laserleikkaus Femtolasik-tekniikalla korjaa taittovirheitä yhtä terävästi kuin silmälasit tai piilolinssit. Usein jopa paljon terävämmin, koska häiritseviä kehyksiä ei ole tai kuivuva piilolinssi ei haittaa näköäsi. Leikkauksella pääset eroon silmälaseista ja piilolinsseistä koko loppuelämäksi.
Toimenpiteessä käytettävät maailman huippukärkeä edustavat femtosekunti laserlaitteet tekevät sarveiskalvoläpän kivuttomasti ja tarkasti miljoonien laserimpulssien avulla. Nopea excimer-laserlaite suorittaa varsinainen taittovirheen korjauksen tehdyn läpän alle. Yhden diopterin taittovirheen korjaamiseen kuluu aikaa vain 1,4 sekuntia. Lyhyt hoitoaika yhdessä erittäin nopeasti silmän liikkeitä seuraavan mekanismin kanssa varmistavat sen, että hoidon lopputulokset ovat hyviä ja silmäleikkaus sujuu potilaan kannalta helposti ja turvallisesti." (lainattu Silmäaseman nettisivuilta)

Täältä voi käydä lukemassa tarkemmin hoidon kulusta sekä tsekata videon :) Leikkaus näyttää videolla paljon inhottavammalta mitä todellisuudessa oli :D Mutta palataampa seuraavaksi niihin leikkauspäivän fiiliksiin ja tapahtumiin. :)

Tottakai leikkauspäivän aamuna jännitti. Kaverit ja kotiväki tsemppasi hienosti ja oikeastaan se jännitys tuli vasta kävellessä Silmäasemalle. Eniten jännitin kipua / epämiellyttäviä tunteita. Toinen mikä jännitti, oli se onko silmät toimepiteen jälkeen kipeät ja miten kuivat. Missään vaiheessa en jännittänyt sitä onnistuuko leikkaus. Luotto leikkaavaan lääkäriin oli 100%. :)
VIIMEINEN kuva rillien kanssa
Aika oli varattu klo. 09. Ensimmäisenä nopea silmien tarkastus leikkaavan lääkärin toimesta. About 10 yli olin jo "leikkauspöydällä" ja silmiin oli laitettu puuduttavia tippoja, antibioottitippoja ja kipulääketippoja. Osa tipoista vähän kirveli, mutta silmien kiinnipitäminen helpotti. Luomenlevittimen asettaminen oli kivutonta, eikä ne tuntuneet silmässä miltään. Pari kertaa lisäiltiin puuduttavia tippoja, vaikka mitään tuntemuksia ei ollut. :) Läpän teko oli ensimmäinen operaatio (kuten videolla kerrottiin) ja etukäteen tiesin sen olevan leikkauksen ikävin osuus. Se oli hieman epämiellyttävä, napakka paineentunne silmässä, mutta kivuksi en sitä sanoisi. Ikävimmäksi kokemukseksi sanoisin todella kirkkaiden valojen katsomisen. :D Leikkaavalääkäri ja hoitajat olivat oikein mukavia, kertoivat koko ajan mitä tekevät ja kyselivät vointia. :) Oli turvallinen ja luottavainen olo.

Kun operaatio oli valmis asetettiin silmiin piilolinssit suojaamaan läppää ja edesauttamaan läpän umpeutumista. Vähän niinkuin laastarina haavalla. Kaiken kaikkiaan olin "leikkaussalissa" 15 minuuttia, jonka jälkeen pääsin nautiskelemaan kahvia ja mehua hämärään huoneeseen. Hoitaja kävi jatkohoito-ohjeet miun kanssa läpi tarkkaan ja kehoitti tiputtelemaan kostuttavia silmätippoja odotteluaikana moneen kertaan. Hämärässä huoneessa vietin aikaa n. tunnin ja seuraksi sain piakkoin toisen laserleikatun. :) Aika meni rattoisasti jutellessa niitä näitä. :)
Heti leikkauksen jälkeen. ENSIMMÄINEN kuva ilman rillejä :D
Tunnin kuluttua lääkäri tsekkasi vielä silmät ja poisti piilolinssit. Näkö oli sumea, mutta parempi kuin aiemmin ilman laseja. Tämä onkin normaalia ja pikkuhiljaa näkö kirkastui. Pääsin lähtemään pois klo. 11 ja äiti oli minuu hakemassa, sillä autolla en saanut itse ajaa (enkä olisi kyllä pystynytkään). Aurinkolasit oli kullan arvoiset, vaikka pilvinen päivä olikin! :D 

