perjantai 29. heinäkuuta 2016

Treenilupa

Treenilupa tuli tänään. Tosin "hieman" kyseenalaistan tuota luvan antajaa ihan rehellisesti sanottuna. Tänään siis oli jälkitarkastus. Odotukset eivät olleet mitenkään korkealla, sillä olin ko. lääkärin tavannut pari kertaa jo raskausaikana ja en ollut kovinkaan vakuuttunut hänen ammattitaidostaan. Kaikki on kunnossa ja synnytyksestä palautuminen hienosti käynnissä. Lähtöä tehdessä se lupa sitten tuli: saat treenata vatsalihaksia jos haluat

Ai että haluanko?! Todellakin! Asiassa on nyt vaan pieni mutta. Lääkärihan ei hipaissutkaan mun mahaa selvittääkseen miten vatsalihakset ovat palautuneet. Eli millainen erkauma vatsalihaksissa on. Olisi suorastaan typeryyttä alkaa hänen luvallaan treenaamaan vatsalihaksia ja salilla kyykkyjä ja vetoja ihan niinkuin ennenkin. Saisin vain lisää ongelmia ja ikuisesti pullottavan pömppövatsan. 

Kotosalla on helppo tsekata erkauman tilanne ihan itse. 
  1. Käy selinmakuulle jalat koukussa
  2. Laita toisen käden etu- ja keskisormet rinnakkain navan yläpuolelle keskelle vatsaa suoran vatsalihaksen väliseen rakoon (linea alba)
  3. Nosta leuka kiinni rintaan, niin että lapaluut eivät irtoa lattiasta. Pyri siis aktivoimaan vain uloimmat vatsalihakset. 
  4. Tunnustele vatsalihasten välissä olevan raon leveyttä navan ylä- ja alapuolelta
  5. Mikäli rako on suurempi kuin yksi-kaksi sormen leveyttä, vatsalihakset eivät ole vielä palautuneet synnytyksestä. Tällöin on syytä jatkaa syvien lihasten harjoituksilla. Vatsarutistuksilla tms. pinnallisten lihasten treenillä vain pahentaa tilannetta. Jos rako on maksimissaan kahden sormen levyinen, voi aloittaa hiljalleen myös pinnallisia lihaksia kuormittavat tai venyttävät harjoitukset. 
Mun oma näkymys omien vatsalihasten erkaumasta on se, että erkaumaa on jäljellä vielä sen verran, että "normaaliin" vatsalihastreeniin ei oo viel aihetta. Syvien lihasten aktivoinnin aloitin jo sairaalassa ja päivittäin olen niitä tehnyt kotona. Jos on ollut aikaa (ts. tyttö nukkuu eikä ole kodinhoidollisia hommia) olen tehnyt vähän aktiivisemmin lantionpohjan lihasten ja syvien vatsojen treeniä.
Esim. täältä löytyy oikein hyvät liikkeet mikäli haluaa erkaantumasta päästä hillitysti ja hallitusti eroon. :)

Jos erkauma on kovinkin iso tai olet itse epävarma kannattaa hakeutua osaavan fysioterapeutin juttusille.

Tämän viikon maanantaina pääsin agilitytreeneihin Uljaksen kanssa lähes kahden kuukauden tauon jälkeen. Ai jee miten hyvältä tuntui ottaa juoksuaskelia, hengästyä ja hikoilla liikunnasta johtuen! <3 Huomasi juostessa, miten keskivartalon tuki oli hieman hukassa. Ei askellus tuntunut "normaalilta", mutta ihan kivasti nuo tossut toisensa eteen kulki. :) Raskausaikana jäi talkoopisteet hankkimatta, joten vapaavuoroille ei ole asiaa treenaamaan. :( Kyllä ärsyttää ja suututtaa. Meidän ois kuitenkin tarkoitus vielä tän vuoden puolella kisata. Kunnon kohotusta tarttee kartturi sekä koira. Ja koiran vireen kanssa saa taas tehdä töitä, että saa vauhdin kohdalleen. Työnsarkaa siis on.

