Kuntokuvien aiheuttama ahdistus

Suunnilleen kerran kuukaudessa on aika ottaa kuntokuvat ja lähettää ne valmentajalle. Ja aina se on yhtä ahdistavaa. :D Onko kehitystä tapahtunut? Mitä jos kehitystä EI ole tapahtunut? Pitäisikö kehitystä olla tapahtunut enemmän? Siinäpä muutamia kysymyksiä, jotka mielessä pyörivät.

Kun itseään katselee peilistä on fiilis, että hei muutostahan on tapahtunut! Kun ottaa kuvan ja katselee sitä, tuntuu että ei helv.....i mitä mie oikein kuvittelen?!?!? Asentojen ottaminen on vaikeaa, kroppa on kiero ja vino kuin korkkiruuvi ja omaan silmään näyttää miltei samalta pullerolta kuin muutama kuukausi takaperin. 

Onneksi jotkut pienet asiat kertovat, että kyllä sitä (lihas)kasvua on tapahtunut. Työhousut kiristää reisistä ja takapuolesta ja mahakin on pienentynyt, sillä vyötäröstä menee pienemmän housukoot päälle. Olkapäissä näen jopa itse kehitystä tapahtuneen, myös niistä valokuvista katsoessa. 

Oma järkikin sanoo, ettei lyhyessä ajassa voi paljoa näkyvää muutosta tapahtua. Ja oma pää tekee tepposia arvioidessa, kuinka paljon muutosta voi näin offilla kuukaudessa tapahtua. Ja onhan se oma jännityksensä aina odotellessa valmentajan kommentteja. ;)

Kommentteja odotellessa on vaan jatkettava eteenpäin. Eilen treenasin etureidet ja kohtalaisesti kulki levon jälkeen. LPG ja lihashuolto mutoinkin oli tehnyt hyvää ja hackissa pystyi paremmin menemään alas ilman, että alaselässä tuntui ikävälle. Prässiä tehdessä oli paukut jo aika vähissä, mutta eiköhän se parane, kunhan tässä pääsee taas kunnolla treeneihin kiinni. Loppusilauksena vielä ankkakävelyä ja -hyppyjä. Tärinä jaloissa oli taattu!

Tänään oli vuorossa selän hieronta #2. Jumissahan se oli kuin mikä yhä edelleen. Varsinkin tuo vasen puoli. Positiivista kuitenkin se, että yläselkä ei ollut enää niin mutkalla kuin viikko sitten ja lihakset reagoivat paremmin käsittelyyn. Huomenna tekemään selkätreeni! Ja kuulostelemaan, onko tuntuma parempi. :)

Ihanaa alkanutta viikkoa! Treenatkaa kovaa! <3

Huoltoviikko

Viime viikko oli todella nihkeä. Väsytti, ketutti, paino nousi ja oli nälkä. Tuo väsymys varsinkin oli suurin harmitus. Nukuin viikon aikana useammat päiväunet, joita en normaalisti tarvitse. Treeneissä oli puhti pois, sisulla ja kiukulla tuli kuitenkin joitain ennätyksiä väännettyä. Voimatasot kuitenkin laskussa ja sarjojen toistomäärät vaihtelivat paljon.

Onni on ammattitaitoinen valmentaja ja käsky tuli levätä. Salille on asiaa seuraavan kerran vasta perjantaina. Yhteensä viisi päivää lepoa, sillä sunnuntainakaan en käynyt salilla. Ohjeeksi lepoa, ruokavalion mukaiset eväät, kevyttä aerobista (lenkkeilyä) ja lihashuoltoa PALJON. Suositus oli myös käydä hierojalla ja jaloille testata LPG-hoitoa. 

Tämä tyttöhän teki työtä käskettyä ja tiistaina marssin varailemaan aikaa hierontaan sekä LPG:hen. Hyvin kävi ja sain hieronnan samalle päivälle. Selkä pääsi käsittelyyn ja lopputulemana oli, että se on ihan oikeesti jumissa. :D Lavan alta epäkkäisiin saakka kunnolla kireenä. Hupsista. :D Ihmekkös tuo, jos ei oikeen selkä aukea ja erinäistä pauketta kuuluu lavan seudulta. ;) Huomiona oli myös mutkitteleva ranka: yläselässä mutka vasemmalle ja alaselässä mutka oikealle. Alaselän mutka on ollut vuosia, ylemmän mutkan sai onneksi suoristettua hieronnalla. 

Voi jee miten hyvä olo oli selän käsittelyn jälkeen. Miltei euforinen. Käsittely ei tehnyt suuremmalti kipeää, vaikka jumeja auottiin. Seuraava aika on heti ensi viikon alkuun, että saadaan paremmin jumeja helpotettua. Aaaaaah. Mii laik!

