Käynnistymisvaikeuksia

Tällä viikolla koitti vihdoinkin se päivä, kun tämän mimmin eväitä lisättiin. Vieläkään ei kalorit huitele kovinkaan korkealla, kun halutaan mimimoida rasvan kertyminen. Lisäys oli kuitenkin kaloreissa suurempi kuin edellinen, eikä paino ainakaan toistaiseksi ole mahdottomaan nousuun lähtenyt. Toivottavasti ei lähdekkään sillä sitten saisin taas lisää ruokaa. :D Syöminen on vaan niin kivaa. :) 

Tämän hetken aamupala: puuroa, marjoja, mehukeittoa, kananmunia

On monia tapoja tarkkailla painoa näin offilla. Osa käy vaa'alla kerran viikossa, osa joka päivä ja osa ei käytännössä milloinkaan. Jotkut mittailevat säännöllisesti mittanauhalla, toiset eivät mittaile lainkaan. Jollekkin riittää peilikuva ja valmentajan kommentit kunnon nähtyä.

Itse käyn vaa'alla joka ikinen aamu. Alkuun se aiheutti suurta tuskaa. Olenhan vältellyt vaakaa ja painolukemia jo vuosikaudet! Vaa'alla olen kyllä käynyt, mutta todella harvoin. Enemmän olen luottanut peilikuvaan. Kaksi kuukautta on mennyt sopeutuessa vaa'an antamiin lukemiin. Itse punnituksesta on tullut sujuva rutiini: ylös sängystä, vessaan, koirat ulos, vaatteet pois ja vaa'alle. Mutta ne lukemat...

Miulla on aina ollut painoa "paljon" pituuteen nähden. Pituutta on se 176 cm ja paino oli siinä 74-75 kilon tietämissä valmennuksen alkaessa. Olen saanut kommenttia, että painanko todella noin paljon. :D Ja kyllä painan ja vasta nyt alan olemaan sujut asian kanssa. Ai miten niin itsepäinen?

Parissa kuukaudessa painon nousu on ollut satoja grammoja, mutta lihasta olen onnistunut rakentamaan näkyvästi eri puolille kroppaa. Ai että mie jo ootan niitä todellisia lihatalkoita, kun rakennusainetta saa enemmän ja ollaan ihan oikeasti niillä plussakaloreilla.

Vaa'alla ravatessa olen joutunut järkyttymään. Painoni vaihtelee PALJON! Kroppa kerää hyvin herkästi nestettä ja on pöhöttynyt. Nyt, kahden kuukauden jälkeen, alkaa kroppa ja aineenvaihdunta toimimaan niin, että sellainen kamala pöhötys ei ole jokapäiväinen kaveri.

Tuttua juttua on, että paino on korkeammalla esim. kovan treenin jälkeen. Se on ihan fine, kun tietää mistä painon nousu johtuu. Näin naisena myös hormonitoiminta vaikuttaa painoon PALJON. Korvien väli on ollut todella tiukalla, kun paino ei saisi nousta paljoa mutta yks kaks vaaka näyttääkin kaksi kiloa plussaa ihan vaan niistä hormooneista johtuen. Jippii! NOT! Eikä se paino yhtä nopeasti laske, vaan vie n. viikon, että ollaan taas siinä "normaalissa" painossa. Argh.

Jossain vaiheessa mietiskelin, että onko tää oikeesti niin kivaa kytätä vaa'an lukemia. Sitten vain yllättäen kroppa "hyrähti käyntiin" ja painonvaihtelut ovat tasaantuneet ja pöhötykset myös vähentyneet. Toivottavasti pysyy tämmöisenä! Ja mikä parasta, kroppa on tiivistynyt ja lihasta on tullut lisää ainakin joihinkin kohtiin. :) Niin, ja mm. työkavereilta on tullut kommenttia muuttuneesta ulkomuodosta. :) 

Kun kroppakin on ruvennut toimimaan ovat myös treenit siirtyneet uudelle tasolle. Painoja saa ladata lisää ja tuntuma on parantunut. Lihakset on kipeät, mutta ei mitkään överikipeät (paitsi valmentajan rääkkien jälkeen :D ). Lisää potkua toi päivitetty treeniohjelma. Jos saisin itse valita, olisin salilla joka päivä. :D "Onneksi" työt sanelee pakolliset lepopäivät.

