Rakas päiväkirja

Kommentteja tuli useampia liittyen ohjelman rakentamiseen. Kiitos niistä! :) Mukavaa huomata, että lukijoita löytyy :)

Nyt on rakentunut ohjelman runko. Salilla tulen käymään kolme kertaa viikossa, useammin jos vain aikaa on. Jako pysyy toistaiseksi samana mitä tämän kuluneen kuukauden se on ollut. No mutta mikä sitten muuttui entiseen. Sehän ei riitä, että liikkeet on vain kirjattu ylös. Noh, olen pohtinut neljän viikon kiertoa. Jossa ensimmäisenä viikkona toistot ovat 12-15, toisena viikkona 8-12, kolmantena 6-8 ja neljäs viikko on ns. kevyt viikko jolloin mennään kroppa läpi pieniä painoja käyttäen ja pitkää sarjaa (n. 15 toistoa) tehden. 

Vastaavanlaisella ohjelmalla tein joskus vuonna 2008. Tämä suunnitelma oli siis pt:n tekemä. Silloin se tuntui raskaalle, mutta tuloksia tuli! :) Ja tuloksiahan tässä nimenomaan haetaan.

Kaivelin kaapin kätköistä vanhan treenipäiväkirjan, jossa tiesin tyhjiä sivuja olevan vielä paljon. :) Olen ottanut ko. vihkon käyttöön 15.5.2007! Huikeeta. Vihkoa selaillessa totesin vuoden 2008 olleen paras treenivuosi. Treenaaminen oli suunnitelmallista ja treenipainoja katsellen tulosta tuli. Taas kerran motivaatio otti ison askeleen eteenpäin. Noihin 2008 vuoden lukuihin pyritään ja laitetaan vielä paremmaksi! :) 

Hymy huulilla lueskelin päiviksen merkintöjä ja vieläkin muistan sen huikean onnen tunteen, kun onnistuin tekemään penkkiä 50 kilolla ja kokonaiset kahdeksan toistoa!

Treenipäiviksen täyttö alkoi siis tänään. Eletään tuota "kolmatta viikkoa" eli kovia, lyhyitä sarjoja. Pidempää sarjaa on jo miltei kuukausi tullut pumppailtua, joten nyt etsitään kadonneita voimia! :) Aika hyvin alkaa jo arvio omista voimista toimia ja toistomäärät jäivät 6-12 toistoon. Tänään korostui myös treenikaverin tärkeys. Sitä saa ihan uutta potkua, kun joku tsemppaa ja on varmistamassa. =)

Hieman vielä mietityttää onko rinta-olkapää-ojentaja -päivä hieman liian raskas. Liikkeitä tulee monta ja viimeisissä liikkeissä meinaa jo pää pettää voimista puhumattakaan. Voisikohan esim. aminohappojuomasta olla tälläisina päivinä hyötyä? Myöskin latausjuomista olisi kivaa saada mielipiteitä. :) Onko tässä vaiheessa sellainen turhaa hifistelyä?

Ruokako on pelkkää polttoainetta?

Onko noin? No on, mutta on se joskus muutakin. Onhan se jo mielen ruokaakin, kun on vaivautunut laittamaan ruokaa normaalia paremmin tai menee ulos syömään. Ja suruun, iloon, väsymykseen, kiukkuun ja ties mihin on kiva syödä ja olo helpottuu edes sadasosasekunniksi.

Tässähän pääsee taas sopivasti tähän miun ikuiseen valivalivali aiheeseen, vuorotyöhön. Tai oikeamminkin yövuorokrapulaan. Välipäivät ja lopetuspäivät ovat oikeita koomapäiviä. Jos on pakko, saa suoritettua järkeviäkin asioita, mutta helposti oleilu jää koomailuksi kotisohvalla. Kaupassa käynti on onnetonta. Tekee mieli kaikkea helppoa, valmista, rasvaista ja makeaa. Ja sitten on entistäkin pahempi olla.

Yötyökrapulan korjaussarja?

Tämän projektin nimissä on tullut taas pohdittua ja suunniteltua ruokailuja enemmän. Muutoksena entisenä se, etten ehdottomasti kieltäydy hiilareista. Makeaakin syön, edelleenkin liian paljon ja liian usein, mutta kuitenkin entistä vähemmän. 