Ja keskiviikolla oli varattu LPG. Jep, yövuorossa olin töissä ja unet jäi taas kerran vähän nafteiksi. Mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun vapaa aika löytyi noin nopeasti. Lpg on alipaineella tapahtuva imurullaushieronta. Hoito parantaa verenkiertoa sekä neste- ja lymfakiertoa sekä tehostaa kuona-aineiden poistoa. Ja se miksi mie tuohon hoitoon menen on, että se tehostaa lihaskireyksien hoitoa. Palautumisen tulisi tehostua ja lihasten elastisuuden parantua, jolloin myös niiden kasvu on optimaalisempaa. LPG muokkaa pinnallista faskiaa tehokkaasti ja tämän vuoksi soveltuu loistavasti tilanteisiin, joissa lihakset ovat kauttaaltaan kireät.

Odotukset on suuret tuon LPG:n suhteen. Jalat on tällä hetkellä niin totaalijumissa, polviin ja toiseen lonkkaa koskee eikä venyttely auta/helpota tuntemuksia yhtään. 

En usko, että yhdellä hoitokerralla näitä koipia kuntoon saadaan, mutta jos edes hyvä alku? Ja joku selkeästi huomattava hyöty olisi kiva saada.

Odotukset täyttyivät, sen voin sanoa. Aloitus oli oikein miellyttävä ja rentouttava: ei vielä varsinaista imua vaan sellaista täristelyä käsiteltäville alueille. Varsinkin pohkeissa tuo täristely tuntui tosi kivalle. Varsinainen lihaskalvojen käsittely tapahtui ohjelmalla, johon kuului napakka imu. Kuin imurilla olisi lihaksia "imenyt". Imuteho säädettiin tuntemusten mukaan. Ja jumithan löytyi. Pohkeet ja takareiset olivat jees, mutta pahimmat jumit löytyivät pakarasta (piriformis) sekä lonkankoukistajista. Tunne oli aika jännä. Kipeä kyllä, ja kipu tuntui oikein syvällä kudoksessa. Imutehoa vähennettiin niin, että pystyin olemaan rentona. Kivutonta tuo ei kuitenkaan ollut. Jumit vastasivat hoitoon niin, että kipu hälveni ja lihas tuntui pehmenevän kunnolla syvältä saakka. Varsinkin lonkankoukistajista kipu kaikkosi käsittelyn myötä, mutta piriformiksen alueella kiputuntemus säilyi.

Hoidon jälkeen jalat punoittivat ja olivat aivan ihanan kevyen tuntuiset. :) Kotiin kävellessä huomasin, että puolierot olivat tasoittuneet ja lantio oli suoremmassa asennossa. Nukuin erinomaisen hyvin ja olo oli suorastaan virkeä herätessä. Normaalisti yövuorojen välissä on enemmän tai vähemmän pöhnäolo. Herättyäni jalat eivät olleet yhtä kevyen tuntuiset, vaan reisissä tuntui kuin olisin treenin käynyt tekemässä. Pienet mustelmat ovat ilmestyneet reiden ulkosyrjiin. 

Neljä päivää lepoa oli lyhyt, mutta riittävä. Lepo on hyvä lopettaa kunnon treeniin valmentajan kanssa. ;) Olkapäät, rinta ja ojentaja pääsivät tehotreeniin. Kyllä huomasi, että lepo oli tehnyt tehtävänsä. Tekeminen tuntui hyvältä, sai puristettua väsymyksestä huolimatta kiukulla viimeisiä toistoja ja pumppi oli mahtava! Tuli positiivista palautetta, että hyvin vedetty treeni! :) Kyllä nyt taas jaksaa :) 

Elämäni kovin treeni

Elämäni kovin treeni oli keskiviikkona. Yllätys, valmentajan piiskaamana. :D Etureidet, pakarat ja pohkeet olivat tulilinjalla. Tiesin jo valmiiksi, ettei siitä lystistä mukavaa tule. 

Teemana oli "luulot pois heti". Ensimmäisenä liikkeenä reiden ojennukset. Ensimmäinen työsarja mukavasti omin voimin 15 toistoon saakka. Heti lattialle venyttämään etureisiä 15 sekunnin ajaksi. Samantien takaisin hommiin! Ei tainnut tulla edes kymmentä toistoa omin voimin. :D Polte aivan törkeä!! Avustettuja toistoja loppuun saakka ja AINA se 15 sekunnin venyttely sarjojen välissä. Viimeisessä (neljännessä) työsarjassa vielä viimeisissä toistoissa valmentaja lisäsi vastusta. 

Katkokävellen kohti hackia...

Parit lämmittelyt ja asennon hakemiset heti alkuun. Rautaa kyytiin ja menoksi. Helvetin rakkine! En voi muuta sanoa. Ja sadisti valmentaja. :D Eipähän tehty sarjoja niin, että polvet 90 asteen kulmaan ja siitä ylös. Vaan siitä 90 asteen polvikulmasta (olisi pitänyt) piti laskeutua vielä pari tuskallista senttiä alemmaksi. Ei hemmetti! Ja kun en enää jaksanut, vähennettiin painoja ja eikun alas. Avustettuja toistoja, pommilla pohjaan kun jalat ei enää totellu ja huutamalla ylös. Kyllä, huutamalla! Ja kiroilemalla. Niin ja tulipa kokeiltua se pommilla alas ja vain autettuna ylös. Sarjat venyi taas, miksi ihmeessä en saa sitä kaikkea voimaa OIKEASTI käyttöön mitä kintuista löytyy. Pumppu hakkas miljoona, tuntui etten saa happea ja kyykätä ois pitäny. Töttöröö vaan. Ihan loppuun minimaalisen pieniä pumppauksia, viimeisetkin mehut onnettomista reisistä irti. Luovuttaminen oli ihan oikeasti lähellä!!