Vielä kun saisi noi polvet kivuttomiksi ja lonkankoukistajat vetreämmäksi. Sit oisin tyytyväinen.

Klik Klik Instagramiin @projectSatu

Just nyt on hemmetin hyvä fiilis tän homman suhteen. Arki pyörii, treenit kulkee ja ruokailuihin on löytynyt toimiva rytmi. Vielä pitäisi löytää paukkuja kotitöiden parempaan suorittamiseen. Oon vissiin aika hidas saamaan rytmi kohdilleen? Vai olenko sittenkään? Miten nopeasti yleensä ihmiset saavat toimimaan yhdistelmän fitness ja muu elämä?

Eväät kulkeutuu töihin jätskikipossa. :D Kattaukseen ei juurikaan tule panostettua.

Nollat taulussa

Tiedättekö sen tunteen kovan treenin jälkeen, kun aivotoiminta on pyöreät nolla? Havahdut jossain vaiheessa, että olet vain zombina tuijottanut yhtä kohtaa ajattelematta yhtään mitään. Tähän vielä liitettynä hieman pyörryttävä ja ehkä jopa oksettava olo. Kyllä, olet tehnyt kovan treenin!

Huomaan usein käveleväni kotiin zombina. En ajattele yhtään mitään koko kotimatkan aikana ja parhaimmillaan havahdun vasta kotiovella. Jalkatreenit nimenomaan ovat näitä zombitreenejä.

Entäs se tunne, kun kovan prässisarjan jälkeen nouset seisomaan ja silmissä mustuu. Et pyörry, mutta tiedostat sen että kaukana ei pyörtyminenkään ole. Nojailet laitteeseen ja huokailet syvään kerran jos toisenkin ja mietit miten sitä uskaltaa vetää toisen yhtä kovan sarjan jäämättä jumiin painojen alle. 

Muistan vuosi sitten, kun treenien intensiteetti koveni miten se paha olo tuli. Kertaakaan en (onneksi) ole joutunut keskustelemaan norjaa vessanpytyn tai roskiksen kanssa. Kuvotus on kuitenkin ollut läsnä. Silloin mietin, että hittolainen tulipas vedettyä kovaa!! Oikeasti ymmärsin, että jotkut voivat oikeasti pahoin kovan jalkatreenin aikana. Hurjaa! Ja ällöttävää.

Pahaolon- ja huimauksen tuntemukset pysyttelivät pitkään poissa, mutta nyt on tuo huimaus tullut takaisin. Jalkatreeneissä oikeastaan joka kerta mutta näköjään silmät saa mustenemaan myös hauiskääntöjä tehdessä. :D Ja treenipainot ovat kasvaneet pienessä ajassa. Kaipasin sen "pienen" tylytyksen tyttöpainoista. Tartuin härkää sarvista ja BOOM kehitystä alkaa tapahtua.

Huonoon oloon treenatessa on toki monia syitä:

- Nestetasapaino. Oletko juonut miten ennen treeniä tai treenin aikana? Juotko ylipäätään riittävästi? Tiedätkö/tiedostatko minkä verran juot VETTÄ päivän aikana?

- Ruokailu. Milloin olet syönyt viimeksi ja mitä? On eriasia lähteä treenaamaan, kun on syönyt kunnollisen ateria (sisältäen hiilareita, protskuja sekä ison määrän kasviksia) kuin yhden kämäisen roiskeläppäpitsan. Jos edellisestä ruokailusta on aikaa jo tuntikausia, et varmasti pysty treenaamaan hyvävointisena.

- Lihashuollon puute. Jumiutuneiden lihasten kuona-aineet ja maitohappo tekevät varmasti olon pahaksi. Varsinkin niska-hartiaseudun jumit aiheuttavat nopeasti huimausta.

- Tekniikat kuntoon. Tämän voisi liittää tuohon edelliseen. Tiedätkö oikeasti mikä lihas tekee töitä? Tekniikoiden tarkistelut säännöllisesti tekevät hyvää kaikille.