Ruoat ovat puhtaampia. Ruokailut ovat säännöllisempiä ja kuinkas ollakkaan... Myös olo on parempi. Energiaa on enemmän. :) Nää jutut on tullut todettua jo aiemmin, mutta silti sitä on lipsahtanut sinne huonolle polulle. Oi miksi miksi miksi? Reseptejä tosin kaipailen, jotta ei tulisi totaalikyllästymistä ainaiseen jauhelihaan ja broiskuun. :D

Meidän taloudessa vaatii opettelua isompien ruokasatsien tekeminen. Loppujen lopuksi pienellä vaivannäöllä saa helposta pariin seuraavaan päivään. On myös työeväiden tekeminen helpottunut ja järkevöitynyt! :) 
 

Yövuoron eväät

Useammalla tää on varmaan itsestään selvää, että ruokaa tehdään kerralla isompi määrä ja sitä syödään useampana päivänä. Eikä se iso yllätys itsellekkään ole. Pakko vain hehkuttaa, että ei se niin vaikeeta ole :D :D Samaan sarjaan menee myös kaupassa käynti kerran tai kahdesti viikossa isommin. Sitäkin ollaan opeteltu hyvin tuloksin. :)

Miun ongelmana on ollut jo pidemmän aikaa maha. Se turpoaa herkästi ja on sitten kipeä. En ole saanut kiinni mikä/mitkä tietyt ruoka-aineet turpoamista aiheuttaa. Hiilarittomuus ei auta, tuloksena vaan mojova päänsärky joka ei todellakaan meni parissa kolmessa päivässä ohi. :( Tuntuu, että kaikki mitä syö saa mahan kipeäksi. Puhtaammalla ruoalla tilanne on hieman parempi ja jokaisella aterialla otan ruoansulatusentsyymejä ja aamuisin probiootteja. Varsinkin noista ruoansulatusentsyymeistä on ollut valtava apu! Ehkäpä vielä koittaa aika, kun mahani ei oo päivittäin kipeä?

Ohjelman suunnittelemisen vaikeus

Satu <3 Better Bodies :D

Tai ei ehkä vaikeus mutta haaste.

Kiitos vuorotyön elämä ei todellakaan ole säännöllistä. Ainoa säännöllinen juttu tällä hetkellä on keskiviikko illan agilityn ryhmätreenit. Ei oikein toimi, jos suunnittelee käyvänsä salilla esim. maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Joskus on käytävä kolmena peräkkäisenä päivänä (kuten tällä viikolla kävin) tai sitten vastaavasti tulee useampi treenitön päivä peräkkäin.

Nelisen viikkoa on nyt salilla käyty ja jonkinlainen treenikierto on muodostunut. Mutta varsinaista ohjelmaa en ole, vieläkään, suunnitellut. Treenijako on ollut seuraavanlainen:

* Selkä + hauis

* Rinta + olkapäät + ojentajat

* Jalat

Jos on mahdollista päästä käymään neljä kertaa salilla, treenailen heikointa kohtaa. Tänään tein selälle ekstra jumppaa.

Liikkeet ovat vaihdelleet, sillä olen halunnut kokeilla uuden salin laitteita ja tunnustella ja muistutella tekniikoita. Nopeasti ne muistuvat mieleen! Ja nousevan raudan määrä kasvaa kerta kerralta! Jeiiii!!!

Mutta siihen ohjelman tekoon. Jatkanko tuolla jaolla, mitä tähän saakka vai vaihtaisinko sen vetäviin + työntäviin? Voi nimittäin olla viikkoja, ettei jumppaamaan pääse kuin kahdesti. Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä? :)

Joku voisi sanoa, että viikoittain istahda alas ja kirjoita kalenteriin viikon suunnitelma ja noudata sitä. Ahdistunko siitä liikaa?? Lopahtaako motivaatio liian aikataulutettuun elämään?

Taidan taas ajatella liikaa toteuttamisen sijaan :D

"Pieni" sylikoira U <3

Iltapalarahkaa himoitseva spaanieli

Mistä tämä kaikki on alkanut?

Rakkain harrastus ikinä! <3

Innostus salitreeniin on lähtöisin ajalta, kun olin 9-luokkalainen. Oltiin liikuntatunnilla paikallisella salilla Savonlinnassa ja sieltä se innostus sai alkunsa. Vielä silloin en aloittanut salilla käymistä, mutta lukion ensimmäisellä luokalla aloitin säännöllisen salilla käymisen.