Prässisarjat on miun juttu MUTTA tällä kertaa homma meni vähän pieleen. Kun toistot nousi yli 10 alkoi jalkapohja kramppaamaan. Ja toistojen mennessä yli 15 nousi kramppi pohkeeseen saakka. =/ Prässin pudotussarjat jäivät siis puolitiehen, kun vasen jalka aloitti kiukuttelun. Hitto, kyllä ketutti! Mut ei kovin usein mies sano, että mars mars nainen kenkäkauppaan. :D Ostoslistalle meni siis ne painonnostokengät.

Reidet olivat totaalisen tunnottomat. Ainoa tunne oli polte ja puutuneisuuden tunne. Kävely oli katkonaista ja töpöttelyä. Ja hei! Askelkyykkykävelyt oli vielä tekemättä! Ihan ite sain valita kahvakuulat kätösiin ja sisulla 16 kilon kuulat käpäliin ja mars mars! Vähempikin olis kyllä riittänyt. :D Ois saanu tehtyä hieman puhtaampia askelia. Asento askeltaessa huono enkä tuntenut lainkaan reisiä (paitsi sen helvetillisen poltteen). Päällimmäisenä tunteena vaan kiukku ja sisu, että hemmetti miehän taistelen loppuun saakka. Ensimmäinen sarja meni jopa ihan ok. Toinen sarja oli rämpimistä ja muutaman askeleen välein lattialla huohottamista. Onneksi oli vain kaksi sarjaa tehtävänä!

Sitten ne pakarat. Loitonnus laitteessa, tän mie osaan! Jes! :D Toisessa sarjassa avustettuja toistoja ja persuus tulessa! Superina loitunnuksen kanssa sumokyykkäily taljassa. Uusi liike, mutta vaikutti oikein buenolta. Ongelmana vaan, että jalat tärisi aivan tajuttomasti. :D 

Jee! Treeni alkaa olla lopussa! Selvisin hengissä! KUNNES... Valkku ilmoittaa, että lopuksi vielä ankkakävelyä eteenpäin, taaksepäin ja sit viel hyppyjä eteen ja taakse. MITÄ?!?!??!? Et voi olla tosissas?!?! Hyppimään mie, joka en meinaa pysyä edes seisaallaan enää!?! Eipähän siinä: jalat leveään asentoon (kuten sumomavessa), perse alas ja kävelyä eteenpäin ... ja taaksepäin. Sit vielä samassa asennossa loikkien eteenpäin .... ja taaksepäin. Ainoa mikä onnistui jotenkin oli kävely eteenpäin. :D Kaikki muu menikin sit huonosti. :D Asento ei pysyny, en tuntenu lainkaan mitä jalat tekee, pumppu hakkas miljoona, keuhkot tuntui repeytyvän irti ja valmentaja vaan huutaa, että mitä pidempään viivyttelet sitä pidempään tämä kestää. Kaksi sarjaa kävelyä ja hyppyjä. Keräsin kiitettävän määrän katseita (huvittuneita ja sääliviä) sekä useita hymyilyjä/nauruja miun tekemiselle. Minuu ei jostain kumman syystä hirveesti naurattanu...

Viimeisenä liikkeenä pohkeet vaakaprässissä. Pudotussarjat 20 kilon pudotuksilla. Kamala polte ja kipu, mutta selvisin. Tää oli koko treenin helpoin osuus. :D

Selvisin kotiin. Ja matkan aikana pohdin kovin automaattivaihteista autoa, sillä kytkimen pitäminen pohjassa vaati niin suuria ponnisteluja. J:lle naputtelin viestiä, että kävis apteekista Buranaa ostamassa. Tiesin, että kipu tulee olemaan kaveri seuraavat päivän. 

Yleensähän kipu tulee vasta parin päivän viiveellä. Nyt kipu tuli jo samana iltana. Illalla linimenttiä reisiin kunnolla hieroen ja yöksi Buranaa. Sain nukuttua hyvin, ei onneksi tarvinnut herätä kipuun. Seuraava aamu oli kamala. Ja tämä päivä vieläkin kamalampi. 

Ilon aiheena eilen saatu sähköposti valmentajalta, jossa hän kertoo että kyllä on lihasta reisiin tullut. Hän vain unohti mainita asiasta treenin yhteydessä. :D 

Kaikessa kamaluudessaan tuollaiset treenit on niitä mitä kaipaan! Itsensä viemistä äärirajoille, itsensä ylittämistä ja rajojen rikkomista. Yksin ei koskaan ikinä saa tehtyä tuollaista rääkkiä. Yksinkin voi treenata kovaa, mutta ei tuolla tavalla. 

Millainen on teidän kovin treeni koskaan ikinä? :)