Kunhan viikonloppukiireet (mummolareissu sekä ristiäiset) helpottaa, voisi kokeilla salilla käyntiä tytön jäädessä isimiehen hoitoon. Mun selkä, lähinnä lapojen väli ja alaosa, on niin tukossa loppuraskaudesta, synnytyksestä sekä tytön kantamisesta sylissä että jotain pitäis päästä tekemään. Ja viimeistään isimiehen lomalla täytyy päästä käymään hierojalla. On muuten aika häijy tunne, kun keskellä yötä yrität nukuttaa tyttöä kun tuntuu että selkä katkeaa, kädet puutuu ja parhaimmillaan vielä huimaakin ihan vaan jumeista johtuen. =/ 

Tavoitteena siellä keskivartalon tuen vahvistaminen ja hiljalleen sitten kyykkyjen ja maastavetojen aloittaminen. Can´t wait!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Eväshommia

Meikäläisen "lisäravinnehifistely" jatkuu, joskaan ei ihan niin hifistelynä mitä ennen. Raskaskaudesta palautuminen, imettäminen, huonot/vähäiset unet ja epäsäännöllinen syöminen oli tekijät, jotka vaikuttivat tämän hetkisiin lisäravinneratkaisuihin. 
Otan tähän postaukseen mukaan myös vauvan lisäravinteet.

Käytännössä tällä hetkellä lisäravinteet on vitamiinivalmisteita. Probiootteja suoliston hyvinvointiin, multivitamiini (raskaus ja imetys), C-vitamiini (että saan purkin tyhjennetty, ettei tartte heittää pois), D-vitamiini sekä magnesiumia unen parantamiseksi/turvaamiseksi. 
Solgar miun suosikki edelleen :)

 Isimies on miun pelastus ruokailujutuissa. Jääkaapissa odottaa aamupalaleivät valmiina, koska puuron syönti on sula mahdottomuus tällä hetkellä, kun vauva viihtyy vain sylissä. Leivät on helppo syödä samalla kun tyttökin tankkaa maitoa. :)
Lounaskin odottaa jääkaapissa valmiina. :) Pitkä nälkä ois mutsilla ilman isimiehen apua.

Imetys kuluttaa kaloreita ekstraa n. 500 kcal. Ja maidontuotannon ylläpito vaatii riittävää ruokailua (ja varsinkin hiilareita) sekä nestettä. Valitettavasti miun ruokahalu on edellenkiin matalampi mitä aiemmin ja annoskoot sen vuoksi aika pieniä. :( Pitäisi oikeasti alkaa miettiä noita ruokajuttuja tarkemmin ja erityisesti helppoja ja nopeita ratkaisuja tähän arkeen. Kohta nimittäin on taas kerran ongelmia aineenvaihdunnan kanssa. =/

Vauvalla käytössä D-vitamiini sekä probioottijauhe. D-vitamiini vesipohjaisena mahavaivojen välttämiseksi. Ja probiootit tukemaan kehittyvää suolistoa ja ehkäisemään mahavaivoja. 
 

Raskausaikana söin tarkoituksella probiootteja vauvan kehittyvää suolistoa ajatellen. Meidän onneksi tyttö ei juurikaan mahavaivoista kärsi, mutta tuossa pari viikkoa sitten oli itkuisempia iltoja joten päätin aloittaa probiootit myös vauvalle. Päädyin (suositukset + laatu) Biolatteen ja olen ollut tyytyväinen. Aloituksen jälkeen on masuitkut vähentyneet huomattavasti ja muutenkin suolentoiminta muuttunut säännöllisemmäksi. Ja D-vitamiinitkin sai nostettua nopeasti suositeltuun viiden tipan annokseen, eikä mahavaivoista ole ollut tietoakaan. 
Annostelu on helppoa ja teen sen aina aamulla: jauhetta lusikkaan ja (tissi)maitoa päälle, niin että jauhe liukenee maitoon. Lusikalla on helppo antaa maito vauvan suuhun. :) Meillä tuo lisäravinteiden anto maidon seassa vieläpä lopettaa aamuitkun (kukapa aamuista tykkäis?!) ja hoitopöydällä on aurinkoisesti hymyilevä ja leluille jutusteleva lapsi. 

 Koska pikkumimmi on nyt päikkäreillä menenkin tankkaamaan energiaa ruoan muodossa. :)