Tuolloin myös harrastin ratsastusta ja salitreeni tuki todella hyvin sitäkin lajia. Vuosittaisissa kuntotesteissä näkyi myös salitreenin hyödyt. Motivaatiota oli! :) 

Koitti aika, kun muutin pois Savonlinnasta omilleni. Jonkun aikaa meni, kunnes kaverin kanssa aloitettiin taas salijumpat. Kaverin innostus lopahti, miun ei. Jossain vaiheessa vaihdoin toisen kaverin suosituksesta salia ja aloin käymään nykyisellä Foreverillä (silloinen kuntokeskus Kaisla). Siellä kävinkin monta vuotta! Jäsenyyteen kuului oman ohjaajan tekemä ohjelma tukemaan tavoitteita. Tuolloin ilmoitin haluavani kasvattaa lihasta ihan tosissaan ja ohjelmat oli sen mukaiset. Suorastaan harmittaa, etten silloisia kuntokuvia löydä nyt mistään. Samaan aikaan tuli kuvioihin myös ravitsemuksen itseopiskelu (lehdet, netti ym.) ja pyrin oikealla ravinnolla tukemaan lihaskasvua. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tukea ei silloin kotoa oikein tullut.

Yli-iloinen koiraharrastaja

Hiljalleen innostus alkoi laskea.. Meninkö hieman liiallisuuksiin treenaamisen ja ravitsemuksen kanssa. Paketti ei oikein pysynyt kasassa ja turhautuminen iski. Kehitys pysähtyi ja into treenaamiseen lopahti. Kesätyöt toisella paikkakunnalla ja treenaaminen loppui kokonaan. Ja syksyllä ei sitten ollutkaan enää motivaatiota mennä salille.

Vuoden verran lusmuilin. Sitten avattiin aivan naapuriin uusi kuntosali. Siellä jaksoin käydä muutaman kuukauden, mutta salin pienuus ja laitteiden vähyys söi motivaatiota. Tuolloin oli jo koiraharrastus vahvana ja agilityhalli houkutteli hikistä punttisalia enemmän. :D Sitten tuli toinen koira, ja ajauduin vain syvemmälle koiraharrastukseen. :D

Keppitreenit Uljaksen kanssa

Viime kesänä muutettiin pitkän haaveilun jälkeen omakotitaloon Ylämyllylle. Ja vajaan kilometrin päässä sijaitsee kuntosali Energy. Jo kesällä heräili pieni punttiSatu, mutta se jäikin sitten vain haaveilun asteelle. Jo tuolloin houkuttelin miestä mukaan, mutta ei häntä kiinnostanut. Toisaalta hän oli myös viikot poissa kotoa. Lenkillä tuli käytyä koirien kanssa. Mutta koskaan en ole lenkkeilystä erityisesti nauttinut. Juokseminen/hölkkääminen/käveleminen ei vaan oo miun juttu.

Ja sitten koitti vuosi 2014. Salikortit hommattu ja viikkoon mahtunut vähintään kolme salitreeniä! Jeiij! Ja intoa on kuin ilmapallossa. Ruokailut ovat siistiytymässä, lisäravinteita löytyy ja treeniliikkeet ovat yllättävät hyvin muistuneet mieleen ja kerta kerralta voimatasot nousevat.

Ja kun tästä kerta on tehty julkista, tein siitä vielä julkisempaa.

Tämän projektin löytää nyt myös Facebookista nimellä Project ME! Saa tykätä! :)

Tuki

Silloin jokunen vuosi sitten harmittelin sitä, että "projektini" ei saanut tukea. Koulussa ollessa ei kavereista oikein kukaan ollut niin innostunut aktiivisesta treenaamisesta, että olisivat miun hömpötyksiä jaksanut kuunnella. Eikä silloisella blogillakaan lukijakuntaa paljoa ollut.