Kovat treenit, jossa lihas väsytetään loppuun saakka syö energiaa. Ei siis mikään ihme, että olet kuin kävelevä zombi nollat taulussa.

Hermottaako?

Punttitreenaajien yksi yleisimmistä termeistä on hermotus. Miten joku paikka hermottuu, miten hermotus kehittyy ja miten lopulta se lihas kasvaa. On hyvin hermottuvia lihaksia ja niitä huonommin hermottuvia lihaksia. Siispä:

Aivoissa, motorisella kuorikerroksella, syntyy ajatus liikkeen suorittamisesta. Tästä hermoimpulssit siirtyvät selkäydintä pitkin alaspäin ja siitä edelleen ääreishermoston motorisia hermohaaroja pitkin lihakseen, jossa hermoston lähettämän impulssi saa useiden kemiallisten reaktioiden myötä aikaan lihaksen supistumisen. Lihakset pitää pystyä aktivoimaan tehokaasti, pystyäksemme tuottamaan tehokkaasti voimaa.

Kuva: peda.net

Mietitkö treenatessa mikä lihas tekee töitä? Tunnetko mikä on se supistuva lihas missäkin liikkeessä? Aloittelija ei varmastikkaan monenkaan liikkeen kohdalla tunne. Eikä välttämättä se pidempäänkään treenannut. Vinkki nro. 1: opettele tuntemaan mikä lihas tekee töitä.

Itse törmäsin tuohon hermottumiseen tai oikeastaan sen puutteeseen kesällä selkävamman yhteydessä. "Sain" opetella hermottamaan pakaraa ja takareittä uudelleen, kun olin ensin saanut ko. alueiden hermokudoksen tulehtumaan. En osannut jännittää pelkkää pakaralihasta, vaan jännitin koko jalan. Hyvä uutinen on, että hermotusta pystyy (ja pitää) rakentaa uudelleen.

Toisen ahaa-elämyksen koin ensimmäisessä treenissä valmentajan kanssa. "Siun selkä hermottuu äärettömän huonosti", oli kommenttina kun valitin, etten lainkaan tunne mikä lihas supistuu mm. ylätaljaa tehdessä. Taas kerran sain hyvin yksinkertaisia liikkeitä, joiden avulla pystyin treenaamaan ihan vaikka kotisohvalla hermotusta paremmaksi. Treenaa liikerataa ILMAN painoja keskittyen oikein kunnolla tunnustelemaan ja tuntemaan mikä lihas supistuu. 

Hiplaa itseäsi! Tunnustele esim. etureisiä treenatessa reisien etu- ja sivuosia esim. prässiä tehdessä. Tunne omiin sormiin milloin jännitys lihaksesta lakkaa vai lakkaako ollenkaan. Sama vaikka vipunostoja sivulle tehdessä, kokeile toisella kädellä miten se lihas tekee työtä. 

Pikkuhiljaa, tai oikeastaan todella nopeasti, hermotus kehittyy. Opit tuntemaan miten lihas käyttäytyy. Keskittyä täytyy, jokaikisessä toistossa! Sen olen myös huomannut, että lihaksen väsyessä "tuntuma" häviää. Silloin on taas kullanarvoista, että joku sanoo tekeekö se lihas töitä vai ei. Mieti mitä teet!

Hermotuksen kehittämiseen ja parantumiseen vaikuttaa myös lihashuolto: venyttelyt, rullailut, hieronnat yms. Putkirullasta on tullut ystäväni ah vaikka se niin kipeää tekeekin. Myös lacrosse hierontapallo on oikein "mukava" kaveri lihaksia huoltaessa. Venytellä ei voi liikaa, mutta voi pirskatti kun siitäkin tulee kipeäksi. :( Nimimerkillä: lonkankoukistajat niin kipeänä että kävelykin sattui. Yritän vain uskotella itselleni, että joku kaunis päivä venyvyys ja liikkuvuus paranee ja olo helpottuu. 