Ensimmäiset tunnit silmät olivat valonarat ja sisälläkin pidin aurinkolaseja ja enimmäkseen makoilin sohvalla silmät kiinni. N. puolen tunnin - tunnin välein tiputtelin kostuttavia silmätippoja ja hiljalleen arkuus väheni ja näkö kirkastui. Huisin hieno tunne, kun näki tarkasti ilman silmälaseja!! :D Iltapäivällä äiti vei miut kotiin ja kaupassakin käytiin ja ei tehnyt edes pahaa. Ihastelin vain, kun näin niin hyvin :D 

Toinen jännityksen hetki oli ensimmäinen aamu. Minuu oli peloteltu, että aamuisin saattaa silmät olla todella kipeät ja kostutustippoja täytyy laittaa todella usein. Silmät eivät olleet kipeät eikä erityisen kuivan tuntuiset. Tunnollisesti tiputtelin kostutustippoja sekä antibioottitippoja ja nautin kirkkaasta näöstä. :) Silmälaseja tuli etsittyä ja kohennettua nenällä monta kertaa ;) 

Treenaamaan menin kevyesti jo seuraavana päivänä. Tuolloin oli myös ne kunnon helteet, joten hikoilulta ei voinut välttyä. Pidin huolen, että silmiin ei hikeä mennyt. Suoraan sanottuna olisin tullut hulluksi, jos en olisi viikkoon päässyt liikkumaan. Ja kevyt satujumppailu teki todella hyvää. Tulokset sen viikon jälkeen ovat olleet nousujohteiset. :)
Ei ois tullut elosta mitään ilman aurinkolaseja :D

Operaatio oli torstaina ja tiistaina menin töihin. Tein pitkän päivän (12h) ja säännöllisesti kävin tiputtelemassa silmätippoja. Silmät olivat kotiin päästyä todella väsyneen tuntuiset! Ja tietokoneella oleminen ei tuntunut hyvältä vaan rasitti silmiä liikaa. 
Myöskin ensimmäiset yövuorot olivat silmille raskaat. Pimeässä kirkkaan tietokoneen näytön katselu ei tuntunut kivalta. Onneksi kostuttavat silmätipat auttoivat, eikä töissä ollut kiirettä. :)

Hyvin nopeasti silmät tottuivat ja katse tarkkeni entisestään. Aluksi oli katseen tarkentaminen hidasta, silmän lihaksisto ei ollut vielä tottunut siihen ettei enää taittovirheitä ollut. Hyvin nopeasti pystyin myös vähentämään kostutustippojen käyttöä. Säännöllisesti käytän niitä toki edelleen, mutta en enää montaa kertaa päivässä. :) 

Ripsien kanssa toimin niin, että leikkausviikon alussa oli huolto. Kohtalaisen hyvin ne pysyi! Nyt on huoltoväli venynyt liian pitkäksi ihan muista syistä. Inhottavaa kuitenkin oli, että runsas määrä kostutustippoja sai ripset klimppaantumaat yhteen ja niiden harjaaminen oli käytännössä mahdotonta. =/ Pariin päivään silmiä ei saanut edes vedellä kostuttaa, joten ripset oli todella kamalat kun tippajäämiä ei saanut pestyä pois. Kun viimein sai silmät kastella vedellä pehmeni myös tippajäämät ripsista ja niitä sai ällöttävänä klimppinä nyppiä irti. Ja jos kuivana yritit tippakökköjä nyppiä, lähti mukana myös ripset. Helpommalla olisi ehkä päässyt, jos olisi mennyt operaatioon ilman ripsiä ja käynyt uudet teetättämässä, kun tippojen tarve on vähentynyt. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, miksi en mennyt toimenpiteeseen aiemmin. Rakastan rillitöntä elämää! Elo ja olo on PALJON helpompaa ilman kakkuloita! :) Suosittelen! Joensuun Silmäasemalla ainakin oli loistava palvelu ja todella mukava ja ammattitaitoinen henkilökunta. :)  
Oma "uusi" identiteetti on vaatinut totuttelua. Tällä hetkellä kuvat joissa vielä rillit on, näyttää hassuilta. :D Nopeasti sitä sopeutui uuteen lookkiin, tosin yhä edelleen saatan etsiä silmälaseja esim. suihkun jälkeen ihan vain todetakseni, että en enää moisia tarvitse. :)

2 kommenttia:

  1. Kiitos Satu tästä! Keskustelin juhannuksena erään sairaanhoitajan kanssa, joka on mukana myös näissä leikkauksissa. Tuo keskustelu ja tää siun teksti plus muut lukemani jutut kyllä kannustais itteenikin tohon leikkaukseen, koska tarvetta olisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Aivan turhaan jännitin ja siirsin operaatiota milloin milläkin tekosyyllä. :)

      Poista