Eilen julkaisin facebookissa tämän blogin ja saatesanoina "tehdään tästä nyt julkista!". Tykkäyksiä ja tsemppauksia tuli paljon. Ja samalla todella hyvä mieli! :) KIITOS! :)

Kotona ei mieheltä tullut tukea. Ei sitä varmaan haitannut salilla ravaaminen, mutta ei häntäkään treenaaminen ja ruokailujen tarkempi suunnittelu kiinnostanut pätkääkään. Jossain vaiheessa alkaa oma motivaatio ruokavalion suhteen rapista, kun toinen kantaa kotiin olutta, sipsiä, karkkia ja erinäisiä eineksiä.

"Fitnesskupla" oli jo tuolloin olemassa, mutta ei yhtä vahvana kuin nyt. Mitä enemmän julkisuutta, hyvää sekä huonoa, eri asiat saa, sitä "hyväksyttävämpää" se on. Esim. tuskin tänä päivänä katsotaan ihmeeksi jos kantaa omia eväitä mukana? Tai jos panostaa puhtaaseen ruokaan ja kovaa treenaamiseen? Vastustusta on aina se on selvä, mutta ihmisten tietoisuus on selvästi lisääntynyt.

En aio noudattaa mitään varsinaista ruokavaliota. Tahdon keskittyä ravinnon puhtauteen ja monipuolisuuteen. Sekä siihen kuuluisaan riittävästi syömiseen. Ruokani ei tule enää kulkemaan puntarin kautta, ellen jossain vaiheessa innostu testimielessä tarkastamaan kuinka paljon niitä kaloreita tuleekaan. En aio luopua hiilihydraateista yhtä reippaasti kuin aiemmin. Aion syödä aamulla leipää, mutta kiinnittää tarkemmin huomiota leivänpäällisiin. Ehkä alan oppia, että kohtuus kaikessa ja kaikkiin muoti-ilmiöihin ei tarvitse lähteä mukaan?

Mies ei ole yhtä hurahtanut tähän hommaan kuin minä. Ilolla kuitenkin seuraan, miten liikuntaa harrastamaton kolmekymppinen mies innostuu tekemään salilla sarjat LOPPUUN asti! JEE!!! On myös hienoa, että silloin tällöin hän tulee myös tsemppaamaan minuu tekemään sarjat OIKEASTI loppuun saakka.

Eineksiä kantautuu vielä kaappiin, mutta muutoksia parempaan on tapahtunut. Mies on innostunut ruoan laitosta ja tekeekin mm. lihapullat aivan mielettömän hyvin!! Ja sokeroitujen jogurttien tilalle on ruvennut tulemaan rahkaa. :)

Tällä hetkellä myös kaveripiiristä löytyy tavoitteellisesti treenaavaa väkeä. Voi murmuttaa, jos treeni ei vaan kulje tai jos se kulkeekin superhyvin. Tsemppiä riittää puolin ja toisin. Iso (body)peukku sille! :)

 Tsempataan toinen toisiamme!

 

Meillä junppaa koiratkin! :D

Projektin startti

Aloittaminen on vaikeaa, mutta tästä lähdetään!

Olen Satu, 27-vuotias salitreeniin jo vuosia sitten hurahtanut koiraharrastaja. Aviomiehen ja kahden englanninspringeri pojan kanssa asustellaan Liperin Ylämyllyllä. 

Muutama vuosi sitten kävin vielä aktiivisesti salilla ja salaa jopa haaveilin body fitness kisoista. Jostain syystä kuitenkin into treenaamiseen alkoi kadota ja hiljalleen tilalle tuli koiraharrastukset. Opiskelin tuolloin sairaanhoitajaksi ja opinnot olivat loppusuoralla. Viimeinen vuosi koulussa oli rankka! Ja rankkaa oli myös astuminen työelämään ja kolmivuorotyön rytmittämä arki vei voimia.

Hiljalleen on tullut huomattua, että pakko on jotain tehdä jo pelkästään töissä jaksamista ajatellen. Oma kroppa ahdistaa, mutta motivaatio on kadoksissa. 

Vuoden vaihteessa lähti miehen kanssa puhetta, että voisi ostaa salikortit tuohon läheiselle Energylle. Niin tehtiin ja sillä tiellä nyt ollaan! :)

Tämä blogi tulee käsittelemään treenaamista, koirien kanssa ja ilman. Joukkoon mahtuu varmasti muutakin jutustelua treeneistä ja ravinnosta.

Tästä alkaa matka, jonka tavoitteena on nopeammat jalat ja lihaksikkaampi kroppa!