Kovaa treenatessa ei omat huoltotoimet riitä, vaan on turvauduttava ammattilaiseen. Itsellä odottaa kaksi tunnin hierontaa lahjakortin muodossa käyttäjää. Vakaasti olen päättänyt, että selkä ja jalat tulevat olemaan käsittelyn kohteena. Ja toivottavasti pian!

kuva: fitlandia

Selkä on nyt saatu hermottamaan paremmin, joten uusi haaste on edessä. Takareisien ja pakaroiden hermotus ei pelitä (vieläkään) ja jalkatreenit menevät herkästi etureisille. Noh, etureidet on ainakin mukavasti kehittyneet tässä parin kuukauden aikana. :D Nyt on uusi treeniohjelma, jossa panostetaan noihin takajalkoihin ihan tosissaan. Luulis, että alkais sinnekkin tavaraa tarttua! Se myös tarkoittaa monta kivuliasta hetkeä kera putkirullan, hierontapallon ja venyttelyliikkeiden. Auauau!!! Mutta "kauneuden" eteen pitää kärsiä? Eikös se niin mene?

Treeniohjelman päivitys

Miltei kaksi kuukautta on nyt takana valmennusta. Kuntokuvat lähetin valmentajalle alkuviikosta. Omaan silmään tiettyihin paikkoihin on mukavasti tässä pienessä ajassa kehitystä tullut ja tietyt paikat junnaa paikoillaan. Valkun kommentit vastasi omia näkemyksiä ja piru vie kivalle se tuntui saada myös ammattilaisen suusta palaute, että asioita on tehty oikein. :)

Vuoden vaihteen jalkatreeni kaihertaa mielessä vielä. Ja takareidet ja tarakan seutu on se suurin murheenkryyni. Sinne tarvitaan lihasta kipeästi ja niinpä härkää on nyt tartuttu sarvista. Jalkatreenit kokivat pientä muutosta: pakaranseutua kuritetaan nyt jatkossa kaksi kertaa viikossa! 

Lokakuun loppu -14

Tammikuun alku -15

Sisulla on myös painoja treeneissä nostettu ja sarjoja vähän lyhennetty. Siitähän sitä palautetta tuli, että ei tartteis yhtä työsarjaa kitkuttaa puolta päivää. Korvien välissä on paha lukko, joka on kehityksen tiellä. Lukko alkaa aukeamaan ja ennätykset paukkuu! 

Uusi vaihde on tuonut myös vähän huolia ja murheita. Kolotuksia on siellä sun täällä, mutta ihan uutena on kipuilevat polvet. Joskus pituuskasvun kulta-aikana oli polvien kanssa ongelmia, mutta koskaan ennen ne eivät ole kipuilleet esim. kyykystä ylös noustessa. Noh, nyt kipuilee. Ei onneksi pahasti, mutta kuitenkin. Myös olkapäät vihoittelee. Ja lonkankoukistajat ovat ottaneet kunnolla itseensä, kun olen tehostetusti pyrkinyt liikkuvuutta kehittää ja venyvyyttä parantaa. :( Turhauttavaa todeta, että en oo enää nuori ja kivuton. Nuori kyllä, kivuton ei. :D

Kroppa on muutenkin hieman väsähtäneen oloinen. Nälkä on KOKO AJAN. Yksikään syöty ateria ei nälkää kunnolla poista. Syötyä on tunne, että jotain pitäisi vielä saada. Olen myös ollut taas väsyneempi. Keskiviikkona tuli nukutta päiväunet ennen treenejä. Ja nytkin suunnittelen, että pienet päikkärit ois kivat, vaikka yöllä tuli nukuttua 9 tuntia ja on vapaapäivä ja mitään rasittavaa en ole tehnyt (paitsi ollut kouluttamassa koirakoita, mutta se on ihan kivaa). Joskohan sitä kohta saisi evästä lisää?

Treeniviikko oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Treenit oli helppo sijoitella töiden lomaan tasaisesti ja oikeasti hyviä treenejä tuli tehtyä hienoisesta väsymyksestä huolimatta. Paras oli ehdottomasti selkätreeni, sillä selkäfileet oli hellänä vielä pari päivää treenin jälkeenkin. 

Mites teidän treeniviikko? Joko arki on palautunut uomiinsa erinäisten pyhien jäljiltä? :)

Piiskan sivallus

Tiiättekö sen tunteen, kun treeni ei vaan jostain syystä kulje? Vaikka miten yrittäisit ja yrittäisit ei homma vaan yksinkertaisesti toimi. Noh, itselle sattui tuommoinen tällä viikolla keskiviikkona ja pahimpaan mahdolliseen aikaan! Silloin oli nimittäin treenit Savonlinnassa valmentajan kanssa.

Takareidet ja pakarat treenivuorossa, jännitti jo valmiiksi. Homma käyntiin leveällä kyykyllä, joka ei vaan meikäläisen liikkuvuuden kanssa toimi. Aikamoista tylytystä tuli siis heti ensimmäisestä liikkeestä lähtien! Sai mimmi purra hammasta yhteen, suoraan sanottuna v*tutti!

AINA on myös jotain hyvää! Nimittäin prässi. Se sentään meni hyvin ja levyjä sai lisätä kyytiin joka sarjassa. Tykkään ihan älyttömästi Gym42 prässistä. Siinä saa todella hyvän asennon eikä jalat luista.

SJMV:ssä tekniikan viilausta. Äh, tyttöpainoilla. Ja palautteen saaminen jatkuu... Noh, ainakin tekniikka parantui ja alkoi tuntuma löytymään mukavasti takareisiin. Mielikuvien avulla saa kummasti tuntumaa paremmaksi. Vai mitä sanotte polven ojennuksista verrattuna makkaran grillaamiseen? ;)

Lantion nostot tangolla oli myös opettelun alla. Kukaan ei oo koskaan siihen meikän tekniikkaa tsekannut, oon vaan tehny ja ollu tyytyväinen. Perse kunnolla ylös! Ja voi helkkari miten kävi niskaan. Enemmän kävi niskaan kuin kannikkaan. Aaaargh. Ja painoa ei prkl nimeksikään. Ei hittovie, kyllä otti kupoliin ja pahasti!! Miks ihmeessä mennä esittämään noin heikkoa suoritusta, kun vasta on kehunut miten ennätyspainoja on treeneissä liikkunut. 

Polven koukistuksiin istuen luotin. Siinäkin etsittiin sen mittainen liike, että lihas tekee töitä koko ajan. Hyviä autettuja toistoja MUTTA painoa liian vähän! Koko treenin teema tuntuikin olevan "lissee levyjä". Sarjapituuden meinaa kuulemma venyä liian pitkiksi! Hommaa ei jätetä kesken, mutta reippaasti niitä painoja lisää. 

Vatsalihastreeneistä sellainen maininta, että uusiks meni. :D Voi jee kun oli TAAS tunne etten osaa yhtään mitään. Vuoden ravannu salilla monta kertaa viikkoon ja mittään en osaa. Great!

Parin tunnin kotimatka meni ajatuksiin uppoutuneena. Fiilis oli pettynyt, olin hemmetin pettynyt itseeni. Vihaan epäonnistumista! Mielessä pyöri ajatus, että onko miusta tähän hommaan oikeesti? Oonko tässäkin asiassa oikeesti niin huono, että turha edes yrittää? Ja paskat, miehän näytän että kyllä mie pystyn parempaan!!! 

Ja niin todella pystyn. Loppuviikon treeneissä on laitettu niitä levyjä lisää ja ennätyksiä rikottu. BOOM kapeaan prässiin 120 kgx15! Polven ojennuksiin lissee levyjä. Askelkyykkykävelyä 17,5 kg:n painot käpälissä ja 15 askelta /koipi! Myös selkätreenissä lisää painoja mm. kulmasoutuihin ja alataljaan. NIH! Kyllä mie pystyn!!

Ei taidolla, ei tuurilla vaan kiukulla!!!

Käys vilkaisee Instagramista @projectsatu

Nyt on fiilikset treenien suhteen toiset. Takaraivossa naputtaa ajatus, enemmän enemmän enemmän! On pystyttävä parempaan!

Mie näytän kaikille mistä tää mimmi on tehty!

Vuosi 2014

Tammikuu. Uuden Vuoden lupauksesta tämä koko homma sai alkunsa. Salikortin hankkiminen ja pari kertaa viikossa salilla käynti riittää. No ei ihan riitä. :D 20.1. "syntyi" Project Satu. Juhannukseen mennessä -10 kg! It´s a deal!

Helmikuu. Treenit vaan jatkui, lisäravinteet lisääntyi ja motivaatio kasvoi entisestään. Tuli shoppailtua erinäisiä jauhepurkkeja ja vaatteita. Vuorotyön haasteet pohditutti myös. J kävi ahkerasti myös salilla ja oli tsemppaamassa parempiin suorituksiin. :)

Salin remontti valmistui, oli reilusti tilaa missä treenata! :)

Maaliskuu. Ahkeraa treeniä ja rasvan tirinää. Hiljalleen alkoi omakin silmä näkemään tuloksia ja muutoksia kropassa. Treenaaminen oli monipuolista: salia, ratsastusta ja agilityä.

Panattan laitteet löysivät paikkansa salilla. On se vaan kivaa treenata huippuhyvillä välineillä!

Huhtikuu. Ruokavalio paperille kirjoitettuna ja jääkaapin oveen kiinnitettynä. Huhtikuussa opettelin tekemään eväitä ja kantamaan niitä mukana. Tulipahan syötyä ensimmäinen autolounas. :D Ruokavalion siistiytyminen lisäsi energiaa huimasti ja huomasin itsessäni jopa aamuihmisen piirteitä.

Pääsiäisen aikana meidän talosta talkoovoimin purettiin hus pois entinen leivinuuni ja J:n kanssa kannettiin uuden Tulikivi takka-leivinuunin kivet sisälle muuraria odottamaan. Huhtikuun lopussa uusi uuni oli muurattu ja iso urakka saatu päätökseen.

Agilityssä kisasin Uljaksen kanssa pääsiäisenä. Ei mitkään kummoiset kisat tulosten perusteella, mutta kivaa oli huomata miten kunto oli kasvanut ja en enää ollut henkihieverissä radan jälkeen. :D

Huhtikuussa starttasi myös eroon silmälaseista -projekti... 

Toukokuu. Ensimmäinen kesälomapätkä. <3 Ja kesän ensimmäiset helteet ja rusketusrajat. <3 Toukokuussa pääsin lopullisesti eroon silmälaseista. Voi sitä onnenpäivää!! En ole katunut hetkeäkään.

Kesän kunniaksi myös koiraharrastuksissa riitti säpinää. Savonlinnan agilitykisoista tuli ensimmäinen LUVA ja luokkavoitto! Käytiin Viipurissa koiranäyttelyssä ja Joensuussa oli kaksi päiväinen koiranäyttely, joista tulokset oli ihan mukavat. Ja koiranäyttelyyn mahtui päälle hame, johon en ollut vuosikausiin mahtunut!

Kesäkuu. Treeniohjelmiin muutos muscle challengen muodossa. Voimatasot olivat jo pitkään olleet hyvässä nousussa, mutta mitään pilkun tarkkaa ja säännöllistä treeniohjelmaa en noudattanut ja sovelsin tilanteen mukaan. Olikin mukavaa treenata tarkan ohjelman mukaan lihastenkasvu silmissä kiiluen. Todella mukava ohjelma! Ruokavalio olisi kuulunut siihen myös, mutta siinä pitäydyin omatekemässä painonpudotustavoite mielessä. Juhannukseen mennessä oli -10 kiloa poissa eli tavoitteeseen tuli päästyä.

Kesäkuussa uskaltauduin julkaisemaan julkisesti myös muutoskuvat. Vieläkin ihmettelen omaa rohkeutta! En nimittäin oikein vieläkään pysty niitä kuvia katsomaan.

Treenien tiimellyksessä myös selkä aloitti vihoittelemaan. Ei mennyt lopulta levolla ja Burana kuurilla ohi...

Heinäkuu. Kisakipinä iski! Olin siinä pisteessä, että valmennusta oli suunniteltava. Loppujenlopuksi siihen suunnitteluun meni melko pitkä aika. :D Ei mitään salamannopeaa toimintaa. Nykyinen valmentaja oli kuitenkin ajatuksissa jo heti tuossa alkuvaiheessa.

Selkä vihoitteli, mutta koin pärjääväni sen kanssa. Jalkoja pystyi vielä jotenkin treenaamaan, kun vain etsi ne sopivimmat liikkeet. Päivittäin selkä muistutti kipeydellään. :( Mutta treeni-into ei vaan haihtunut minnekkään. :D

Kesäloma alkoi, kolme viikkoa lomaa! Latviassa käytiin pidennetyllä reissulla koiranäyttelyssä ja huiman hienoa tuloksia saatiin! Aivan mahtava reissu!  

Elokuu. Selkä meni niin kipeäksi, että apua oli lähdettävä hakemaan. Soitto Joensuun OMT-fysioterapiaan ja aika heti seuraavalle päivälle. Vielä tänäkin päivänä olen äärimmäisen kiitollinen siitä avusta mitä sieltä sain! Ja mikä tuuri kävikään siinä, kenet fyssarikseni sain. :) Aivan huikeeta! Jalkatreeneille sai sanoa heipat muutamaksi viikoksi ja hermotusta täytyi lähteä rakentamaan uudelleen pakaran ja takareiden alueelle. 

Syyskuu. Synttärikuukausi. :) Alkukuusta käväistiin agilitykisoissa, ei menestystä mutta mukavan tuntuisia ratoja. Syyskuussa pääsin tekemään ensimmäisen jalkatreenin selkävamman jälkeen.

Kuun puolessa välissä oli Fitness sm-karsinnat Jyväskylässä. Kisakipinä kyti edelleen. Selkäkin oli siinä kunnossa, että voisi alkaa laittamaan uutta vaihdetta silmään. Fitness lajina sai mediassa paljon lokaa niskaan ja sai ajattelemaan lajia entistäkin enemmän ja laajemamssa näkökulmassa. Tunne siitä, että fitness on miun laji, vahvistui entisestään.

Jalkatreenit sai luvan aloitella varovasti tuntumaa hakien, mutta sarjoja ei saanut tehdä loppuun. Piti vain kuulostella miten lihakset palautuu vai palautuuko ollenkaan? 

Lokakuu. Ei enää rajoituksia jalkatreeneissä! Hurraa! Otin itseäni niskasta kiinni ja otin yhteyttä nykyiseen valmentajaan.

Väsymys sai aivan uuden merkityksen, kun vuoden viimeinen näyttelyreissu Viroon tuli tehtyä. Hulluja nuo koiraharrastajat! :D Plakariin taas uusi titteli koiralle ja hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa! Kiitos Suvi ja Annika! <3

Marraskuu. Ruokavalio ja ihan uudet treenit. Yhteistyö valmentajan kanssa starttasi siis todenteolla. Treenitekniikoista miltei kaikki meni uusiksi ja mimmi on saanut opetella syömään hiilaria. Vuosikaudet hiilareita pelännyt mimmi joutui uuden paikan eteen. Uutta on myös painon tarkka seuraaminen. Uuden opettelua siis. Tavoite kirkkaana mielessä! Body Fitness -lavalle joskus kiivetään!

Kuopiossa käytiin Uljaksen kanssa kisaamassa agilityssa ja saatiin toinen LUVA. :)

Joulukuu. Vuosi päätöksessä. Aikamoinen muutos tapahtunut mimmiin vuodessa. Olo on, että enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta hyvä näinkin. Tilanne olisi varmasti toinen, jos esim. valmentajan olisin saanut aikaisemmin. Jossittelu on turhaa. Olen kiitollinen kaikesta saamastani tuesta perheeltä ja ystäviltä. <3 KIITOS! 

Ihanaa alkanutta vuotta 2015! Olkoot tämä vuosi täynnä kehitysta ja vuodatettuja hikipisaroita salilla! :) Miun treenivuosi 2015 starttasi korkokenkäkävelyllä ja poseerauksilla!