Tänään 8. päivä kesäkuuta meidän H on YHDEN VUODEN ikäinen. Vauvavuodesta on selvitty (enemmän tai vähemmän järjissään) ja nyt meillä asuu taapero. Kävelevä, dubloja rakastava, kiljuva, nauravainen tyttö.
 |
| Ikää pari päivää <3 |
Ei ole päivääkään etten olisi miettinyt vuosi sitten olleita tapahtumia; sairaalassa oloa, uskon ja luoton horjumista terveydenhuollon ammattilaisiin, omaan pelkoon ja paniikinomaiseen tunteeseen. Muistan vieläkin parin kätilön ilmeet, äänensävyt ja sen miten vihainen olin, kun kommunikointi miun kanssa oli ajoittain surkeaa. Kerro ensin ja tee vasta sitten, tulen sen muistamaan omassa työssäni AINA!
Se onnellisuus vastasyntyneestä vauvasta hautautui osittain tuon paniikin alle. Että kiitos vaan siitä. Ja ei, neuvolaa ei asia kiinnosta.
Vuosi on ollut äärimmäisen raskas. Helpoksi en koskaan vauva-aikaa ajatellut. Se että saan vääntää refluksiasioista terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ja miut leimataan vaan ylihysteeriseksi ja liikaa googlettavaksi sairaanhoitajaäidiksi v****aa edelleen ja paljon. Oikeastaan voisin sanoa meidän arjen helpottuneen 8kk lääkärikäynnin ja sitä edeltäneiden vyöhyketerapiakäyntien jälkeen. Ja pliis, älkää kommentoiko "miksi et hakenut apua aiemmin" -kommentteja. Jossittelu on tässä vaiheessa turhaa.
Nukkumisasioita en ole jaksanut kuukausiin puida! Tällä hetkellä ne on, sanotaan nyt vaikka että, siedettävät.
H on kuitenkin terve, iloinen ja todella liikunnallinen mimmi. H rakastaa koiria, varsinkin Uljasta, paljon. <3 Kävelemään H lähti 11 kuukauden iässä ja se onkin sitten maailman hienoin taito ikinä. :D Hän on oikea neiti aurinko, mutta antaa kyllä kuulua jos joku asia ei miellytä.
Nyt meidän arki on mukavan leppoisaa ja mie saan tehdä arjen lomassa niitä juttuja mistä tykkään. Koiraharrastukset on pitäny miut järjissään tämän vuoden. Kiitos kaikille ihanille treenikavereille! <3 En ole ollut koirani veroinen ohjaaja, sillä pää on usein yhtä sumua treeniradalla, mutta saan ainakin omaa päätä nollattua ja oltua pois perhearjesta edes parin tunnin ajan.
Kiitos J, kun oot jaksanu minuu ja oota pitäny miut kasassa! <3 Kiitos K, miten me ois selvitty tästä ilman siun tukea. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti